epäonnistunut elämäni :(

Et kyllä ole ainut yksinäinen,olen sinua paljon vanhempi,mut kirjoittele nettiin,ym.palstoille,etsi!!näin sanoin tytölleni..ei ole enää yksinäinen,mut kotoa ei kukaan "osaa"sua tulla hakemaan.Rohkeutta se hieman vaatii,mut yritä edes,älä turhaa murehdi asioita,vaa ala elämään...kyllä niitä kivoja ihmisiä on maailma täynnä,mut itsestäsi on kiinni miten aloitat etsimisen!Älä siirrä huomiseen vaan aloita heti.

eipä vielä oo myöhästä mut koko ajan vaikeemmaks menee ellet ala toimimaan. itselleni tuli joskus kauheita paineita siitä että olin kokemattomampi kuin muut ikäiseni. siihen tuli helpotusta kun aloin TOIMIMAAN..
noh nyt oon itsekin aika yksinäinen ilman tyttöä joka välittäisi. kokemuksia kyllä pitää hankkii ja todellakin ei ole vielä "liian myöhäistä" mut ala vaan toimii.. NYT HETI.. elämä ei odota vaan kulkee eteenpäin.. älä tuhlaa sitä.

vaikka itsekin tuntuu juuri siltä että elämä on valumassa hukkaan mutta mä kuitenkin yritän tehdä asioille jotain.

Moi! Minä oon 21v poika. Oon kanssa tosi yksinäinen ja tuntuu että tässä menee koko elämä hukkaan. Jos haluut mailata niin pistä viestiä tulemaan. Osoite on [email protected]

hei,olet aivan kuin minä,eli et todellakaan ole yksin murehtimassa näitä samoja asioita.Olen myös 20v tyttö,eikä minullakaan ole todella läheisiä ystäviä.on minulla 3 ystävää,mutta emme ole niin läheisiä kuin haluaisin.En pysty esim. kertomaan huonosta itsetunnostani,miksi olen surullinen,en pysty kertomaan syvimmistä tunteitani ym.Itkeminen
toisen ihmisen nähden olisi mahdotonta,haluaisin todella pystyä siihen,nojata jotain toista ihmistä vasten.Itsekään en ole koskaan seurustellut saati sitten suudellut ketään miestä...olenko outo?Odotan,että saan ensi suudelmani elämäni mieheltä.Kaikki parikymppiset eivät suinkaan biletä tai ryyppää,olen elävä esimerkki siitä.Luulen,ettet haluakaan ryypätä,se ei ole sinun juttusi.Ja miksi pitäisi?sen osan voit täyttää jollain muulla sinulle tärkeällä asialla.
Elämästä voi tehdä hienon ilman alkoholiakin.
En väitä,että elämäni olisi nyt sellaista kuin haluaisin,mutta joskus tulee vielä olemaan!!!elämä on arvokasta,ja sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.Olet varmasti ihana ihminen,mutta kukaan perheesi ulkopuolelta ei ole päässyt näkemään ihania luonteenpiirteitäsi.Kukaan ei oikeasti tunne minua kokonaan,toivon että minulla olisi sellainen ystävä,jolle voisin kertoa kaiken...
joka päivä on uusi mahdollisuus,ajattele aurinkoa...joskus se paistaa sinulle täydellä tehollaan:)

multa puuttuu nuo sisaruksetkin. muuten ihan samaa. joskus pidän elämääni ja itseäni epäonnistuneena. mut ehkä sit kuitenkin suurimman osan ajasta oon ihan ilonen ja niin. onko sulla jotain virikkeitä?

Perustakaa rumien marttakerho ja itkekää.

Itsekin tässä vähän samanlaisessa tilanteessa. Ainoa vain, että nyt jonkin aikaa asuttuani omassa asunnossa tuntuu, että olisin entistäkin yksinäisempi.

Ilman känniörvellyksiä yms. muita "normaaleja" asioita, tuntuu kuin olisi hypännyt suoraan lapsuudesta yksinäiseksi erakoksi johonkin keski- ja eläkeiän väliin. Myöhäistähän ei olisi vieläkään alottaa baareissa juoksemista, mutta kun sellainen ei juurikaan kiinnosta. Eikä kyllä oikein olisi ketään kenen kanssa tätä harrastaa.

Itselläni suurin syy ystävien puuttumiseen on luultavasti jonkinasteisesssa ujoudessa, enkä myöskään kovin helpolla luota keneenkään. Kaiken lisäksi ventovieraiden ja ei niin vieraidenkaan seurassa, en välillä tahdo saada ujouttani sanaa suustani, mikä johtaakin aina kiusallisiin hetkiin.
Välillä monien pitkien hiljaisten hetkien jälkeen tuleekin mietittyä mitä he mahtavat minusta ajatella.
Kenties:
"Mikähän lie friikki tuokin on, kun ei puhua pukahda. Ehkä se menee pois jos emme ole huomaavinaan sitä."

Asiaa kyllä olisi, mutta kun ei vain ole rohkeutta tuoda kaikkea julki. Lienee päivän selvää ettei tällaisella kavereita tai ystäviä ole...

No joo, meni hieman offtopiciksi, mutta tulipahan valotettua syitä yksinäisyyteeni.

Eli kyllä meitä yksinäisiä on, täytyisi vain keksiä mistä heitä sitten löytäisi :).
Postia saa laittaa: [email protected]

tuo kirjoittamasi pätkä oli kuin suoraan minun suustani...
Olen tosin aivan hieman nuorempi kuin sinä, mutta eipä se asia vuodessa miksikään muutu. Itsellänikin on tuo nuoruus jäänyt aivan elämättä ja se harmittaa kun kuitenkin yleensä sanotaan nuoruuden olevan elämän parasta aikaa...
Itsekkään en ole koskaan seurustellut saati sitten harrastanut seksiä....juominen on jäänyt, bilettänyt en ole kertaakaan
Mitä tarkoitusta elämällä tosiaan on? yksin olemine vai?

Eli kyllä sinulle kohtalontovereita löytyy...

Etkä varmasti oo maailman yksinäisin....

missäs mailinne on? haluatteko olla yksin?

laita joku ilmotus lehteen, nettiin tai jotain...? varmasti löydät jonkun... =)

Oon 18 vuotias tyttö ja mul on ollu sama tilanne pitkään, mut tänä kesänä oon päättäny tehdä asialle jotain ja niin oon tehnyki. Mul on ny elämäni ensimmäinen poikaystävä ja parin entisen koulu kaverin kans oon saanu taas välit lämpeen. Netistki on löytyny uusii tuttavuuksii. Totta kai sun kannattaa elää, mä ryhtysin mielelläni sun ystäväks, väli matkakaa ei oo este koska junal pääsee nykyään aika nopeesti paikast paikkaan. Mä voin vaikk tulla käymäs siel mis sä asut, mut näin aluks voitas vaikk mailailla. Mun osote on [email protected]. Mä haluun saaha sut uskoo et elämä on elämisen arvost ja joskus jopa tosi ihanaaki. Kaikki ihmiset on arvokkaita ja täydellisiä sellasina ku on. Etkä oo jääny kaikest paitsi, kyl sä viel ehit ku oot viel nuoriki.

Mulla vähän samanlaisia ajatuksia. Olen 19-vuotias tyttö ja kieltämättä ahdistaa ja masentaa aika helvetisti. Tuntuu, että on niin paljon koettavaa ja nähtävää, josta olen jäänyt paitsi. Monet jutut jää tekemättä, kun yksin ei viitsi minnekään lähteä. Haluaisin elää sitä normaalia elämää edes hetken, ettei kokoajan tarvitsisi surra sitä miten yksinäinen ja nolife on. Ja todellakin itsehän sitä tässä ollaan omasta elämästä ja onnesta vastuussa! Jotenkin ei vain osaa/jaksa/uskalla yrittää...

Ihan sama täällä, aika yksinäistä on elämäni. Olen 21v. tyttö, enkä kauheesti voi elämälläni kehua. Käyn töissä ja on minulla ystäviä, mutta silti olen aina ulkopuolella. Olen todella hiljainen ja ujo. Poikaystävää ei oo, eikä tuu tätä menoa. Tosiaan jos joku kohtalotoveri haluaa jutella, niin mailaile. [email protected]

Joo aivan sama juttu minulla. Ikää on jo 25v ja kaikki lähes tulkoon kokematta.. mikä masentaa todella paljon. Pahinta on se, et tuntuu et tää ei ole mun kohtalo, ei voi olla. Ihan kuin olisin eksyny "oikeasta" elämästäni.. Huoh.

sä oot säästyny monelta harmilta sis jos oisit bielttäny ja ryyppäilly jne...mulle on ainaki juominen jne tuonut vaan surua...nykyää ei semmonen enää kiinnosta..itsekin vietän aikaani vaan oikeestaan perheen kans,aika harvoin ystävien ja niitäki vaa pari ja niil poikaystävät ni loppujen lopux yksin täs ollaa...=( mist päi oot?

Sama täällä, onpa meitä jo monta.. oon 19v. tyttönen. En ole koskaan seurustellut ja "kamujakin" on nyt vaan kaks.. Olis ihanaa löytää vierelleni poikaystävä.. sitä kaipaan nyt ehkä eniten. En vain tiedä olisiko reilua laittaa mahdollisen poikaystävän harteille vastuuta koko yksinäisyydestäni..

kiitti kaikille:)