Mä tarviin kaikkien "älykkäitten" ihmisten apua!Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa ku en pysty seurusteleen.Mulla on monta kertaa ollu pitempiäkin juttuja mut heti ku pitäis ns. "siirtyä" seurusteluasteelle niin mä alan hannaan.Mä en enää haluakkaan enää mitään vaan siirryn siististi takavasemmalle.Tai jos oon oikein oikein oikein kiinnostunu jostain jätkästä,niin heti ku mulle tulis tilaisuus saada sen kans jotain juttua aikaan niin yhtäkkiä mua ei vaan enää kiinnostakkaan.Oon sentään jo 17 v. niin luulis et mä oon jo löytäny mieleiseni ehdokkaan mutta ku ei niin ei!Yhen illan jutut kyllä (niitä ku on ollu "pari") sujuu ku ei oo mitään sitoumuksia eikä vaatimuksia,saa vaan olla yhen illan jonku kans.Missä vika?Mussa?Niissä jätkissä?Kaikessa?Tää asia tosiaan rassaa mun hermojani ja mä alan kohta jo ihan vakavasti harkita elämää vanhana piikana.
Mikä mua vaivaa?!
Kukka*
5267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...sama asia myös minua... mulla ois nyt tilaisuus saada aivan unelma jätkä itselleni mutta kun ei enää kiinnosta... ja sitten pitäis vielä jotenkin osata se sille sanoa...
Mua ainakin pelotti silloin joskus kun olisin saanut unelmieni jätkän omakseni, että joku juttu ei toimi ja en voikaan enää unelmoida siitä. Peruutin siis heti ja pidin hänet vain unelmana.
Ja toinen kokemus on sellainen, että tutustuin erääseen jätkään ja hän halusi seurustella. Mä itse olisin vain halunnut viettää hauskoja kesäpäiviä ja katsoa miten se juttu etenee. Se painosti ja painosti. Mua vaan pelotti, mä en ois uskaltanut ottaa minkäänlaista riskiä. Mun läheltä on kuollut aika moni ihminen, enkä silloin ollut käsitellyt niitä tunteita hirveän paljon. Kai mä ajattelin, että jos mä en rakastu tai kiinny liikaa tähän ihmiseen, mä en tunne niin hirveää tuskaa taas jos hänkin kuolee.
No me sit alettiin näkemään joka päivä ja ilta ja yö. Se rakasti mua enemmän kuin omaa elämäänsä ja kun mä sanoin kolmen kuukauden jälkeen, että mä en halua jatkaa enää niin tiivistä seurustelua, niin ihme ihme se veti kaikkea pahimman kortin ja uhkasi tappaa itsensä.
Eli ei suhteet helppoja ole ja kai jokainen tietää sen alitajunnassaan ja luonnollisesti haraa vastaan.
Nyt me ollaan jo melkein kavereita ja nyt se jotenkin kestää puhua mun nykyisellekin, ilman nyrkkitappelua.
Mut ottakaa riskejä, sellaisia joiden seuraamukset pystytte käsittelemään itkemällä ja ajan kanssa, ei millään kuolemalla tai itsemurha uhkailuilla.
Ja usein niiden riskien jälkeen kaikki menee jopa hyvin!! =)
Onnea teille!
Tiedossa olis aivan unelman jätkän kiinnostus.Ja olinhan mäkin siitä kiinnostunu ennen ku sain tietää et se on kiinnostunu musta.Ensin meillä oli vaan muutamana viikonloppuna juttua ja sit se vähän aikaa sit ilmotti et se haluis ehkä enemmänki ja mä menin ihan lukkoon.Haluisin pitää sen omanani mut en seurustelemalla *huoh* Elämä ei tosiaan oo helppoo... :(
ihana lukee et mä en oo ainoo jolla on toi ongelma! :) en tiedä et missä on vika mut täytyy vaan koittaa pärjätä!
vahingossa menin painamaan tota "asiattomasta viestistä" kun tässä sekoilin.... ei ollut tarkoitus...