Tarvitsenko apua?

Heippa! Jos teil koulus on mahdollista mennä psykologille niin suosittelen. Kannattaa tässä vaiheessa hakea apua ettei vointi huonone. Tosi ikävä juttu että ns. kaverit häipyy,mut jos yhtään auttaa niin tos iäs ne kaverit saattaa vaihtua ja tilalle tulla niitä oikeita kamuja. Tarvit vähän tukea ja rohkaisua ja muista oot hyvä just omana ittenäs. Stressi ja ahdistus ei oo mikään mukava tunne pidemmän päälle. Sun ei tarvi ahistua näistä inhokki tyypeistä,ajatelkoot mitä lystäävät. Oot vaan kuin niitä ei oliskaa ja keskityt vaan hyviin tyyppeihin. En suosittele välttämään sos.tilanteita koska se voi pahentaa tilannetta että rohkeesti vaan kauppaan ym.ostoksilla ne muutkin on. Sulla on oikeus nauttia elämästä ja voida hyvin. Tsemppiä täältä jostain:)

Mun mielestä vois olla ihan hyvä että kävisit jutteleen jonkun kanssa. (ja jos ei koulusta löydy, niin just kaikki sekaisin tai valo chätit ja mitä näitä on.) Enkä usko että se kuraattori pistää pahakseen ,vaikka meet sinne uudestaan. Sille voi ihan suoraan sanoo, että nyt vaan on niin paksat fiilarit, että pitää päästä jutteleen jonkun kanssa.

Käy juttelemassa ja viiltely ei ole koskaa mikään pikkujuttu. Jos voi hyvin niin ei ole tarve vahingoittaa itseään.

Kaveri porukka hylkäsi yläkoulussa ja vuoden päästä pyysivät mua takaisin kun ei ollutkaan hauskaa. Oli kuitenkin tullut parempia ystäviä tilalle niin en missään nimessä vanhan porukan kanssa enää alkanut kaveeraamaan. Tajusin että ne vanhat kamut oli ihan erilaisia kuin minä.

Jokin harrastus olisi hyvä asia. Siinä olisi "toinen kaveriporukka" siellä ja toinen koulussa. Jos meinaa alkaa ahdistaa niin laajentaa piiriä jottei jäisi paikalleen odottamaan, että jotain tapahtuisi parempaa. Mieti mikä olisi kiva itsellesi.
Kirkolla on kai jotain ohjelmaa, kaupungilla myös ja sitten kaikki urheiluseurat miekkailusta - koripalloon tai pingikseen.