Erosin 11 vuotta sitten. Ex esti tapaamiset alussa kokonaan. Sitten ne pyörivät 3 vuotta. Alkoi oikeusruletti, jossa niitä pyrittiin lyhentämään. KO ei nähnyt perusteita. HO- vaiheessa vetäydyin takavasemmalle. Meni viisi vuotta ilman tapaamisia.
Pari vuotta sitten ex otti yhteyttä, kun tarvitsi käytännön apua. Nyt on ollut muutamia laskelmoituja tapaamisia, joissa on aina ollut joku hyötynäkökohta.
Selvitin pienellä provokatiivisella käytöksellä ja viesteillä tyttären todellisen luonteen. Hän on täysin äitinsä manipuloima ja puolustaa tätä uskollisesti. Hän on 14 vuotias pienoismalli äidistään.
En yksinkertaisesti halua tavata häntä. En halua tavata ex:ää enkä ihmistä joka on kopio hänestä. Rakkautta ei kai ole riittävästi mutta on pakko tehdä niin kuten rehellisen oikealta tuntuu.
Äidit tuhoavat monen lapsen elämän. Ja miehen syyksi se koko paska loppujen lopuksi yritetään kääntää. Se ei vaan onnistu. Me miehet emme niele mitä tahansa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Pari vuotta sitten ex otti yhteyttä, kun tarvitsi käytännön apua. Nyt on ollut muutamia laskelmoituja tapaamisia, joissa on aina ollut joku hyötynäkökohta.
Selvitin pienellä provokatiivisella käytöksellä ja viesteillä tyttären todellisen luonteen. Hän on täysin äitinsä manipuloima ja puolustaa tätä uskollisesti. Hän on 14 vuotias pienoismalli äidistään.
En yksinkertaisesti halua tavata häntä. En halua tavata ex:ää enkä ihmistä joka on kopio hänestä. Rakkautta ei kai ole riittävästi mutta on pakko tehdä niin kuten rehellisen oikealta tuntuu.
Äidit tuhoavat monen lapsen elämän. Ja miehen syyksi se koko paska loppujen lopuksi yritetään kääntää. Se ei vaan onnistu. Me miehet emme niele mitä tahansa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 27
Vanhimmat
on surukseni todettava, että olen nähnyt samanlaisia tapauksia. Et ole ainoa lajissasi.
Tutustuin n. 10 v sitten työn kautta naiseen, joka oli aina hyvin vaisu: ei osallistunut sosiaalitiloissa muiden juttuihin, varoi puhumasta yksityisasioitaan.
Eräänä päivänä sitten oltuaan jo viitisen vuotta samassa talossa työssä koko tuon ajan, päätti sitten kerran mainita, että hänenkin vanhempi poikansa kirjoitti sitten ylioppilaaksi.
Olimme kaikki ihan hiljaa, järkytyksestä. Sillä on poika! Ja ilmeisesti enemmänkin lapsia kun korosti sitä sanaa "vanhempi" poika.
Ei se kaikki vyyhti sinä päivänä purettu mutta pikkuhiljaa sen vuoden aikana.
Ko. oli elatusvelvolliseksi pakotettu äiti, jolta ex-mies oli kieltänyt kaikki yhteydenotot poikiinsa. Ja vaikka pojatkin molemmat olivat jo kirjoittaneet ylioppilaiksikin, olivat he yhä niin isänsä vaikutusvallan alla, etteivät uskalla nousta häntä vastaan ja tavata äitiään, vieläkään, julkisesti!
Luojan kiitos kännyköistä, pääsevät edes soittamaan toisilleen.
Silti tätä tuntemaani naista taitaa epäilyttää poikiensa lopulliset tunteet äitiään kohtaan.
Kuten sinäkin arvelit, tyttöäsi on manipuloitu äitinsä taholta.
Jos nyt luovutat, on ex-vaimosi voittanut.
Jos jaksat jatkaa, kääntyy pahansuopaisuus exääsi vastaan aikuistuvan tyttären taholta, joka tajuaa isänsä merkityksen ja sinnikkyyden viimeistään siinä vaiheessa kun alkaa itse perheelliseksi.
Vanhemmuus, myös tuonkaltainen etävanhemmuus, tarvitsee pirusti voimia ja jaksamista!
Lapseni ovat viimeksi käyneet luonani jouluna. Poikaani en ole sen jälkeen nähnyt, tyttö on tullut parikertaa lenkillä vastaan. Asumme toisistamme alle kilometrin päässä. Sopimuksesessa isällä on oikeus laskea lapset milloin tahansa minun luo, kunhan sopii sitä etukäteen. Eipä ole kuulunut ilmoitusta joulunjälkeen. Lapsille isä sanoo, että kyllä hän laskisi vaikka joka toinen päivä, mutta äiti on niin hankala kun ei ota teitä luokseen. Isä on auktoriteetti, eivätkä lapset uskalla edes piipahtaa luonani, ettei isä vaan saisi tietää. Tiedän että lapset ovat todella manipuloinnin /uhkailujen uhreja. Lapset kyllä tietävät että isä on narsistin, mutta silti se jättää jälkensä niihin.
Loppupäätelmä ihan oikein - vaikka onkin ehkä liian kauan kestänyt.
Kohtuus kaikessa. Turha on omaa elämäänsä tuhlata tuulimyllyjä vastaan taistelemalla. Tällaiset riidat eivät muuta kun kuluttavat energiaa ja hajoittavat eivät rakenna.
Piste kannattaa pistää ajoissa ja alkaa luomaan elämää ihan omilla ehdoilla. Sitähän on muuten kokoajan niinkuin sidottu exelämän talutusnuoraan, joka säätelee ratkaisujasi.
Ohjat vaan omiin käsiin omilla ehdoilla. Mikäli tyttäresi myöhemmin sitten haluaa ottaa yhteyttä niin se on sitten toinen asia - mutta sen varaan ei kannata laskea eikä muutenkaan mitenkään huomioida.
Perusta mieluusti oma perhe ja/tai luo omat uusi sosiaalinen terve ympäristö - elämän hallinta paranee ja jaksaa paremmin kaikinpuolin. Elämän piirin on tarkoitus tehdä sellaiseksi jossa sinua arvostetaan siuna itsenäsi ja sinä arvostat muita - se on tervettä ja hedelmällistä, eikä niin että joudut kokoajan kerjäämään ja tuomaan itseäsi esille ja vaatimaan oikeuksiasi.
Tyhjältä pöydältä on hyvä aloittaa.
Se, että mahdollisesti saat jos saat hyvityksen joskus 10-20 vuoden päästä tyttäreltäsi ei todellakaan ole sen väärtti.
Sinä joka ehdotat oman perheen perustamista sun muuta tälläiseen tilanteeseen avuksi,onko sulla itselläsi lapsia?Kuulostaa suurinpiirtein samalta kuin ystävälleni sanottiin heidän lapsen kuoleman jälkeen että,"onhan teillä onneksi 2 muuta lasta"!.Ei lapset ole mitään tavaroita jotka voi korvata toisella,jokainen on yksilö ja tärkeä ja rakas omana itsenään!
Kyllä olen ihan tosissani. Itelläni on kaksi lasta. Olen onnellisesti avioliitossa - että silleen. Meillä on myös perhetuttava etäisä, ihan kunnollinen, oli 8 vuotta sitten ihan fikusu kaveri - kun ero tuli. Erossa exä kyni miehen totaalisesti. Kun mies oli niin höveli laittoi nimensä alle enempiä paereita lukematta. Luotti sokeasti, ettei oma rakas, joka on ainakin joskus rakastanut myös tekisi mitään velmua. Elareitakin suostui maksamaan vaaditun summan.
Pian kuitenkin heräsi vuokrakaksiossaan todellisuuteen kun exä ilmoitti hänen tiedustellessaan mahdollisuutta tavata lapsia, että heillä on nyt uusi perhe ja miestä ei kaivata heidän kuvioitaan sekoittamaan. Aika pian selvisi myös, että hän ei ansaitse tarpeeksi suorituakseen itse hyväksymnistään elareista ja muista maksuista.
Mitään vastaantuloa exrouvan puolelta ei herunnut. Nyt on kulunut noin 8 vuotta ja käräjöinnit lapsien tapaamisista jatkuvat edelleen. Oikeuden saamieksi tehtävä työ on vienyt miehen täysin eristykseen muusta maailmasta. Ennen niin mukavasta, iloisesta miehestä on tullut raskasmielinen ja ahdistunut. Hänellä ei ole muuta elämäsään kuin nämä riidat ja käräjöinnit ja siihen liittyvät asiat. Jos hän lapsia joskus saa tulevaisuudessa tavata - mikä on erittäin epätodennäköistä - ei hän kyllä enää tiedä missä mennään. Itse en ainakaan uskaltaisi hänelle enää lapsia uskoa - sen verran on katkeroitunut tässä tiimellyksessä.
Tämän takia neuvon aina ongelmaetävanhempia näin.
Kyllä ihmisen itsekkin on annettava arvoa itselleen - jossain kulkee todellakin raja. Ei ketään voi velvoittaa uhraamaan koko elämäänsä edes lapsen parhaaksi.
Lapsen kuolema on tosiaan hirveä isku vanhemmille, eikä siinä oikein sanat tahdo riittää. Mutta todellakin lohtu on sekin vaikka pienikin, että kuitenkin on perheessä lapsia - vieläkin kauheampaa on jos ainokainen olisi kuollut. Suunnilleen näin sitä varmaan lohduttaisi - en ainakaan heti osaa sanoa parempaa ajatusta - tai toisaalta olisiko parempi ettei lohduttaisi ollenkaan, kun sitä ei kuitenkaan löydä oikeita sanoja.
Tuntui tosi pahalta lukea kirjoituksesi,itselläni on vastaavanlainen tilanne,paitsi että manipuloijana on lapsen isä.Lapsen asuessa luonani yhteishuolto pelasi kaikin tavoin,hänen mennessä ylä-asteelle päätimme yhteistuumin sulassa sovussa että,poika muuttaa isälleen,sovittiin että ei muutu kuin osoite,muuten kaikki toimisi yhtähyvin kuin lapsen mulla asuessa.Sen jälkeen kun isä lapsen luokseen sai asumaan n.3 vuotta sitten,hän on kaikin tavoin pitänyt huolen ettei poika tulisi luokseni(keksii aina jotain muita menoja),on esittänyt sukulaisilleen ja tutuilleen että,minä olen lapsen hylännyt enkä välitä lapsesta,on textarein haukkunut mut huonoksi äidiksi yms.Hän on myöskin vuosien varrella "ostanut"lapsen itselleen hankkimalla tälle kaiken mitä on halunnut ja antanut nyt lapsen siellä asuessa tehdä asioita joita alaikäisen ei kuulu tehdä,mm.osti mopon jolla lapsi saa ajaa liikenteessä,hyväksyy alkon käytön,ei myöskään ole ilmoittanut mulle mitään että,lapsi on ollut myös poliisin kanssa tekemisissä näiden "vapauksien"tiimoilta.En saa lapseeni mitään kontaktia,ei vastaa puhelimeen,eikä viesteihin,en ole nähnyt häntä tänä vuonna lainkaan!Ikävä on suunnaton ja huoli siitä mitä tämä isä on voinut lapselle valehdella saamalla hänet käyttäytymään näin,koska mulla ja lapsella ei koskaan ole ollut esim.riitoja mistään asioista,päinvastoin olemme tulleet erittäin hyvin juttuun.Haluaisin niin kovasti saada puhuttua lapseni kanssa että saisin selvitettyä mikä on homman nimi,mutta kun hän on jo 15 niin,ei auta lastenvalvojallekkaan soittaa.Tilanne on aivan kauhea,usein itken kun mietin lasta ja olen todella epätoivoinen kun kukaan ei voi auttaa mua,yritän kuitenkin jaksaa koska mulla myös 3muuta lasta jotka kärsivät tästä ja ikävöivät sisarustaan.Miksi joidenkin isien/äitien pitää tehdä kiusaa ja hankaloittaa kaikkien elämää?En koskaan tule ymmärtämään tälläisiä ihmisiä!Voimia sulle ap!
Olen samassa tilanteessa kanssasi. Lapset eivät ole olleet luonani tänävuonna lainkaan. Isällä on sopimuksessa kaikki oikeudet laskea lapset luokseni milloin haluaa, kunhan ilmoittaa pari viikkoa aikaisemmin. Ei ole ilmoituksia kuulunut. Ex:ni on myös ostanut lapseni. Lapset harrastavat kalliita lajeja joihin minulla ei olisi varaa. Hän vie lapsia useamman kerran vuodessa ulkomaille. Hän myös kustantaa ne useammalle kesäleirille jotka maksavat maltaita. 15v:lla on skootteri ja luottokortti huoltsikalla, saa tankata niin paljon kuin tarvitsee (menee yrityksen piikkiin), lapsilla on myös kännykät, joissa ei ole saldorajoja, menevät myös yrityksen piikkiin. Eivät lapset halua tälläisistä eduista luopua. Isä kertoo sitten lapsille, että kyllä hän laskisi teitä vaikka joka toinen päivä äidin luokse, mutta kun äiti on niin hankala. Ex kärsiin narsismista ja on mahdoton auktoriteetti. Lapset pelkäävät häntä ja niinpä hän sai lapset puhumaan itsensä eduksi soskussa. Minulle puhuivat aivan toista. Tällä viikolla löysin kriisikeskuksesta ihmisen joka taitaa voida tehdä asialle jotakin, kuulosti ainakin lupaavalta. Hän ottaa selville soskun kannan ja selvittää tietääkö sosku tosiassan mikä sen perheen tilanne oikeasti on. Hänellä tuntui olevan keinoja miten tätä asiaa viedään eteenpäin. Minä elän nyt ainakin toivossa, että jotain asialle tapahtuisi.
Missä kaupungissa asut?Täällä ei ainakaan lastensuojelustakaan ole ollut mitään apua,tein ilmoituksen kun sain tietää poliisiasiat ja isän hyväksynnän näille asioille opettajalta sain kuulla että koulu mennyt aivan persiilleen,opella oli käsitys että,lapsi saa tehdä mitä lystää eikä kukaan huolehdi hänen tarpeistaan.Ajattelin vaan että,mitä kriisikeskuksen työntekijä voi tehdä,jos lastensuojelukaan eimuka voi mitään?Onko kriisikeskus maksullinen?
Kuopiosta. Kriisikeskuksessa saa käydä viisi kertaa ilmaiseksi, sen jälkeisestä maksusta en tiedä. Tämä työntekijä kertoi, että täällä toimii jokaisella ylä-asteella puheparkki, jossa lapset saavat käydä juttelemassa, eikä heille tule poissaolo tunteja niistä. Tämä kyseinen kriisityöntekijä sattui juuri sopivasti olemaan juuri lasteni koulun puheparkin työntekijä. Hän sanoi ottavansa lapseni huomaamattomasti puheparkkiin keskusteluun, kunhan koulut alkavat. Tällöin isäkään ei saa tietää mitään, kun ei tarvitse kirjoittaa poissaolovihkoon allekirjoitusta. Isä on kieltänyt aikaisemmin lasten käynnit erilaisissa keskusteluissa, ellei hän ole paikalla. Lapseni tulevat käymään sopimuksen mukaisen viikon luonani parinviikon päästä, niin hän pyysi minua ottamaan selville kaikkea mahdollista mitä isän luona tapahtuu ja kirjaamaan ne ylös. Ymmärsin, että hän menee itse tämän jälkeen lastensuojelun puheille ja tarvitsee sinne kaiken mahdollisen tiedon. Meillä on esimerkisi sellainen tilanne, että 15v tekee töitä tänä kesänä hänen yrityksessään, tytölle on jätetty liian vastuullisia töitä ja hän saattaa olla 20h putkeen töissä. Nyt tämä uusioperhe on muuttassa ulkomaille syksyllä ja tämä 15v jätetään yksin omakotitaloa pitämään ja asuttamaan. Toinen lapsistani muuttaa sitten heidän mukanaan. Minun pitäisi saada nyt viikon aikan ongittua päivämääriä ja aikoja tietoon, jotta kaikki kantautuisi sitten kriisikeskuksen kautta lastensuojeluun. Oletan että hiellä enemmän vaikutusvaltaa, kuin minulla.
Onko teillä yhteishuoltajuus niinkuin meillä?Täällä pirkanmaalla ei ainakaan ole kantautunut korviin että,kouluissa olisi samanlaista toimintaa kuin teillä siellä,harmi.Itse olen hyvin epätoivoinen tilanteeni kanssa,toivon ja odotan vain että,lapseni jossain vaiheessa itse tajuaisi missä mennään.
Kun luen viestittelyänne, mietin allapäin, onko minulla sama edessä kuin teillä, koska puitteet kuullostavat täysin samanlaisilta kuin teidän kahden.
Pää pystyyn tytöt, naisenergia käyttöön ja vaikka ystävien avituksella yksityisetsiviksi, jos muu ei auta! ;)
Ei ole enää. Yhdeksän vuotta oli yhteishuoltajuus ja vuoden vaihteessa olen kirjoittanut ex:lle yksinhuoltajuuden ja sillä hän näyttää nyt, ettei hänen tarvitse lapsia laskea minun luokse ja voi viedä ne vaikka mennessään ulkomaille. Minä en jaksanut enää riidellä hänen kanssaan ja luovutin sen takia, että toivon edes itse selviäväni tästä täysipäisenä. Lapsia kohtaa se on väärin, mutta minulta meni tosiaan toivo, kun olin selvitellyt asiaa kouluterveydenhoitajan, koulupsykogoligin, kuraattorin sen jälkeen siirettiin soskuun seiltä lasten ja nuorten yksikköön eikä apua tullut mistään. Ja viimeisenä kävin asianajan juttusilla ja hän selvitti sitten vielä, että voitto mahdollisuus olisi jos olisi asialla ulkopuolisia todistajia, minun sana hänen sanaa vastaan ei oikein riitä (koska lapset eivät uskalla kertoa totuutta) tai siitä tulee parin vuoden oikeuskäsittely ja se ei olisi lapsille hyväksi. Niinpä luovutin ja nyt lähinnä toivon, että lapset selviävät ja ymmärtävät myöhemmin tilanteen. Kyllä minä kuitenkin taustalla yritän kokoajan tehdä kaikkeni siitä huolimatta vaikka minulla ei ole enää valtuuksia mihinkään, mutta usein miten tämä mies pääsee kuin koira veräjästä. Soittelin juuri työsuojelupiiriinkin lasten työnteosta, niin taas sain jäitä hattuu. Työsuojelu ei pysty tekemään mitään, kun lapsilla ei ole virallista työsopimusta. Eli hän voi teettää mitä tahansa ja miten paljon vaan työsuojelun kannalta ilman sopimusta. Mutta neuvoivat ottamaan yhteyttä lastensuojeluun, joka nyt toivon mukaan on sitten jossain vaiheessa menossa eteenpäin kriisikeskuksen kautta.
Kyllä tässä on joutunut keräämään murusia vaikka mistä tietolähteistä. Milloin kaverit kertovat kuulleensa tai nähneensä, minä olen jopa saanut tietoa ex:n kilpailevan yrityksen työmiesten vaimoilta (tuntuvat hekin tietävän tapauksen, joka ei ole työelämässäkään helppo). Kuulen viestejä lasten harrastuskavereiden vanhemmilta sekä sekä ex:n kanssa samoja harrastuksia harrastavilta ihmisiltä. Onni onnettomuudessa, missään piireissä ei hänestä taideta pitää.
Kiitokset Jossu tsemppauksesta!Toivon ettei sulle ole kehkeytymässä tällaista tilannetta,sillä tämä on yhtä helvettiä toisinaan,en varmasti olisi henkisesti enää koossa ilman muita lapsiani ja ystäviäni,suuri kiitos heille että ovat olemassa.Mutta siltikin olen kovin yksin asiani kanssa,kukaan ei pysty mua auttamaan,luulin että lastensuojelu tosiaan tekee asialle jotain mutta ei!Ennen ilmoitustani lastensuojeluun otin ammatti-ihmisiltä selvää kannattaako mun ylipäätään vaivautua mitään ilmotusta tekeen,sain neuvoksi että,ilman muuta on lastensuojelu asiasta kyse!Eipä vaan ollut mitään apua sossun ihmisistä,aivan ristiriitaisia selityksiä sain missä ei ollut mitään järkeä,hienoja sanoja mutta käytännössä mikään ei toimi kuten sanovat!
Minä olen kanssa saanut kokoajan kylmää pyyhettä viranomaisten toimesta. Olen tuntenut itseni todella avuttomaksi, kun minua ei uskota. Ex pystyi pyörittämään naiset pikkusormen ympärille ja jos eivät menneet lankaan, niin sitten se uhkaili niitä. Väitin psykiatrisellesairaanhoitajallekin, että ex on narsisti. Hän tuumasi, että kyllähän hän on auktoriteetti, mutta en menisi väittämään tuollaista. Mutta nyt tämä kriisityöntekijä oli minun kanssa samaa mieltä. Nyt elän toivossa.., voihan olla että taas saan kylmän suihkun niskaani. Yritä jaksaa kuitenkin edelleen etsiä sitä kanavaa, älä luovuta, josta pääset eteenpäin. Oletko muuten miettinyt, että olisiko sinunkin ex narsku, niillä on tapana harrastaa manipulointia? Käy tsekkaamassa http://www.narsistienuhrientuki.info esim. keskusteluja ja asiantuntijoiden kirjoituksia.
Voihan se exä narsisti tosiaan olla,mutta muut kyllä pitävät häntä lähinnä psykopaattina,kun tietävät mitä hän on vuosien varrella tehnyt ja miten missäkin asiassa toiminut.Koitetaan jaksaa ja kirjotellaan välillä kuulumisia tänne!
Narsisti ja psykopaatti on käytännössä sama asia. Tässä suora lainaus Robert d. Hare:n kirjasta, Ilman omaa tuontoa, esipuhe alkaa näillä lauseilla: Psykopaatit eli henkilöt, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö, ovat yhteiskunnan petoja. He hurmaavat, manipuloivat ja raivaavat armottomasti tiensä halki elämän jättäen jälkeensä särkyneitä sydämiä, petettyjä odotuksia ja tyhjiä lompakoita. Omatunto tai muut tunteet eivät heitä vaivaa, he ottavat haluamansa, tekevät oman tahtonsa mukaan ja rikkovat siten yhteiskunnan normeja ja sosiaalisia odotuksiamme.
Suosittelen lukemaan, minua ainakin helpotti sen jälkeen näkemään millaista ihmistä vastaan minä taistelen ja miten tiettyihin asioihin pitää suhtautua. Olen myös luettanut lapsillani netistä otetun lyhennelmän ja he myös tunnistivat isänsä näiden piirteiden perusteella. Toivon, että se myös auttaa heidän selviämistään.
manipulointia?
Ikävä kyllä lähipiirissä on parikin samantyyppistä tapausta. Toisessa kävi niin, että isä kieltäytyi tapaamasta ja olemasta missään tekemisissä ja toisessa on tilanne se, että isä näkee lastaan silloin tällöin. Lapsi soittaa itse kun haluaa isälleen mennä.
Huoltaja, oli se sitten isä tai äiti kykenee todella manipuloimaan lapsensa toista vanhempaa vastaan ja siinä on kyllä toinen osapuoli täysin voimaton. Loppujen lopuksi siihen sotaan väsyy ja luovuttaa. Toisaalta jos julmasti ajattelen, hyvä, että väsyy ja antaa olla, valtapeliähän se on. Nainen (näissä "mun" tapauksissa)pitää miehen otteessaan näillä kuvioilla. Jos sen lapsen nyt väkisin haluaa itsellään pitää, siitä vaan.
Oikeus tuntuu olevan aivan turha laitos isän oikeuksia ajatellen. Mikähän siinä on, että yhä edelleen kuullaan sitä äitiä ja VÄITETÄÄN että lapsen paras on äiti?? Äitikkä kirkkain silmin puhuu täyttä paskaa ja kaikki menee täydestä. Eli missä vika?
Lapsen paras olisi tietenkin sekä isä, että äiti ja vieläpä sellaiset jotka kykenee olemaan puheväleissä, mutta minkäs teet..
Silti on äärettömän hienoa, että miehet uskaltaa puhua asiasta ja -niin raskasta kuin se onkin- luovuttaa jos tilannetta ei saa muutettua. Turha antaa naiselle koko kättä ja pilata elämäänsä tanssimalla ex-puolison pillin mukaan!!
Niin, "mun" tapauksessani isä ei välittänyt lapsistaan yhdessä ollessamme eikä eron jälkeenkään. Kiristi minua viiden vuoden ajan sillä että en saa lapsia mukaani jos lähden. Narsisti-alistaja-exä sanoi näin; Kumpaa lastensuojelussa uskotaan, tuollaista luuseria, joka notkuu kotona yhteiskunnan elättinä (äitiyslomalla/kotihoidonvapaalla) vai minua, joka tekee rahaa ja maksaa veronsa (Karrikoiden).
Kummasti lapset alkovat kiinnostamaan kun uusi nainen astui kuviohin ja nyt ollaan menossa käräjille lähihuoltajuudenmuuttamisesta. Perusteena "muuttunut kykyni huoltaa lapsia". (Lähihuollon muuttamiseen tarvitaan joku tapahtunut muutos). Minun kohdallani muutos on ollut parempaan suuntaan, kun sain elämäni takaisin. Heh...nyt 15 vuoden jälkeen minun on todistetava kirjallisesti tai henkilöin olevani hyvä äiti, enkä saan noille kahdelle edes rangaistusta kiusaamisesta tai henkisestä kidutuksesta. (Kaksi lastensuojeluilmoitusta ja kunnianloukkaussyyte katsottiin turhiksi).
Kun noin vuoden kuluttua oikeusprosessi toivottavasti on ohitse, on todennäköistä, että minulla on yksinhuoltajuus ja saan huomattavasti korkeammat elatusmaksut. Ja siinähän sitä onkin kiusaajille pala purtavaksi, koska raha raha raha maailmaansa heidän pyörittää.
Kyllä jossain vaiheessa lapsikin ymmärtää, mitä peliä on pelattu. Viimeistään manipuloiva osapuoli saa luultavimmin viettää todella yksinäisen vanhuuden, eikä mahdillisesti edes pääse kokemaan isovanhenmuuden riemuja. Voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, tein ko. "tempun" isälleni.
tuota vaihetta, kunhan lapset täyttävät 18v tai kunhan he tulevat omillaan toimeen. Poikani on joskus sivulauseessaan heittänyt, että kunhan hän tulee täysi-ikäiseksi, niin hän muuttaa vaikka venäjälle, ettei tarvitse mennä enää isän luokse. Mutta isällä on vielä monta vuotta aikaa manipuloida lapsiansa, mutta silti toivon hartaasti, että ex:ni saisi viettää yksinäisen vanhuuden. Minkä ikäisenä sinä uskaltauduit tuohon "irtiottoon" ja millaisessa elämän vaiheessa sen teit? Olen utelis tietämään, että kuinka todennäköisesti saan odottaa omilta lapsiltani tuota.
täysi-ikäinen, eli 16 vuotias. Menikohän siinä, että näki esikoisensa esikosen 10 vuotta. Eli meni 26 vuotta, etten nähnyt ko. vanhempaa, tosin eipä paljon kiinostanutkaan. Eipä kyllä paljon hetkauta, vaikka tieto tulisi kuolemasta.
Minulla taas tälläinen kokemus. Tapailin satunnaisesti yh-äitiä. Molemmilla lapsillaan oli eri isät. Mitään vakavaa ei kumpikaan meistä koskaan suunnitellut. Kertoi koko ajan tapailevansa exiänsä, käyvänsä heidän kanssaan saunomassa ext. Tapailimme noin puolen vuoden ajan ehkä joka toinen viikonloppu. "suhteemme" päättyi. En jäänyt miettimään - ei merkannut yhtään mitään. Mutta nyt olen oikeusrumbassa - hoviin menossa... Monta miestä haastettuna oikeuteen oli. Paska akka valehteli käyttävänsä pillereitä - kaikille. Isyyskanteet kaikkia osapuolia vastaan nosti vasta kun lapsi oli puolitoistavuotias (esikoisensa täytti silloin 18) Elikkä nyt taistellaan oikeudessa naisen kohtuuttomia vaatimuksia vastaan sekä lisäksi kaikkia hänen käräjäoikeudelle kertomiaan valheita sekä kertomatta jättämisiään... Lisäksi hän on todennut, että minä olen niin vastuuton, kun en ole lapsesta huolehtinut? Kertokaapa viisaat ihmiset, miten olisin voinut, kun haasteen tuoman isyystestin myötä sen vasta sain tietää, kun yh:n lapsi oli jo kaksivuotias?
Puheet vastuuttomuudesta tässä tapauksessa, että lapsosen äiti ilmeiseti vaatii elatusmaksuja taannehtivasti maksettavaksi mahdollisesti syntymästä saakka. Älä anna periksi vaan vastusta keromalla mitä olet kertonut täällä äidin touhuista. Äidin tarkoitus on mitä ilmeisemmin rahstaa myös sinua - tovivottavasti sinulla on hyvä asianajaja, joka osaa asiansa.
Kaveriporukoissa näitä lehtolapsikoneita sanotaan munahaukoiksi.
Tarkoitus on usein elää yhteiskunnan tuilla ja sitten vielä rahastaa biologista isää. No, meillä on niin monta konstia rahantekemiseen.
Sanon vaan et anna ajan kulua. Oma lapseni on samanikäinen kuin sinun ja isä on hänet manipuloinut. Teen niin tai näin niin aina väärinpäin. Pienempi käy luonani säännöllisesti mutta silloinkin hänelle soitellaan useaan otteeseen mm toivottamalla hyvät yöt ym.
Ehkä takana on pelko, että he haluavatkin muuttaa takaisin minun luokse.
14 v on murkkuiässä ja hänellä on itselläänkin ristikkäiset tunnekuohut sisällään. Koita jaksaa vaan, pidä itsesi hänen mielessä. Kyllä se aika koittaa kun hän ajattelee omilla aivoillaan.
Koita jaksaa:)