Olen ollut mustasukkainen ihminen.
Kenestä kerran olin mustasukkainen, on nyt taakse jäänyttä elämää. Jokin minussa luovutti ihmisten suhteen.
Käsitin, etten omista ketään ja että ihmisten voivat saada päähänsä mitä tahansa. En enää luota muuhun kuin vanhempieni rakkauteen. Kaikki muu on jotenkin ehdollista. Aloin elää hetkessä. Ehkä tavallaan kylmenin, en tiedä. En ainakaan näytä sitä.
Se on oikeasti poissa, mustasukkaisuus. En vain tunne sitä enää. Tunnen kyllä rakkautta mutta sen rinnalla kulkee kylmä realismi.
Mitä sanotte?
Kenestä kerran olin mustasukkainen, on nyt taakse jäänyttä elämää. Jokin minussa luovutti ihmisten suhteen.
Käsitin, etten omista ketään ja että ihmisten voivat saada päähänsä mitä tahansa. En enää luota muuhun kuin vanhempieni rakkauteen. Kaikki muu on jotenkin ehdollista. Aloin elää hetkessä. Ehkä tavallaan kylmenin, en tiedä. En ainakaan näytä sitä.
Se on oikeasti poissa, mustasukkaisuus. En vain tunne sitä enää. Tunnen kyllä rakkautta mutta sen rinnalla kulkee kylmä realismi.
Mitä sanotte?
Vastaukset 1
Vanhimmat
toi on oikeasti hyvä asia. Mustasukkaisuus on mun mielestä sairaus ja sairaiden ihmisten kanssa mä en ole ainakaan tekemisissä.