Pelkoa ja ahdistusta

ITsellä ei ihan vastaavia ole, mutta kyllähän se joltain tuollaiselta kuulostaa. Siihen voisi olla kahta vaihtoehtoa, joko se oma siedätyshoito jonkun terapeutin avulla, tai sitten ne lääkkeet. Rauhoittavissa tosin on, ne omat hankaluutensa...

Mutta kupaankin sinun pitäisi pääsemän työterveyshuollon kautta.

Kyllä tuo paniikkihäiriöön viittaa.
Minulla oli nuoruudessa ihan samanlaista oireilua. Kaupastakin olisi tehnyt mieli lähteä juoksemaan ulos, kun paniikki iski. Pari kertaa niin tapahtuikin, ostoskärryt jäivät kaupan käytävälle.
Myös kaikki muut tilanteet, joissa oli muita ihmisiä, olivat ihan kamalia, jännitti ja tärisytti, kädet vapisivat, hiki kirposi pintaan, huimasi, jne.
Sain oireisiin rauhoittavia, bentsoja, ja muitakin lääkkeitä kokeiltiin.
Omalla kohdallani ongelmallista oli se, kun käytin siihen aikaan runsaasti alkoholia, eikä se ollut lääkkeiden kanssa lainkaan hyvä yhdistelmä.
Ajan myötä seurasi vain enemmän ongelmia, psyykkistä oireilua jopa psykooseihin asti.

Myöhemmin, kun onnistuin saamaan kunnon hoitoa, apua ongelmiini, sain itsetuntoani vahvistumaan, ja se auttoi paniikkihäiriööni, jännittämiset ja pelot jäivät lähes kokonaan pois.
Tajusin, että omalla kohdallani syynä oli ollut huono itsetunto, kun en tykännyt itsestäni, pidin itseäni huonona ja epäonnistuneena, kelpaamattomana yksilönä, niin kuvittelin jatkuvasti, että muut ajattelivat minusta samalla tavalla. Se kaikki pelko ja häpeä omasta itsestäni sai paniikkikohtaukset aikaan.

Sen verran voin neuvoa, että kannattaa hakea apua, yrittää päästä jonnekin keskustelemaan. Jos jää ongelman kanssa täysin yksin, se saattaa vain paisua ajan myötä. Mitä aiemmin alkaa hoitaa itseään, sen parempi on ennuste. Vaikka usein kyllä on mahdollista tuosta häiriöstä toipua kokonaan, hoidetaan sitä sitten ajoissa, tai myöhemmin.

Tuttua juttua tuo nuorena ja epävarmana. Nyt kun ikää tullut lisää niin itsevarmuuttakin samalla. Lääkitystä en ole hakenut mutta suosittelen kyllä jos on oireet pahana. Minua ahdisti aikoinaan työpaikan ruokala ja meteli,siksi ruokaillen nykyään taukotilassa jossa vähempi ihmisiä. Kaupassa valitsen usein itse palvelu kassan niin ei tarvi tuskailla jonossa. Palaverit myöskin tarvii vielä työstämistä mutta niistäkin on selvitty ihan okei kun keskittyy asiaan eikä itseensä. Enää siis en ryntää kaupasta tai palaverista pakoon vaan siedätän olemaan vielä hetki ja lopulta tilanne on ohi.

Olen ap. Ikää on jo 40v mittarissa ja tätä on ollut jo aika kauan. Nyt ei enää jaksa tätä. Kaupassa on pakko käydä,mutta hermoilen sitä jo kotona,että miten selviän. Ajoitankin menemiset kun kaupat aukeaa,niin ei ole niin paljon porukkaa. Aina se ei kyllä käy aamulla meno. Minulla oli pari pilleriä opamoxia,kun sain niitä joskus lentopelkoon. Otin sitten palaveria ennen sellaisen,niin se meni ihan hyvin,mutta en juuri muista mitä siellä käytiin läpi.. eli muistiin vissiin vaikuttaa,ainakin mulla.
Palavereita on harvoin kyllä,mutta kuitenkin. Elämä on aika he*vettiä,kun mitään ei uskalla tehdä. Osaako joku kertoa olisiko masennuslääkkeistä apua tällaiseen? Kynnys mennä lääkärillekin,mutta kai se on pakko.