Minkä kirjan luit viimeksi, onko jokin kirja ollut ylitse muiden? Vai etkö lue kirjoja lainkaan? Itselleni ehkä merkittävin kesäkirja on ollut Eeva Kilven Häätanhu. Oli pakko viettää kesää kaupungissa. Luin em. kirjaa parvekkeella ja siinä ne olivat lähes käsin kosketeltavissa kaikki kesän ihanuudet, metsä, ranta, kukat ja perhoset. En tiedä, tekisikö kirja saman vaikutuksen jos lukisin sen uudelleen nyt, pari kolmekymmentä kesää myöhemmin, silloin se oli kesäpäivieni pelastus. Monia muitakin mielikirjoja on, mutta kertokaapa te toiset ensin omistanne.
Mitä kirjat sinulle merkitsevät?
Magdolna
221446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kirjat merkitsevät minulle paljon. En voisi kuvitellakaan meneväni illalla sänkyyn ilman lukemista.
Luen aika paljon jännityskirjoja. Juuri lopettelin Sven Westerbergin kirjaa Vaikeneva nainen ja pidin siitä paljon.
Luen monta kirjaa viikossa,jätän usein sikseen jos ei vaikuta kiinnostavalta.
Tällä hetkellä kiinnostaa ääri-olosuhteissa elävien ihmisten selviytymien luonnon armoilla.
Australia on aina kiinnostanut, löysin kirjan "Matildan viimeinen valssi".
Se on varsinainen selvitymistarina maan keskiosan kuumuudessa ja kuivuudessa lammastilaa pitävästä nuoresta naisesta.
Äskettäin luin pohjoisen napa-alueen eskimoiden elämästä.
En tulisi toimeen ilman kirjoja, joka ilta luen jonkin aikaa ennenkuin nukahdan.
ilman kirjaa.
Luin juuri Torey Heydenin "Nukkelapsi". Erityis-
lastenopettajan tarina niistä vaikeuksista, mitä
lievästi kehitysvammaisten ja jollakin tavalla
häiriintyneiden lasten kanssa tulee vastaan.
Erittäin kuvaavaa kerrontaa. Mielenkiinto säilyy
loppuun asti.
Sitä ennen luin Liza Marklundin tositapahtumiin
perustuvan tarinan ruotsalaisesta naisesta, joka
meni naimisiin muslimin kanssa. Siitä alkoivat
hänen elämänsä karmeat vuodet. Kirjan nimi on
"Turvapaikka".
Hyvä kirja jää pyörimään tuonne aivosopukoihin
ja on vaikea aloittaa uutta, ennenkuin on märehti-
nyt edellisen.
Niinpä nyt minulla on ristikkovaihe hetken päällä.
Kyllä elämä olisi tylsää ilman kirjoja. Unensaanti
on kyllä vaikeampaa ristikkojen kanssa, mutta
ennemmin tai myöhemmin se uni kuitenkin vallan
saa.
Kirjat, tietsikka ja TV, jos täytyisi laittaa tärkeysjärjestykseen.
Tänään on illan ajan sadellut ja on tullut harrastettua tätä koneella oloa enemmän, mutta aion aloittaa kohta jommankumman Orhan Pamukin kahdesta kirjasta, jotka lainasin.
Minäkin luin jokin aika sitten Liza Marklundin kirjan "Punainen susi". Ei ehkä parasta Marklundia.
ne minullakin ovat nuo huvit. Sitten minulla
on tuo ukkokulta, melkoinen harrastus hänkin.
Kyselit joskus jossain, että olenko tuo poistu-
nut nikki ja voin nyt sanoa että sehän minä olen.
Lueskelin illalla vanhoja viestejäni ja ihmeen
paljon on tullut kirjoiteltua ja ihmeen paljon
on vuoropuheluakin syntynyt.
Silloin kauan sitten ilmestyi palstoille toinen-
kin samannikkinen ja hieman toisentyylinen
kirjoittelija ja katsoin viisaammaksi lähteä
tieheni. Niin ja olihan se toinenkin syy, josta
on nyt parempi olla puhumatta.
Niin että jatketaan nyt näin!
Vastauksistanne löytyy jo nyt monta mielenkiintoisen tuntuista kirjaa. Harmi, että ei ole tullut pidettyä listaa kirjoista, joita vuosikymmenten aikana on tullut luettua, voi sen toki aloittaa vieläkin. Tyttökirjabuumin jälkeen suosikkejani olivat Lin Jutangin teokset sekä säveltäjien elämäkerrat. Aikuisen naisen tuntojani peilasin mm.Eeva Kilven kirjoista. Kun parikymmentä vuotta sitten hurahdin unkarilaisuuteen, ahmin unkarilaista kirjallisuutta. Jokunen jännärikin, mm. Liza Marklundin ekateos tuli siinä välissä luettua. Kuluneen vuoden ehdoton lukuelämys oli "da Vinci koodi", jonka luin parissa päivässä. Varsinkin kirjan loppu oli lumoava, olin sen tunnelmissa pitkään, taisin tehdä minäkin ristisanoja sen jälkeen jonkin aikaa. Ei edes uusi tietokone ja tää internetyhteys, niin kiehtova kuin onkin, voita kunnon kirjaa! Kohta tv:ssa alkaa Tuula-Liina Variksen ohjelma, jossa hän haastattelee Pirjo Hassista, joten lukemisiin!
tullut luettua elämän varrella enkä todella
muista puoliakaan.
Lin Jutang on minulle tuttu kirjailija. Minulla
taitaa olla itsellänikin jokunen hänen teoksesnsa.
Nuorena pidin paljon Buck`in kirjoista.
Muistan tässä esim. Anne Tylerin "Hengitysharjoi-
tuuksia". Riemukas tarina keski-ikäisestä
avioparista.
Nuoruuden aikaisista kirjoista on yksi ylitse
muiden, Elisabeth Goudgen "Vihreän Delfiinin
maa". Luen sen aina ja aina uudelleen.
Se on kiltti perheromaani, kertoo nuoren parin
muutossta Uuteen Seelantiin ja heidän elämästään
siellä. Kirja on painettu 1953, joten kauan
sitten.
Da Vinci koodi ei ole vielä tarttunut käteeni.
Luin juuri jonkin pakinoitsijan kirjoituksesta,
että pitää olla hirveän älykäs ihminen voidak-
seen lukea sen. Pitäisi hänen mukaansa tutustua
ensin historiaan perin pohjin.
Aion kyllä metsästää sen käsiini, kunhan tässä
ehdin.
Olen intohimoinen lukija.nuorempana salaopoliisi romaanitoli mieli lukemista ,mutta nyt ovat esim historialliset sarjat ja sellaiset "tasangon valtiaat.mammuttien mersässtäjä ja Jää kansan tarinat.Ei todellakaa illalla tule uni jos eilue mitään.Silloin kun lapset oli pieniä en ehtinytlukea,mutta nyt otan vahinkoa takaisin.
Meillä on hyvä kun kirjastoauto käy melkein pihassa.ei talvellakaan tartte lähteä edempää kantelee.
No esimerkiksi Puukkobulevardi ja Elävien
kirjoissa ( Arto Melleri ) tuli luettua
eilen illalla.
Minusta Melleri on kiva kirjoittaja.
Vaikka onhan se semmonen renttu.
Rentuista puheenollen amerikkalainen
mikä se nyt oli, joka kirjoittaa Henry
Chinaskista, on hyvä kirjailija. Sen kanssa
ei tule ikävä. Se kirja oli Eläkeläinen
Californiasta. Kohta muistan sen nimen, kun
vähän aikaa vielä kirjoitan.
Niin se oli Charles Bukowski. Ai että
on mies elänyt rietasta elämää, mutta onhan
sillä tietysti ollut vaikeaakin.
Hei kaikki kirjan ystävät!
Kyllä kirja on numero yksi, ja nimenomaan OMA kirja. Ei siis kirjastosta lainattua. Kun kirja on oma, niin sen voi milloin tahansa ottaa hyllystä ja selailla sitä tai lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Minä teen aina pieniä merkintöjä marginaaleihin ja sitähän ei voi tehdä lainatussa kirjassa. Luen mieluimmin kirjoja ruotsinkielellä koska se on minun äidinkieleni. Mutta luen kyllä myös suomenkielisiä kirjoja. Pidän eniten historiaan liittyvistä kirjoista ja dekkareista. Muun muassa seuraavien kirjailijoiden kirjoja löytyy kirjahyllystäni: Dick Harrison, Peter Englund, Jason Goodwin, Jared Diamond, Antony Beevor, Dan Brown, Gitta Sereny, Oswald Spengler, Mika Waltari, Ilkka Remes, John Grisham, Karin Slaughter, Mary Higgins Clark, Arto Paasilinna, Kaari Utrio, Pirjo Tuominen, Danielle Steel, Märta Tikkanen, jne, jne. Kaikkia en voi tässä luetella. Lisäksi luen runoja hyvinkin paljon. En tiedä mikä olisi paras kirja. Kaikissa on jotakin erikoista. Harry Potter -kirjoja en ole lukenut, ja tiedustelenkin jos joku on lukenut niitä ja jos joku voi kertoa että kannattaako lukea? Kiitos!
Kyllä Raamattu on ylivoimaisesti ykkönen ! No onhan se tietenkin maailman eniten luettu kirja. Mutta kyllä monet muutkin hengelliset kirjat ovat hyviä kakkosia, eli voi paljon todellisen elämän löytämiseksi antaa. Sitten vasta muut asialliset ja opettavaiset, kirjat.
olla kirjoja matkassa jos pienenkin reissun teen,vaan en ole nykyään lukenut en tiedä yöpöydällä on vieläkin vanhasta muistista kirjapinkka ja vähän ehdin lukea kun nukahdan, ennen luin aina ja jokapaikassa,mökille lähtiessä varaan runokirjan, romaanin, hegellisiä kirjoja, ja musiikkia klassisia cd,levyjä,kun saan aikaa istun syliin, se on orresta riippuva matto johon voi upota jalkoineen se pyörii ja keinuu ja ikkunoista vilisee vaarat ja luonto,siinä istun ja luen ja samalla kuuntelen musiikkia,
ihana tapa nauttia elämästä! Sillä tavalla saa muutaman vuoden lisäaikaa - ihan varmasti. Musiikki ja kirjallisuus, sekä taide, siinä meillä rakennuspuita pitkälle elämälle!
yksi ihanista tavoista nauttia on muitakin tapoja,,, jaksaa itäkeskuksen hulinassa kun muistaa hetket ja täältä maailmalta kotiutuu ,
pieni mietiskelyhetki joka päiva vaikkei sitä uskoisi kun minua vähän aikaa kuuntelee,tulee ajatelleksi että onkohan tuossa päässä yhtään järkevää ajatusta,
tänään pääsi soppailemaan kaksi tuntia saatiin aikaa ,ja rahat meni siinäkin ajassa,pari juhlapukua ja kolme vyötä ja marimekon hattu,
helsinki halusi näyttää senkin että mies tai nuori poika pidätettiin oven takana käytävässä,lähdin viemään pyykkejä kuivaushuoneeseen niin poliisit sesottivat poikaa kuivaushuonen ovea vasten ja tiukkasivat miksi sillä oli pyssy,no olin kuullut että nehän ammuskelee menin sisälle takaisin ,vain eivät lähteneet pois ohitin ne varovasti,sääliksi käy poikaa,oli tullut omien sanojen mukaan kyläilemään siskon luokse,
sanoi jo edesmennyt äitini, joka ei ollut kovinkaan innokas lukija. Tyttärenään ole yrittänyt tasapainottaa asian niin, että yhdessä täyttäisimme keskiarvoon!!
Tätä ketjua en ole vielä ehtinyt lukea kun kirjoitan tätä, toivottavasti en puhu samoja asioita kuin joku muu olisi jo ehtinyt tuossa aikaisemmin.
Kerron vain, että minulla juuri menossa Risto Nikun kirjoittama "Ministeri Ritavuoren murha". Tänään aion saada sen loppuun luetuksi. Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita itsenäisen Suomen valtion alkuvuosien tapahtumista. Tämä poliittinen murhahan tapahtui v. 1922.
Eniten minua kiinnostavat historialliset dokumentit ja myös romaanit, elämäkerrat ja matkakuvaukset. Välipaloina hyvät dekkarit.
Tuntuu kuin kesä ei alkaisi ellen lukisi yhä uudelleen F E Sillanpään Ihmisiä suviyössä. Siinä kerronnan voi aistia niin todellisen tuntuisena, ihan kuin olisi itse mukana tapahtumissa. Vaikka teksti on vanhaa suomenkieltä jotenkin se aina vain kiehtoo, siitä on kesän hyvä alkaa.
Odottelen varaustani kirjasta, Dan Brown´in 2005 ilmestynyttä "Enkelit ja Demonit", koska vuoroni tulee kirjaston jonossa. Da Vinci koodi oli niin mielenkiintoinen lukukokemus etten malta tätä jättää lukematta.
Joku mainitsi kirjan Aussista Matildan viimeinen valssi, oli todella mukaansa tempaava lukukokemus.
Luen paljon rasittaakseni korvien välistä pururataa, toiveena että ajatukset, muisti pysyisi tuoreena ja terveenä ja pysyisin aktiivisena ottamaan vastaan ajan mukanaan tuomat muutokset.Harrastus on hyvä ajanviete.
Totta, että omiin kirjoihin muodostuu erilainen suhde kuin lainattuihin. Sieltä ne viestittävät
hyllystä Anais Ninin päiväkirjat, Kilvet, Kunderat ym.kirjaystävät. Aikoinaan joulu ei tuntunut joululta, ellei saanut kirjapakettia. Elämäntilanteiden muuttuessa kirjalahjojen saanti on harventunut ja varsinkin uutuudet ovat kalliita ostaa. Onneksi on kirjastot! "da Vinci koodia" lukiessani ajattelin, että siitä saisi enemmän irti jos olisi opiskellut taidehistoriaa tai hoksannut hankkia taidekirjan, josta voisi katsoa kuvia maalauksista, joihin kirjassa viitataan. Helena Sinervon "Runoilijan talossa" oli myös elämys. Siinä esitetty käsitys, että aika, jota kuvittelemme elävämme eteen päin, onkin oikeastaan jo mennyt ja virtaa meitä vastaan, oli kiehtova, mutta meni yli ymmärrykseni, pohdin sitä pitkään. Joskus tuntuu turhauttavalta kun tuttavan suosittelema kirja ei itselle avaudu lainkaan tai että maailmankirjallisuuden klassikoihin ei saa minkäänlaista otetta, on vain etsittävä muita, kyllä jokin aina "kolahtaa." Ajattelin pestä tänään ikkunoita, mutta taidanpa aamulenkin jälkeen istua parvekkeelle kirjaa lukemaan. Ikkunoita ehtii pestä pilvipoudallakin.
kirjan rinnalle on myynnissä toinenkin kirja, joka selventää vähän alkuperäisen kirjan taustoja. Itse en ole kumpaakaan lukenut, mutta täytyy kait kun sitä niin paljon tässäkin ketjussa kehutaan. Omia suosikkejani on J M Simmelin "Ei aina kaviaaria", Anne Tylerin useimmat romaanit ja Graham Greene. Tässä vain muutamia, vaikea nostaa yhtä ylitse muiden, mutta jos pitäisi, ehkä se olisi kuitenkin tuo Kuin surmaisi satakielen.
Tulipa avaus, johon on vaikeaa vastata lyhyesti! Olen usein miettinyt, mistä omistamastani en voisi luopua; yhä uudelleen päädyn vastaamaan itselleni, että kirjat ovat tärkeimpiä. Viisivuotiaana huomasin osaavani lukea ja siitä asti ei minulla ole koskaan aika käynyt pitkäksi.
Lukuinnostus periytynee äidiltäni, joka jo neljäkymmentäluvulla ymmärsi varustaa meidät lapsensa luettavalla. Nykyäänhän luettavaa lienee tarjolla kaikille yllin kyllin, tosin kirjoilla on kilpailijoitakin enemmän kuin omassa nuoruudessani.
En voi laittaa tähän luetteloa kirjahyllyni sisällöstä, mutta joitakin esimerkkejä voisin tietenkin mainita. Luen henkilöhistoriaa (esim. Aili Palmenin kirjoittamat), tietokirjoja (politiikka, historia...), runoja, runoja, runoja (uusin ihastus Heli Laaksosen murrerunot ja Maaria Leinosen kirjat, Leino ja Hellaakoski eivät kuitenkaan ole tavanneet voittajaansa), dekkareita (Maria Langin tuotanto kai kokonaan luettu), joskus romaaneitakin, joiden kohdalla tuli pitkähkö tauko mieheni kuoltua. Parhaillaan on yöpöydällä J.H. Erkon runoteos ja Samuli Paulaharjun 'Kansantieteellisiä kertomuksia VI', Asuinrakennuksista Uudellakirkolla Viipurin läänissä (suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisu vuodelta 1906). Luen lähes aina, jos en ole koneella tai tee pakollisia kotitöitä...
Mieheni kuoltua luin UT:sta psalmeja ja Korkeaa veisua. Kirjat ovat mainio ajankulu, viihde ja tietolähde!
nyt viikeksi luin kirpparilta ostetun kirja ja aurinko muistaa. olipa hyvä kirja
Keskustelin juuri chatissa hyvin pitkään miellyttävän Naisen kanssa. Hänen kysyessään mielikirjaani niin tuo meidän keskustelumme alkoi jo sattumoisin niin vastasin hänelle:
- JAQUES MONOD: SATTUMA JA VÄLTTÄMÄTTÖMYYS
Se tuli mielijohteesta ja pitihän mennä heti hyllylleni ja pyyhkiä pölyt (valitettavasti)
ja alkaa tutkiskella tätä v. 1970 ilmestynyttä kirjaa, joka on toki jäänyt mieleeni kun usein olen sitä lueskellut.
Aikanaan se oli erittäin suosittu - vain Erich Segalin "Love Story'" saattoi ylittää sen kansansuosion.
Kuitenkin tämä teos oli vain "tutkielma modernin biologian luonnonfilosofiasta" eli ei pitäisi olla aiheena suuria lukijamassoja syleilevä teema.
Näinhän olemme ihmeissämme nyt maailman suosituimmaksi nousseesta dekkarista "Da Vinci-koodi", vaikka rakkaustarinan juuret ovat vuosituhanten takaa.