Huomasin itsessäni yhden oudon asian. Aina kun eteen tulee jokin itseäni ahdistava tai stressaava asia, niin vatsaani alkaa samantein polttamaan. Siis miten voi olla mahdollista?? Olen kyllä ihminen, joka ressaan ja murehdin herkästi, mutta miten tuo vatsapolte voi tähän liittyä? Ja joo, se tulee jokaikinen kerta, kun eteeni tulee joku vaikea asia.
Voiko olla mahdollista?
Anonyymi-ap
4293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On aivan mahdollista, että stressi, ahdistus, ja jännityskin voivat saada vatsan oireilemaan.
Aikoinaan saatettiin sanoa jännityksestä, että on " perhosia vatsassa ", kun jännitys tuntui vatsassa asti.
Ihmisellä psyyke ja koko keho on yhtenäinen, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Okei, kiitos vastauksesta. On ihminen sitten kumma kapine!
Sitä me nimenomaan ollaan, kummia kapineita.
Miten lääkäritkään voisivat päästä ihmisestä aina oikeaan diagnoosiin, tai muuten toteamaan erilaiset oireet ja sairaudet, kun ihmiset ei itsekään aina ymmärrä itsestään kaikkea.
Lisäksi ihminen ja ihmismieli on mielenkiintoinen kokonaisuus.
Onko sinulla jotain sosiaalisten tilanteiden jännitystä ? Tai, että olisit jollain tavalla epävarma itsestäsi ? Ajatteletko, että muut eivät oikein hyväksyisi sinua sellaisena kuin olet ? Nuokin kaikki voivat aiheuttaa jännittämistä, joka voi tuntua siellä vatsassa saakka.
Itsellänikin oli nuorena jännittämistä sosiaalisissa tilanteissa, ja tuntui vatsassa asti, mutta iän myötä se on helpottanut. Vanhemmiten sitä suhtautuu itseensä eri tavalla, ehkä jopa vähän lempeämmin, eikä niin enää välitä ihan kaikesta. Oppii ajan myötä tuntemaan ja hyväksymään itsensä paremmin. Se auttaa.
En ole ajatellut ollenkaan sitä, hyväksyykö muut minua tällaisena. En edes välitä, sillä on jo ohi nuoruuden epävarmuudet.
Oma jännitykseni, ahdistukset ja pelot ovat juonteita lapsuudesta. Elämä kodissa, jossa käytettiin paljon alkoholia, riideltiin ei oikein ollut hyvä perusta. Kaiken myötä sitä elettiin vähän kuin siinä sivussa, ilman suurempaa huomioimista. Tietty oli katto pään päällä ja ruokaa, vaikkakin usein niukastikkin, niin jotain puuttui kuitenkin. Tuosta ruoasta muistan, kuinka sitä paljon ulkona touhutessa aina oli nälkä, ja olisi kaivannut sitä ravintoa enemmänkin. Se meni nyt noin, eikä sitä enää mikään muuta.