Soronoo ja tutuille turpaan

Monasti olen ajatellut poistuvani saitilta, mutta tietyt henkilöt ulostuloillaan ovat minut ajoittain tänne palauttaneet. Nyt kuitenkin, viimeistä kertaa, poistan nikkini ja syy on etupäässä fyysinen ja takapäässä hajatuksellinen. Miksi sanon hajatuksellinen enkä ajatuksellinen ? Se liittyy ajattelimoni vahvasti alentuneeseen kykyyn vastaanottaa informaatiota.

Miksikö tutuille turpaan ? Rauhan ja rakkauden miehenä olen aina vastustanut väkivaltaa. Itse olen -ette ehkä usko, mutta kuitenkin - , harrastanut budolajeja ja viihtynyt tatamilla. Kun kaksi ystävää kohtaa näissä piireissä kamppailulajin tiimellyksessä, toinenhan ottaa fyysisesi "turpaansa" ja se toki sattuu, mutta se on osa sitä euforiaa, mitä kulloinenkin kamppailulaji tuo tullessaan, niin "hävinneen" kuin "voittajan" osalta.

Lakot ovat osa työmarkkinapolitiikkaa, eivät taistelua. Suomessa molemmat osapuolet ovat pitäneet toisiaan vihollisina kautta vuosikymmenet, Ruotsissa taasen kamppailun osapuolina ja syvällisemmin ystävinä. Suomessa vika on ollut niin yltiöpäisen "herran" kuin riidanhakuisen "työläisen".

Ei Siiri ja Jussi, eivät asiat selkiinny korottamalla vastakkainasettelun olemusta vaan juurikin päin vastoin. Uskoakseni Suomesta löytyy taas vielä se yhteiskuntaamme parhaiten palveleva yhteishenki, jonka kulmakivinä ovat turvallinenen lähipiiri, hyväntahtoisuus sekä keskinäinen - lainatakseni uskonsisarten termiä , ekumenia.