Toivottavasti et kuvittele

Hyvä. En minäkään hänelle joten tasoissa ollaan.

Mitä pahaa hän on tehnyt jos ei pysty sntamaan anteeksi ?

Mä ainakin pystyn.
Naiselta

Miksi tulet kirjoittamaan minusta ja hänestä? Alkaako välinne rakoilla? Miksi tungit väliimme, se on selvää että hän minua kaipaa... Miksi väkisin roikut paikassa ja ihmisissä, ne alkaa kyllästyy suhun. Mun elämän sait tuhottua, kiitos, joten en mitään hyvää sulle toivo! Miestä kyllä ikävöin.

En kuvittele, tunnenhan minä hänet. Katkeruus ja kateus on saanut otteen hänestä pysyvästi.

Elän elämääni normaalisti eteenpäin enkä tunne häntä kohtaan mitään kummempia, jos vain pysyy kaukana minusta. En siis kadu, että lopetin kanssakäymisen. Se oli oikea päätös.

Mitään pahaa en hänelle toivo.

Antaa anteeksi mitä?? Sun harakan elintila on kapenemassa kun panikoit?! Etkö jo osaa saanut, kaikki ei ole sun!

Antanut jo anna sinäkin.

No en kyllä ole tiennyt ,että te olitte niin pitkällä,taiat elää harhoissa!mut olipa hyvä tietää!

sillee mä sen nään. en tule antamaan anteeksi. mennyt on mennyttä ja hyvä niin. päästän vaan irti. en voi vaikuttaa. sillat palaa ja syystä. kukaan ei näe mitä mun päässä liikkuu ja ne ajatukset tulee viemään mut kauas

Olkaapa ihmisiksi. Tämä on näköjään petojen palsta.

Annan kaiken anteeksi, kunhan siihen joskus kykenen, eli toivun. Olen antanut jo paljon anteeksi, koska tiedän että hänkin on kuitenkin uhri. Itseni takia haluan antaa anteeksi, että oma elämä jatkuu normaalisti. Niin paljon hän vuosien aikana satutti, että en häntä halua nähdä missään.

Mulla on lapsuudesta narsistinen haava ja sen takia tässä tapauksessakin meni vuosia. Mun elämää valui hukkaan pitkäksi aikaa ja kärsin ihan kamalan paljon. Mitään en saanut häneltä muuta kuin helvetillistä henkistä alaspainamista ja kiusaamista. Hän on päätähti aina kun on yhdessä jonkun kanssa. Itse saat tehtävän olla siinä kuulemassa ja ihailemassa. Tai sitä hän odottaa. Ei hän osaa olla läsnä toiselle aidosti. Pyörittää omaa showtaan.

Ensin saalisti ja sen jälkeen aika pian suuttui jostain ja ghostasi. Joskus halusi nöyryyttää julkisella paikalla huutaen yksityisasioitamme, ihan vaan kun näki mut. Tätä paskakoukkua kesti vuosia. Itkin, kärsin v*tusti enkä osannut vetää rajoja. Ja pyöritti muita samaan aikaan, kun tapailimme. Ei tietenkään mulle avoimesti, mutta selvisi sekin. Ja viikonloppuja vietti usein exänsä kanssa, vaikka olivat eronneet. Hyväksikäyttäjä ja taitava sellainen, tää ukko.

Aina kun tuli riita, heittäytyi marttyyriksi ja sekosi täysin, koska hänessä ei ole mitään vikaa. Koskaan ei halunnut selvittää mitään asioita, mistä oli ollut riitaa. Se tuntui siltä, että olin aivan arvoton silmissään.

Jo vuosia sitten, mua tultiin varoittamaan hänestä. En kuunnellut, koska olin silloin niin rakastunut häneen.

Ja kerran sitten näin yhden tutun kaupassa piilottelemassa hyllyn takana. Kysyin miksi lymyilee siellä ja kertoi sitten. Sanoi että on kauan sitten ollut kaikenmaailman tyyppien kanssa. Ja tuo on sellainen, ettei halua törmätä ollenkaan. Varovasti kurkki sieltä takaa ja jossain kohtaa sanoi, että nyt varmaan uskaltaa mennä kassalle, että varmasti ne kaljansa jo maksoi.

Näitä tilanteita on tullut vastaan silloin tällöin ja olen ymmärtänyt että minussa ei ole vikaa, kuten hän on aina antanut ymmärtää, vaan kyse on erittäin sairaasta kaverista.

Vihaa naisia, vaikket ole mitään hänelle tehnyt, niin viha on valmiiksi olemassa. Ei voi olla kanssasi yhdessä, jollei ensin "tee" sinusta pskaa. Se taas johtuu siitä, että hänellä ei ole lainkaan itsetuntoa ja ei voi olla kanssasi, ellei voi nostaa itseään yläpuolellesi.

Alusta saakka jännitin hänen seurassaan, koska huomasin sellaisen väheksyvän suhtautumisen ja toisaalta sellaisen teennäinen huomioonottamisen. Olo oli aina kerta kerran jälkeen ahdistuneempi, kun tavattiin. Mulla on lapsuuden kehityksellinen trauma ja tiedän että naiset jotka hänen kanssaan on, kärsii suurinpiirtein samasta.

En halua törmätä häneen, koska ainakin vielä saan ptsd-tyylisen, pitkään kestävän ahdistuskohtauksen hänestä. Kestää toipua näkemisestä. Hän on aina voitonriemuinen, kun pääsee yllättämään minut jossain ja pysäyttää tai alkaa keskustelemaan.

Tulee heti sellainen taistele ja pakene fiilis. Osaan olla tilanteissa aika ok, mutta jälkikäteen tulee kauhea olo, mikä voi kestää kauan. Mulla on sellainen vika etten uskalla tuntea sillä hetkellä, kun tunteet tulee voin voimakkaina, ja yleensä kaikki tunteet tulee jälkijunassa. Jos olisin siltä osin terve että tuntisin ne kunnolla heti, en tiedä mitä tapahtuisi.

Mun huonovointisuus nousee jälkikäteen kuitenkin aina kun näen. Vaikka hän ei näkisi mua, nousee ne lamaannuttavat tunnemuistot sieltä. Viimeksi kun hän ei nähnyt, mutta minä näin, keho alkoi tärisemään kauttaaltaan, pumppu hakkasi ja olin aivan paniikissa.

Noista kohtaamisista menee sen kaksi viikkoa ainakin toipua.

Nyt olen nähnyt hänet ihan mulle vieraan naisen kanssa pari kertaa. En ole mustasukkainen, vaan mulle nousi valtava sääli tätä naista kohtaan. On niin kurja tietää, että käyttää sitä kiltinoloista naista hyödykseen ja pyörittää, kuten huvittaa. Alistaa. Ei tuollainen muuta osaa, kun ei ketään rakasta. Toivon että tyttö selviää jotenkin, eikä hajoa niin kuin minä ja moni muu tämän "miehen" jäljiltä. Rukoilen puolestaan.

Koitan työstää niitä mun lapsuuden ja muita traumoja, mitä tapaus nosti pintaan. Nyt on aikaa ja mahdollisuus siihen. Ehkä saan kaikki kehon jännitykset
vielä pois ja sitä kautta uutta energiaa käyttöön. Pitkään kestäneet traumat kun asettuu kehoon jännityksinä, kipuina ym.

Ei sellasta narsistista todellakaan voi odottaa. Eikä tarvi.