Miksi rakastuin suhun jos olit vain itserakas, julma kiusaaja, etkä se kaunis herkkä puputyttö

Jona sinut näin. Olisi ollut helpompaa vain kertoa sulle tunteista heti alussa, mutta edes ystävyys sunkaa oli liikaa uhrata silloin.... olisit varmaan blokannut ja poistanut mut jos olisin kertonut sulle, että mulla on tunteita suhun ja että tunnut omalta. Olisi se ollut helpompaa kuin odottaa puoli vuotta tuskissaan, unettomia öitä ja odottaa, että suostut tapaamiseen, että voin kertoa sulle tunteista ja perääntyä jos et fiilaa mua... tapa jolla eristit mut itestäs oli hyvin julma.

Et kertonut mulle, että sun kaverit vihas mua ja mun suojapersoonaa, että oltais voitu käsitelty asia rauhassa ja keskustella kuin kaksi aikuista. Et kertonut tai antanut vihjeitä sun poikaystävästä tai muusta, vaikka arvasin, että sulla oli joku säätö menossa kun kerroit et kävitte leffassa.

Ja lopulta vaan katkaisit välit yhtenä päivänä täysin randomisti, pahin pelko kävi toteen, sydän murskaantui ja mä hölmönä ja naivina pienenä lapsena vielä ajattelin et ainakin oot löytänyt jonkun jonka kaa oot onnellinen. Kyllä sä tiesit miten vaikeeta mulla oli silloin, jos et huomannut sitä siitä että satutin itteeni tai pelasin useita tonneja rahaa pois, rahaa jonka oisin voinut käyttää elämäni parantamiseen ja suhun.

Joskus tuntuu, että halusit vaan satuttaa, päästit lähelle ja hylkäsit, mursit herkän mieleni täysin ja sen jälkeen aloit vielä syytteleen suojapersoonasta ja ties mitä, mikä oli niin triggeröivää, että rikoin mun puhelimen raivon vallassa, en kestä sitä kun ihmiset ei nää mun aitoutta, vaan uskoo valheisiin tai valheellisen persoonaan, se sattuu tosi pahasti, tuntee olonsa ihan yksinäiseks ja petetyks, kun muut ihmiset rakentelee jotain kuvaa musta, joka ei pidä paikkaansa.

Täälläkin kirjoitit jonkun tosi julman viestin mulle, missä syyttelit ties mistä ja sanoit et oon joku demoni, joka pitää hoitaa pois päiviltään et muut ihmiset vaa olla rauhas, vaikka et ees tiennyt mitään mun persoonasta. Teit kyllä kaikkesi, että saisit triggeröityä mun epävakaat, ja et saisit mut kiintyyn suhun, että voisit vaan julmasti satuttaa ja saada mut vielä tunteen oloni eristetyks muista, ja että kukaan ei näe aitoa minää, sellasia tunteita jotka sai mut ihan paniikkiin, huutoitkeen, ja sellasia kohtauksia kokeen, että mut ois voinut lukita johonkin mielisairaalaan, et varmaa kykene ymmärtään miltä tuntuu tollanen, kun tärkeä henkilö ei usko sua.

En ymmärrä , miksi kohtelit mua niin julmasti, vai oletko niin hölmö,vähä-älyinen, kykenemätön ajattelemaan omilla aivoillasi, että uskot kaikkea ihmisiltä, jotka halusi vain ja ainoastaan satuttaa mua, jo lukiossa syrjäydyin ja loin inhottavan persoonan, et voisin eristäytyä, kun paikka täynnä homofoobosia rasisteja ja muuta. Mä OLEN AINA hyväksynyt kaikki, kaikki mun ystävät tietää sen.

Ja sun pitäis tietää kyllä kuinka paljon se käy mentaalisen psyykkeen päälle jos vuosia joutuu esittään jotain moukkaa tai tyhmää, mut et näköjään pystynyt ymmärtämään, kun käyttäydyit niin julmasti. Jo 14 vuotiaana ajattelin, että miksen vois hyväksyä homoja, kun ei toisen seksuaalinen suuntautuminen vaikuta muhun mitenkää, vaikka vanhemmat yritti kasvattaa musta rasistista ja homofoobista, niin kävi päinvastoin, ja ei nekään oikeasti oo sellaisia ,esittää vain kun on kasvattetu niin.

Mä en vihaan ketää, mä en ole yhtään spiteful, mun on vaikea edes käsittää sellaista, se on lapsellista ja epäkypsää. Mutta se tunne mitä sait mut kokeen oli niin hirveä, että en hallinnut itseäni, aloin huutaan sulle, triggeröit mua niin paljon sun oletuksilla, satutit järkyttävästi.

Et tiedäkkään miten pettynyt olin, kun se ihminen johon uskoin koko sydämellä olikin tuollainen moukka,noin tyhmä, noin ilkeä, välittää muiden mielipiteistä noin, se ihminen jonka koin puuttuvaks osaks mua, josta näin peilissä itseni, ja johon rakastuin yhden tapaamisen perusteella, koska olit niin ihmeellinen.

Kuin pelastava enkeli, kiltti ja kaunis. Ethän sä nyt mua vois rakastaa, tälläistä rikkinäistä enkeliä, joka korruptoitu jo pienenä, joka ei pysty luottaan kehenkään, jonka sydän on jäästä ja sulaa vaan sille oikealle.. joka on satuttanut monia, kun kaipaukset ja toiveet on pommin ainekset, sä tiedät mitä tapahtuu.. kun rakkauteen uskoo ja ihmisiin.

Miten voin ikinä enää uskaltaa rakastua tai kiintyä kehenkää, jos mun pahimmat pelot käy toteen, mua ei uskota sillonkaan kun näytän aidon itteni, enkä sitä suojaa. Mut opetettiin jo pienenä et kehenkään ei voi luottaa, siks musta tuli kylmä,kalkuloiva ja narsistinen.

Ois kiva vaan avautua jollekkin näyttää tunteita, rutistaa ja kokea olevansa turvassa. Et tiiä miltä musta tuntuu, kun ne jotka pääsee lähelle, en pysty rakastaan niitä, mulle ei tuu vahvoja tunteita, ja sit satutan niitäkin niinkuin kaikkia kun en osaakkaan rakastaa ja tunteet katoaa, ymmärrätkö? Ymmärrätkö miltä se tuntuu, kirjottaa täällä itku kurkus, kun kaikki joita voi rakastaa katoo ympäriltä... ja niille jotka mua rakastaa en voi antaa rakkautta, sydän särkyy siinä... kun haluis vaan rakastaa ja tehä onnelliseks.