EN ikinä uskonut että meidän

Annan minä anteeksi. Kokonaan. Ne sanat eivät paina, vaan se, ettet ollut kiinnostunut.

Pikemminkin jätit sanomatta. Olisit puhunut suoraan. 😞

Nolasit, siinä oli muutakin porukkaa jotka taatusti kuuli.

minä olen antanut jo anteeksi useita asioita jotka ovat täysin mielenvikaisia tekosia . en minä niitä unohda, vaan kannan sitä tuskaa ja niitä ’valokuvia’ päässäni ikuisuuteen. toivon että viisastut ja aikuistut ja löydät sopivamman puolison joka kestää kylmyytesi.

Oikeestaan oon kauhean väsynyt tähän.
Tiesin silloin jo aikoja sitten, että keskeneräinen tilanne jää vaivaamaan ja leijumaan ilmaan.

Niin se on tehnyt. Ei puhuttu kunnolla tunteista ja tilanteesta kasvotusten. Jotenkin niin surullista kaikki. Tiedän sinusta enää hyvin vähän. En tiedä tiedätkö sinä minun elämäni kamalista tapahtumista. Oon miettinyt, että jollei me koskaan selvitetä tätä tilannetta niin poistan tämän palstan kokonaan ja unohdan kaiken. Sain jo aikoinaan apua itselleni tähän tilanteeseen, mutta siitä on aikaa.
Olen pahoillani ihan kaikesta. En tunne vihaa. Vain surua ja pettymystä.
Kirjoitin kuin kaivatulleni.

N>M
itseäni nuoremmalle etelä-suomeen
Ollaan samasta kotikaupungista.

Alan nukkumaan. Hyviä ja levollisia unia.
♡
Jospa sielu saa rauhan.