Mieheni aikuinen tytär varastaa

Seurustelin mieheni kanssa aiemmin, kun tyttö oli esimurroikäinen. Lopetin suhteen, sillä mies ei osannut tasapainoitella elämässään naisen ja lapsen välillä. He elivät kahdestaan. Tyttö osasi manipuloida isäänsä jo alusta asti. Itku oli aina tytön viimeinen keino. Mies oli sitä mieltä, että itkettää lasta ei saanut. Hän ei hennonnut tuottaa tytölle pettymyksiä. Tytär sabotoi yhteisiä lomiamme lahjakkaasti oli sitten lapset mukana tai ei. En saanut osallistua hänen aikuissynttäreillekään. Lahjat kelpasivat kuitenkin aina.

Aloin tuntea negatiivisia tunteita tyttöä kohtaan ja koin siitä syyllisyyttä. Olinhan itsekin äiti. Mies ei olisi halunnut erota, mutta en halunnut olla ilkeä ja paha äitipuoli.

Kului vuosia. Aloimme tapailla uudestaan, kun tyttö oli 19v. Pian muutin miehen ehdotuksesta hänen taloonsa. Tytöllä oli läheisessä opiskelukaupungissaan opiskelukämppä, mutta hän alkoikin viettää yhä enemmän aikaa lapsuuskodissaan omassa huoneessaan asuen. Syy oli kuulemma kaverit, jotka olivat jääneet kotikaupunkiin.

Alkuaika oli kauheaa. Tyttö ei puhunut, ei tervehtinyt, ei siivonnut, ei korjannut astioita, söi kaapeista kaikki esim.itselleni ostamat smoothieainekset yms. Osallistuin 50%:sti ruokakuluihin. Me aloimme riidellä miehen kanssa yhä enemmän.

Ensimmäiseksi huomasin kolmen koruni hävinneen. Mainitsin varovaisesti asiasta miehelle, joka kieltäytyi uskomasta asiaa. Kerran pääsin lähtemään töistä aiemmin, näin tytön auton pihassa ja hiivin kotiin. Oven aukaisu kuitenkin naksahti kovaa ja tyttö ryntäsi juosten pois huoneesta, jossa oli kaikki vaatteeni, tavarani ja tärkeät paperini. Kysyin, mitä hän etsi ja tyttö vain hymyili viattomasti eikä vastannut ja lähti autollaan jonnekin.

Pidin huolen, että isänsä "ohjaa" tyttärensä omaan asuntoonsa asumaan. Sanoin, että vain viikonlopuiksi voi kotiin tulla. Hän tuli.

Joitakin tavaroita on sittemmin kadonnut pikkuhiljaa harvakseltaan mutta ei kuitenkaan joka kerta, kun tyttö on ollut kotona käymässä. Tytär on ollut meillä pääasiassa silloin, kun olen ollut sukuloimassa tai matkoilla.

Viimeisin varkaus oli outo. Olin lähdössä oman aikuisen lapseni kanssa ulkomaan matkalle. Vähän aiemmin olin nähnyt tytön viettävän aikaa sen lipaston luona, jossa säilytin passiani. Säilytän passia aina tärkeiden asioiden laatikossa enkä koskaan hukkaa tavaroitani, sillä olen pikkutarkka niissä asioissa. Olin hiljattain varmistanut passin paikan. Jokatapaukseesa passini oli kadonnut. Onneksi lento lähti illalla, mitä tyttö ei tiennyt, niin ehdin juuri ja juuri saada tilapäisen passin lentokentän poliisilta.

Jotenkin ymmärrän, että tyttö vihaa yhä edelleen minua, mutta että hän ei välittänyt tippaakaan, että lapseni olisi joutunut lähtemään yhteiselle lomallemme yksin, jos en olisi onnistunut passia saamaan. Miehen tytär matkustelee paljon ystäviensä kanssa.

Nyt vasta mieskin uskoo, että koru- ja tavaravarkaudet ovat totta. Tytär kieltää kaiken ja syyttää, että ei voi tietää, mihin tavaroitani hukkaan. Onpa varastanut jotain pientä isältäänkin. Mies on sanonut tyttärelleen, että hän ei halua tytön kanssa tekemisissä ennenkuin tämä tunnustaa varkaudet ja pyytää anteeksi. Sitten voi tulla kotiin ja jatketaan elämää eteenpäin. Eipä ole tytärtä näkynyt.

Mies kärsii tilanteesta suunnattomasti, sillä tytär ei ole vastannut hänen muutamaan soittoyritykseen ja on uhannut isäänsä lähestymiskiellon hakemisella. Yksissä hautajaisissa ovat nähneet pari kk sitten ja tytär oli ollut marttyyrin elkein siellä. Sen jälkeen tytär kuitenkin yritti kerran soittaa isälleen, mutta isänsä ei ole soittanut takaisin. Lähestymiskieltouhkaus osui häneen syvälle. Me kaikki kärsimme. Tytär on nyt aikuinen. Lohdutan miestä, että routa porsaan kotiin ajaa. Jos ajaa.