Lieksan kehitys ja työttömät

Eräänä iltana, kun Pirkka-olut soljui kurkusta kuin Pohjois-Karjalan keväinen puro ja sipuliteemakkara haisi olohuoneessa kuin kaatopaikka heinäkuussa, Jukka ja Hilkka pohdiskelivat Lieksan suuria asioita.

– Ootko kuullu, että Lieksaa aletaan kehittää "positiivisen kautta" ja "ongelmia ratkaisten"? Hilkka kysyi röyhtäisten niin, että Pirre-kissa säpsähti.

Jukka purskahti nauruun.

– No nyt on saatana tuota… innovatiivinen lähestymistapa!

Hilkka heitti jalkansa sohvan käsinojalle ja avasi uuden oluen.

– Mitähän se tarkoittaa käytännössä?

Jukka rapsutti päätään.

– No varmaan että leikitään, ettei ongelmia ole. Jos jossain on homma persiillään, niin sanotaan vaan, että ”nyt mennään positiivisen kautta!”

Hilkka hörähti.

– Että jos joku kaatuu ojaan, niin ei auteta, vaan sanotaan että ”hienoa, nyt pääsit lähemmäs luontoa”?

Jukka tyrskähti niin, että olutta lensi paidalle.

– Just näin!

Miten työttömien olo parannetaan?
Hilkka hörppäsi olutta ja silmäili mietteliäänä kattoon.

– Mutta jos kerran kehitetään, niin kehitetään sitten kunnolla. Ensimmäiseksi tuplataan työttömyystuet ja sossun avustukset.

Jukka nyökkäsi innostuneena.

– Kyllä! Työttömän pitää voida elää niin kuin ihminen. Ei mitään kituuttamista.

Hilkka laski tölkin ja nosti sormen ilmaan.

– Ja lisäksi annetaan jokaiselle pitkäaikaistyöttömälle ilmainen moottorikelkka.

– No ilman muuta! Ei voi olla kehitystä ilman moottorikelkkaa!

– Ja tietysti Sipuliteemakkara pitää saada Kela-korvattavaksi!

Jukka taputti Hilkkaa olalle.

– Nyt puhut asiaa!

Miksi kukaan käy töissä?
Hetken hiljaisuuden jälkeen Hilkka kysyi:

– Mutta oikeesti, miten joku edes viitsii käydä töissä?

Jukka raapi partaansa.

– No en tiiä. Sehän on ihan perkeleen raskasta. Aamulla herätys, kiire, pomo niskaan hengittämässä… ja sit joutuu vielä tekemään asioita!

Hilkka pudisti päätään.

– Ja sit illalla kotio, väsyttää, ja seuraavana päivänä sama rumba!

Jukka nousi seisomaan ja nosti oluttölkin kohti kattoa.

– Julistan täten, että työttömyys on ihmisen luonnollinen olotila!

Hilkka taputti käsiään.

Pirre-kissa ei edes katsonut heihin päin. Se oli jo luovuttanut ihmiskunnan suhteen.

Olut on loppumassa – tilanne vaatii toimenpiteitä
Yhtäkkiä Hilkka jähmettyi.

– Jukka… meillä on ongelma.

– Mikä ny?

Hilkka katsoi jääkaappiin kauhuissaan.

– Olut on melkein loppu.

Jukka henkäisi kuin olisi nähnyt aaveen.

– Perkele. Tämä ei käy.

Ei siinä auttanut muu kuin laittaa kamppeet niskaan ja suunnata kohti Muskotia.

Lieksan kadut olivat hiljaiset, vain muutama muu rohkea sielu vaelteli ostoksilla. Jukka ja Hilkka astuivat Muskotin ovista sisään kuin keisari ja keisarinna.

– Pirkka-olut… Pirkka-olut… siinä se on! Jukka hihkaisi ja nappasi laatikon kainaloonsa.

Hilkka nappasi vielä varmuuden vuoksi toisen.

– Eihän sitä koskaan tiiä.

Kassalla myyjä vilkaisi heitä ja huokaisi.

– Taas perjantai?

– Eikun kaupungin kehittämispäivä, Jukka ilmoitti ylpeänä.

Ja niin Jukka ja Hilkka palasivat kotiin, missä Pirre-kissa odotti heitä paheksuvana.

– No niin Pirre, nyt voidaan taas kehittää Lieksaa, Hilkka sanoi tyytyväisenä ja avasi uuden oluen.

Pirre-kissa tuhahti ja käveli pois.

Ja niin ilta jatkui, Lieksa kehittyi ja työttömyyden jalous säilyi.