Mt-diagnoosin saaminen ja lääkitykset eivät tee elämästä taivasta

Se onkin vähän hankalampi tehtävä kuin luulet erotella sairaus ja normaali elämänreaktio toisistaan, koska ihmiset voivat kokea elämässään, ja monet ennemmin tai myöhemmin kokevatkin raastavia tapahtumia. On katsos hyvin normaalia kärsiä, oppia resilienssiä ja olla toisinaan toimintakyvytön. Väitän että suurikin kärsimys voi olla ihan normaalia etenkin tietyissä olosuhteissa, mitkä ovat hyvin kuormittavia. Meidän yhteiskuntamme ei vain monesti hyväksy tällaista, ja siksikin on niin tarve tällaiselle sairausluokittelulle.

Anonyymi kirjoitti:

Se onkin vähän hankalampi tehtävä kuin luulet erotella sairaus ja normaali elämänreaktio toisistaan, koska ihmiset voivat kokea elämässään, ja monet ennemmin tai myöhemmin kokevatkin raastavia tapahtumia. On katsos hyvin normaalia kärsiä, oppia resilienssiä ja olla toisinaan toimintakyvytön. Väitän että suurikin kärsimys voi olla ihan normaalia etenkin tietyissä olosuhteissa, mitkä ovat hyvin kuormittavia. Meidän yhteiskuntamme ei vain monesti hyväksy tällaista, ja siksikin on niin tarve tällaiselle sairausluokittelulle.

Lue lisää

Kukaan ei diagnosoi sinua eikä luokittele sairaaksi, ellet itse hakeudu terveydenhuoltoon diagnosoitavaksi ja hoidettavaksi. Siten on tarpeetonta kitistä turhista diagnooseista.

Eri juttu sitten, jos joudut tahdosta riippumattomaan hoitoon. Mutta silloin oletkin kovasti sairas.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei diagnosoi sinua eikä luokittele sairaaksi, ellet itse hakeudu terveydenhuoltoon diagnosoitavaksi ja hoidettavaksi. Siten on tarpeetonta kitistä turhista diagnooseista.

Eri juttu sitten, jos joudut tahdosta riippumattomaan hoitoon. Mutta silloin oletkin kovasti sairas.

Lue lisää

Mt-diagnoosi on suurena haittana siihen, ettei uskota potilaan kertomaa sairastamistaan mahdollisesti muista kuin psyykkisistä syistä.
Ihan kuin mt-diagnoosi muka suojaisi esim. fyysisiltä/somaattisilta sairauksilta.
Tuo diagnoosi vie potilaalta uskottavuuden, mikä on todella valitettavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mt-diagnoosi on suurena haittana siihen, ettei uskota potilaan kertomaa sairastamistaan mahdollisesti muista kuin psyykkisistä syistä.
Ihan kuin mt-diagnoosi muka suojaisi esim. fyysisiltä/somaattisilta sairauksilta.
Tuo diagnoosi vie potilaalta uskottavuuden, mikä on todella valitettavaa.

Lue lisää

Eiköhän se ole se käytös mikä vie sen ihmisen uskottavuuden siellä lekurissa. ¨

Arvaa mistä tiedän?

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän se ole se käytös mikä vie sen ihmisen uskottavuuden siellä lekurissa. ¨

Arvaa mistä tiedän?

No en kyllä arvaa, koska mistä voit tietää, kuka täällä kertoo asioista, ja miten kyseinen henkilö käyttäytyy lääkärin vastaanotolla ?
Senkö perusteella " tiedät ", kun kuulet tai luet sanan mt-diagnoosi ? Taidatkohan olla juuri sellainen " asennevammainen " lääkäri tai muu ammattilainen, anteeksi vaan.
Ennen vastaanottoa lääkäri katsoo koneelta, kuka tulee seuraavaksi ovesta sisään, ja saattaa tehdä jo siinä vaiheessa potilaan taustatietojen perusteella mielikuvan potilaasta, ja asenne voi olla valmiiksi pielessä, vaikka lääkäri ei edes tuntisi potilasta.
Onneksi tällaisia lääkäreitä on aika pieni määrä, mutta liikaa silti.

Arvaapa, kun itse käyttäydyn aivan asiallisesti, en päästele " höyryjä " vastaanoton aikana, vaikka tulisi mitä kuraa niskaan. Mitä sillä voittaisin ? En yhtään mitään.
Jos meinaa hermoon ottaa, niin puhallan vasta ovesta, koko talosta, pois lähdettyäni kiukkupuuskan ulos.
Vaikkakin minulla on taustallani mt-ongelmia, ei se tarkoita, että minun pitäisi käyttäytyä millään tavalla huonosti.
Ennen vanhaan ainakin lapsille ihan opetettiin käytöstapoja, lieneekö enää nykyään ?
Kaikille lääkäreillekään niitä ei ole taidettu opettaa, vaikka lääkiksen opetukseen kuuluu tietääkseni myös etiikka ja potilaan kohtaamisen taidot. Tai sitten ovat vain olleet huonoja oppimaan, ja kertoohan se jotain luonteestakin, ja sosiaalisista taidoista ( tai niiden puutteesta ).

Arvaa mistä tiedän ?

Anonyymi kirjoitti:

Se onkin vähän hankalampi tehtävä kuin luulet erotella sairaus ja normaali elämänreaktio toisistaan, koska ihmiset voivat kokea elämässään, ja monet ennemmin tai myöhemmin kokevatkin raastavia tapahtumia. On katsos hyvin normaalia kärsiä, oppia resilienssiä ja olla toisinaan toimintakyvytön. Väitän että suurikin kärsimys voi olla ihan normaalia etenkin tietyissä olosuhteissa, mitkä ovat hyvin kuormittavia. Meidän yhteiskuntamme ei vain monesti hyväksy tällaista, ja siksikin on niin tarve tällaiselle sairausluokittelulle.

Lue lisää

Mithän näillä diaknooseillasi haluat,että tehtäisiin ihmisistä ?

Anonyymi kirjoitti:

Mithän näillä diaknooseillasi haluat,että tehtäisiin ihmisistä ?

Ainakin niillä saa aikaiseksi sen, että terveydenhuollossa potilasta pidetään " hulluna ", ja myös uskottavuus lakkaa diagnoosien myötä. Kun esim. jotain fyysistä vaivaa menee valittamaan, ei uskota.
Eli ihmisestä tehdään sairas yksilö, jota voi " potkia päähän " ja nöyryyttää, halveksia, jne.
Toiset meistä ovat vahvempia sitä kestämään, mutta kaikki eivät ole, ikävä kyllä.
Ja sitä ainakaan minä, en halua kenellekään.
Tosin en ole tuo, jolle kysymyksesi esitit, vastasin silti kun kohdalle sattui.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin niillä saa aikaiseksi sen, että terveydenhuollossa potilasta pidetään " hulluna ", ja myös uskottavuus lakkaa diagnoosien myötä. Kun esim. jotain fyysistä vaivaa menee valittamaan, ei uskota.
Eli ihmisestä tehdään sairas yksilö, jota voi " potkia päähän " ja nöyryyttää, halveksia, jne.
Toiset meistä ovat vahvempia sitä kestämään, mutta kaikki eivät ole, ikävä kyllä.
Ja sitä ainakaan minä, en halua kenellekään.
Tosin en ole tuo, jolle kysymyksesi esitit, vastasin silti kun kohdalle sattui.

Lue lisää

Joo kun yksityisellä käy niin diaknosille tulee vastaus,ja saa apua vaivaansa .Mutta terv,keskus hoitsut lukee vuosienvanhoja juttuja,vaikka menis nuhan vuoksi.Ai sulla on ollut sitä ja sitä..-...Mielestäni kun menen lääkärin vastaanotolle hän saa lukea tietoni paremmin jos on tarve.Mielummin käytän yksityistä lääkäriä jatkossa,saa parempaa kohtelua.

Anonyymi kirjoitti:

No en kyllä arvaa, koska mistä voit tietää, kuka täällä kertoo asioista, ja miten kyseinen henkilö käyttäytyy lääkärin vastaanotolla ?
Senkö perusteella " tiedät ", kun kuulet tai luet sanan mt-diagnoosi ? Taidatkohan olla juuri sellainen " asennevammainen " lääkäri tai muu ammattilainen, anteeksi vaan.
Ennen vastaanottoa lääkäri katsoo koneelta, kuka tulee seuraavaksi ovesta sisään, ja saattaa tehdä jo siinä vaiheessa potilaan taustatietojen perusteella mielikuvan potilaasta, ja asenne voi olla valmiiksi pielessä, vaikka lääkäri ei edes tuntisi potilasta.
Onneksi tällaisia lääkäreitä on aika pieni määrä, mutta liikaa silti.

Arvaapa, kun itse käyttäydyn aivan asiallisesti, en päästele " höyryjä " vastaanoton aikana, vaikka tulisi mitä kuraa niskaan. Mitä sillä voittaisin ? En yhtään mitään.
Jos meinaa hermoon ottaa, niin puhallan vasta ovesta, koko talosta, pois lähdettyäni kiukkupuuskan ulos.
Vaikkakin minulla on taustallani mt-ongelmia, ei se tarkoita, että minun pitäisi käyttäytyä millään tavalla huonosti.
Ennen vanhaan ainakin lapsille ihan opetettiin käytöstapoja, lieneekö enää nykyään ?
Kaikille lääkäreillekään niitä ei ole taidettu opettaa, vaikka lääkiksen opetukseen kuuluu tietääkseni myös etiikka ja potilaan kohtaamisen taidot. Tai sitten ovat vain olleet huonoja oppimaan, ja kertoohan se jotain luonteestakin, ja sosiaalisista taidoista ( tai niiden puutteesta ).

Arvaa mistä tiedän ?

Lue lisää

Lukijalta potilasasiamiehen kanssa asioinnut ,tiedän lääkäristä mikä on ,että mennääpä toisinpäin todellisesti!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Lukijalta potilasasiamiehen kanssa asioinnut ,tiedän lääkäristä mikä on ,että mennääpä toisinpäin todellisesti!!!!

Voi olla pillerilääkäreitä koukussa ,kuin apteekin työntekijä vääresi itsellee roppeja.mihin voi enään luottaa?miettikää vähän älkää haukkuko ,ihmisiä joilla on pahaolla on se mitä asista johtuvaa!ainakin tää netti vinoilu on syvältä .mutta pakko on ottaa kantaa nyt.

Anonyymi kirjoitti:

No en kyllä arvaa, koska mistä voit tietää, kuka täällä kertoo asioista, ja miten kyseinen henkilö käyttäytyy lääkärin vastaanotolla ?
Senkö perusteella " tiedät ", kun kuulet tai luet sanan mt-diagnoosi ? Taidatkohan olla juuri sellainen " asennevammainen " lääkäri tai muu ammattilainen, anteeksi vaan.
Ennen vastaanottoa lääkäri katsoo koneelta, kuka tulee seuraavaksi ovesta sisään, ja saattaa tehdä jo siinä vaiheessa potilaan taustatietojen perusteella mielikuvan potilaasta, ja asenne voi olla valmiiksi pielessä, vaikka lääkäri ei edes tuntisi potilasta.
Onneksi tällaisia lääkäreitä on aika pieni määrä, mutta liikaa silti.

Arvaapa, kun itse käyttäydyn aivan asiallisesti, en päästele " höyryjä " vastaanoton aikana, vaikka tulisi mitä kuraa niskaan. Mitä sillä voittaisin ? En yhtään mitään.
Jos meinaa hermoon ottaa, niin puhallan vasta ovesta, koko talosta, pois lähdettyäni kiukkupuuskan ulos.
Vaikkakin minulla on taustallani mt-ongelmia, ei se tarkoita, että minun pitäisi käyttäytyä millään tavalla huonosti.
Ennen vanhaan ainakin lapsille ihan opetettiin käytöstapoja, lieneekö enää nykyään ?
Kaikille lääkäreillekään niitä ei ole taidettu opettaa, vaikka lääkiksen opetukseen kuuluu tietääkseni myös etiikka ja potilaan kohtaamisen taidot. Tai sitten ovat vain olleet huonoja oppimaan, ja kertoohan se jotain luonteestakin, ja sosiaalisista taidoista ( tai niiden puutteesta ).

Arvaa mistä tiedän ?

Lue lisää

Onko lääkäri ainoa, joka kykenee tekemään tilanteessa havaintoja, vai voiko potilas tehdä huomioita, miten oma käytös vaikuttaa uskottavuuteen?

Miksi edes lääkärissä pitäisi päästellä höyryjä? Eikö silloin olla jo väärässä paikassa, väärällä asenteella liikkeelä jos tällaiselle tulee usein tarvetta?

Anonyymi kirjoitti:

Joo kun yksityisellä käy niin diaknosille tulee vastaus,ja saa apua vaivaansa .Mutta terv,keskus hoitsut lukee vuosienvanhoja juttuja,vaikka menis nuhan vuoksi.Ai sulla on ollut sitä ja sitä..-...Mielestäni kun menen lääkärin vastaanotolle hän saa lukea tietoni paremmin jos on tarve.Mielummin käytän yksityistä lääkäriä jatkossa,saa parempaa kohtelua.

Lue lisää

Kyllä se riippuu ihmien käyttäytymisestä myös tuolla irl elämässä,jos seuraat ja stalkkaat esim.naapuria ja määräilee mitä voi ostaa?? satutat !Tuo satuttaminen on kaikkein pelottavinta,!Sulla onvaikea pakkomielle puuttua esim.naapureiden asioihin ja yrität elää toisten elämää ja teet mitä haluat,tuollainen ei ole terveen ihmisen touhua,ei läheskään!

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se riippuu ihmien käyttäytymisestä myös tuolla irl elämässä,jos seuraat ja stalkkaat esim.naapuria ja määräilee mitä voi ostaa?? satutat !Tuo satuttaminen on kaikkein pelottavinta,!Sulla onvaikea pakkomielle puuttua esim.naapureiden asioihin ja yrität elää toisten elämää ja teet mitä haluat,tuollainen ei ole terveen ihmisen touhua,ei läheskään!

Lue lisää

nyt haukut väärää puuta akka,mitä ostamista,satutat ,

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se riippuu ihmien käyttäytymisestä myös tuolla irl elämässä,jos seuraat ja stalkkaat esim.naapuria ja määräilee mitä voi ostaa?? satutat !Tuo satuttaminen on kaikkein pelottavinta,!Sulla onvaikea pakkomielle puuttua esim.naapureiden asioihin ja yrität elää toisten elämää ja teet mitä haluat,tuollainen ei ole terveen ihmisen touhua,ei läheskään!

Lue lisää

Taitaa olla luulosairas kuvittelee että seurataan kannattaa hakea apua pian.

Anonyymi kirjoitti:

Joo kun yksityisellä käy niin diaknosille tulee vastaus,ja saa apua vaivaansa .Mutta terv,keskus hoitsut lukee vuosienvanhoja juttuja,vaikka menis nuhan vuoksi.Ai sulla on ollut sitä ja sitä..-...Mielestäni kun menen lääkärin vastaanotolle hän saa lukea tietoni paremmin jos on tarve.Mielummin käytän yksityistä lääkäriä jatkossa,saa parempaa kohtelua.

Lue lisää

Se on se sama lääkäri joka hoitaa sitä ihmistä sekä yksityisellä että julkisella. ja loppuvuodeksi selähtee pattajalle.

Se on taas niitä sairaan ihmisen harhoja, että se luulosairaus katoaisi rahalla.

Anonyymi kirjoitti:

Onko lääkäri ainoa, joka kykenee tekemään tilanteessa havaintoja, vai voiko potilas tehdä huomioita, miten oma käytös vaikuttaa uskottavuuteen?

Miksi edes lääkärissä pitäisi päästellä höyryjä? Eikö silloin olla jo väärässä paikassa, väärällä asenteella liikkeelä jos tällaiselle tulee usein tarvetta?

Lue lisää

Sitä tässä nyt yritettiin ajaa takaa, että käytös on kaiken a ja o.
Joku laittoi aiemmin kommentin, että käytös ratkaisee. Ja jo aiemmin joku on heitellyt näillä palstoilla kommentteja, että mt-ongelmaiset käyttäytyisivät jotenkin huonosti vaikkapa siellä lääkärin vastaanotolla. Toki heitäkin on, jotka eivät osaa käyttäytyä, mutta ei sitä voi yleistää millään tavalla koskemaan kaikkia.
Ja tuo joku kirjoitti kommenttinsa perään vielä " arvaa mistä tiedän ? ".
Eipä sellaista pysty kukaan arvaamaan. Ehkä hän on kohdannut huonosti käyttäytyvän mt-ongelmaisen ja yleistää tämän koskevan jokaista. Tämä on juuri sitä kun potilaita " leimataan " yleensä jopa ilman aihetta.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä tässä nyt yritettiin ajaa takaa, että käytös on kaiken a ja o.
Joku laittoi aiemmin kommentin, että käytös ratkaisee. Ja jo aiemmin joku on heitellyt näillä palstoilla kommentteja, että mt-ongelmaiset käyttäytyisivät jotenkin huonosti vaikkapa siellä lääkärin vastaanotolla. Toki heitäkin on, jotka eivät osaa käyttäytyä, mutta ei sitä voi yleistää millään tavalla koskemaan kaikkia.
Ja tuo joku kirjoitti kommenttinsa perään vielä " arvaa mistä tiedän ? ".
Eipä sellaista pysty kukaan arvaamaan. Ehkä hän on kohdannut huonosti käyttäytyvän mt-ongelmaisen ja yleistää tämän koskevan jokaista. Tämä on juuri sitä kun potilaita " leimataan " yleensä jopa ilman aihetta.

Lue lisää

Siis hetkinen, onnistuitko sinä samassa postauksessa sanomaan, ettei saa yleistää, mutta sitten kuitenkin itse menet yleistämään?

Ja mitä arvaamiseen tulee, niin silloin kun potilas käy lääkärillä, niin siellä on yleensä kaksi ihmistä....

Siinä on siis nykäsmäisesti fifty- sixty mahikset arvata oikein...

Mutta helpotetaan vielä, kun tuntuu olevan vaikeaa. Tällä foorumilla en ole koskaan tavannut lääkäriä hoitamassa ihmisiä vapaa-ajallaan.

Joko nyt arvaat mistä sen tietää, että miten käytös vaikuttaa lopputulemaan?

Anonyymi kirjoitti:

Siis hetkinen, onnistuitko sinä samassa postauksessa sanomaan, ettei saa yleistää, mutta sitten kuitenkin itse menet yleistämään?

Ja mitä arvaamiseen tulee, niin silloin kun potilas käy lääkärillä, niin siellä on yleensä kaksi ihmistä....

Siinä on siis nykäsmäisesti fifty- sixty mahikset arvata oikein...

Mutta helpotetaan vielä, kun tuntuu olevan vaikeaa. Tällä foorumilla en ole koskaan tavannut lääkäriä hoitamassa ihmisiä vapaa-ajallaan.

Joko nyt arvaat mistä sen tietää, että miten käytös vaikuttaa lopputulemaan?

Lue lisää

Kirjoitin " toki heitäkin on ".
Onko se mielestäsi yleistämistä ? En missään kohdassa väittänyt kaikkien olevan jotakin.
Mistä oikeastaan voisit tietää, käykö täällä palstoilla lääkäreitä vai ei ? Itse et kuitenkaan sellainen taida olla, siis lääkäri ?
Enkä haluaisi itsekään uskoa, että lääkärit täällä lueskelisivat juttuja, tai hoitelisivat ketään, uskoakseni työaika riittää heille, siitä he palkankin saavat.
Minun ei tarvitse arvailla, miten käytös vaikuttaa, kyllä sen ennemminkin tiedän, vaikken ole henkilökohtaisesti sellaisessa tilanteessa ollutkaan.
Mistä luulet, että minulla olisi vaikeaa, kun kirjoitat " helpotetaan vähän.. kun tuntuu olevan..." ?
Mikä sinulla on vaikeaa, kun takerrut tällaiseen asiaan, mikä tuli jo selväksi aiemmin ?
Ei muuta kuin jaksamista ja pärjäämistä sinullekin.

Anonyymi kirjoitti:

Se onkin vähän hankalampi tehtävä kuin luulet erotella sairaus ja normaali elämänreaktio toisistaan, koska ihmiset voivat kokea elämässään, ja monet ennemmin tai myöhemmin kokevatkin raastavia tapahtumia. On katsos hyvin normaalia kärsiä, oppia resilienssiä ja olla toisinaan toimintakyvytön. Väitän että suurikin kärsimys voi olla ihan normaalia etenkin tietyissä olosuhteissa, mitkä ovat hyvin kuormittavia. Meidän yhteiskuntamme ei vain monesti hyväksy tällaista, ja siksikin on niin tarve tällaiselle sairausluokittelulle.

Lue lisää

Kyllä normaalit elämän reaktiot on erilaisia,kuin se,että pakkomielteisesti häiritset jonkun elämää stalkkaamalla ,vainoamalla ja satuttamalla,aina eri näköisenä,tuo on jo mielisairautta,ei käy kieltäminen!Tuhonnut jonkun elämän kokonaisuudessaan kun et pysty lopettamaan!Varastamalla toisen omaisuutta jne....

Anonyymi kirjoitti:

Sitä tässä nyt yritettiin ajaa takaa, että käytös on kaiken a ja o.
Joku laittoi aiemmin kommentin, että käytös ratkaisee. Ja jo aiemmin joku on heitellyt näillä palstoilla kommentteja, että mt-ongelmaiset käyttäytyisivät jotenkin huonosti vaikkapa siellä lääkärin vastaanotolla. Toki heitäkin on, jotka eivät osaa käyttäytyä, mutta ei sitä voi yleistää millään tavalla koskemaan kaikkia.
Ja tuo joku kirjoitti kommenttinsa perään vielä " arvaa mistä tiedän ? ".
Eipä sellaista pysty kukaan arvaamaan. Ehkä hän on kohdannut huonosti käyttäytyvän mt-ongelmaisen ja yleistää tämän koskevan jokaista. Tämä on juuri sitä kun potilaita " leimataan " yleensä jopa ilman aihetta.

Lue lisää

Jos johonkin typerään osaamattomaan lekuriin hikentyy?!ei se ole mikään mielenterveyssairaus.Mielenterveyssairaus ei ole se jossa vaikka ystäväsi tapetaan.tai elämäsi on ollut vaikeaa muista johtuen traumaa.kannatta vähän miettiä mitä sieltä näpeistä kirjoittelee.

Anonyymi kirjoitti:

Jos johonkin typerään osaamattomaan lekuriin hikentyy?!ei se ole mikään mielenterveyssairaus.Mielenterveyssairaus ei ole se jossa vaikka ystäväsi tapetaan.tai elämäsi on ollut vaikeaa muista johtuen traumaa.kannatta vähän miettiä mitä sieltä näpeistä kirjoittelee.

Lue lisää

Ei sinua ole täällä kukaan mistään syyttänytkään.

On olemassa myös tapauksia että joku saa masennuksen ja ahdistusta syystä jota ei itse edes voi yammärtää . Joten aina ei ole syyt mitenkään näkyvissä

Anonyymi kirjoitti:

Mt-diagnoosi on suurena haittana siihen, ettei uskota potilaan kertomaa sairastamistaan mahdollisesti muista kuin psyykkisistä syistä.
Ihan kuin mt-diagnoosi muka suojaisi esim. fyysisiltä/somaattisilta sairauksilta.
Tuo diagnoosi vie potilaalta uskottavuuden, mikä on todella valitettavaa.

Lue lisää

Niinhän se on. Moni on kärsinyt turhaan ns ” masennus” diagnoosista , kun on aikojen päästä todettu kilpirauhasen alitoiminta .
Joten aina olisi tutkittava juuri ne sairaudet jotka aiheuttavat tavallisesti masennusta
Minulla oli nuorena vatsa kovasti kipeä mutta kun en itkenyt ja huutanut niin sanoivat että kuvuttelen, viimein iso kohtaus ja sairaalaan. Oli sappikivet jotka oli leikattava äkisti.
” masennus ” oli tipotiessään kun pääsin sairaalasta mukanani pieni lastiikka pussi sappikiviäni. Niin että silloin menetin luottamukseni hoitoon ja se ei ole muuttunut vuosien varrella.äkun tukee sairaaksi niin ihmiset sanoo että liioittelwmoikein kovasti niin saat olla sairaalassa.
Minusta sellainen ohje että pitäisi liioitella jotain on väärin, eihän silloin saa oikeaa hoitoakaan jos in valehdellut oireensa ja tilanne voi mennä aina vaan pahemmaksi uuden hoidon kanssa, jossa hoidetaan symptoomia joita ei edes ole ollut. Silloin kun on sairas niin kerrotaan lääkärille asia , han niinkuin se on liioittelu saattaa vaan pahentaa tilanteen, eikä korvassa kuvissa edes ole mitään liioittelua aihetta kun kipu on jo maxi lukemissa

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin niillä saa aikaiseksi sen, että terveydenhuollossa potilasta pidetään " hulluna ", ja myös uskottavuus lakkaa diagnoosien myötä. Kun esim. jotain fyysistä vaivaa menee valittamaan, ei uskota.
Eli ihmisestä tehdään sairas yksilö, jota voi " potkia päähän " ja nöyryyttää, halveksia, jne.
Toiset meistä ovat vahvempia sitä kestämään, mutta kaikki eivät ole, ikävä kyllä.
Ja sitä ainakaan minä, en halua kenellekään.
Tosin en ole tuo, jolle kysymyksesi esitit, vastasin silti kun kohdalle sattui.

Lue lisää

No en usko että,ketään pidetään hulluna , se ei kuulu terveyden hoitoon mitenkään sanana . Itse ihinenitseään nöyrrytään epäluuloisia ajatuksilla jotka jo osoittavat ettei ole terve.
Hoito pyrkii auttamaan ihmistä jolla in vaikeaa,
Kyllä asia kuule in niin että moni fyysinen vaiva on todella psyykkistä , monella särkyä jossain osassa kehoa jatkunut ei elimellistä vikaa löydy niin usein on ihmisen psyykkinen olotila epätasapainossa . Niin että , kyllä lääkärit tietävät milloin joku fyysinen syndrooma onkin psyykkistä

Anonyymi kirjoitti:

Joo kun yksityisellä käy niin diaknosille tulee vastaus,ja saa apua vaivaansa .Mutta terv,keskus hoitsut lukee vuosienvanhoja juttuja,vaikka menis nuhan vuoksi.Ai sulla on ollut sitä ja sitä..-...Mielestäni kun menen lääkärin vastaanotolle hän saa lukea tietoni paremmin jos on tarve.Mielummin käytän yksityistä lääkäriä jatkossa,saa parempaa kohtelua.

Lue lisää

Mielestäni ainoastaan viisi vuotta taaksepäin in oikeus katsella . Se kun noteerataan 52 vuottakin vanha sairaus ja leikkaus . Ihmeellisiä lääkäreitä sentään ensin olisi tutkittava ja jos ei vikaa löydy niin sen jälkeen saa katsoa potilaan historian. Jos sieltä löytyis ratkaiseva vastaus ihmisen sairauteen.tavikset ajattelevat asiat omalla tavallaan, mutta läääeillä on pitkä koulutus työhönsä Siksi ei pitäisi itse mene huutelemaan miten lääkäri ei tiedä mitään, kyllä tietävät.

Anonyymi kirjoitti:

Onko lääkäri ainoa, joka kykenee tekemään tilanteessa havaintoja, vai voiko potilas tehdä huomioita, miten oma käytös vaikuttaa uskottavuuteen?

Miksi edes lääkärissä pitäisi päästellä höyryjä? Eikö silloin olla jo väärässä paikassa, väärällä asenteella liikkeelä jos tällaiselle tulee usein tarvetta?

Lue lisää

No niiden omien huomioiden vuoksihan lääkäriin mennäänkin ja aitten yhdessä lääkärin kanssa keskustellaan miten vaiva näyttäytyy jne

Anonyymi kirjoitti:

Siis hetkinen, onnistuitko sinä samassa postauksessa sanomaan, ettei saa yleistää, mutta sitten kuitenkin itse menet yleistämään?

Ja mitä arvaamiseen tulee, niin silloin kun potilas käy lääkärillä, niin siellä on yleensä kaksi ihmistä....

Siinä on siis nykäsmäisesti fifty- sixty mahikset arvata oikein...

Mutta helpotetaan vielä, kun tuntuu olevan vaikeaa. Tällä foorumilla en ole koskaan tavannut lääkäriä hoitamassa ihmisiä vapaa-ajallaan.

Joko nyt arvaat mistä sen tietää, että miten käytös vaikuttaa lopputulemaan?

Lue lisää

Kyllähän käytöksellä on suusri osa siitä miten poitilas kokee asiansa. Jollain voi olla kovat säryt päällä ja silloin ei oikein ole oma itsensä ,sen tietää jokainen särkypotilas kuten lääkärikin.äaitten tulee vastaanotolle näitä jotka koko ajan kyseenalaistaa mitä lääkäri sanoo, koska ivat muka lukeneet netistä ettei lääkärin sanomiset ole oikein. Siis miski menevät yleensä lääkäriin kun heille ei totuus kelpaa , vaan luulevat että juuri he ovat jotain erikois tapauksia. Koska kerran netistä ovat saaneet ne oikeat vastaukset niin silloinhan osaavat myös hoidella itsensä kuntoon, vai kuinka. Äyksikin rouvaa henkilö sai päähänsä että hönellä o; syöpä kun kuulemma oli samat oireet kun TV sarjassa jollain joka oli sairastunut. Kaikki kokeet olivat normaaleja mitään vikaa ei ollut . Joten lääkäri sai haukut kun ei ymmärrä mitään , ihminen jolla kuka oli syöpä, elää vieläkin joskin dementia osastolla vanhusten hoitolaitoksessa Tämä on esimerkki siitä miten väärin lääkärin aikaa käytetään ja otetaan aika joltain joka sitä itse tarvitsee.
Yleensä ihan vaan tavallinen yleisistunto lääkäri osaa nähdä asioita. Muistan kun 10 vuotta aitten kävin mieheni kanssa lääkärissä koska hänellä oli vapinaa toisessa kädessä . Lääkäritutkijoiden ja sanoi että, epäilee parkinsonia mutta että jokin asia ei stemmaa. Pari vuotta myöhemmin kun monien sairaalakäyntien jälkeen pääsi neurologille niin siellä todettiin. Sairaus kuten tavallinen lääkäri oli tehnyt diagnoosin aikaisemmin ja myös sekin miksi jotkut asiat eivät stemmanneet kuten hän oli sanonut siis yleinen lääkäri oli ollut heti ensikerralla ihan oikeassa . Niin että kyllä yleisellä jo huomataan paljon asioita , vaikka ihmiset väheksyvät jotenkin heidän taitojaan kun menevät lääkäriin ihan omalla keksimillään Diagnoosilla , joka on useimmiten hyvin väärin . On ajateltava että lääkäreillä on sentään pitkä koulutus, ei siis mitenkään verrattavissa potilaan Google hakuun .

Anonyymi kirjoitti:

No en usko että,ketään pidetään hulluna , se ei kuulu terveyden hoitoon mitenkään sanana . Itse ihinenitseään nöyrrytään epäluuloisia ajatuksilla jotka jo osoittavat ettei ole terve.
Hoito pyrkii auttamaan ihmistä jolla in vaikeaa,
Kyllä asia kuule in niin että moni fyysinen vaiva on todella psyykkistä , monella särkyä jossain osassa kehoa jatkunut ei elimellistä vikaa löydy niin usein on ihmisen psyykkinen olotila epätasapainossa . Niin että , kyllä lääkärit tietävät milloin joku fyysinen syndrooma onkin psyykkistä

Lue lisää

Juu, tietävät.. tai sitten ei....
Aikanaan olisi kuulemma psykiatrille pitänyt puhua, mutta kirurgi se oli, joka joutui vaivan hoitamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Juu, tietävät.. tai sitten ei....
Aikanaan olisi kuulemma psykiatrille pitänyt puhua, mutta kirurgi se oli, joka joutui vaivan hoitamaan.

Mutta onhan niitä ihmisiä, joilla on "valituskasetti" jääny jumiin, ja niille käy niin kuin siinä sadussa, että sitten kun susi tulee, niin kukaan ei enää usko.

Eihän niin saisi tietenkään käydä että se päällimäisenä oleva ongelma pitkittäisi fyysisen ongelman hoitamista, mutta toisaalta se on ihan ymmärrettävää. Sellaisten ihmisten kohdalla korostuu se oma tarinasta tuttu "tyhmyys".

Anonyymi kirjoitti:

No en usko että,ketään pidetään hulluna , se ei kuulu terveyden hoitoon mitenkään sanana . Itse ihinenitseään nöyrrytään epäluuloisia ajatuksilla jotka jo osoittavat ettei ole terve.
Hoito pyrkii auttamaan ihmistä jolla in vaikeaa,
Kyllä asia kuule in niin että moni fyysinen vaiva on todella psyykkistä , monella särkyä jossain osassa kehoa jatkunut ei elimellistä vikaa löydy niin usein on ihmisen psyykkinen olotila epätasapainossa . Niin että , kyllä lääkärit tietävät milloin joku fyysinen syndrooma onkin psyykkistä

Lue lisää

Sen takia se " hullu " olikin sitaateissa, koska sanaa ei ole ollut virallisesti käytössä vuosikymmeniin.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni ainoastaan viisi vuotta taaksepäin in oikeus katsella . Se kun noteerataan 52 vuottakin vanha sairaus ja leikkaus . Ihmeellisiä lääkäreitä sentään ensin olisi tutkittava ja jos ei vikaa löydy niin sen jälkeen saa katsoa potilaan historian. Jos sieltä löytyis ratkaiseva vastaus ihmisen sairauteen.tavikset ajattelevat asiat omalla tavallaan, mutta läääeillä on pitkä koulutus työhönsä Siksi ei pitäisi itse mene huutelemaan miten lääkäri ei tiedä mitään, kyllä tietävät.

Lue lisää

Juuri tuo " olisi tutkittava " on se asia, jota ei aina kuitenkaan tehdä.
Mitä sitä kaikkia tutkimaan, kun taustalla on psyykkisiä ongelmia ? Niin sanotusti mennään siitä mistä aita on matalin, niin ei tarvitse nähdä vaivaa kaikkien potilaiden kohdalla.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onhan niitä ihmisiä, joilla on "valituskasetti" jääny jumiin, ja niille käy niin kuin siinä sadussa, että sitten kun susi tulee, niin kukaan ei enää usko.

Eihän niin saisi tietenkään käydä että se päällimäisenä oleva ongelma pitkittäisi fyysisen ongelman hoitamista, mutta toisaalta se on ihan ymmärrettävää. Sellaisten ihmisten kohdalla korostuu se oma tarinasta tuttu "tyhmyys".

Lue lisää

On myös niin, ettei se psyykkinen ongelma ole aina päällimmäisenä, mutta lääkärin lukema potilaan terveyshistoria joskus asettaa sen päällimmäiseksi, oli kyseessä mikä tahansa vaiva, jonka vuoksi lääkäriin menee.
Vaikka potilaalla " kasetti " ei välttämättä aina ole jumissa, jotkut lääkärit ( onneksi harvemmat ) jäävät jumiin ajatukseen potilaan historiasta. Valitettavaa, mutta joskus se noin menee.

Anonyymi kirjoitti:

On myös niin, ettei se psyykkinen ongelma ole aina päällimmäisenä, mutta lääkärin lukema potilaan terveyshistoria joskus asettaa sen päällimmäiseksi, oli kyseessä mikä tahansa vaiva, jonka vuoksi lääkäriin menee.
Vaikka potilaalla " kasetti " ei välttämättä aina ole jumissa, jotkut lääkärit ( onneksi harvemmat ) jäävät jumiin ajatukseen potilaan historiasta. Valitettavaa, mutta joskus se noin menee.

Lue lisää

Pitäisi olla aika simppeliä. Jos ongelma on fyysinen niin se valitus loppuu siihen kun fyysinen ongelma ratkeaa...

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisi olla aika simppeliä. Jos ongelma on fyysinen niin se valitus loppuu siihen kun fyysinen ongelma ratkeaa...

Juu, mutta jos se ei ratkeakaan, ennen kuin lääkäri ottaa asiaan mitään kantaa.
On tullut joskus vedettyä fyysisen vaivan hoito " pitemmän kaavan mukaan " ihan sen takia, kun historiikissa näkyy psykiatrian puolen diagnooseja.
No onneksi se lopulta sitten ratkesikin.
Ei se aina ole niin simppeliä kuin luulisi. Ja onhan jonkun sellaisen, jolla ei ole omaa kokemusta, helppo sanoa, miten asia muka menee.
En tosin suosittele edes kokeilemaan, jos ei tilannetta itselle eteen tule.
Taitaa olla tässä maassa aika monta mt-kuntoutujaa, joilla on ollut ajoittain hankaluuksia ihan perusterveydenhuollossa fyysisten vaivojensa kanssa.
Eikä tämä ole ihan hatusta vedettyä. Kerran on psykiatrikin sanonut keskustelussa, että " asia on yleisessä tiedossa ". Eli kyllä se on terveydenhuollon tiedossa olemassa, ollut jo kauan.

NO MITÄ HYÖTYÄ ON PSYYKELÄÄKKEISTÄ VANHUKSILLE,KUNNON YÖROPIT KAATUILEVAT JA MUUTENKIN APATTISIA!SE SIITÄ HOIDOSTA ,KUN ANNETAA LIIKAA VIELÄ,TÄMÄ OLI TOTTA OMAISENI KODALLA.EN MEINANNUT TUNTEA ENÄÄN.HÄNEN TUNNETILAA.HÄN OLI SANONUT ITSE ETTEI TARVITSE MONIA RAUHOITTAVIA,HÄN EI OLLUT VÄKIVALTAINEN EIKÄ MUUTENKAAN ,KUIN OLISI HALUNUT VAIN POIS HOITOKODISTA.

Anonyymi kirjoitti:

NO MITÄ HYÖTYÄ ON PSYYKELÄÄKKEISTÄ VANHUKSILLE,KUNNON YÖROPIT KAATUILEVAT JA MUUTENKIN APATTISIA!SE SIITÄ HOIDOSTA ,KUN ANNETAA LIIKAA VIELÄ,TÄMÄ OLI TOTTA OMAISENI KODALLA.EN MEINANNUT TUNTEA ENÄÄN.HÄNEN TUNNETILAA.HÄN OLI SANONUT ITSE ETTEI TARVITSE MONIA RAUHOITTAVIA,HÄN EI OLLUT VÄKIVALTAINEN EIKÄ MUUTENKAAN ,KUIN OLISI HALUNUT VAIN POIS HOITOKODISTA.

Lue lisää

VANHUKSILLE ULKOILU YHDESSÄOLOA,EI MUKA OLE AIKAA ANTAA HOITAJIEN:OTTAKAA NÄITÄ ULKOMAALAISIA YSTÄVÄLLISIÄ HOITAJIA EIHÄN IHMISET OLE KARJAA;KUIN NAVETTAELÄIMET PITÄSI AINAKAAN.

Anonyymi kirjoitti:

VANHUKSILLE ULKOILU YHDESSÄOLOA,EI MUKA OLE AIKAA ANTAA HOITAJIEN:OTTAKAA NÄITÄ ULKOMAALAISIA YSTÄVÄLLISIÄ HOITAJIA EIHÄN IHMISET OLE KARJAA;KUIN NAVETTAELÄIMET PITÄSI AINAKAAN.

Lue lisää

VANHUSTEN AUTTAMINEN ON MUUTAKIN ;KUN SANOA HYVÄÄ HUOMENTA TAI HYVÄÄ YÖTÄ JOS SITÄKÄÄN!

Anonyymi kirjoitti:

VANHUSTEN AUTTAMINEN ON MUUTAKIN ;KUN SANOA HYVÄÄ HUOMENTA TAI HYVÄÄ YÖTÄ JOS SITÄKÄÄN!

Haluatko kertoa, miten olet tänään auttanut vanhuksia?

Anonyymi kirjoitti:

Haluatko kertoa, miten olet tänään auttanut vanhuksia?

Hän on haudassa

Anonyymi kirjoitti:

NO MITÄ HYÖTYÄ ON PSYYKELÄÄKKEISTÄ VANHUKSILLE,KUNNON YÖROPIT KAATUILEVAT JA MUUTENKIN APATTISIA!SE SIITÄ HOIDOSTA ,KUN ANNETAA LIIKAA VIELÄ,TÄMÄ OLI TOTTA OMAISENI KODALLA.EN MEINANNUT TUNTEA ENÄÄN.HÄNEN TUNNETILAA.HÄN OLI SANONUT ITSE ETTEI TARVITSE MONIA RAUHOITTAVIA,HÄN EI OLLUT VÄKIVALTAINEN EIKÄ MUUTENKAAN ,KUIN OLISI HALUNUT VAIN POIS HOITOKODISTA.

Lue lisää

Kaikkeen on syynsä Silloin kun lääkitään. Joten ei oikein sivullisen voi kuåyetä kommetoimaan asiaa joka on potilaan ja lääkärin välinen. Hoitokodissa ei anneta tavallisesti mitään vahvoja lääkkeitä lääkäri tietää kyllä mitkä milligrammat ovat missäkin iässä sopivia.
Ja se että potilaat kaatuilevat johtuu vaan niin monesta muusta asiasta myös joten kukaan ei voi tehdä diagnooseja toiselle jolla ei ole sairaanhoito koulutusta .

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkeen on syynsä Silloin kun lääkitään. Joten ei oikein sivullisen voi kuåyetä kommetoimaan asiaa joka on potilaan ja lääkärin välinen. Hoitokodissa ei anneta tavallisesti mitään vahvoja lääkkeitä lääkäri tietää kyllä mitkä milligrammat ovat missäkin iässä sopivia.
Ja se että potilaat kaatuilevat johtuu vaan niin monesta muusta asiasta myös joten kukaan ei voi tehdä diagnooseja toiselle jolla ei ole sairaanhoito koulutusta .

Lue lisää

Voi voi.
Ihan on julkisuudessakin ollut juttuja, että vanhukset saattavat lääkitystensä takia kaatuilla, tasapaino heittää, ym. Onhan se riski aina olemassa.
Ja oikeasti huonokuntoinen vanhus ei tarvitse edes vahvaa lääkettä kun voi kellahtaa kumoon.
Tietenkin syitä voi olla muitakin, ei sitäkään voi kieltää.

Anonyymi kirjoitti:

Voi voi.
Ihan on julkisuudessakin ollut juttuja, että vanhukset saattavat lääkitystensä takia kaatuilla, tasapaino heittää, ym. Onhan se riski aina olemassa.
Ja oikeasti huonokuntoinen vanhus ei tarvitse edes vahvaa lääkettä kun voi kellahtaa kumoon.
Tietenkin syitä voi olla muitakin, ei sitäkään voi kieltää.

Lue lisää

Mikä estää sinua taluttelemasta näitä vanhuksia ilman lääkkeitä?

Anonyymi kirjoitti:

Mikä estää sinua taluttelemasta näitä vanhuksia ilman lääkkeitä?

Varmaan sairaimpia harhoja on juusi se, että kuvitellaan ihmisten joutuvan laitoksiin sen takia, että he on fyysisesti tai psyykkisesti niin hauskaa seuraa.

Totuus on kuitenkin se, että näin ajattelevat ihmiset ovat niin kaukana arkirealiteeteistä, että alkaa se oma laitospaikka lähentyä.

Anonyymi kirjoitti:

Voi voi.
Ihan on julkisuudessakin ollut juttuja, että vanhukset saattavat lääkitystensä takia kaatuilla, tasapaino heittää, ym. Onhan se riski aina olemassa.
Ja oikeasti huonokuntoinen vanhus ei tarvitse edes vahvaa lääkettä kun voi kellahtaa kumoon.
Tietenkin syitä voi olla muitakin, ei sitäkään voi kieltää.

Lue lisää

Voisiko syy löytyä täältä?

https://yle.fi/a/74-20148947

Anonyymi kirjoitti:

Mikä estää sinua taluttelemasta näitä vanhuksia ilman lääkkeitä?

Miksi minun pitäisi vanhuksia talutella ? Omituinen kysymys.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi minun pitäisi vanhuksia talutella ? Omituinen kysymys.

Miksi minun pitäisi tehdä mitään? Kun kerta voin vaatia muita tekemään kaiken?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi minun pitäisi tehdä mitään? Kun kerta voin vaatia muita tekemään kaiken?

Jaa, vain sinä itse pystyt vastaamaan omiin kysymyksiisi.
Vanhuksista ja heidän talutuksistaan voin sanoa sen verran, että omat vanhukseni kyllä talutan, sitten jos sellaista vaativa tilanne tulee eteen.
Olen kyllä omatoiminen, teen asiat itse, en teetä niitä muilla.
Tarkoitus nyt oli vain, ettei minun tarvitse kaikkia maailman vanhuksia talutella. Et sinäkään tekisi niin.

Ed. tekstiin korjaus: silloin, kun psykiatria keskittyy vain etsimään jotakin vikaa, häiriöitä, tai sairauksia hoitoon hakeutuvista ihmisistä, se yrittää tehdä itsestään toimivampaa lääketiedettä, mutta ei silti kuitenkaan pysty auttamaan ihmisiä juuri mitenkään, tai ainakaan konkreettisesti.

Niillä potilaille annetuilla kun ei eivät ne henkilöt itse yhtään mitään. Se ei auta ihmisiä millään tavalla, eikä toimi kompassina mihinkään suuntaan.

Enemmän on hyötyä siitä, että jokaisella olisi olemassa se turvaverkosto, joka auttaa, tukee, ymmärtää ja tukee. Koska psykiatrian puolella toimivista ei edes löydy tahtoa siihen. Siellä etsitään ja hoidetaan joitakin mystifioituja sairauksia.

Anonyymi kirjoitti:

Ed. tekstiin korjaus: silloin, kun psykiatria keskittyy vain etsimään jotakin vikaa, häiriöitä, tai sairauksia hoitoon hakeutuvista ihmisistä, se yrittää tehdä itsestään toimivampaa lääketiedettä, mutta ei silti kuitenkaan pysty auttamaan ihmisiä juuri mitenkään, tai ainakaan konkreettisesti.

Niillä potilaille annetuilla kun ei eivät ne henkilöt itse yhtään mitään. Se ei auta ihmisiä millään tavalla, eikä toimi kompassina mihinkään suuntaan.

Enemmän on hyötyä siitä, että jokaisella olisi olemassa se turvaverkosto, joka auttaa, tukee, ymmärtää ja tukee. Koska psykiatrian puolella toimivista ei edes löydy tahtoa siihen. Siellä etsitään ja hoidetaan joitakin mystifioituja sairauksia.

Lue lisää

Ed. korjaus: Niillä potilaille annetuilla diagnooseilla ne itse henkilöt ei tee yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Ed. korjaus: Niillä potilaille annetuilla diagnooseilla ne itse henkilöt ei tee yhtään mitään.

Varmasti on ihmisiä jotka jo ennen diagnoosia tietäävät mitä ovat. Kyllä masentunut tietää että on masentunut, silloin siitä tiedosta nyt tuskin on sellaista varsinaista hyötyä. Tai ylipäätään jos kakka on niin pahasti tuulettimessa, että on pakko mennä lääkäriin, niin siitä lisätiedosta millä voi vaikka netistä etsiä omahoito ohjeita, tuskin on haittaa.

Mutta jos tarkoitus on vain syytellä muita, niin silloinhan se diagnoosi on ihan hyödytön.

Tämä parjattu psykiatria antoi minulle avun 30 vuotta sitten. Sama lääke, samoilla vahvuuksilla kuin silloin kun se kirjoitettiin, on minulla vieläkin.
Psykiatri, joka ne kirjoitti, ei suinkaan puhunut "kemiallisista asioista aivoissasi" ,vaan piti ahdistusta lapsuuden traagisina ilmentymänä.
Mainittakoon, että sitä ahdistusta oli ollut siihen asti yli kaksi vuotta. Olin saanut tukea seurakunnasta. Nyt tilanne oli kestämätön. Työterveyslääkäri esitti minulle mielenterveystoimistoa. En muista, tehtiinkö siitä jopa lähete.

Anonyymi kirjoitti:

Ed. tekstiin korjaus: silloin, kun psykiatria keskittyy vain etsimään jotakin vikaa, häiriöitä, tai sairauksia hoitoon hakeutuvista ihmisistä, se yrittää tehdä itsestään toimivampaa lääketiedettä, mutta ei silti kuitenkaan pysty auttamaan ihmisiä juuri mitenkään, tai ainakaan konkreettisesti.

Niillä potilaille annetuilla kun ei eivät ne henkilöt itse yhtään mitään. Se ei auta ihmisiä millään tavalla, eikä toimi kompassina mihinkään suuntaan.

Enemmän on hyötyä siitä, että jokaisella olisi olemassa se turvaverkosto, joka auttaa, tukee, ymmärtää ja tukee. Koska psykiatrian puolella toimivista ei edes löydy tahtoa siihen. Siellä etsitään ja hoidetaan joitakin mystifioituja sairauksia.

Lue lisää

Keskittyykö psykiatria etsimään vikaa ihmisistä, jotka tulevat apua hakemaan.
Kummallinen ajatus. Jos olen ollut ahdistunut, menen psykiatrille, puhua pulputan niin, ettei se psykiatri saa juuri sananvuoroa. Sitten hän vain uusii lääkkeeni. Saan tulla kahden vuoden kuluttua uudestaan.
Toki tiedän, että voin mennä aikaisemminkin. Osa lääkkeistä loppuu vuoden kuluttua. Mutta minusta on hieno juttu, että minun ahdistukseni eivät ole niin vakavia, että pätevä psykiatri pyytäisi tulemaan aikaisemmin. Nuo muut lääkkeet voin uudistaa netin kautta, ilmaiseksi.
Voin keskittyä Jumalan Sanan tutkimiseen, saarnojen kuuntelemiseen. Taakat on Jeesus kantanut. Kun heitän taakkani joka päivä Hänen kannettavakseen, en stressaannu.

Olen 20 vuotta käynyt "terapiassa".

Ongelma ei ole siinä että järjestelmä olisi huono, tai että lääkärit medikalisoisivat kaiken.

Ongelma on siinä että erityisesti meillä täällä Suomessa, psykiatriseen hoitoon ei ole panostettu 90 luvun alun laman jälkeen millään tavalla. Sitä on vain ja ainoastaan heikennetty erityisesti oikeistohallitusten aikana, ja taas vasemmistohallitusten aikana, sitä on vain "siedetty".

Sitten kun on tapahtunut jotain, sitten on vain jeesusteltu kuinka pitäis tehdä jotain ja luvattu lupaamasta päästyä, mutta mitään hyvää ei ole ikinä tapahtunut.

Sen sijaan on tapahtunut se että esimerkiksi aiemmat voittoa tavoittelemattomat yhteisöt jotka tarjosivat laadukasta tukea hoitoon mielenterveyspotilaille, on kaikki joko ajettu alas, tai savustettu kunnista ja kaupungeista ulos, eli ajettu "konkkaan", ja tilalle on tullut ulkomaisten yritysten omistamia voittoa tekeviä yhtiöitä joita on tuon operaation aikana tekohengitetty ulkomailta tulleella rahalla niin että yhtiö on voinut näennäisesti tarjota tappiollista tukea.

Tuon kaiken on sallinut laki kilpailutuksesta. Tuosta varoitettiin, koska siitä oli ollut esimerkkejä jo pitkin Eurooppaa, mutta ei oikeiston päättäjät sitä kuunnelleet, koska he halusivat tahkota rahaa.

Ja nyt meillä on pirun kallis järjestelmä (kilpailutus), jota on lain vuoksi pakko käyttää (vaikka yhtiöt määrää hinnan), mutta joka maksaa aivan järjettömiä summia vuosittain (koska yhtiöt ovat nostaneet hintoja joissain päin Suomea jopa 25% siitä kun paikoilla oli vielä muita toimijoita.)

Se hoitojärjestelmän uudistus jonka muutama vuosi sitten esitettiin korjaavan ongelmia, ei ole korjannut mitään, eikä tule korjaamaankaan mitään, koska ongelma on kilpailutuslaissa jota suuryhtiöt pystyvät käyttämään hyväkseen niin ettei mitään kilpailutusta synny ja siksi että he pystyvät ihan LAIN VELVOITTAMANA olemaan tarjoamatta hyvää tukea mielenterveyspotilaille! Se ei ole oikeiston, eikä vasemmiston vika, vaan sen tuhon siemenet on kylvetty nimenomaan oikeistoon vaikuttaneiden lobbareiden toimesta jo 90 luvun puolella kun ennen EUta ne väittivät että ellei Suomi mene EUhun, täältä lähtevät kaikki yritykset jolloin ei ole veromarkkoja jolla maksaa hoitoa. Siksi oli muka ovet avattava ulkomaisille suuryrityksille ja muutettava hoitojärjestelmä markkinavetoiseksi.

kymenlaakson aamukirjoittaja

Niillä, joilla ei ole ympärillään tukiverkostoa, on tilanne huomattavasti huonompi. Kuten on käynyt ilmeiseksi, niin terveydenhuollon puolella eivät jonkun mt-oireista kärsivän elämäntilanteet ja olosuhteet juurikaan kiinnosta. Eikä niistä taustatekijöistä mitään välitetä. Pääpaino, tai fokus on jossakin ihan muussa. Siihen vielä päälle jokin kliinisesti kohteleva ja kylmästi suhtautuva ympäristö, kuten psykiatrinen sairaala vain pahentaa potilaan hyvinvointia. Sellainen paikka ei ole oikea ympäristö.

Tähän ns. tukiverkostoasiaan ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota esim. mielenterveysongelmien kasvussa. Ja kun nimenomaan sillä on olennainen rooli jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Siksi se onkin niin suositeltavaa, että jokainen hankkii itselleen luotettavista läheisistä muodostuvan tukiverkoston.

Anonyymi kirjoitti:

Niillä, joilla ei ole ympärillään tukiverkostoa, on tilanne huomattavasti huonompi. Kuten on käynyt ilmeiseksi, niin terveydenhuollon puolella eivät jonkun mt-oireista kärsivän elämäntilanteet ja olosuhteet juurikaan kiinnosta. Eikä niistä taustatekijöistä mitään välitetä. Pääpaino, tai fokus on jossakin ihan muussa. Siihen vielä päälle jokin kliinisesti kohteleva ja kylmästi suhtautuva ympäristö, kuten psykiatrinen sairaala vain pahentaa potilaan hyvinvointia. Sellainen paikka ei ole oikea ympäristö.

Tähän ns. tukiverkostoasiaan ei ole juurikaan kiinnitetty huomiota esim. mielenterveysongelmien kasvussa. Ja kun nimenomaan sillä on olennainen rooli jokaisen ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Siksi se onkin niin suositeltavaa, että jokainen hankkii itselleen luotettavista läheisistä muodostuvan tukiverkoston.

Lue lisää

Itse on laittanut merkille senkin asian, että tuota kyseistä asiaa, eli sitä, onko hoitoon tulevalla, tai hakeutuvalla ympärillään tukiverkostoa, sitä ei koskaan potilaalta edes kysytä. Terveydenhuollossa ignoorataan aivan liian paljon olennaisia asioita.

Se on yksi ehkä kenties maailman tärkeimmistä ja olennaisimmista kysymyksistä, että ihmisellä hyvä ja auttava tukiverkosto.

Terveydenhuollon kuormittuvuus vähenisi olennaisesti, eikä samat potilaat ajatuisi toistuvasti vastaanotoille, jos tähän asiaan kiinnitettäisin enemmän huomiota. Yhteisöllisyyden väheneminen viimeisten vuosikymmenten aikana on toki yksi, joka on asiaan merkittävästi vaikuttanut.

Terveydenhoito ei voi olla ihmisen puuttuva kaveri tai perhe.

Vielä vähemmän hoitotaho pystyy pakottamaan muita ihmisiä tunnetaidottomien ihmisten turvaverkoiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Terveydenhoito ei voi olla ihmisen puuttuva kaveri tai perhe.

Vielä vähemmän hoitotaho pystyy pakottamaan muita ihmisiä tunnetaidottomien ihmisten turvaverkoiksi.

Lue lisää

Kyse ei ole siitä, että terveydenhuollossa toimivien pitää ryhtyä jonkun "kaveriksi". Ongelma on vain siinä, että psykiatriassa ihminen ja hänen elämänsä nähdään aivan liian kapea-alaisesta näkökulmasta. Keskitytään liian paljon etsimään vikoja, häiriöitä ja sairauksia ihmisistä. Myös se, että psykiatriassa, tai lääketieteessä toimivat eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota henkisesti pahoinvoivan ja mt-oireilevan elämässä oleviin oleviin olosuhteisiin ja tilanteeseen. Johon kuuluu myös olennaisena osana se, että jokaisella on ympärillään se häntä kannatteleva, auttava ja tukeva tukiverkosto. Mutta en ole kertaakaan kuullut omalla kohdallani, että tätä asiaa olisi kysytty ja varmistettu. Mikä on minusta vähintäänkin outoa. Koska se on erittäin tärkeä asia jokaisen kohdalla.

Jos esim. on tilanne, jossa hoitoon tulee henkilö, jolla on elämässä paljon ongelmia, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja hänellä ei ole kenties tukiverkostoa, ja joutuu ympäristöön, jossa kohdellaan ja kohdataan ihminen vain kylmän kliinisesti. Mitä se tekee sellaiselle ihmiselle? Lisääkö sellainen kohtelu hyvinvointia, tai terveyttä millään tavalla? Mitä hyötyä on ihmiselle, jota kohdellaan vain jonkin sairauden edustajana, tai nähdään vain diagnoosina? Mitkä ovat mahdollisesti seuraukset, jos ilman mitään tukiverkostoa oleva päätyy epäempaattisten hoitoalan ihmisten seuraan? Ja jos ei sieltäkään tule, tai ymmärtämystä potilaan oireiden taustalla olevia tärkeitä asioita kohtaan?

Jos joku ei näitä asioita ymmärrä, tai tunnusta, silloin on jotakin vikaa ymmärryksessä. Psykiatriassa ei nähdä asioita tarpeeksi laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Siksi siellä epäonnistutaan, enkä itse näe mitään järkeä tai syytä, miksi niitä palveluita kannattaa edes käyttää. Etenkin, kun se hoito on esim. psykoosisairauksissa vain lääkitys, ylläpitosellaisena.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, että terveydenhuollossa toimivien pitää ryhtyä jonkun "kaveriksi". Ongelma on vain siinä, että psykiatriassa ihminen ja hänen elämänsä nähdään aivan liian kapea-alaisesta näkökulmasta. Keskitytään liian paljon etsimään vikoja, häiriöitä ja sairauksia ihmisistä. Myös se, että psykiatriassa, tai lääketieteessä toimivat eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota henkisesti pahoinvoivan ja mt-oireilevan elämässä oleviin oleviin olosuhteisiin ja tilanteeseen. Johon kuuluu myös olennaisena osana se, että jokaisella on ympärillään se häntä kannatteleva, auttava ja tukeva tukiverkosto. Mutta en ole kertaakaan kuullut omalla kohdallani, että tätä asiaa olisi kysytty ja varmistettu. Mikä on minusta vähintäänkin outoa. Koska se on erittäin tärkeä asia jokaisen kohdalla.

Jos esim. on tilanne, jossa hoitoon tulee henkilö, jolla on elämässä paljon ongelmia, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja hänellä ei ole kenties tukiverkostoa, ja joutuu ympäristöön, jossa kohdellaan ja kohdataan ihminen vain kylmän kliinisesti. Mitä se tekee sellaiselle ihmiselle? Lisääkö sellainen kohtelu hyvinvointia, tai terveyttä millään tavalla? Mitä hyötyä on ihmiselle, jota kohdellaan vain jonkin sairauden edustajana, tai nähdään vain diagnoosina? Mitkä ovat mahdollisesti seuraukset, jos ilman mitään tukiverkostoa oleva päätyy epäempaattisten hoitoalan ihmisten seuraan? Ja jos ei sieltäkään tule, tai ymmärtämystä potilaan oireiden taustalla olevia tärkeitä asioita kohtaan?

Jos joku ei näitä asioita ymmärrä, tai tunnusta, silloin on jotakin vikaa ymmärryksessä. Psykiatriassa ei nähdä asioita tarpeeksi laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Siksi siellä epäonnistutaan, enkä itse näe mitään järkeä tai syytä, miksi niitä palveluita kannattaa edes käyttää. Etenkin, kun se hoito on esim. psykoosisairauksissa vain lääkitys, ylläpitosellaisena.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni tarkentava lisäys: itselleni ennätti tulla systeemista ja sen tavasta toimia kokemusta noin 20 vuoden ajalta. Ja kertaakaan ei yksikään hoitohenkilökunnasta
kysynyt, mitkä ovat sinun kotiolosi, millainen elämäntilanteesi, mitä sinulle on tapahtunut, tai onko sinulla turvaverkostoa.

On tullut sellainen kuva, että joko siellä systeemissä kohdellaan potilaita eriarvoisesti, arvotetaan heitä, laitetaan eri lokeroihin, tai sitten siellä ei välitetä potilaista ja heidän elämästään yhtään mitään.

Sitä luulisi, että nimenomaan noilla edellä mainituilla asioilla on paljon merkitystä jokaisen ihmisen elämässä ja hyvinvoinnille. Jos niitä vähätellään, jätetään huomiotta, tai niillä ei ole mitään väliä, mitä heidän tarjoamillaan hoidoilla, ja palveluilla tekee? Mikä siellä on alalla oleville merkityksellistä ja millä on väliä? Silläkö, että joku nappaa niitä heidän määräämiään pillereitä? Siinäkö on se kaikki, mitä sillä taholla on tarjottavana?

Ihmisen elämään ja terveyteen ja hyvinvoinnin pysymiseen vaikuttavat niin monet asiat ja tekijät.

Joku voi korjata, jos olen väärässä. Mutta tällainen kokemus minulla.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni tarkentava lisäys: itselleni ennätti tulla systeemista ja sen tavasta toimia kokemusta noin 20 vuoden ajalta. Ja kertaakaan ei yksikään hoitohenkilökunnasta
kysynyt, mitkä ovat sinun kotiolosi, millainen elämäntilanteesi, mitä sinulle on tapahtunut, tai onko sinulla turvaverkostoa.

On tullut sellainen kuva, että joko siellä systeemissä kohdellaan potilaita eriarvoisesti, arvotetaan heitä, laitetaan eri lokeroihin, tai sitten siellä ei välitetä potilaista ja heidän elämästään yhtään mitään.

Sitä luulisi, että nimenomaan noilla edellä mainituilla asioilla on paljon merkitystä jokaisen ihmisen elämässä ja hyvinvoinnille. Jos niitä vähätellään, jätetään huomiotta, tai niillä ei ole mitään väliä, mitä heidän tarjoamillaan hoidoilla, ja palveluilla tekee? Mikä siellä on alalla oleville merkityksellistä ja millä on väliä? Silläkö, että joku nappaa niitä heidän määräämiään pillereitä? Siinäkö on se kaikki, mitä sillä taholla on tarjottavana?

Ihmisen elämään ja terveyteen ja hyvinvoinnin pysymiseen vaikuttavat niin monet asiat ja tekijät.

Joku voi korjata, jos olen väärässä. Mutta tällainen kokemus minulla.

Lue lisää

Sen muistan parinkymmenen vuoden takaa, kun psykiatrian osastoilla ja sairaalassakin annettiin omaisille kaunista kuvaa, kuinka hyvin heidän läheistään hoidetaan.
Totuus oli se, että potilas tungettiin niin täyteen lääkkeitä, että omaisetkin olivat kauhuissaan saapuessaan osastolle vierailulle, ja jopa potilaan päästyä kotiin, läheinen oli kuin kävelevä muumio, tuhdisti lääkittynä.
Omaiset kyllä huomioitiin, saivat mennä mukaan hoitopalavereihin, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Itse on laittanut merkille senkin asian, että tuota kyseistä asiaa, eli sitä, onko hoitoon tulevalla, tai hakeutuvalla ympärillään tukiverkostoa, sitä ei koskaan potilaalta edes kysytä. Terveydenhuollossa ignoorataan aivan liian paljon olennaisia asioita.

Se on yksi ehkä kenties maailman tärkeimmistä ja olennaisimmista kysymyksistä, että ihmisellä hyvä ja auttava tukiverkosto.

Terveydenhuollon kuormittuvuus vähenisi olennaisesti, eikä samat potilaat ajatuisi toistuvasti vastaanotoille, jos tähän asiaan kiinnitettäisin enemmän huomiota. Yhteisöllisyyden väheneminen viimeisten vuosikymmenten aikana on toki yksi, joka on asiaan merkittävästi vaikuttanut.

Lue lisää

Tukiverkostot on vähän hankala juttu.

Eikös se ole yleisempää, että se sairas ihminen ylenpalttisesti kuormittaa niitä lähellä olevia ihmisiään?

Kyselyiden mukaan suurin osa läheisistä esimerkiksi rahoittaa sairaiden ihmisten elämää tavalla tai toisella, kun heillä ei omat rahat tunnu riittävän.

Ja sitten on tietysti ne jotka ehdottomasti kieltää kaiken kertomisen läheisilleen.

Mutta siinä olet oikeassa läheiset pitäisi huomattavasti paremmin huomioida hoidossa.

Anonyymi kirjoitti:

Tukiverkostot on vähän hankala juttu.

Eikös se ole yleisempää, että se sairas ihminen ylenpalttisesti kuormittaa niitä lähellä olevia ihmisiään?

Kyselyiden mukaan suurin osa läheisistä esimerkiksi rahoittaa sairaiden ihmisten elämää tavalla tai toisella, kun heillä ei omat rahat tunnu riittävän.

Ja sitten on tietysti ne jotka ehdottomasti kieltää kaiken kertomisen läheisilleen.

Mutta siinä olet oikeassa läheiset pitäisi huomattavasti paremmin huomioida hoidossa.

Lue lisää

Hoidon piiriin pääsemisen vaikeus aiheuttaa enenevässä määrin sitä, että sairaat, kuten myös vanhuksetkin, jäävät omaisten hoidettaviksi.
Toisaalta vaikka omaa omaista, ikäihmistä, monet hoivaavatkin mielellään, jos suinkin mahdollista.
Mutta esim. mt-ongelmaiset voivat todellakin käydä omaisille raskaaksi juurikin sairautensa takia, jos hoitopaikkaa, tai hoitavaa tahoa ei ole.
Ammattilaisetkin ehkä ajattelevat liian pitkälle, että omaisten on hoidettava toisen asioita, mutta olisivatko he itse valmiita siihen, jos osuisi omalle kohdalle ?

Niinpä. Sanopa muuta. Milloinkahan asiaan tulee jokin muutos?

Kouvolan terveyskeskus marjoniemi aikoinaan titityy sanoin ettei sulla mitään vikaa ole ,vaikka olin ollut helsingissä tukijaliikuntahoidossa.se lääkäri sekosi en tiedä miksiei ollut syytä ainakaan .olis kannattanut ottaa lekurista verikoe ,mitä käyttää.potilasasiamies tiesi tapauksen asia eteni eteenpäin.tosi törkeää käytöstä lekurilta

Jos itseymmärryksestä puhutaan, niin vaikka masennusdiagnoosi voi olla sille haitta, mahdollista on kyllä sekin, että heikko itseymmärrys voi olla yksi riski masennukseen sairastumisessa.

Mitähän mä teen väärin, kun mä en ole koskaan livenä kuullu, että joku olis puhunu kemikaalisesta häiriöstä päässä. ja mä sentään tapaan aika vatusti näitä ihmisiä. Ei taida olla mikään yleinen ongelma?

Anonyymi kirjoitti:

Jos itseymmärryksestä puhutaan, niin vaikka masennusdiagnoosi voi olla sille haitta, mahdollista on kyllä sekin, että heikko itseymmärrys voi olla yksi riski masennukseen sairastumisessa.

Lue lisää

Itseymmärrystä ei kehitä masennusdiagnoosi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän mä teen väärin, kun mä en ole koskaan livenä kuullu, että joku olis puhunu kemikaalisesta häiriöstä päässä. ja mä sentään tapaan aika vatusti näitä ihmisiä. Ei taida olla mikään yleinen ongelma?

Lue lisää

No onpa jännä kun keskusteluissa tämä urbaani legenda somessa ja eri foorumeilla on vilahdellut vaikka kuinka paljon kuinka lääke korjaa aivokemioita, siitä löytyy jälkiä niin psykiatrian tutkimuskirjallisuudesta kuin mainonnasta Amerikassa ja myös lääkepaketista ja sairaalan sivustolla Suomessa tämä oli osana masennuksen informaatiopakettia (TAYS). Ja joanna moncrieff et al on tehneet asiasta tutkimistakin kumotakseen tämän urbaanin legendan. Kemiallinen epätasapaino käsitteellä voi viitata esim siihen että lääke "tasapainottaa aivokemioita", "nostaa vajaita serotoniinitasoja" ym. Ja itse olen kuullut useita kertoja tästä eri mt työntekijöiltä ja monilta ihmisiltä kelle tämä on sanottu, en tiedä sanottiinko enemmän ssri kulta-aikana 2000 luvulla. Ja Aku Kopakkala kirjoitti kirjan suuri serotoniinihuijaus.

Anonyymi kirjoitti:

No onpa jännä kun keskusteluissa tämä urbaani legenda somessa ja eri foorumeilla on vilahdellut vaikka kuinka paljon kuinka lääke korjaa aivokemioita, siitä löytyy jälkiä niin psykiatrian tutkimuskirjallisuudesta kuin mainonnasta Amerikassa ja myös lääkepaketista ja sairaalan sivustolla Suomessa tämä oli osana masennuksen informaatiopakettia (TAYS). Ja joanna moncrieff et al on tehneet asiasta tutkimistakin kumotakseen tämän urbaanin legendan. Kemiallinen epätasapaino käsitteellä voi viitata esim siihen että lääke "tasapainottaa aivokemioita", "nostaa vajaita serotoniinitasoja" ym. Ja itse olen kuullut useita kertoja tästä eri mt työntekijöiltä ja monilta ihmisiltä kelle tämä on sanottu, en tiedä sanottiinko enemmän ssri kulta-aikana 2000 luvulla. Ja Aku Kopakkala kirjoitti kirjan suuri serotoniinihuijaus.

Lue lisää

Laajemmin kyse on psykiatrian mallista disease centred model (J. Moncrieff) jolla yritetään painottaa että lääke korjaa jotenkin viallisesti toimivia aineita tai sairautta biologisella tasolla parantaen lainaten ajattelumalli yleislääketieteen puolelta. Itse uskon enemmän drug centred modeliin. Nämä aineet on psykoaktiivisia aineita eivätkä korjaa vaan keinotekoisesti muuttavat aivotoimintaa millä voi toki olla vaikutusta oireisiin mutta pitemmän päälle uskon vaikutuksen olevan enemmänkin epästabililisoiva

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän mä teen väärin, kun mä en ole koskaan livenä kuullu, että joku olis puhunu kemikaalisesta häiriöstä päässä. ja mä sentään tapaan aika vatusti näitä ihmisiä. Ei taida olla mikään yleinen ongelma?

Lue lisää

Itsekin sain jo vuosia sitten psykiatrisia diagnooseja, ja olen kovasti yrittänyt kaivella muististani, olisinko kuullut kertaakaan mainintaa jostain kemikaalisesta häiriöstä päässäni, mutta en millään tahdo muistaa, että yksikään lääkäri olisi sellaisesta koskaan maininnut.
Ja aika hyvin on muistissa, mitä kaikkea on tullut kuultua, koettua ja nähtyä psykiatrian puolella potilaana.

Anonyymi kirjoitti:

Itseymmärrystä ei kehitä masennusdiagnoosi.

Ei kukaan tainnut niin väittääkään, että se jotenkin sitä muka kehittäisi.

Anonyymi kirjoitti:

Laajemmin kyse on psykiatrian mallista disease centred model (J. Moncrieff) jolla yritetään painottaa että lääke korjaa jotenkin viallisesti toimivia aineita tai sairautta biologisella tasolla parantaen lainaten ajattelumalli yleislääketieteen puolelta. Itse uskon enemmän drug centred modeliin. Nämä aineet on psykoaktiivisia aineita eivätkä korjaa vaan keinotekoisesti muuttavat aivotoimintaa millä voi toki olla vaikutusta oireisiin mutta pitemmän päälle uskon vaikutuksen olevan enemmänkin epästabililisoiva

Lue lisää

Onkin kovin mielenkiintoista, kun aikoinaan luin jotain lääketieteellistä julkaisua, jossa sanottiin, että serotoniinia, ja muistaakseni dopamiiniakaan, ei pitäisi sotkea millään antagonisteilla, joita luullakseni myös esim. psyyken lääkkeet ovat, ainakin osa niistä.
Tosin en ole alan ammattilainen, ymmärrykseni voi olla vääräkin. Mutta kyllä se ajatuksia herätti.

Anonyymi kirjoitti:

No onpa jännä kun keskusteluissa tämä urbaani legenda somessa ja eri foorumeilla on vilahdellut vaikka kuinka paljon kuinka lääke korjaa aivokemioita, siitä löytyy jälkiä niin psykiatrian tutkimuskirjallisuudesta kuin mainonnasta Amerikassa ja myös lääkepaketista ja sairaalan sivustolla Suomessa tämä oli osana masennuksen informaatiopakettia (TAYS). Ja joanna moncrieff et al on tehneet asiasta tutkimistakin kumotakseen tämän urbaanin legendan. Kemiallinen epätasapaino käsitteellä voi viitata esim siihen että lääke "tasapainottaa aivokemioita", "nostaa vajaita serotoniinitasoja" ym. Ja itse olen kuullut useita kertoja tästä eri mt työntekijöiltä ja monilta ihmisiltä kelle tämä on sanottu, en tiedä sanottiinko enemmän ssri kulta-aikana 2000 luvulla. Ja Aku Kopakkala kirjoitti kirjan suuri serotoniinihuijaus.

Lue lisää

No se voisi kyllä selittää sen eron, että miksi suurin osa ihmisistä siellä nykyisessä realimaailmassa puhuu niin eritavalla asioista kuin ne menneisyyteen jääneet foorumi "asiantuntijat".

Sehän on ihan selvä, että jos näkökulmissa on joku kolmekymmentä vuotta eroa, niin eihän ne tietenkään voi olla samanlaisia.

Anonyymi kirjoitti:

No onpa jännä kun keskusteluissa tämä urbaani legenda somessa ja eri foorumeilla on vilahdellut vaikka kuinka paljon kuinka lääke korjaa aivokemioita, siitä löytyy jälkiä niin psykiatrian tutkimuskirjallisuudesta kuin mainonnasta Amerikassa ja myös lääkepaketista ja sairaalan sivustolla Suomessa tämä oli osana masennuksen informaatiopakettia (TAYS). Ja joanna moncrieff et al on tehneet asiasta tutkimistakin kumotakseen tämän urbaanin legendan. Kemiallinen epätasapaino käsitteellä voi viitata esim siihen että lääke "tasapainottaa aivokemioita", "nostaa vajaita serotoniinitasoja" ym. Ja itse olen kuullut useita kertoja tästä eri mt työntekijöiltä ja monilta ihmisiltä kelle tämä on sanottu, en tiedä sanottiinko enemmän ssri kulta-aikana 2000 luvulla. Ja Aku Kopakkala kirjoitti kirjan suuri serotoniinihuijaus.

Lue lisää

En löytänyt tällaista mainintaa TAYSin sivuilta, toisaalta eipä taida olla enää tayssiakaan, kannattaisiko siis päivittää omaakin asennetta?

https://potilasohjeet.pirha.fi/w/tietoa-masennuksesta

Anonyymi kirjoitti:

No se voisi kyllä selittää sen eron, että miksi suurin osa ihmisistä siellä nykyisessä realimaailmassa puhuu niin eritavalla asioista kuin ne menneisyyteen jääneet foorumi "asiantuntijat".

Sehän on ihan selvä, että jos näkökulmissa on joku kolmekymmentä vuotta eroa, niin eihän ne tietenkään voi olla samanlaisia.

Lue lisää

Itse olin osastohoidossa ensimmäisen kerran yli 30 vuotta sitten. Välissä vuosia poissa, ja yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen ensimmäisestä kerrasta olin sitten hetken uudestaan.
Eli siis näkökulmaa aika pitkällä aikavälillä ( n. 20 vuotta ) . Ja mitä huomasin ?
Ainakaan osastohoidossa ja hoitosysteemissä ei ollut mikään muuttunut, ainoastaan se, että viimeisellä kerralla ei kaikki potilaat olleet kuin pystyssä käveleviä " zombeja ", kuten oli vuosikymmeniä sitten.
Hoitajilla aivan samaa touhua kuin aikanaan, istuivat kansliassa keskenään, potilaat keskenään osaston puolella aikaa kuluttamassa. Jokunen keskustelu ns. omahoitajan kanssa, silloin kun hän sattui työvuorossa olemaan. Jopa keskustelut olivat samanlaisia, miten on tänään mennyt, jne.
Näkökulmaa kyllä riitti, tosin tuli huomattua, että oma näkökulma, tai oikeastaan näkökanta, oli jonkin verran muuttunut vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän mä teen väärin, kun mä en ole koskaan livenä kuullu, että joku olis puhunu kemikaalisesta häiriöstä päässä. ja mä sentään tapaan aika vatusti näitä ihmisiä. Ei taida olla mikään yleinen ongelma?

Lue lisää

Ei varmaan ole yleinen ongelma. Jotkut tahot vain hakemalla hakevat, että voivat syyttää koko psykiatriaa. Minä olen vuosikymmenet ollut psykiatrian kanssa tekemisissä, enkä ole tavannut kuin yhden tallaisen psykiatrin. Eikä se hoitoon vaikuttanut. Huomasin vain keskustelussa, että hän oli tätä mieltä

Anonyymi kirjoitti:

Itse olin osastohoidossa ensimmäisen kerran yli 30 vuotta sitten. Välissä vuosia poissa, ja yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen ensimmäisestä kerrasta olin sitten hetken uudestaan.
Eli siis näkökulmaa aika pitkällä aikavälillä ( n. 20 vuotta ) . Ja mitä huomasin ?
Ainakaan osastohoidossa ja hoitosysteemissä ei ollut mikään muuttunut, ainoastaan se, että viimeisellä kerralla ei kaikki potilaat olleet kuin pystyssä käveleviä " zombeja ", kuten oli vuosikymmeniä sitten.
Hoitajilla aivan samaa touhua kuin aikanaan, istuivat kansliassa keskenään, potilaat keskenään osaston puolella aikaa kuluttamassa. Jokunen keskustelu ns. omahoitajan kanssa, silloin kun hän sattui työvuorossa olemaan. Jopa keskustelut olivat samanlaisia, miten on tänään mennyt, jne.
Näkökulmaa kyllä riitti, tosin tuli huomattua, että oma näkökulma, tai oikeastaan näkökanta, oli jonkin verran muuttunut vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana.

Lue lisää

Saman havainnon tein minäkin. Mikään ei ole tosiaankaan muuttunut kyseisessä hoitokulttuurissa. Olet tehnyt aivan oikeita havaintoja. Tämä kommentti siis edelliselle.

En minäkään huomannut, että hoitajat, tai lääkärit kyselisivät potilailtaan mitään kummoisia kysymyksiä. Heitä ei näytä edes kiinnostavan se, millä tolalla potilailla asiat ja elämäntilanteet ovat. Siksi ainakin minusta se kuvitelma, tai käsite, että niissä paikoissa, eli psykiatrissa sairaaloissa edistettäisiin konkreettisesti yksilön, tai isomman ryhmän hyvinvointia millään tavalla ei pidä paikkaansa. Etenkin, kun ne hoidot ovat aika usein vain pääasiassa vain diagnosointia, tarkkailua ja lääkityksiä. Ja kysellään tyhjänpäiväisyyksiä, joita voisi kysyä omat läheisetkin. Siis näin on tilanne julkisella puolella.

En oikeastaan näe julkisessa keskustelussa, tai mediassa, että hoidon laadusta olisi mitään artikkeleita. Että sitä edes nostettaisiin esille. Mikä on merkillistä. Ilmeisesti suuri osa kansasta luulee, että kaikki on hyvin, ja että hoito on hyvää. Minkä voi minun mielestä aika hyvin kyseenalaistaa. Siis ei pidä paikkaansa, että hoito, potilaiden kohtelu tai niiden laatu olisi mitenkään hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Saman havainnon tein minäkin. Mikään ei ole tosiaankaan muuttunut kyseisessä hoitokulttuurissa. Olet tehnyt aivan oikeita havaintoja. Tämä kommentti siis edelliselle.

En minäkään huomannut, että hoitajat, tai lääkärit kyselisivät potilailtaan mitään kummoisia kysymyksiä. Heitä ei näytä edes kiinnostavan se, millä tolalla potilailla asiat ja elämäntilanteet ovat. Siksi ainakin minusta se kuvitelma, tai käsite, että niissä paikoissa, eli psykiatrissa sairaaloissa edistettäisiin konkreettisesti yksilön, tai isomman ryhmän hyvinvointia millään tavalla ei pidä paikkaansa. Etenkin, kun ne hoidot ovat aika usein vain pääasiassa vain diagnosointia, tarkkailua ja lääkityksiä. Ja kysellään tyhjänpäiväisyyksiä, joita voisi kysyä omat läheisetkin. Siis näin on tilanne julkisella puolella.

En oikeastaan näe julkisessa keskustelussa, tai mediassa, että hoidon laadusta olisi mitään artikkeleita. Että sitä edes nostettaisiin esille. Mikä on merkillistä. Ilmeisesti suuri osa kansasta luulee, että kaikki on hyvin, ja että hoito on hyvää. Minkä voi minun mielestä aika hyvin kyseenalaistaa. Siis ei pidä paikkaansa, että hoito, potilaiden kohtelu tai niiden laatu olisi mitenkään hyvä.

Lue lisää

Minulla meni ihan hyvin lyhyt jakso osastolla monien vuosien jälkeen. Osastolla pyörähtämiseen oli muitakin syitä kuin pelkästään psyykkiset.
Sain siletä sen mitä tarvitsin. Kohtelivat minua kyllä asiallisesti, ei tyrkytetty lääkkeitä omien kotona käyttämieni lisäksi.
Tuli vain siinä samalla seurattua sitä systeemiä, ja tietenkin sitä vertasin myös vuosien takaiseen hoitoon.
Toki sekin oli vaikuttimena, kun olin huomattavasti erilaisessa kunnossa kuin kauan sitten.
Oma vointikin ratkaisee siihen, miten hoidon on valmis ottamaan vastaan. Jos on vastaan hangoittelevaa tyyppiä, sitä mieltä ettei mikään olisi hyvää, eikä toimisi, niin ei se silloin toimi.
Sinänsä kokemukseni oli hyvä, mutta tosiaankin huomasin, että ihan kuin olisin päässyt hetkeksi palaamaan vuosien taakse, tekemään vierailun menneisyyteen.
No, ehkä ei ollut paras mahdollinen vertaus.

Paitsi masennuslääkkeissä, myös neurolepteissä on omat vaikutuksensa tunnepuoleen. Eli tekevät samalla tavalla passiiviseksi, tunteettomaksi, vähän aavistuksen zombimaiseksi, robottimaiseksi, eli ihminen toimii vähän kuin autopilotilla. Aivosumu on yleistä. Myös ajattelu ja asioiden pohtiminen katoavat. Kogtiviiset kyvyt heikkenevät. Jollakin tavalla ne tekevät ihmisestä tahdottoman. Asioiden ja asioiden suunnitteleminen katoavat. Myös asioiden kriittinen tarkastelu vähenee.

Tällöin käy niin, tai siis puhun omasta kokemuksesta, että ihminen ei enää kyseenalaistaa, onko lääkkeiden käyttö järkevää, ja onko niistä mitään hyötyä. Jos on vielä lisäksi autoimmuunisairaus päällä, niin väsymys pahenee hyvin voimakkaasti. Jaksaa ehkä tehdä välttämättömimmät asiat, mutta eipä juuri muuta.

Ihminen myös nukkuu tolkuttoman paljon, ja herää aamulla hyvin väsyneenä. Joutuu kirjaimellisesit riuhtaisemaan itsensä ylös sieltä vuoteesta. Tietty vetämättömyys on mukana koko päivän.

Kaikki ongelmat elämässä kenties on, jäävät täysin selvittämättä ja ratkaisematta. Siksi, koska kaikki menettää merkityksensä. Ihminen vain ajelehtii tai raahautuu päivästä toiseen. Tämä on joidenkin niiden tietyn diagnoosin saaneiden kohtalo. Osa on syrjäytynyt pysyvästi tässä yhteiskunnassa. Käypähoitosuositukset ovat nurinkurisia, koska mitä terveydellistä hyötyä on käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka heikentävät aivotoimintaa ja kenties aiheuttavat ennen aikaista sairastumista muistisairauksiin, siis jos on kyseisiin sairauksiin geneettista taustaa?

Anonyymi kirjoitti:

Paitsi masennuslääkkeissä, myös neurolepteissä on omat vaikutuksensa tunnepuoleen. Eli tekevät samalla tavalla passiiviseksi, tunteettomaksi, vähän aavistuksen zombimaiseksi, robottimaiseksi, eli ihminen toimii vähän kuin autopilotilla. Aivosumu on yleistä. Myös ajattelu ja asioiden pohtiminen katoavat. Kogtiviiset kyvyt heikkenevät. Jollakin tavalla ne tekevät ihmisestä tahdottoman. Asioiden ja asioiden suunnitteleminen katoavat. Myös asioiden kriittinen tarkastelu vähenee.

Tällöin käy niin, tai siis puhun omasta kokemuksesta, että ihminen ei enää kyseenalaistaa, onko lääkkeiden käyttö järkevää, ja onko niistä mitään hyötyä. Jos on vielä lisäksi autoimmuunisairaus päällä, niin väsymys pahenee hyvin voimakkaasti. Jaksaa ehkä tehdä välttämättömimmät asiat, mutta eipä juuri muuta.

Ihminen myös nukkuu tolkuttoman paljon, ja herää aamulla hyvin väsyneenä. Joutuu kirjaimellisesit riuhtaisemaan itsensä ylös sieltä vuoteesta. Tietty vetämättömyys on mukana koko päivän.

Kaikki ongelmat elämässä kenties on, jäävät täysin selvittämättä ja ratkaisematta. Siksi, koska kaikki menettää merkityksensä. Ihminen vain ajelehtii tai raahautuu päivästä toiseen. Tämä on joidenkin niiden tietyn diagnoosin saaneiden kohtalo. Osa on syrjäytynyt pysyvästi tässä yhteiskunnassa. Käypähoitosuositukset ovat nurinkurisia, koska mitä terveydellistä hyötyä on käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka heikentävät aivotoimintaa ja kenties aiheuttavat ennen aikaista sairastumista muistisairauksiin, siis jos on kyseisiin sairauksiin geneettista taustaa?

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: neuroleptien vaikutuksesta myös kognitiiviset kyvyt. kuten mm. muisti, ajattelu, suunnittteleminen ja järkeily heikkenevät.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: neuroleptien vaikutuksesta myös kognitiiviset kyvyt. kuten mm. muisti, ajattelu, suunnittteleminen ja järkeily heikkenevät.

Minulla ainakin vuosikausien neuroleptien käytön jälkeen on muistiin tullut jatkuvasti enenevässä määrin ongelmia.
Lääkitykset lopetettu jo monta vuotta sitten, silti muisti heikkenee hitaasti mutta varmasti tasaista tahtia.
Muut toiminnot aivojen tasolla suurin piirtein palasivat lääkitysten loputtua, ajattelu, asioiden suunnitteleminen, keskittyminen, tunteet.
Muistin heikentymisen myötä on tosin kaikki uuden oppiminen vaikeutunut roimasti.

Anonyymi kirjoitti:

Paitsi masennuslääkkeissä, myös neurolepteissä on omat vaikutuksensa tunnepuoleen. Eli tekevät samalla tavalla passiiviseksi, tunteettomaksi, vähän aavistuksen zombimaiseksi, robottimaiseksi, eli ihminen toimii vähän kuin autopilotilla. Aivosumu on yleistä. Myös ajattelu ja asioiden pohtiminen katoavat. Kogtiviiset kyvyt heikkenevät. Jollakin tavalla ne tekevät ihmisestä tahdottoman. Asioiden ja asioiden suunnitteleminen katoavat. Myös asioiden kriittinen tarkastelu vähenee.

Tällöin käy niin, tai siis puhun omasta kokemuksesta, että ihminen ei enää kyseenalaistaa, onko lääkkeiden käyttö järkevää, ja onko niistä mitään hyötyä. Jos on vielä lisäksi autoimmuunisairaus päällä, niin väsymys pahenee hyvin voimakkaasti. Jaksaa ehkä tehdä välttämättömimmät asiat, mutta eipä juuri muuta.

Ihminen myös nukkuu tolkuttoman paljon, ja herää aamulla hyvin väsyneenä. Joutuu kirjaimellisesit riuhtaisemaan itsensä ylös sieltä vuoteesta. Tietty vetämättömyys on mukana koko päivän.

Kaikki ongelmat elämässä kenties on, jäävät täysin selvittämättä ja ratkaisematta. Siksi, koska kaikki menettää merkityksensä. Ihminen vain ajelehtii tai raahautuu päivästä toiseen. Tämä on joidenkin niiden tietyn diagnoosin saaneiden kohtalo. Osa on syrjäytynyt pysyvästi tässä yhteiskunnassa. Käypähoitosuositukset ovat nurinkurisia, koska mitä terveydellistä hyötyä on käyttää sellaisia lääkkeitä, jotka heikentävät aivotoimintaa ja kenties aiheuttavat ennen aikaista sairastumista muistisairauksiin, siis jos on kyseisiin sairauksiin geneettista taustaa?

Lue lisää

On varmaan niin, että suuria määriä neuroleptejä syövät, kokevat isoja haittavaikutuksia. Minulla on neurolepti, mutta mieto sellainen. Ei siitä tule haittavaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän mä teen väärin, kun mä en ole koskaan livenä kuullu, että joku olis puhunu kemikaalisesta häiriöstä päässä. ja mä sentään tapaan aika vatusti näitä ihmisiä. Ei taida olla mikään yleinen ongelma?

Lue lisää

Uskon, että on liioiteltua nuo kuvaukset trombina kävelevistä potilaista. Onhan niitä joukossa, mutta pitäisi puhua niin kuin asiat ovat, ettei peloiteltaisi sellaisia, jotka vasta hakevat apua.
Kun aikanaan kävin äitiäni katsomassa mielisairaalassa, jäi JOKU potilas mieleen. Oli niin lääkitty, trombi. Tuskin mielisairaalat tarkoittavat silleen hoitaa potilaita.

Anonyymi kirjoitti:

En löytänyt tällaista mainintaa TAYSin sivuilta, toisaalta eipä taida olla enää tayssiakaan, kannattaisiko siis päivittää omaakin asennetta?

https://potilasohjeet.pirha.fi/w/tietoa-masennuksesta

Lue lisää

No minäpä löysin eikä vielä kovin kauaakaan ollut kun tällaisia tietoja löytyi. Se että joku muutetaan ei tarkoita etteikö potilaille olisi voitu vääristellä asiaa kymmeniä vuosiakin.

Anonyymi kirjoitti:

No minäpä löysin eikä vielä kovin kauaakaan ollut kun tällaisia tietoja löytyi. Se että joku muutetaan ei tarkoita etteikö potilaille olisi voitu vääristellä asiaa kymmeniä vuosiakin.

Lue lisää

Tästä väitteestä kun löytyy netissä jälkiä jota ei voi haudata
tästä teoriasta lukee esim Venlafaksin Teva-paketissa
"Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät."
"Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."
Hupaisaa kyllä Venlafaksin-orion paketissa puuttuu ylempi arvelulause, liekö poistettu ;)

lääkeyhtiöiden vanhoissa mainoksissa tämäntyyppisten teorioiden promotoinnista on jälkiä kuten vanha Zoloft mainos amerikasta
https://youtu.be/twhvtzd6gXA

Taysin psykiatrian sivuilla luki ja tässä osoitekin missä luki, napsaisin sen vähänniinkuin todisteeksi (Näemmä Pirhaksi muuttuessaan tällaiset historialliset epätieteelliset jäänteet on onneksi poistettu).
"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Se tosin että jotain poistetaan, ei kerro siitä etteikö potilaille olisi syötetty epätieteellistä pajunköyttä. Psykiatriahan yrittää joiltain osin sanoutua irti että olisi edistänyt tätä mutta sehän ei pidä paikkaansa laisinkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä väitteestä kun löytyy netissä jälkiä jota ei voi haudata
tästä teoriasta lukee esim Venlafaksin Teva-paketissa
"Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät."
"Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."
Hupaisaa kyllä Venlafaksin-orion paketissa puuttuu ylempi arvelulause, liekö poistettu ;)

lääkeyhtiöiden vanhoissa mainoksissa tämäntyyppisten teorioiden promotoinnista on jälkiä kuten vanha Zoloft mainos amerikasta
https://youtu.be/twhvtzd6gXA

Taysin psykiatrian sivuilla luki ja tässä osoitekin missä luki, napsaisin sen vähänniinkuin todisteeksi (Näemmä Pirhaksi muuttuessaan tällaiset historialliset epätieteelliset jäänteet on onneksi poistettu).
"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Se tosin että jotain poistetaan, ei kerro siitä etteikö potilaille olisi syötetty epätieteellistä pajunköyttä. Psykiatriahan yrittää joiltain osin sanoutua irti että olisi edistänyt tätä mutta sehän ei pidä paikkaansa laisinkaan.

Lue lisää

Kyse oli siis POTILASOHJEESTA masennukseen ja tuon otin todisteeksi psykiatrian bullshitistä osoitetta myöten. Olisi pitänyt laittaa jonnekin Internet Archiveen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyse oli siis POTILASOHJEESTA masennukseen ja tuon otin todisteeksi psykiatrian bullshitistä osoitetta myöten. Olisi pitänyt laittaa jonnekin Internet Archiveen.

Olisi myös syytä miettiä mitä kautta esim tuo jargoni päätyi noin ison sairaala alueen sivuilla potilasohjeistoon. Näitä todisteita kemiallisista häiriöistä aivoissa mitä masennus korjaa pitkin nettiä joista niitä muka tälleen vähin äänin poistetaan. Tällä tavoin myös minulle sanottiin masennuslääkkeistä mikä sai ne tietenkin vaikuttamaan hyödyllisemmältä vaikutusmekanismiltaan mitä ne oikeasti onkaan

Anonyymi kirjoitti:

Olisi myös syytä miettiä mitä kautta esim tuo jargoni päätyi noin ison sairaala alueen sivuilla potilasohjeistoon. Näitä todisteita kemiallisista häiriöistä aivoissa mitä masennus korjaa pitkin nettiä joista niitä muka tälleen vähin äänin poistetaan. Tällä tavoin myös minulle sanottiin masennuslääkkeistä mikä sai ne tietenkin vaikuttamaan hyödyllisemmältä vaikutusmekanismiltaan mitä ne oikeasti onkaan

Lue lisää

Ja en tietenkään päivitä asennettani jos oma elämäni on pilattu valehtelemalla lääkkeen toimintamekanismista ja saatu sillä suositeltua käyttämään noita toksiineja joiden käyttöön ilman tuota valhetta olisin heikommin suostunut ja joiden negatiivinen vaikutus elämässäni on ollut suuri. Päitä vadille kuka tätä epätieteellistä paskaa on käskenyt kertoa potilaille https://youtube.com/shorts/dIv4bVkXB0Y?si=QKfn3Crztb9ahO_w

Anonyymi kirjoitti:

Uskon, että on liioiteltua nuo kuvaukset trombina kävelevistä potilaista. Onhan niitä joukossa, mutta pitäisi puhua niin kuin asiat ovat, ettei peloiteltaisi sellaisia, jotka vasta hakevat apua.
Kun aikanaan kävin äitiäni katsomassa mielisairaalassa, jäi JOKU potilas mieleen. Oli niin lääkitty, trombi. Tuskin mielisairaalat tarkoittavat silleen hoitaa potilaita.

Lue lisää

On kyllä kyseessä zombie, eikä trombi.
Ei sillä tosin niin väliä, virheitä sattuu kaikille.
Entiseen aikaan oli yleisempää, että potilaat olivat osastoilla enemmän lääkittyjä kuin nykyään.
Nykyisin voi nähdä satunnaisesti jonkun vahvoissa lääkityksissä olevan, eivät kaikki potilaat ole.
Masennuslääkkeet eivät edes tee samanlaista olemusta ihmiselle, että se näkyisi niin selkeästi ulospäin, kuin mitä voi aiheuttaa vahvat neuroleptilääkitykset.
Tosin edelleenkin joillekin määrätään erilaisia lääkkeitä samanaikaiseen käyttöön.
Voi olla jopa kahta tai kolmea eri neuroleptiä, yhtä tai kahta masennuslääkettä samanaikaisesti, vielä jopa rauhoittavaa, ja unilääkettä lisänä. Kyllä siinä potilas jo aika sekaisin on, sellaisessa lääkityksessä. Mutta kuten sanoin, taitaa olla harvinaisempaa nykyään.
Tunnen kyllä muutamia ihmisiä, joille on tullut lääkkeiden takia pakkoliikkeitä, yhdellä kädet vatkaavat ihan ykskaks, toisella suu tekee jotain oudon näköistä liikettä, yksi on todella apaattisen oloinen ja näköinen, liikkeet ovat hitaita, yksi saa jotain hetkittäisiä poissaolokohtauksia. Vaan eipä se heiltäkään ihmisyyttä poista, ovat ihan mukavia kavereita, sairaudestaan huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Saman havainnon tein minäkin. Mikään ei ole tosiaankaan muuttunut kyseisessä hoitokulttuurissa. Olet tehnyt aivan oikeita havaintoja. Tämä kommentti siis edelliselle.

En minäkään huomannut, että hoitajat, tai lääkärit kyselisivät potilailtaan mitään kummoisia kysymyksiä. Heitä ei näytä edes kiinnostavan se, millä tolalla potilailla asiat ja elämäntilanteet ovat. Siksi ainakin minusta se kuvitelma, tai käsite, että niissä paikoissa, eli psykiatrissa sairaaloissa edistettäisiin konkreettisesti yksilön, tai isomman ryhmän hyvinvointia millään tavalla ei pidä paikkaansa. Etenkin, kun ne hoidot ovat aika usein vain pääasiassa vain diagnosointia, tarkkailua ja lääkityksiä. Ja kysellään tyhjänpäiväisyyksiä, joita voisi kysyä omat läheisetkin. Siis näin on tilanne julkisella puolella.

En oikeastaan näe julkisessa keskustelussa, tai mediassa, että hoidon laadusta olisi mitään artikkeleita. Että sitä edes nostettaisiin esille. Mikä on merkillistä. Ilmeisesti suuri osa kansasta luulee, että kaikki on hyvin, ja että hoito on hyvää. Minkä voi minun mielestä aika hyvin kyseenalaistaa. Siis ei pidä paikkaansa, että hoito, potilaiden kohtelu tai niiden laatu olisi mitenkään hyvä.

Lue lisää

Se että minä en pysty havaitsemaan jotain, ei tarkoita sitä etteikö jokin asia olisi totta, tai ei olisi... Minä vain en ole subjektiivinen maailman napa joka pystyisi määrittelemään asioita omalla mielipiteelläni.

Itse kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, että miksi antipsykiatria ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin itse psykiatria.

Anonyymi kirjoitti:

Ei varmaan ole yleinen ongelma. Jotkut tahot vain hakemalla hakevat, että voivat syyttää koko psykiatriaa. Minä olen vuosikymmenet ollut psykiatrian kanssa tekemisissä, enkä ole tavannut kuin yhden tallaisen psykiatrin. Eikä se hoitoon vaikuttanut. Huomasin vain keskustelussa, että hän oli tätä mieltä

Lue lisää

Minua ihan aidosti kiinnostaa, että miksi tämä on niin iso ero realimaailman ja tämän foorumimaailman välillä.

Onko näin puhuttu? Miten paljon on näin puhuttu? Missä tilanteissa näin on puhuttu? Onko ymmärretty väärin? Vahingossa? Tahallaan? Jne.

Mutta kun en pääse kärpäsenä kattoon kuuntelemaan, niin aika mahdoton paikka saada selville, mistä tämä ero johtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä väitteestä kun löytyy netissä jälkiä jota ei voi haudata
tästä teoriasta lukee esim Venlafaksin Teva-paketissa
"Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien arvellaan olevan tavallista pienemmät."
"Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta."
Hupaisaa kyllä Venlafaksin-orion paketissa puuttuu ylempi arvelulause, liekö poistettu ;)

lääkeyhtiöiden vanhoissa mainoksissa tämäntyyppisten teorioiden promotoinnista on jälkiä kuten vanha Zoloft mainos amerikasta
https://youtu.be/twhvtzd6gXA

Taysin psykiatrian sivuilla luki ja tässä osoitekin missä luki, napsaisin sen vähänniinkuin todisteeksi (Näemmä Pirhaksi muuttuessaan tällaiset historialliset epätieteelliset jäänteet on onneksi poistettu).
"Masennusoireita syntyy mm. serotoniini, noradrenaliini ja dopamiini -nimisten välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Masennuslääkkeet korjaavat aivojen välittäjäainetasapainoa ja vähentävät masennusoireita. " https://www.tays.fi/fi-FI/Ohjeet/Potilasohjeet/Psykiatria/Masennus_eli_mielialalaakkeet(25726)

Se tosin että jotain poistetaan, ei kerro siitä etteikö potilaille olisi syötetty epätieteellistä pajunköyttä. Psykiatriahan yrittää joiltain osin sanoutua irti että olisi edistänyt tätä mutta sehän ei pidä paikkaansa laisinkaan.

Lue lisää

Totta hemmetissä minäkin löydän netistiä tietoa vaikka lobotomiasta, mutta ei nykypäivän kuntoutujat niistä puhu, miksi minun siis pitäisi lähteä väkisin etsimään jotain muuta vanhaa tietoa netistä?

Anonyymi kirjoitti:

Olisi myös syytä miettiä mitä kautta esim tuo jargoni päätyi noin ison sairaala alueen sivuilla potilasohjeistoon. Näitä todisteita kemiallisista häiriöistä aivoissa mitä masennus korjaa pitkin nettiä joista niitä muka tälleen vähin äänin poistetaan. Tällä tavoin myös minulle sanottiin masennuslääkkeistä mikä sai ne tietenkin vaikuttamaan hyödyllisemmältä vaikutusmekanismiltaan mitä ne oikeasti onkaan

Lue lisää

Voisiko johtua siitä, että niillä lääkkeillä on kuitenkin vaikutusta masennukseen?

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/tutkijat-loysivat-uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-laakkeet-sitoutuvat-aivojen-kasvutekijan-reseptoriin-suoraan-ilman-serotoniinin-apua

Anonyymi kirjoitti:

Se että minä en pysty havaitsemaan jotain, ei tarkoita sitä etteikö jokin asia olisi totta, tai ei olisi... Minä vain en ole subjektiivinen maailman napa joka pystyisi määrittelemään asioita omalla mielipiteelläni.

Itse kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, että miksi antipsykiatria ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin itse psykiatria.

Lue lisää

Antipsykiatria on olematonta lässytystä.Se ei johda mihinkään.Virallisesti on ihan sama, mitä sairaat ihmiset näissä Terveys-ketjuissa jauhavat.Sillä ei ole yhteiskunnallista merkitystä
Yksi ainoa EPÄPÄTEVÄ psykiatri on astunut esiin ja kaiketi vastustaa koko Suomen psykiatriaa
. Minun mielipiteeni perustuu viralliseen psykiatriaan ja Jumalan Sanaan

Anonyymi kirjoitti:

Minua ihan aidosti kiinnostaa, että miksi tämä on niin iso ero realimaailman ja tämän foorumimaailman välillä.

Onko näin puhuttu? Miten paljon on näin puhuttu? Missä tilanteissa näin on puhuttu? Onko ymmärretty väärin? Vahingossa? Tahallaan? Jne.

Mutta kun en pääse kärpäsenä kattoon kuuntelemaan, niin aika mahdoton paikka saada selville, mistä tämä ero johtuu.

Lue lisää

Reaalimaailma ja foorumimaailma näyttävät eroavan siinä, kun reaalimaailmassa useimmiten ihmiset ovat pääosin tyytyväisiä hoitoonsa ja lääkityksiinsä.
Foorumimaailmassa ei paljon pyöri heitä, jotka antaisivat kenties jopa positiivista palautetta psykiatrisesta hoidosta.

Onko kukaan huomannut, etteivät positiiviset kommentit ole kovin yleisiä täällä foorumilla ?
Mistäköhän se johtuu ? Ehkä jokainen voi sitä itse miettiä.
Itse olin niin monet vuodet psykiatrian " rattaissa ", että tuli nähtyä ja koettua aika lailla erilaisia asioita, laidasta laitaan, osastohoidot, avohoidot, lääkitykset, ties kuinka monet kymmenet ( ehkä jopa lähemmäs sata ) psykiatrit, sekä psykiatriksi opiskelevat lääkärit.
Voin sanoa, että kokemuksia on kertynyt sekä hyviä, että huonoja, olen päässyt antamaan risuja sekä ruusuja tarpeen niin vaatiessa.

Sekin vielä, että suhtautumiseni ja asenteenikin muuttui aika paljon siinä vaiheessa, kun aloin kuntoutumaan ja pääsin itseni kanssa tasapainoon. Silloin alussa, kun olin oikeasti todella huonovointinen, olin kaikkea vastaan. Vuosien varrella, ja jälkeen päinkin mietittyä, aloin ymmärtämään, mistä asenteeni johtui ja mitä asenteelleni tapahtui, sekä myös miksi.
Lääkityksistäkin haittoja on jäänyt, enemmänkin fyysisiä, mutta se on vain kestettävä, ja siihenkin oma asenne vaikuttaa.

Sanon senkin vielä, että tämä on vain minun kokemukseni, ymmärrän täysin myös sen, etteivät kaikki ole tyytyväisiä, jokainen saa tuntea ja ajatella ihan kuten haluaa. Myös lääkehaitat, joita joillekin on ihan varmasti tullut, on valitettava tosiasia, joita ei tulisi vähätellä.

Anonyymi kirjoitti:

Se että minä en pysty havaitsemaan jotain, ei tarkoita sitä etteikö jokin asia olisi totta, tai ei olisi... Minä vain en ole subjektiivinen maailman napa joka pystyisi määrittelemään asioita omalla mielipiteelläni.

Itse kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, että miksi antipsykiatria ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin itse psykiatria.

Lue lisää

Odotahan veikkoseni, kyllä seuraavien kymmenen vuoden aikana tulee esille ja julkisuuteen huomattavasti enemmän niitä ihmisiä, jotka ovat pettyneet systeemiin ja saaneet tarpeekseen ku*ettamisesta ja tulevat kertomaan omista kokemuksistaan. Ja vielä tulet Sinäkin valaistumaan totuuden oikean puolesta.

Kun totuus paljastuu, kukaan ei tule käyttämään enää julkisen puolen psykiatrian palveluita. Ei, ellei niitä kehittymättömiä hoitokäytäntöjä uudisteta ja muuteta. Sitten niitä palveluita voi käyttääkin. Mutta ne uudistukset tulee tehdä yhdessä palveluita käyttävien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Reaalimaailma ja foorumimaailma näyttävät eroavan siinä, kun reaalimaailmassa useimmiten ihmiset ovat pääosin tyytyväisiä hoitoonsa ja lääkityksiinsä.
Foorumimaailmassa ei paljon pyöri heitä, jotka antaisivat kenties jopa positiivista palautetta psykiatrisesta hoidosta.

Onko kukaan huomannut, etteivät positiiviset kommentit ole kovin yleisiä täällä foorumilla ?
Mistäköhän se johtuu ? Ehkä jokainen voi sitä itse miettiä.
Itse olin niin monet vuodet psykiatrian " rattaissa ", että tuli nähtyä ja koettua aika lailla erilaisia asioita, laidasta laitaan, osastohoidot, avohoidot, lääkitykset, ties kuinka monet kymmenet ( ehkä jopa lähemmäs sata ) psykiatrit, sekä psykiatriksi opiskelevat lääkärit.
Voin sanoa, että kokemuksia on kertynyt sekä hyviä, että huonoja, olen päässyt antamaan risuja sekä ruusuja tarpeen niin vaatiessa.

Sekin vielä, että suhtautumiseni ja asenteenikin muuttui aika paljon siinä vaiheessa, kun aloin kuntoutumaan ja pääsin itseni kanssa tasapainoon. Silloin alussa, kun olin oikeasti todella huonovointinen, olin kaikkea vastaan. Vuosien varrella, ja jälkeen päinkin mietittyä, aloin ymmärtämään, mistä asenteeni johtui ja mitä asenteelleni tapahtui, sekä myös miksi.
Lääkityksistäkin haittoja on jäänyt, enemmänkin fyysisiä, mutta se on vain kestettävä, ja siihenkin oma asenne vaikuttaa.

Sanon senkin vielä, että tämä on vain minun kokemukseni, ymmärrän täysin myös sen, etteivät kaikki ole tyytyväisiä, jokainen saa tuntea ja ajatella ihan kuten haluaa. Myös lääkehaitat, joita joillekin on ihan varmasti tullut, on valitettava tosiasia, joita ei tulisi vähätellä.

Lue lisää

Niissä feedbackeissa, eli tiedusteluissa ei kysytä sellaisia kysymyksiä, joissa kyseenalaistetaan hoidon, kohtelun, tai palvelujen laatua. Kysymystenasettelu on tehty sellaiseksi, ettei niissä ole mitään negatiivista, tai kritiikkiä esittäviä kysymyksiä.

- Ja ne, jotka väittävät olleensa tyytyväisiä, eivät uskalla kertoa kaikkia omia mielipiteitään. Näissä gallupeissa on hyvin harvoin edes mitään mahdollisuutta esittää kritiikkiä, tai omia kehitysideoita. Ja suurin osa ei edes tiedä. että ne mt-palvelut voisivat kyllä olla huomattavasti laadukkaampia, ja elämän eri osa-alueet huomioivampaa ja kokonaisvaltaisempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niissä feedbackeissa, eli tiedusteluissa ei kysytä sellaisia kysymyksiä, joissa kyseenalaistetaan hoidon, kohtelun, tai palvelujen laatua. Kysymystenasettelu on tehty sellaiseksi, ettei niissä ole mitään negatiivista, tai kritiikkiä esittäviä kysymyksiä.

- Ja ne, jotka väittävät olleensa tyytyväisiä, eivät uskalla kertoa kaikkia omia mielipiteitään. Näissä gallupeissa on hyvin harvoin edes mitään mahdollisuutta esittää kritiikkiä, tai omia kehitysideoita. Ja suurin osa ei edes tiedä. että ne mt-palvelut voisivat kyllä olla huomattavasti laadukkaampia, ja elämän eri osa-alueet huomioivampaa ja kokonaisvaltaisempaa.

Lue lisää

Esimerkiksi psykiatrian poliklinikalle voi antaa palautetta, vaikka ei olisi mitään virallista kyselykaavaketta saatavilla. Yksiköt ottavat palautteen vastaan, vaikka se olisi paperille kirjoitettu, koneellakin on tosin mahdollista.
Myöskin sairaaloihin, psykiatrisiin osastoihin, liittyvää palautetta voi antaa samalla tavalla.
Miksi pitäisi odottaa jotain virallista kyselyä, jos haluaa ottaa kantaa hoitoon, ym. ?
Palautehan tarkoittaa myös sitä, että voi antaa kehittämisehdotuksia, ei tarvitse pelkästään arvostella, mikä on ollut huonoa tms.

Jos tyytyväisyydestä puhutaan, niin tuskin kukaan on ollut aina kaikkeen hoitoon liittyvään tyytyväinen. Varmasti jokaisella on ikävämpiäkin kokemuksia, on se sitten epäasiallinen lääkäri, hoitaja, tai jokin muu hoitoon liittyvä asia.

Psykiatrian puolella tuli takavuosina selväksi sekin, että palautetta on osattava antaa oikealla tavalla, koska liian hyökkäävä palaute voi aiheuttaa potilaalle ongelmia. En tarkoita hyökkäävällä mitään päälle käymistä, tms. vaan yleensäkin vaikka liian vahvaa ilmaisutapaa. Asiat on osattava esittää asiallisesti, silloin siitä voi olla enemmän hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

Totta hemmetissä minäkin löydän netistiä tietoa vaikka lobotomiasta, mutta ei nykypäivän kuntoutujat niistä puhu, miksi minun siis pitäisi lähteä väkisin etsimään jotain muuta vanhaa tietoa netistä?

Lue lisää

Vanhaa :D toi oli varmaan vuosi sitten vielä netissä ja tolla paskalla oli niin iso vaikutus mun elämänpolulla että kärsin vieläkin lääkehaitoista psykiatrian yli 10 v lääkinnästä. Mitäpä noita vanhoja muistelemaan, lyödään vaan uus materiaali nettiin ja unohdetaan pikku valheet.

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko johtua siitä, että niillä lääkkeillä on kuitenkin vaikutusta masennukseen?

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/tutkijat-loysivat-uutta-tietoa-masennuslaakkeiden-vaikutuksista-laakkeet-sitoutuvat-aivojen-kasvutekijan-reseptoriin-suoraan-ilman-serotoniinin-apua

Lue lisää

Aivan selvää että plasebovertailututkimuksissa ei ole noista lääkkeistä havaittu juuri mutään suurta hyötyä. On myös tärkeää onko pitemmän päälle mitään hyötyä. Oma kokemukseni on että ei ole.
Tekin lääkepuolustelijat voitte ihan elää harhoissanne että lääkkeistänne oikeasti on minkään valtakunnan suurempaa hyötyä kuin plasebo. Ainoa missä uskon masennuslääkkeistä olevan hyötyä on ahdistuksen ja genitaalialueiden turruttaminen. Ne turruttaa vähän yleisesti ihmisyyttä. Toki voi miettiä onko se varsinaisesti masennuksen hoitoa. Toki voi joidenkin mielestä olla. Dependencen vuoksi lääke voi vaikuttaa hyödylliseltä koska olosta tulee huono kun sitä ei ota

Anonyymi kirjoitti:

Aivan selvää että plasebovertailututkimuksissa ei ole noista lääkkeistä havaittu juuri mutään suurta hyötyä. On myös tärkeää onko pitemmän päälle mitään hyötyä. Oma kokemukseni on että ei ole.
Tekin lääkepuolustelijat voitte ihan elää harhoissanne että lääkkeistänne oikeasti on minkään valtakunnan suurempaa hyötyä kuin plasebo. Ainoa missä uskon masennuslääkkeistä olevan hyötyä on ahdistuksen ja genitaalialueiden turruttaminen. Ne turruttaa vähän yleisesti ihmisyyttä. Toki voi miettiä onko se varsinaisesti masennuksen hoitoa. Toki voi joidenkin mielestä olla. Dependencen vuoksi lääke voi vaikuttaa hyödylliseltä koska olosta tulee huono kun sitä ei ota

Lue lisää

Hermokasvutekijöiden buustaus muka lääkkeillä, uusi masennuslääkkeiden ja ketamiinin ihme. Söin aamulla monipuolisen aamupalan ja kävin reippailemassa. Laitoin aamusmoothieeseen kurkumaa jonka sanotaan nostavn BNDF tasoja. Opettelin vähän aikaa uutta joka buustaa aivoja. On aivan täysi valhe että masennuslääkkeitä tarvii niin suurella määrällä ihmisiä mitä niitä määrätään nykypäivänä. Masennus ei ole ensisijaisesti mikään aivosairaus ja jos siitä jotain harmia on aivoille välillisesti esim stressin takia keinot siihen löytyy. Mun mielestä toi "onnen kemikaalien ylösbuustauskin kuulosti melkein vakuuttavammalta kuin mekanismi joka kuuluu aivoihin ihan luonnostaan ja sitä voi helposti buustata muilla tavoin. Joka päivä ihminen kasvattaa itselleen uusia aivoja valitsemalla miten toimii ja esim sen seurauksena voi edistää neurogeneesiä tai uusien hermoyhteyksien syntyä ja aivoterveyttä. Terveemmät aivot, paremmin kulkeva ajatus ja mahdollisuus kokoajan kehittää itseään ja suuntautua kohti uutta.

Ja ps. Olin siis vakavan masennuksen puolella kun valitsin alasajaa toksiset aineet jotka minut sinne veti syvemmälle ja valita aivoterveyskeinot.

Epäilen vahvasti että nuo aineet apatisoi, heikensi aivoterveyttä etenkin vieroitus mukaanluettuna (ja tunne elämässäni kävin vuosien käytön vieroituksessa pahimmassa paikassa lääkehaittojen aikana KOSKAAN. Ja todennäköisesti nuoruuden aikana kun neuroplastisuuteni oli korkeimmillaan haittasi sitä,ei kohentanut sitä. Tuo teoria ei lainkaan vakuuta minua masennuslääkkeissä. Ehkä siten se toimii kuin pissaisi housuilla pakkaseen tai kossuryyppy joka päivä

Anonyymi kirjoitti:

Niissä feedbackeissa, eli tiedusteluissa ei kysytä sellaisia kysymyksiä, joissa kyseenalaistetaan hoidon, kohtelun, tai palvelujen laatua. Kysymystenasettelu on tehty sellaiseksi, ettei niissä ole mitään negatiivista, tai kritiikkiä esittäviä kysymyksiä.

- Ja ne, jotka väittävät olleensa tyytyväisiä, eivät uskalla kertoa kaikkia omia mielipiteitään. Näissä gallupeissa on hyvin harvoin edes mitään mahdollisuutta esittää kritiikkiä, tai omia kehitysideoita. Ja suurin osa ei edes tiedä. että ne mt-palvelut voisivat kyllä olla huomattavasti laadukkaampia, ja elämän eri osa-alueet huomioivampaa ja kokonaisvaltaisempaa.

Lue lisää

Se ei toteudu. Yhteiskunta säästää joka paikasta. Jos mielenterveyspotilas valittaa, niin sitä ei oteta vakavasti. Täytyy hyväksyä, että kovin sairaille ei ole olemassa terapiaa. Vaikka minulla ei ollut mitään psykoottista, vain persoonallisuushäiriö, minäkään en saanut enää terapiaa. Tosin olin jo KELAn maksaman ryhmäterapian keskeyttänyt.
Jos mielenterveyspotilas valittaa, kysytään joltakin PÄTEVÄLTÄ psykiatrilta vastinetta.
Mikä oli se avuton nimien keräys tässä taannoin?Muutama meni sinne mielenilmaisuun. Ei saanut medianäkyvyyttä.
Eikä tule saamaankaan. Viisaat potilaat eivät anna kasvojaan julkiseen mielenosoitukseen.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei toteudu. Yhteiskunta säästää joka paikasta. Jos mielenterveyspotilas valittaa, niin sitä ei oteta vakavasti. Täytyy hyväksyä, että kovin sairaille ei ole olemassa terapiaa. Vaikka minulla ei ollut mitään psykoottista, vain persoonallisuushäiriö, minäkään en saanut enää terapiaa. Tosin olin jo KELAn maksaman ryhmäterapian keskeyttänyt.
Jos mielenterveyspotilas valittaa, kysytään joltakin PÄTEVÄLTÄ psykiatrilta vastinetta.
Mikä oli se avuton nimien keräys tässä taannoin?Muutama meni sinne mielenilmaisuun. Ei saanut medianäkyvyyttä.
Eikä tule saamaankaan. Viisaat potilaat eivät anna kasvojaan julkiseen mielenosoitukseen.

Lue lisää

Minä otin Jumalan Sanan . Toteutin sitä. Sitten otin tukea mt-työntekijöiltä. Minulla oli siihen varaa. Jos on Helsingissä , on oma velaton asunto ja hyvä työpaikka, rahaa liikenee mt-palveluihin. Tosin siinä oli sellainenkin: Viisi minuuttia keskustelua , 500 markkaa, eikä mitään apua. Ja mies oli jo ennestään tuttu. Se oli tosin ennätys-surkea esitys. Oli varmaan sellainen, jota nämä Terveys-ketjussa moittivat. Minäkin sanoin, kun maksoin; " Viisi minuuttia, 500 markkaa, eikä mitään apua."
Jos ihmisellä on lääkitys kunnossa, etsiköön töitä. Tehköön mitä tahansa työtä. Tehköön sen hyvin. Siinä on haastetta. Voi pyytää taivaan Jumalaa auttamaan. Ja Hän auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon, että on liioiteltua nuo kuvaukset trombina kävelevistä potilaista. Onhan niitä joukossa, mutta pitäisi puhua niin kuin asiat ovat, ettei peloiteltaisi sellaisia, jotka vasta hakevat apua.
Kun aikanaan kävin äitiäni katsomassa mielisairaalassa, jäi JOKU potilas mieleen. Oli niin lääkitty, trombi. Tuskin mielisairaalat tarkoittavat silleen hoitaa potilaita.

Lue lisää

Siis silloin kun vaikka poliisi paketoi ihmisen, ja se tuodaan lepositeisiin, niin onhan se lääkitys sellaista "luulot pois" luokkaa.

Mutta se totuus mitä täällä ei uskalleta ääneen sanoa, on se, että siinä vaiheessa kun tämä ihminen sitten lopultaan on hyvässä hoitotasapainossa, niin ei hänen habituksestaan edes kadulla tiedä, kuuluuko hänen hoitoon lääkkeitä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Niissä feedbackeissa, eli tiedusteluissa ei kysytä sellaisia kysymyksiä, joissa kyseenalaistetaan hoidon, kohtelun, tai palvelujen laatua. Kysymystenasettelu on tehty sellaiseksi, ettei niissä ole mitään negatiivista, tai kritiikkiä esittäviä kysymyksiä.

- Ja ne, jotka väittävät olleensa tyytyväisiä, eivät uskalla kertoa kaikkia omia mielipiteitään. Näissä gallupeissa on hyvin harvoin edes mitään mahdollisuutta esittää kritiikkiä, tai omia kehitysideoita. Ja suurin osa ei edes tiedä. että ne mt-palvelut voisivat kyllä olla huomattavasti laadukkaampia, ja elämän eri osa-alueet huomioivampaa ja kokonaisvaltaisempaa.

Lue lisää

Aika paljon tunnut tietävän muiden ihmisten puolesta?

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkiksi psykiatrian poliklinikalle voi antaa palautetta, vaikka ei olisi mitään virallista kyselykaavaketta saatavilla. Yksiköt ottavat palautteen vastaan, vaikka se olisi paperille kirjoitettu, koneellakin on tosin mahdollista.
Myöskin sairaaloihin, psykiatrisiin osastoihin, liittyvää palautetta voi antaa samalla tavalla.
Miksi pitäisi odottaa jotain virallista kyselyä, jos haluaa ottaa kantaa hoitoon, ym. ?
Palautehan tarkoittaa myös sitä, että voi antaa kehittämisehdotuksia, ei tarvitse pelkästään arvostella, mikä on ollut huonoa tms.

Jos tyytyväisyydestä puhutaan, niin tuskin kukaan on ollut aina kaikkeen hoitoon liittyvään tyytyväinen. Varmasti jokaisella on ikävämpiäkin kokemuksia, on se sitten epäasiallinen lääkäri, hoitaja, tai jokin muu hoitoon liittyvä asia.

Psykiatrian puolella tuli takavuosina selväksi sekin, että palautetta on osattava antaa oikealla tavalla, koska liian hyökkäävä palaute voi aiheuttaa potilaalle ongelmia. En tarkoita hyökkäävällä mitään päälle käymistä, tms. vaan yleensäkin vaikka liian vahvaa ilmaisutapaa. Asiat on osattava esittää asiallisesti, silloin siitä voi olla enemmän hyötyä.

Lue lisää

Nöyristelyäkö tarkoitit? Tai sitä, että pitää mielistellä, kehua ja kiitellä koko ajan? Suomalainen perisynti, että ei saa sanoa yhtään mitään, jotta sitä ei tulkita kohtuuttomaksi kritiikiksi. Puhumattakaan siitä, että joku hö*mö tulkitsee jokaisen psykiatriaa vähänkään kritisoivan kirjoittajan "sairaudentunnottomaksi" ja sairaaksi.

Sitäpaitsi ne asiat kyseisessä systeemissä ja potilaiden kohtelu, tai ne käytössä olevat hoitotavat ovat olleet aika tavalla samanlaisia jo peräti yli 20 vuotta!

Ja sorry, en ehkä aina vain jaksa kirjoittaa ylikiltisti, on sen verran ollut vaikea sairaus jo yli 20 vuotta. Ja se sairaus ei sitten muuten se mt-sairaus.

Lapsena piti aina varoa, mitä sanot ja miten sanot. Jotte ei pahoinpidelty. Joutuuko tätä samaa tekemään koko elämänsä ajan?

Anonyymi kirjoitti:

Siis silloin kun vaikka poliisi paketoi ihmisen, ja se tuodaan lepositeisiin, niin onhan se lääkitys sellaista "luulot pois" luokkaa.

Mutta se totuus mitä täällä ei uskalleta ääneen sanoa, on se, että siinä vaiheessa kun tämä ihminen sitten lopultaan on hyvässä hoitotasapainossa, niin ei hänen habituksestaan edes kadulla tiedä, kuuluuko hänen hoitoon lääkkeitä vai ei.

Lue lisää

Miten se onkaan niiden ihmisoikeuksiin liittyvien asioiden laita? Tätä asiaa on tuotu esille tälläkin keskustelupalstalla useasti, joidenkin trollien ja psykiatriaa sokeasti ihannoivien pilatessa kyseistä keskustelua. Koska joidenkin mielestähän mt-potilaat eivät ole samalla viivalla olevia ihmisiä, joiden kohtelusta tai mistään heihin liittyvästä tarvitsee mitään piitata. Kaikki toimenpiteet perustellaan "hyvällä hoidolla" ja että "kyllä lääkärit tietävät kaiken, ja eivät ole erehtymättömiä, ovathan he niin lukeneita"- tyyliin.

Ja niin, psykiatrisissa sairaaloissahan ihmisoikeuksia ei ole käytännössä ja niissä paikoissa rikotaan ihmisoikeuksia. Ja tämä on totta.

Anonyymi kirjoitti:

Miten se onkaan niiden ihmisoikeuksiin liittyvien asioiden laita? Tätä asiaa on tuotu esille tälläkin keskustelupalstalla useasti, joidenkin trollien ja psykiatriaa sokeasti ihannoivien pilatessa kyseistä keskustelua. Koska joidenkin mielestähän mt-potilaat eivät ole samalla viivalla olevia ihmisiä, joiden kohtelusta tai mistään heihin liittyvästä tarvitsee mitään piitata. Kaikki toimenpiteet perustellaan "hyvällä hoidolla" ja että "kyllä lääkärit tietävät kaiken, ja eivät ole erehtymättömiä, ovathan he niin lukeneita"- tyyliin.

Ja niin, psykiatrisissa sairaaloissahan ihmisoikeuksia ei ole käytännössä ja niissä paikoissa rikotaan ihmisoikeuksia. Ja tämä on totta.

Lue lisää

As soon as one theory is discredited, the advocates of the biological paradigm turn to another, putting forward a new set of ropey, inconclusive and ambiguous studies as putative evidence. Challenging the biological model of depression feels like a game of whack-a-mole: as soon as you put one theory to bed, another one sprouts up.”
—Joanna Moncrieff,Chemically Imbalanced(2025) https://www.madinamerica.com/2025/03/do-critics-of-biological-psychiatry-have-an-alternative-to-a-life-of-whack-a-mole/

The idea of mental illness as a ‘chemical imbalance’ has now given way to mental illnesses as ‘connectional’ or brain circuit disorders.”

"While the serotonin-imbalance theory of depression was simply wrong, it did not seem bizarre when it was proposed. In contrast, the claims today by cutting-edge psychiatrists of ketamine “helping to regrow synapses” (psychiatrist John Krystal) or that ketamine is a “brain fertilizer” (psychiatrist Michael Banov) appear whacky in the face of what is known about ketamine’s toxic effects on the brain and other organs.
Specifically, in 2024, internist and epidemiologist G. Caleb Alexander, co-director of the Center for Drug Safety and Effectiveness at Johns Hopkins,toldPsychiatric News, “There’s lots of evidence that ketamine is toxic to neurons, and it’s toxic in a dose- and duration-dependent fashion.”"

Hyvä kirjoitus siitä kuinka psykiatrialla on pakkomielle perustella aineensa aivoille hyödyllisinä. Tuo uusi teoria siitä mitä joku aina levittää jossa ketamiinilla ja ssri lääkkeillä onkin yhteinen toimintamekanismi on aika mielenkiintoinen koska ketamiini on todisteyusti aika toksista aivoille. Tämä on joku uusi suuntaus jotenkin psykiatrialla perustella aineiden käyttöä jollain aivojen yhteyksien parantumisella tai muulla.. Sen jälkeen kun entiset valheet on poistettu potilasohjeista vähin äänin.

Anonyymi kirjoitti:

As soon as one theory is discredited, the advocates of the biological paradigm turn to another, putting forward a new set of ropey, inconclusive and ambiguous studies as putative evidence. Challenging the biological model of depression feels like a game of whack-a-mole: as soon as you put one theory to bed, another one sprouts up.”
—Joanna Moncrieff,Chemically Imbalanced(2025) https://www.madinamerica.com/2025/03/do-critics-of-biological-psychiatry-have-an-alternative-to-a-life-of-whack-a-mole/

The idea of mental illness as a ‘chemical imbalance’ has now given way to mental illnesses as ‘connectional’ or brain circuit disorders.”

"While the serotonin-imbalance theory of depression was simply wrong, it did not seem bizarre when it was proposed. In contrast, the claims today by cutting-edge psychiatrists of ketamine “helping to regrow synapses” (psychiatrist John Krystal) or that ketamine is a “brain fertilizer” (psychiatrist Michael Banov) appear whacky in the face of what is known about ketamine’s toxic effects on the brain and other organs.
Specifically, in 2024, internist and epidemiologist G. Caleb Alexander, co-director of the Center for Drug Safety and Effectiveness at Johns Hopkins,toldPsychiatric News, “There’s lots of evidence that ketamine is toxic to neurons, and it’s toxic in a dose- and duration-dependent fashion.”"

Hyvä kirjoitus siitä kuinka psykiatrialla on pakkomielle perustella aineensa aivoille hyödyllisinä. Tuo uusi teoria siitä mitä joku aina levittää jossa ketamiinilla ja ssri lääkkeillä onkin yhteinen toimintamekanismi on aika mielenkiintoinen koska ketamiini on todisteyusti aika toksista aivoille. Tämä on joku uusi suuntaus jotenkin psykiatrialla perustella aineiden käyttöä jollain aivojen yhteyksien parantumisella tai muulla.. Sen jälkeen kun entiset valheet on poistettu potilasohjeista vähin äänin.

Lue lisää

While establishment psychiatry claims to have a “bio-psycho-social” view of mental illness, it has been dominated by a biological perspective. In recent years, in the face of undeniable research and political pressure, establishment psychiatry has acknowledged the significance of trauma and adverse childhood experience to later emotional suffering and behavioral disturbances; but this has made virtually no dent in establishment psychiatry treatment practices which, overwhelmingly, consist of brief “medical management” adjustments to medication.

With establishment psychiatry’s biological domination, other perspectives that fall outside of this monopolistic one are denied and marginalized. So establishment psychiatry continues to ignore important psychological and social causes of emotional suffering and behavioral disturbances.

Anonyymi kirjoitti:

While establishment psychiatry claims to have a “bio-psycho-social” view of mental illness, it has been dominated by a biological perspective. In recent years, in the face of undeniable research and political pressure, establishment psychiatry has acknowledged the significance of trauma and adverse childhood experience to later emotional suffering and behavioral disturbances; but this has made virtually no dent in establishment psychiatry treatment practices which, overwhelmingly, consist of brief “medical management” adjustments to medication.

With establishment psychiatry’s biological domination, other perspectives that fall outside of this monopolistic one are denied and marginalized. So establishment psychiatry continues to ignore important psychological and social causes of emotional suffering and behavioral disturbances.

Lue lisää

Tämä on erittäin tärkeä pitää esillä psykiatrian kusetusta jossa esim sairaalan potilasaohjeet antavat epätieteellistä tietoa ja nykyisetkin perustelut voi ontua aivoterveysnäkökulmasta ja johtaa aineriippuvuuksiin dependenceä tuottavista aineista joissa ihminen ei koe toimivansa ilman aineita kun pillerit on kidnapanneet aivokemioiden homeostaasin hallintaansa ja kellään ei kiinnosta tutkia pitemmän aikavälin seurauksia tästä pillereillä aivojensa kyllästämisestä. No, olen alkanut havaita niitä kyllä osana oman elämäni ei kontrolloitua lääketutkimusta mikä sisälsi polyfarmasiaa, ja ne on olleet huonoja keholle ja aivoille.

Ei kellään kiinnosta psykiatriassa oikeasti että mitrn sattuu vieroituaohjeet yleislääkäriltä ja psykiatrian vieroitusoireiden vähättely johti elämäni romuttumiseen, kuinka polyfarmasia vahingoitti kognitiivisesti minua, miltä tuntui ekstrapyramidaalioireissa kitua nahoissaan muka mielenterveyshoidon nimissä. Meidät harmia saaneet on marginalisoitu, ja tietyllä tapaa kokoajan halutaan hiljentä sairausretoriikalla. Mutta en tosiaankaan ole hiljaa, ikinä, siitä kuinka vääristynyttä psykiatrian biologinen paradigma on.

Itsellämi ei olisi mitään ongelmia sen kanssa, jos ihmiset saisi informoidun suostumuksen jossa lähtökohta aineiden ymmärtämisessä olisi se että niiden ominaisuudrt psykoaktiivisina aineina ymmärretääb keskiössä, lääkereseptien määräystä oikeasti alettaisiin vähentää vain vakavampiin tiloihin, ja sitä estettäisiin laadukkaammalla hoidolla missä Kelat eikä ketkään painosta lääkekokeiluihin saadakseen esim tukia. Valehtelu biologisesti pitemmän päälle hyödyllisistä aivovaikutuksista loppuu pitemmän aikavälin tutkimuksen puutteessa sillä monille niitä on määrätty juuri vailla huolta huomisesta.

Harmittaa todellakin print screenien ottamattomuus esin Taysin materiaaleista. Siinä nähdään se bullshittin jauhamisen oikeus mikä psykiatrialla on. Kysynys on, kuka kirjoitti materiaalit mitkä ei perustu tieteeseen? Onko psykiatria edes tiedettä vai lääkeyhtiöiden talutusnuorassa?

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on erittäin tärkeä pitää esillä psykiatrian kusetusta jossa esim sairaalan potilasaohjeet antavat epätieteellistä tietoa ja nykyisetkin perustelut voi ontua aivoterveysnäkökulmasta ja johtaa aineriippuvuuksiin dependenceä tuottavista aineista joissa ihminen ei koe toimivansa ilman aineita kun pillerit on kidnapanneet aivokemioiden homeostaasin hallintaansa ja kellään ei kiinnosta tutkia pitemmän aikavälin seurauksia tästä pillereillä aivojensa kyllästämisestä. No, olen alkanut havaita niitä kyllä osana oman elämäni ei kontrolloitua lääketutkimusta mikä sisälsi polyfarmasiaa, ja ne on olleet huonoja keholle ja aivoille.

Ei kellään kiinnosta psykiatriassa oikeasti että mitrn sattuu vieroituaohjeet yleislääkäriltä ja psykiatrian vieroitusoireiden vähättely johti elämäni romuttumiseen, kuinka polyfarmasia vahingoitti kognitiivisesti minua, miltä tuntui ekstrapyramidaalioireissa kitua nahoissaan muka mielenterveyshoidon nimissä. Meidät harmia saaneet on marginalisoitu, ja tietyllä tapaa kokoajan halutaan hiljentä sairausretoriikalla. Mutta en tosiaankaan ole hiljaa, ikinä, siitä kuinka vääristynyttä psykiatrian biologinen paradigma on.

Itsellämi ei olisi mitään ongelmia sen kanssa, jos ihmiset saisi informoidun suostumuksen jossa lähtökohta aineiden ymmärtämisessä olisi se että niiden ominaisuudrt psykoaktiivisina aineina ymmärretääb keskiössä, lääkereseptien määräystä oikeasti alettaisiin vähentää vain vakavampiin tiloihin, ja sitä estettäisiin laadukkaammalla hoidolla missä Kelat eikä ketkään painosta lääkekokeiluihin saadakseen esim tukia. Valehtelu biologisesti pitemmän päälle hyödyllisistä aivovaikutuksista loppuu pitemmän aikavälin tutkimuksen puutteessa sillä monille niitä on määrätty juuri vailla huolta huomisesta.

Harmittaa todellakin print screenien ottamattomuus esin Taysin materiaaleista. Siinä nähdään se bullshittin jauhamisen oikeus mikä psykiatrialla on. Kysynys on, kuka kirjoitti materiaalit mitkä ei perustu tieteeseen? Onko psykiatria edes tiedettä vai lääkeyhtiöiden talutusnuorassa?

Lue lisää

Ja en eläissäni ole kokenut ihmisarvoa vähemmän kunnioittavaa paikkaa kuin psykiatrian osasto silloin kun saan harmia psykiatrian aineista ja vieroitusoireista ja se kohtelu mitä sain.

Anonyymi kirjoitti:

Ja en eläissäni ole kokenut ihmisarvoa vähemmän kunnioittavaa paikkaa kuin psykiatrian osasto silloin kun saan harmia psykiatrian aineista ja vieroitusoireista ja se kohtelu mitä sain.

Lue lisää

https://www.laakarilehti.fi/mielipide/aivoterveytta-ammattilaisilta/?public=0e5425661c0ba2bdddee22a53f0b4a4c&sfnsn=wa&fbclid=IwY2xjawJDgldleHRuA2FlbQIxMQABHWjXyC0L9LvF0ubcUEDg39d_V2o1YOpmV4SB138ZuwvMI2pXYdhFveUxxQ_aem_IZL7ncjWnxojFNKG95g9SA

Tässäpä kanssa oikein mielenkiintoinen tarina psykiatriasta. Kannattaa siis tarkistaa ensin lääkityksesi ennenkuin hyväksyt aivosairaus tai alzheimer diagnooseja. Vastaa aikalailla omaa kokemustani psykiatrian polyfarmasiasta jona aikana ennen lähes automaationa hoidettavien asioiden hoitaminen muuttui todella haastavaksi kun psykiatria alkoi räiskiä neurolepteillä ja rauhoittavilla kehoani tilassa kun kärsin lääkehaitoista ja vieroitusoireista. Käytännössä tuottavuuteni kansalaisena yhteiskunnassa nousi ja pystyin toiminaan paremmin kun lopetin nuo neurotoksiset aivojen ja hermoston toimintaa sotkevat aineet jonka seurauksena menetin seksuaalisuuteni, en kyennyt ajattelemaan koska tuntui niinkuin noiden yhteisvaikutukset rapautti aivotoimintaa ja aivotoimintani häiriintyi ja sain pakkoliikkeitä. Sanoisin että tunnetasolla myös ne riisuivat sirä mitä on olla ihminen jättäen minut kuin kuoreksi johon palasi elämää alasajaessani aineet. Mikä pahinta, olisin voinut olla noilla hoidoilla ruumisarkussa jos en olisi kestänyt tilaa missä olin. Se oli hyvin vaikeaa. Se oli vähänkuin aivojen ja hermoston kemiallinen pahoinpitely. Toki siis kaikki oli omaa syytäni kun en ollut esim tajunnut vieroittautua vuosien käytön jälkeen turvallisemmin jotta aivokemiani eivät olisi puhkaisseet mm pahaa oloa tuottavia ekstrapyramidaalioireita kesken vieroituksen ja tardiivina lopetuksen jälkeen jatkuvana oireena. Olisi pitänyt olla oma lääkärinsä, sellaiseksi tosin muutuin kun yritin ratkoa oman elämäni tieteellisen kokeen seurauksia nahoissani. T. Mielisairas vastuuta ottamaton joka nyt sai korjattua haittoja kehossaan hankkimalla asiasta tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Nöyristelyäkö tarkoitit? Tai sitä, että pitää mielistellä, kehua ja kiitellä koko ajan? Suomalainen perisynti, että ei saa sanoa yhtään mitään, jotta sitä ei tulkita kohtuuttomaksi kritiikiksi. Puhumattakaan siitä, että joku hö*mö tulkitsee jokaisen psykiatriaa vähänkään kritisoivan kirjoittajan "sairaudentunnottomaksi" ja sairaaksi.

Sitäpaitsi ne asiat kyseisessä systeemissä ja potilaiden kohtelu, tai ne käytössä olevat hoitotavat ovat olleet aika tavalla samanlaisia jo peräti yli 20 vuotta!

Ja sorry, en ehkä aina vain jaksa kirjoittaa ylikiltisti, on sen verran ollut vaikea sairaus jo yli 20 vuotta. Ja se sairaus ei sitten muuten se mt-sairaus.

Lapsena piti aina varoa, mitä sanot ja miten sanot. Jotte ei pahoinpidelty. Joutuuko tätä samaa tekemään koko elämänsä ajan?

Lue lisää

En oikein ymmärrä, miten olet edellisen kommentin käsittänyt sillä tavalla, että tarkoitus olisi, että pitäisi jollain tavalla nöyristellä.
Ei ketään tarvitse mielistellä eikä kehua ja kiitellä, toki silloin, kun siihen on aihetta.
Olen itse joskus takavuosina antanut negatiivista palautetta, mutta myös positiivista, koska sitäkin tarvitaan. Silloin kun on tyytyväinen saamaansa hoitoon, kohteluun, ym. on ihan mukavaa kiittää siitä.
Jos puhutaan ylikiltistä, ei tarvitse olla, mutta ei sen pidä yli mennä sinne toiseenkaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

https://www.laakarilehti.fi/mielipide/aivoterveytta-ammattilaisilta/?public=0e5425661c0ba2bdddee22a53f0b4a4c&sfnsn=wa&fbclid=IwY2xjawJDgldleHRuA2FlbQIxMQABHWjXyC0L9LvF0ubcUEDg39d_V2o1YOpmV4SB138ZuwvMI2pXYdhFveUxxQ_aem_IZL7ncjWnxojFNKG95g9SA

Tässäpä kanssa oikein mielenkiintoinen tarina psykiatriasta. Kannattaa siis tarkistaa ensin lääkityksesi ennenkuin hyväksyt aivosairaus tai alzheimer diagnooseja. Vastaa aikalailla omaa kokemustani psykiatrian polyfarmasiasta jona aikana ennen lähes automaationa hoidettavien asioiden hoitaminen muuttui todella haastavaksi kun psykiatria alkoi räiskiä neurolepteillä ja rauhoittavilla kehoani tilassa kun kärsin lääkehaitoista ja vieroitusoireista. Käytännössä tuottavuuteni kansalaisena yhteiskunnassa nousi ja pystyin toiminaan paremmin kun lopetin nuo neurotoksiset aivojen ja hermoston toimintaa sotkevat aineet jonka seurauksena menetin seksuaalisuuteni, en kyennyt ajattelemaan koska tuntui niinkuin noiden yhteisvaikutukset rapautti aivotoimintaa ja aivotoimintani häiriintyi ja sain pakkoliikkeitä. Sanoisin että tunnetasolla myös ne riisuivat sirä mitä on olla ihminen jättäen minut kuin kuoreksi johon palasi elämää alasajaessani aineet. Mikä pahinta, olisin voinut olla noilla hoidoilla ruumisarkussa jos en olisi kestänyt tilaa missä olin. Se oli hyvin vaikeaa. Se oli vähänkuin aivojen ja hermoston kemiallinen pahoinpitely. Toki siis kaikki oli omaa syytäni kun en ollut esim tajunnut vieroittautua vuosien käytön jälkeen turvallisemmin jotta aivokemiani eivät olisi puhkaisseet mm pahaa oloa tuottavia ekstrapyramidaalioireita kesken vieroituksen ja tardiivina lopetuksen jälkeen jatkuvana oireena. Olisi pitänyt olla oma lääkärinsä, sellaiseksi tosin muutuin kun yritin ratkoa oman elämäni tieteellisen kokeen seurauksia nahoissani. T. Mielisairas vastuuta ottamaton joka nyt sai korjattua haittoja kehossaan hankkimalla asiasta tietoa.

Lue lisää

Toimenpide vaikuttaa aivojen aineenvaihduntaan, mm.
välittäjäaineiden pitoisuuksiin.
Hoidon toteuttaminen
Hoidon ajaksi sinut nukutetaan lyhytkestoisesti. Nukutuksen aikana aivoja stimuloidaan
sähköannoksella, joka aiheuttaa aivoissa sähköisen epileptistyyppisen purkauksen. Hoidon aikana
paikalla ovat lääkäri ja sairaanhoitajia. Hoidon turvallisuuden varmistamiseksi saat hoidon ajaksi
hammassuojan ja seuraamme aivojen ja sydämen sähköistä toimintaa, verenpainetta sekä hengitystä.

Keski-Suomen hyvinvointialueen potilasohjeita sähköhoidosta. En välttämättä niin purematta nielisi vain tätä tieteellistä perustaa hankkia itselleni iatrogeenisesti aiheutettu epilepsiakohtaus. Välittäjäainepitoisuudet nousee, siis vau, kyllä kannattaa!

Psykiatria voi selittää mitä tahansa shaibaa hoidoistaan ja yrittää perustella kuinka se olisi jotenkin hyödyllistä. Toki puhtaasti oireperspektiivissä toki voi kokeilla hoitoja mutta saamani harmin jälkeen en tosiaankaan suostuisi moisiin. Minulle siis lääkehaitoista kärsivänä suositelriin vielä sähköhoitoa. Se etiikka millä psykiatria toimii on niin hataraa. Sia käytännössä aivoissani oli harmeja hyvin suurella todennäköisyysellä joita psykiatria vähätteli joista oireilin ja kognitioni oli suurella todennäköisyydellä rapautunut lääkekasan alla ja siihen ratkaisu epilepsiakohtauksen aiheuttaminen. Jos nyt oireilisin vielä pahemmin neurologisesti sen seurauksena, niin olisin vain mielisairas. Olen niin kiitollinen että kieltäydyin viemästä oman elämäni ei kontrolloitua vuosien epämääräistä lääkekoetta pitemmälle jota olisin saattanut syvästi katua.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä on erittäin tärkeä pitää esillä psykiatrian kusetusta jossa esim sairaalan potilasaohjeet antavat epätieteellistä tietoa ja nykyisetkin perustelut voi ontua aivoterveysnäkökulmasta ja johtaa aineriippuvuuksiin dependenceä tuottavista aineista joissa ihminen ei koe toimivansa ilman aineita kun pillerit on kidnapanneet aivokemioiden homeostaasin hallintaansa ja kellään ei kiinnosta tutkia pitemmän aikavälin seurauksia tästä pillereillä aivojensa kyllästämisestä. No, olen alkanut havaita niitä kyllä osana oman elämäni ei kontrolloitua lääketutkimusta mikä sisälsi polyfarmasiaa, ja ne on olleet huonoja keholle ja aivoille.

Ei kellään kiinnosta psykiatriassa oikeasti että mitrn sattuu vieroituaohjeet yleislääkäriltä ja psykiatrian vieroitusoireiden vähättely johti elämäni romuttumiseen, kuinka polyfarmasia vahingoitti kognitiivisesti minua, miltä tuntui ekstrapyramidaalioireissa kitua nahoissaan muka mielenterveyshoidon nimissä. Meidät harmia saaneet on marginalisoitu, ja tietyllä tapaa kokoajan halutaan hiljentä sairausretoriikalla. Mutta en tosiaankaan ole hiljaa, ikinä, siitä kuinka vääristynyttä psykiatrian biologinen paradigma on.

Itsellämi ei olisi mitään ongelmia sen kanssa, jos ihmiset saisi informoidun suostumuksen jossa lähtökohta aineiden ymmärtämisessä olisi se että niiden ominaisuudrt psykoaktiivisina aineina ymmärretääb keskiössä, lääkereseptien määräystä oikeasti alettaisiin vähentää vain vakavampiin tiloihin, ja sitä estettäisiin laadukkaammalla hoidolla missä Kelat eikä ketkään painosta lääkekokeiluihin saadakseen esim tukia. Valehtelu biologisesti pitemmän päälle hyödyllisistä aivovaikutuksista loppuu pitemmän aikavälin tutkimuksen puutteessa sillä monille niitä on määrätty juuri vailla huolta huomisesta.

Harmittaa todellakin print screenien ottamattomuus esin Taysin materiaaleista. Siinä nähdään se bullshittin jauhamisen oikeus mikä psykiatrialla on. Kysynys on, kuka kirjoitti materiaalit mitkä ei perustu tieteeseen? Onko psykiatria edes tiedettä vai lääkeyhtiöiden talutusnuorassa?

Lue lisää

Niin ja yksi asia minkä olisi syytä kohentua on harmia saaneiden potilaiden asema. Nykyisellään lääketiede ei tarjoa mitään esim PSSD-potilaille tai esim pitkittyneitä vieroitusoireita poteville ja moni on saanut aivan luokattoman huonoa kohtelua lääkehaittoja tai vieroitusoireita saavana. Eikä Suomessa ole edelleenkään Royal College of Psychiatristin tasoisia Stopping Antidepressants-ohjeita. Pahimmillaan potilaat joutuvat jopa lääkkeillä hiljennetyisi kun psykiatria vähättelee aineharmeja ja haluaa määrätä yhä turruttavampaa kamaa potilaalle jota pitää vaan hulluna kokemine oireineen. Se on helppo lähestymistapa psykiatrialta kokeilla ratkaista asia, lääkitä se pois kuten kaikki

Anonyymi kirjoitti:

Vanhaa :D toi oli varmaan vuosi sitten vielä netissä ja tolla paskalla oli niin iso vaikutus mun elämänpolulla että kärsin vieläkin lääkehaitoista psykiatrian yli 10 v lääkinnästä. Mitäpä noita vanhoja muistelemaan, lyödään vaan uus materiaali nettiin ja unohdetaan pikku valheet.

Lue lisää

Minäkin olen kärsinyt tänävuonna aikanaan tehdyistä hoitovirheistä, mutta olen myös kerinnyt tekemään paljon muutakin vuoden sisään. Matkustellut, harrastellut, ja vähän ns. vasemmalla kädellä työhommiakin. Sen verran on tekemistä ollut, että eipä ole paljoa kerinnyt hoitovirheistä valittelemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miten se onkaan niiden ihmisoikeuksiin liittyvien asioiden laita? Tätä asiaa on tuotu esille tälläkin keskustelupalstalla useasti, joidenkin trollien ja psykiatriaa sokeasti ihannoivien pilatessa kyseistä keskustelua. Koska joidenkin mielestähän mt-potilaat eivät ole samalla viivalla olevia ihmisiä, joiden kohtelusta tai mistään heihin liittyvästä tarvitsee mitään piitata. Kaikki toimenpiteet perustellaan "hyvällä hoidolla" ja että "kyllä lääkärit tietävät kaiken, ja eivät ole erehtymättömiä, ovathan he niin lukeneita"- tyyliin.

Ja niin, psykiatrisissa sairaaloissahan ihmisoikeuksia ei ole käytännössä ja niissä paikoissa rikotaan ihmisoikeuksia. Ja tämä on totta.

Lue lisää

Tätä asiaa ei ole ollenkaan tuotu esille objektiivisesti tällä foorumilla, mutta joko olisi aika ruveta puhumaan asiasta tosissaan? Vai tyydytäänkö toteamaan, että sille on ihan syynsä, miksi poliisi aina puuttuu asiaan?

https://yle.fi/t/18-258116/fi

Anonyymi kirjoitti:

https://www.laakarilehti.fi/mielipide/aivoterveytta-ammattilaisilta/?public=0e5425661c0ba2bdddee22a53f0b4a4c&sfnsn=wa&fbclid=IwY2xjawJDgldleHRuA2FlbQIxMQABHWjXyC0L9LvF0ubcUEDg39d_V2o1YOpmV4SB138ZuwvMI2pXYdhFveUxxQ_aem_IZL7ncjWnxojFNKG95g9SA

Tässäpä kanssa oikein mielenkiintoinen tarina psykiatriasta. Kannattaa siis tarkistaa ensin lääkityksesi ennenkuin hyväksyt aivosairaus tai alzheimer diagnooseja. Vastaa aikalailla omaa kokemustani psykiatrian polyfarmasiasta jona aikana ennen lähes automaationa hoidettavien asioiden hoitaminen muuttui todella haastavaksi kun psykiatria alkoi räiskiä neurolepteillä ja rauhoittavilla kehoani tilassa kun kärsin lääkehaitoista ja vieroitusoireista. Käytännössä tuottavuuteni kansalaisena yhteiskunnassa nousi ja pystyin toiminaan paremmin kun lopetin nuo neurotoksiset aivojen ja hermoston toimintaa sotkevat aineet jonka seurauksena menetin seksuaalisuuteni, en kyennyt ajattelemaan koska tuntui niinkuin noiden yhteisvaikutukset rapautti aivotoimintaa ja aivotoimintani häiriintyi ja sain pakkoliikkeitä. Sanoisin että tunnetasolla myös ne riisuivat sirä mitä on olla ihminen jättäen minut kuin kuoreksi johon palasi elämää alasajaessani aineet. Mikä pahinta, olisin voinut olla noilla hoidoilla ruumisarkussa jos en olisi kestänyt tilaa missä olin. Se oli hyvin vaikeaa. Se oli vähänkuin aivojen ja hermoston kemiallinen pahoinpitely. Toki siis kaikki oli omaa syytäni kun en ollut esim tajunnut vieroittautua vuosien käytön jälkeen turvallisemmin jotta aivokemiani eivät olisi puhkaisseet mm pahaa oloa tuottavia ekstrapyramidaalioireita kesken vieroituksen ja tardiivina lopetuksen jälkeen jatkuvana oireena. Olisi pitänyt olla oma lääkärinsä, sellaiseksi tosin muutuin kun yritin ratkoa oman elämäni tieteellisen kokeen seurauksia nahoissani. T. Mielisairas vastuuta ottamaton joka nyt sai korjattua haittoja kehossaan hankkimalla asiasta tietoa.

Lue lisää

Olen hyvin pahoillani siitä kaikesta, mitä olet joutunut kokemaan. Tuntuu pahalta puolestasi.

Olet silti älykäs, jopa yliälykäs, selvinnyt monesta koettelemuksesta ja traumoista; ja olet työelämässä. Ainakin oletan niin.

Osaat niin hyvin kirjoittaa niitä asioita, joita tuot esille. Ja olet oikeassa tuomissasi asioissa. Joskus en aina ymmärrä kaikkia niitä, koska ne ovat vaikeita minulle, mutta yritän ainakin.

Sinulla on niin paljon tietoa lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. Kiitos kun olet valaisemassa meille asioita psykiatriasta.

Anonyymi kirjoitti:

Siis silloin kun vaikka poliisi paketoi ihmisen, ja se tuodaan lepositeisiin, niin onhan se lääkitys sellaista "luulot pois" luokkaa.

Mutta se totuus mitä täällä ei uskalleta ääneen sanoa, on se, että siinä vaiheessa kun tämä ihminen sitten lopultaan on hyvässä hoitotasapainossa, niin ei hänen habituksestaan edes kadulla tiedä, kuuluuko hänen hoitoon lääkkeitä vai ei.

Lue lisää

Näinhän se on, ettei kadulla kulkijoista useimmiten voi tietää, mitä kaikkea he ovat kokeneet, käyttävätkö jotain lääkkeitä, tai edes ovatko mitenkään sairaita.
Todella runsaiden, esim. neuroleptilääkitysten kanssa olevista ihmisistä voi jotakin habituksesta nähdä, että on vaikka lääkkeet käytössä. Mutta sekin vaatisi jonkinlaista " silmää ", että osaisi sen nähdä, ja kokemusta myös lääkittyjen ihmisten kanssa vietetystä yhteisestä ajasta.
Mielestäni ylilääkitys ei ole hyvää hoitotasapainoa, siinä kärsii potilas ollessaan jatkuvassa aivosumussa.
Se vielä tähän, että poliisi ei kyllä paketoi ketään ilman painavaa syytä. Jos niin kuitenkin käy, niin lääkitys on todellakin sitä " luulot pois " luokkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin olen kärsinyt tänävuonna aikanaan tehdyistä hoitovirheistä, mutta olen myös kerinnyt tekemään paljon muutakin vuoden sisään. Matkustellut, harrastellut, ja vähän ns. vasemmalla kädellä työhommiakin. Sen verran on tekemistä ollut, että eipä ole paljoa kerinnyt hoitovirheistä valittelemaan.

Lue lisää

Sinulla on hyvä asenne, itseäsi ja elämääsi kohtaan.
Menneet ovat tosiaankin menneitä, ei niitä tarvitse mukanaan kantaa. Nauttii sen minkä pystyy keskittyen tähän hetkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Näinhän se on, ettei kadulla kulkijoista useimmiten voi tietää, mitä kaikkea he ovat kokeneet, käyttävätkö jotain lääkkeitä, tai edes ovatko mitenkään sairaita.
Todella runsaiden, esim. neuroleptilääkitysten kanssa olevista ihmisistä voi jotakin habituksesta nähdä, että on vaikka lääkkeet käytössä. Mutta sekin vaatisi jonkinlaista " silmää ", että osaisi sen nähdä, ja kokemusta myös lääkittyjen ihmisten kanssa vietetystä yhteisestä ajasta.
Mielestäni ylilääkitys ei ole hyvää hoitotasapainoa, siinä kärsii potilas ollessaan jatkuvassa aivosumussa.
Se vielä tähän, että poliisi ei kyllä paketoi ketään ilman painavaa syytä. Jos niin kuitenkin käy, niin lääkitys on todellakin sitä " luulot pois " luokkaa.

Lue lisää

Ei voi tietää nuorisolla on nykyisin jonkinsortin teräase mukana.

Omalla kohdallani kävi vuosia sitten niin, että monet kerrat käskettiin juttelemaan psykiatrille, kun kärsin sisäelimiin liittyvistä oireista.
Yhden kerran laitettiin jopa lähete, toisen kerran lähetettiin tekstiä psykiatrian puolelle. Yksi lääkäri väitti, että psykiatrinen avohoidon kontaktini olisi ollut jotenkin riittämätön. Kerran päivystyksessä yleislääkäri oli kutsunut psykiatrin puhumaan kanssani täysin yllättäen.
Loppujen lopuksi ongelma löytyi kuin löytyikin sisäelinten puolelta ja hoidettiin leikkauspöydällä.
Pitkän tien jouduin kulkemaan, juoksutettiin sinne ja tänne, ei uskottu mitä kerroin. Ajoittain tuntui jopa loukkaavalta ja nöyryyttävältä. Rankkaahan tuo oli, mutta onneksi lopulta selvisi.

Hyviä ja loistavia kehitysideoita! Osaat niin hienosti kiteyttää uusia ajatuksia ja ideoita. Tällaisia tarvittaisiin enemmän alalla oleviin nykyisiin hoitokäytäntöihin ja asenteisiin.

Voi kunpa sinunlaisia älykkäitä ihmisiä olisi täällä enemmänkin. Itseltäni on tainnut kadota, tai kuolla niitä aivosoluja miljardi, kun erehdyin käyttämään neuroleptejä liian pitkään. Siis käytin niitä noin 20 vuotta. Ei olisi pitänyt.

Mt-ongelmaisilla on muutenkin usein alentunut itsetunto, ja sitten kun vielä roiskaistaan diagnoosi päälle ja oikein väitetään sairaaksi, niin ei se hyvää tee.
Tuntuu, että nykyään diagnosoidaan todella herkästi. Tosin sekin jakaa potilaita, toiset ovat ihan tyytyväisiä saadessaan diagnoosin. Heille on ehkä helpompaa ymmärtää omat vaikeutensa, kun oireilulle löytyy jonkinlainen selitys.
Tunnetaidot olisivat todella tärkeitä, lapsille, mutta myös aikuisille. Monilta ne tuntuvat olevan hukassa nykyaikana.
Aika monet mt-ongelmat johtuvat omien tunteiden käsittelyn vaikeudesta, ei osata tuntea pahaa ja ahdistavaa oloa, ja se purkautuu sitten millä tavalla sattuu, kiusaamisen muodossa, päihteiden käytössä, väkivaltana, sekä itsetuhoisuutena.

Itsetuhoisuus taitaa suurelta osin johtua siitä, kun alkaa tuntumaan pahalta, ahdistamaan ym. aletaan syyttämään itseään, ettei kelpaa mihinkään, pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, itseluottamus ja usko omaan itseen katoaa, ehkä myös oma ulkonäkö ja ulkomuoto eivät itselle kelpaa, sitä vertaa muihin, ja taas tulee yksi syy lisää syyttää itseään, vaikka siihen ei olekaan tarvetta.
Itsetunto vahvistuu osittain jo sillä, kun oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Se on vain nykymaailmassa vaikeaa, kun joka paikassa arvostellaan ja haukutaan ( some on tässä paha ), silloin on hankala hyväksyä itseään, vaikka se olisi tosi tärkeää.

Voi kunpa olisimme kiltimpiä toisillemme, kaikilla olisi parempi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Mt-ongelmaisilla on muutenkin usein alentunut itsetunto, ja sitten kun vielä roiskaistaan diagnoosi päälle ja oikein väitetään sairaaksi, niin ei se hyvää tee.
Tuntuu, että nykyään diagnosoidaan todella herkästi. Tosin sekin jakaa potilaita, toiset ovat ihan tyytyväisiä saadessaan diagnoosin. Heille on ehkä helpompaa ymmärtää omat vaikeutensa, kun oireilulle löytyy jonkinlainen selitys.
Tunnetaidot olisivat todella tärkeitä, lapsille, mutta myös aikuisille. Monilta ne tuntuvat olevan hukassa nykyaikana.
Aika monet mt-ongelmat johtuvat omien tunteiden käsittelyn vaikeudesta, ei osata tuntea pahaa ja ahdistavaa oloa, ja se purkautuu sitten millä tavalla sattuu, kiusaamisen muodossa, päihteiden käytössä, väkivaltana, sekä itsetuhoisuutena.

Itsetuhoisuus taitaa suurelta osin johtua siitä, kun alkaa tuntumaan pahalta, ahdistamaan ym. aletaan syyttämään itseään, ettei kelpaa mihinkään, pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, itseluottamus ja usko omaan itseen katoaa, ehkä myös oma ulkonäkö ja ulkomuoto eivät itselle kelpaa, sitä vertaa muihin, ja taas tulee yksi syy lisää syyttää itseään, vaikka siihen ei olekaan tarvetta.
Itsetunto vahvistuu osittain jo sillä, kun oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Se on vain nykymaailmassa vaikeaa, kun joka paikassa arvostellaan ja haukutaan ( some on tässä paha ), silloin on hankala hyväksyä itseään, vaikka se olisi tosi tärkeää.

Voi kunpa olisimme kiltimpiä toisillemme, kaikilla olisi parempi olla.

Lue lisää

Psykiatriassa ei muuhun kyetäkään, kuin lokeroimaan potilaita erilaisiin karsinoihin, eli kategorioihin. Diagnosointi toimii yhtenä välineenä siinä. Muuta "hoitoa" ei oikeastaan tarjota esim. psykoosidiagnoosin saaneille, kuin ylläpitolääkitystä.

Kaikki ihmisen elämään kuuluvia asioita, kuten olosuhteita, elämäntilanteita ja tapahtumia ignoorataan ja siihen päälle vielä kliinistä kohtelua.

Puhumattakaan elinikäisestä leimasta ja lääkehaittojen myötä tulevista lisäsairauksista.

Sen virallisen psykiatrian mediassa esittämät väittämät ovat pelkkää ihmisten ku*ettamista, huijaamista ja valehtelua. Että siellä olisi muka niin "empaattisia ja potilaita kuuntelevia hoitajia". Hoitajat ovat lähinnä keskenään, ja keskustelevat hyvin harvoin sairaalaan tulevien potilaiden kanssa, koska se kategorisointiajattelu elää niin vahvana kyseisessä hoitokulttuurissa.

Mitä hyötyä on käyttää ihmisiä eriarvoistavia ja hierarkiaan pohjautuvia mt-palveluita? Itse en keksi yhtäkään hyvää syytä siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriassa ei muuhun kyetäkään, kuin lokeroimaan potilaita erilaisiin karsinoihin, eli kategorioihin. Diagnosointi toimii yhtenä välineenä siinä. Muuta "hoitoa" ei oikeastaan tarjota esim. psykoosidiagnoosin saaneille, kuin ylläpitolääkitystä.

Kaikki ihmisen elämään kuuluvia asioita, kuten olosuhteita, elämäntilanteita ja tapahtumia ignoorataan ja siihen päälle vielä kliinistä kohtelua.

Puhumattakaan elinikäisestä leimasta ja lääkehaittojen myötä tulevista lisäsairauksista.

Sen virallisen psykiatrian mediassa esittämät väittämät ovat pelkkää ihmisten ku*ettamista, huijaamista ja valehtelua. Että siellä olisi muka niin "empaattisia ja potilaita kuuntelevia hoitajia". Hoitajat ovat lähinnä keskenään, ja keskustelevat hyvin harvoin sairaalaan tulevien potilaiden kanssa, koska se kategorisointiajattelu elää niin vahvana kyseisessä hoitokulttuurissa.

Mitä hyötyä on käyttää ihmisiä eriarvoistavia ja hierarkiaan pohjautuvia mt-palveluita? Itse en keksi yhtäkään hyvää syytä siihen.

Lue lisää

Minkälaista hoitoa kaipaisit psykiatrialta ?
Jotkut eivät osaa edes vastata tuohon.
On olemassa omahoitokin, psykiatrian puoli jopa tarjoaa, ja kertoo muistakin mahdollisuuksista. On ryhmiä, on vertaistoimintaa, työtoimintaa joissain paikoissa, jotain päiväkeskuksia, jne.
Tarjontaa löytyy, jos sellaista haluaa etsiä, tai jostain kysellä. Psykiatrian poliklinikalta ja osastoiltakin voi kysyä, löytyykö mitään, tai mitä löytyy, sairaalan tai poliklinikan ulkopuolelta.
Ehkä suurin osa hoidosta on sitä ns. omahoitoa. Kukaan muu ei pysty tekemään ihmeitä mt-ongelmaisen puolesta, vaan itsestä se suurimmaksi osaksi lähtee.
Se, jos ei muuhun suostu, kuin vastahakoisesti lääkkeitä syömään, ei paljon auta ihmistä, se on valitettava tosiasia.

Anonyymi kirjoitti:

Hyviä ja loistavia kehitysideoita! Osaat niin hienosti kiteyttää uusia ajatuksia ja ideoita. Tällaisia tarvittaisiin enemmän alalla oleviin nykyisiin hoitokäytäntöihin ja asenteisiin.

Voi kunpa sinunlaisia älykkäitä ihmisiä olisi täällä enemmänkin. Itseltäni on tainnut kadota, tai kuolla niitä aivosoluja miljardi, kun erehdyin käyttämään neuroleptejä liian pitkään. Siis käytin niitä noin 20 vuotta. Ei olisi pitänyt.

Lue lisää

Onko itsestäänselvyydet hyviä ja loistavia kehitysideoita, vai onko ne enempi listaus niistä asioista joita sairas ihmine ei itse halua hoitaa, vaikka muut niin tekee?

Anonyymi kirjoitti:

Onko itsestäänselvyydet hyviä ja loistavia kehitysideoita, vai onko ne enempi listaus niistä asioista joita sairas ihmine ei itse halua hoitaa, vaikka muut niin tekee?

Kykenetkö itse mihinkään muuhun, kuin kirjoittajien arvostelemiseen, tai heidän mielipiteidensä teilaamiseen, ja teet sen vieläpä asiattomalla tavalla?

Anonyymi kirjoitti:

Mt-ongelmaisilla on muutenkin usein alentunut itsetunto, ja sitten kun vielä roiskaistaan diagnoosi päälle ja oikein väitetään sairaaksi, niin ei se hyvää tee.
Tuntuu, että nykyään diagnosoidaan todella herkästi. Tosin sekin jakaa potilaita, toiset ovat ihan tyytyväisiä saadessaan diagnoosin. Heille on ehkä helpompaa ymmärtää omat vaikeutensa, kun oireilulle löytyy jonkinlainen selitys.
Tunnetaidot olisivat todella tärkeitä, lapsille, mutta myös aikuisille. Monilta ne tuntuvat olevan hukassa nykyaikana.
Aika monet mt-ongelmat johtuvat omien tunteiden käsittelyn vaikeudesta, ei osata tuntea pahaa ja ahdistavaa oloa, ja se purkautuu sitten millä tavalla sattuu, kiusaamisen muodossa, päihteiden käytössä, väkivaltana, sekä itsetuhoisuutena.

Itsetuhoisuus taitaa suurelta osin johtua siitä, kun alkaa tuntumaan pahalta, ahdistamaan ym. aletaan syyttämään itseään, ettei kelpaa mihinkään, pitää itseään huonona ja epäonnistuneena, itseluottamus ja usko omaan itseen katoaa, ehkä myös oma ulkonäkö ja ulkomuoto eivät itselle kelpaa, sitä vertaa muihin, ja taas tulee yksi syy lisää syyttää itseään, vaikka siihen ei olekaan tarvetta.
Itsetunto vahvistuu osittain jo sillä, kun oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.
Se on vain nykymaailmassa vaikeaa, kun joka paikassa arvostellaan ja haukutaan ( some on tässä paha ), silloin on hankala hyväksyä itseään, vaikka se olisi tosi tärkeää.

Voi kunpa olisimme kiltimpiä toisillemme, kaikilla olisi parempi olla.

Lue lisää

Klttiä toisillemme,olen kuulut että tarhaikäinenkin on halunnut kuolla.No pitäisikö kotiolot tutkia heti ja aloioittaa nykymailman tarhausta.Tarkoitan toisin ottein ja puhuen lasille ,eikä vain leluilla leikkiä!

Miten lääketiede voisi auttaa sinua korjaamaan elintapasi?
Entä lapsuuden traumat?
Entä vaihtamaan sosiaalisen ympäristön suotuisammaksi? (Ja sinä palaisit kuitenkin takaisin entiseen.)
Jne...

Mitähän jos itse ottaisit vastuuta itsestäsi, elintavoistasi ja sosiaalisesta ympäristöstäsi. Siinä ei lääketiede voi sinua auttaa, sikäli kuin mitään elämästä ja lääketieteestä ymmärrän.

Anonyymi kirjoitti:

Miten lääketiede voisi auttaa sinua korjaamaan elintapasi?
Entä lapsuuden traumat?
Entä vaihtamaan sosiaalisen ympäristön suotuisammaksi? (Ja sinä palaisit kuitenkin takaisin entiseen.)
Jne...

Mitähän jos itse ottaisit vastuuta itsestäsi, elintavoistasi ja sosiaalisesta ympäristöstäsi. Siinä ei lääketiede voi sinua auttaa, sikäli kuin mitään elämästä ja lääketieteestä ymmärrän.

Lue lisää

Ei lääketiede voi auttaa. Kyllä ihmisen pitää ottaa itse itsestään vastuun. On seisottava omilla jaloillaan. Ilman Jumalan apua traumaantunut ihminen ei kykene siihen.
Olen alkanut vasta nyt seisomaan omilla jaloillani. Toki siihen on halua ollut elämän matkalla, mutta ei kunnolla kykyä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten lääketiede voisi auttaa sinua korjaamaan elintapasi?
Entä lapsuuden traumat?
Entä vaihtamaan sosiaalisen ympäristön suotuisammaksi? (Ja sinä palaisit kuitenkin takaisin entiseen.)
Jne...

Mitähän jos itse ottaisit vastuuta itsestäsi, elintavoistasi ja sosiaalisesta ympäristöstäsi. Siinä ei lääketiede voi sinua auttaa, sikäli kuin mitään elämästä ja lääketieteestä ymmärrän.

Lue lisää

Joo, alan harkita vakavasti takaisin alkoholin pariin palaamista. Mitäpä tuolla niin kovin paljon väliä enää on, miten sen loppuelämänsä viettää. Terveys, hyvinvointi ja elämä ovat jo tuhoutuneet viimeisten 20 vuoden aikana. Eikä ihmissuhteita ole.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, alan harkita vakavasti takaisin alkoholin pariin palaamista. Mitäpä tuolla niin kovin paljon väliä enää on, miten sen loppuelämänsä viettää. Terveys, hyvinvointi ja elämä ovat jo tuhoutuneet viimeisten 20 vuoden aikana. Eikä ihmissuhteita ole.

Lue lisää

Ai väität että on itsestäänselvää saada traumainformoitua holistista hoitoa tässä systeemissä :D juu juu... Itse otan vastuuta mutta hoitomallin pitäisi olla holistisempi, uskon monilla stressin olevan merkittävässä roolissa ja sitä kautta autonomisen hermoston tasaaminen pitäisia olla tärkeässä roolissa ja aina kysyä, miten tätä oiretta lähdetään ratkomaan elintavoin yhdessä hoitohenkilön kanssa. Tiedän ihmisiä joilla on tietyn sortin syömishäiriö jotka ovat vaikka todella ylipainoisia. Psykiatrian ratkaisu voi olla lisätä masennuslääkkeen päälle toinen masennuslääke. Toki ihmisten pitäisi itse ottaa vastuuta mutta elintapamuutokset ja erilaiset ruoka addiktiot ja muut voi olla hankalia selättää. Nykyisellään ravitsemusterapiaan pääsee entistä hankalammin joka on kaiken a ja o. Kaiken a ja o pitäisi olla aivoterveyden ja neurogeneesin tukeminen

Anonyymi kirjoitti:

Ai väität että on itsestäänselvää saada traumainformoitua holistista hoitoa tässä systeemissä :D juu juu... Itse otan vastuuta mutta hoitomallin pitäisi olla holistisempi, uskon monilla stressin olevan merkittävässä roolissa ja sitä kautta autonomisen hermoston tasaaminen pitäisia olla tärkeässä roolissa ja aina kysyä, miten tätä oiretta lähdetään ratkomaan elintavoin yhdessä hoitohenkilön kanssa. Tiedän ihmisiä joilla on tietyn sortin syömishäiriö jotka ovat vaikka todella ylipainoisia. Psykiatrian ratkaisu voi olla lisätä masennuslääkkeen päälle toinen masennuslääke. Toki ihmisten pitäisi itse ottaa vastuuta mutta elintapamuutokset ja erilaiset ruoka addiktiot ja muut voi olla hankalia selättää. Nykyisellään ravitsemusterapiaan pääsee entistä hankalammin joka on kaiken a ja o. Kaiken a ja o pitäisi olla aivoterveyden ja neurogeneesin tukeminen

Lue lisää

Kaikessa pitäisi olla aina lähtökohtana oireeseen erilaisten elämäntapakeinojen selvittely,jota voi edesauttaa suunnittelu ammattilaisen asiasta tietävän kanssa.

Esim netissä on psykiatri nimeltä Ellen Vora joka on kirjoittanut kirjan ahdistuksesta ja ymmärtää erittäin hyvin holistisuutta tässä kontekstissa. Tämäntyyliset ajatukset ovat auttaneet itseäniiin ekkä tosiaankaan ole kokenut saaneeni psykiatriasta sellaista ymmärrystä tai esim traumainformoitua kehikkoa nuorempana elämääni auttamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Miten lääketiede voisi auttaa sinua korjaamaan elintapasi?
Entä lapsuuden traumat?
Entä vaihtamaan sosiaalisen ympäristön suotuisammaksi? (Ja sinä palaisit kuitenkin takaisin entiseen.)
Jne...

Mitähän jos itse ottaisit vastuuta itsestäsi, elintavoistasi ja sosiaalisesta ympäristöstäsi. Siinä ei lääketiede voi sinua auttaa, sikäli kuin mitään elämästä ja lääketieteestä ymmärrän.

Lue lisää

Siinä vaiheessa minulla meni pieleen, kun olin nuori, tulin täysi-ikäiseksi, ongelmia oli. En ottanut vastuuta itsestäni enkä elämästäni.
Sekoilua oli vuosikaudet myös päihdeympyröissä. Minua yritettiin auttaa, sitä en voi ikinä kieltää, mutta en ottanut kuitenkaan apua vastaan.
Kunnes tuli se hetki, oivalsin, että itsehän tässä on jotain tehtävä, kukaan muu ei saa elämääni muuttumaan puolestani.
Menneisyys oli mitä oli, nyt on kuitenkin nyt ja keskittyminen omaan elämään onnistuu paremmin. Menneet asiat eivät katoa, mutta pystyn niiden kanssa elämään.
On hyvä tutustua omaan itseen, oivaltaa paljon asioita, mitä ei ehkä edes aina tule ajateltua.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, alan harkita vakavasti takaisin alkoholin pariin palaamista. Mitäpä tuolla niin kovin paljon väliä enää on, miten sen loppuelämänsä viettää. Terveys, hyvinvointi ja elämä ovat jo tuhoutuneet viimeisten 20 vuoden aikana. Eikä ihmissuhteita ole.

Lue lisää

Kaikkea sitä tulee ajoittain ajateltua, mutta tuhoutuneenkin elämän usein pystyy vielä korjaamaan, ainakin osittain. Sen verran siedettäväksi, että edes joten kuten pärjää.
Ei menneiden tarvitse antaa pilata tätä päivää.
Kenelläkään ei ole aina helppoa, ja aina löytyy ihmisiä, joilla on asiat vielä huonommin kuin itsellä, ikävä kyllä.
Ihmissuhteiden puutteelle ei voi oikein muuta, kuin yrittää hankkia sellaisia, jos niitä haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ai väität että on itsestäänselvää saada traumainformoitua holistista hoitoa tässä systeemissä :D juu juu... Itse otan vastuuta mutta hoitomallin pitäisi olla holistisempi, uskon monilla stressin olevan merkittävässä roolissa ja sitä kautta autonomisen hermoston tasaaminen pitäisia olla tärkeässä roolissa ja aina kysyä, miten tätä oiretta lähdetään ratkomaan elintavoin yhdessä hoitohenkilön kanssa. Tiedän ihmisiä joilla on tietyn sortin syömishäiriö jotka ovat vaikka todella ylipainoisia. Psykiatrian ratkaisu voi olla lisätä masennuslääkkeen päälle toinen masennuslääke. Toki ihmisten pitäisi itse ottaa vastuuta mutta elintapamuutokset ja erilaiset ruoka addiktiot ja muut voi olla hankalia selättää. Nykyisellään ravitsemusterapiaan pääsee entistä hankalammin joka on kaiken a ja o. Kaiken a ja o pitäisi olla aivoterveyden ja neurogeneesin tukeminen

Lue lisää

Aivoterveyttä ja neurogeneesiä voi tukea myös itse. Kaikkea ei voi heittää hoitohenkilöstön vastuulle.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä vaiheessa minulla meni pieleen, kun olin nuori, tulin täysi-ikäiseksi, ongelmia oli. En ottanut vastuuta itsestäni enkä elämästäni.
Sekoilua oli vuosikaudet myös päihdeympyröissä. Minua yritettiin auttaa, sitä en voi ikinä kieltää, mutta en ottanut kuitenkaan apua vastaan.
Kunnes tuli se hetki, oivalsin, että itsehän tässä on jotain tehtävä, kukaan muu ei saa elämääni muuttumaan puolestani.
Menneisyys oli mitä oli, nyt on kuitenkin nyt ja keskittyminen omaan elämään onnistuu paremmin. Menneet asiat eivät katoa, mutta pystyn niiden kanssa elämään.
On hyvä tutustua omaan itseen, oivaltaa paljon asioita, mitä ei ehkä edes aina tule ajateltua.

Lue lisää

Juu ja kannattaa tutustua itseensä lääke- ja diagnoosikehikon ulkopuolella itsereflektion avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Kykenetkö itse mihinkään muuhun, kuin kirjoittajien arvostelemiseen, tai heidän mielipiteidensä teilaamiseen, ja teet sen vieläpä asiattomalla tavalla?

Kykenen vain kuvittelemaan, että antipsykiatrialla olisi potentiaalia parantaa psykiatriaa, jos sitä aidosti haluttaisiin käyttää sitä siihen oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Miten lääketiede voisi auttaa sinua korjaamaan elintapasi?
Entä lapsuuden traumat?
Entä vaihtamaan sosiaalisen ympäristön suotuisammaksi? (Ja sinä palaisit kuitenkin takaisin entiseen.)
Jne...

Mitähän jos itse ottaisit vastuuta itsestäsi, elintavoistasi ja sosiaalisesta ympäristöstäsi. Siinä ei lääketiede voi sinua auttaa, sikäli kuin mitään elämästä ja lääketieteestä ymmärrän.

Lue lisää

Lääketiede antaa tykaluja siihen sairauden hoitamiseen, ja sen kanssa pärjäämiseen, jonka jälkeen ihminen voi its yrittää parantaa elinolojaan, sosioekonomista asemaansa jne.

Anonyymi kirjoitti:

Kykenen vain kuvittelemaan, että antipsykiatrialla olisi potentiaalia parantaa psykiatriaa, jos sitä aidosti haluttaisiin käyttää sitä siihen oikein.

Eiköhän tässä kaikessa ole kyse ennemminkin siitä, haluavatko itse alalla ja hoitosysteemissä olevat ylipäätäänkään muuttaa ja uudistaa omia jo aika pitkään vanhentuneita, kangistuneita ja toimimattomia hoitomenelmiä, asenteita ja potilaiden kohteluun liittyviä asioita. Eli kykenevätkö he edes näkemään systeemissä olevia vikoja ja puutteita? Jos sitä ja itsekritiikkikykyä ei ole, niin ei myöskään tapahdu mitään muita uudistuksia, kuin lisää lääkkeitä vaan markkinoille!

Jos asenne on jo valmiiksi se, että se, mikä ei ole tutkittua tietoa, ja tulee palveluita käyttäneiden joko suusta kertomana, tai kirjoitettuna feedbackina, ja että siitä ei välitetä, tai jos sitä ei noteerata millään tavalla, niin eihän siinä muuta seurausta voi olla, kuin että psykiatriakin jämähtää väistämättä paikoilleen.

Anonyymi kirjoitti:

Aivoterveyttä ja neurogeneesiä voi tukea myös itse. Kaikkea ei voi heittää hoitohenkilöstön vastuulle.

Ai väität että elintapoja on niin helppo muuttaa. Ei ole. Siksi kai on esim kaikenmaailman painonpudotusohjelmiakin. Ravintopsykiatria on sitä mihin suuntaan uskon ainakin rikkaammilla psykiatrian menevän. Holistisesti tarkastellaan ihmisen elämää, ja mietitään mitä millekin oireelle voi tehdä elintavoilla ja juuri harjoitellaan autonomisen hermoston tasaamiseen ynnä muuhun. Siitä voi helposti vetää aasinsillan esim traumainformoituun hoitoon. On psykiatreja jotka esim uskoo keto-ruokavaliolla hoitamiseen mutta ravitsemukseen liittyvä psykiatrinen tutkimus tulee varmasti kehittymään. Sen ainakin uskon että lääkekritiikki kasvaa samaa vauhtia juuri tässä massamedikalisaatiossa kuin Taysin sivuilta häviää kuin pieru saharaan entiset valheet millä perusteltiin lääkkeitä.

Jos mietitään kokonaisvaltaista hoitoa se juurikin menisi tätä kautta. Avoin dialogi lienee holistisinta mitä löytyy koska siinä sentään ymmärretään ihmisen aivokemioiden ja aivojen lisäksi että hyvinvointi ulottuu myös ihmisen sosiaaliseen elämään aika vahvasti.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikessa pitäisi olla aina lähtökohtana oireeseen erilaisten elämäntapakeinojen selvittely,jota voi edesauttaa suunnittelu ammattilaisen asiasta tietävän kanssa.

Esim netissä on psykiatri nimeltä Ellen Vora joka on kirjoittanut kirjan ahdistuksesta ja ymmärtää erittäin hyvin holistisuutta tässä kontekstissa. Tämäntyyliset ajatukset ovat auttaneet itseäniiin ekkä tosiaankaan ole kokenut saaneeni psykiatriasta sellaista ymmärrystä tai esim traumainformoitua kehikkoa nuorempana elämääni auttamaan.

Lue lisää

Kyllä ensimmäiseksi tärkeintä olisi hoitaa se syy, mikä on oireiden taustalla.
Oireita tietenkin on hyvä pystyä helpottamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ensimmäiseksi tärkeintä olisi hoitaa se syy, mikä on oireiden taustalla.
Oireita tietenkin on hyvä pystyä helpottamaan.

Vaikka se onkin se onkin usein se hyvä vaihtoehto, niin ei läheskään aina. Se on ihan turha lähteä jonkun elämäntapamussuttajan kanssa kilpailemaan että keksiikö se niitä syitä enemmän, mitä kukaan kerkiää ratkoa.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka se onkin se onkin usein se hyvä vaihtoehto, niin ei läheskään aina. Se on ihan turha lähteä jonkun elämäntapamussuttajan kanssa kilpailemaan että keksiikö se niitä syitä enemmän, mitä kukaan kerkiää ratkoa.

Lue lisää

Ei ole pakko mennä minkään " mussuttajan " luokse. Asioiden ja ongelmien pohtiminen, sekä mahdollisten ratkaisujen löytyminen voi lähteä ihan omasta itsestä.
Ainakin sitä olisi hyvä kokeilla, pystyisikö itse tekemään mitään itsensä hyväksi.
Ei mikään ole ihan helppoa, etenkään jos puhutaan elintapojen muutoksesta, elämänmuutoksesta, psyykkisen voinnin muutoksesta, jne.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole pakko mennä minkään " mussuttajan " luokse. Asioiden ja ongelmien pohtiminen, sekä mahdollisten ratkaisujen löytyminen voi lähteä ihan omasta itsestä.
Ainakin sitä olisi hyvä kokeilla, pystyisikö itse tekemään mitään itsensä hyväksi.
Ei mikään ole ihan helppoa, etenkään jos puhutaan elintapojen muutoksesta, elämänmuutoksesta, psyykkisen voinnin muutoksesta, jne.

Lue lisää

Anteeksi, minulta nyt meni vähän pointti ohi? Eihän ongelma ole ne ihmiset jotka pystyvät ratkaisemaan omat onglemansa, vaan ne ihmiset jotka eivät siihen kykene.

Hehe....
Psykiatrinen potilas jää aika yksinään, ainakin silloin kun on jokin muu kuin psyykkinen terveys/sairaus kyseessä.

Niinhän se on pakko tehdä, kun ei itsellä tieto-taito riitä.
Vaikka aika pettynyt noihin oppineisiin joutuu joskus olemaan.

opiskelijoille vai

En siis itse käytä kun ei tarvetta. Taisin ilmaista epäselvästi asian äsken.

Ei kannata käyttää huumeita .tupakkaa,halkoholia ne ovat pahimpia ihmisen terveydelle kun ,jokunen pilleri.

Kerro sinä, miksi et ole mennyt ja hoitanut ongelmiasi terpiassa?

Anonyymi kirjoitti:

En siis itse käytä kun ei tarvetta. Taisin ilmaista epäselvästi asian äsken.

Kukaan ei säästy elämässä ilman suuriakaan murheita ,nykymailmanmeno sotineen ym.voi olla joillekin ahdistavaa.Tuntuu kuin jotkut etsii oiken ,joistain jotain pilkattavaa se on sairasta.

Siltä varalta, että et ole trolli, niin kerrottakoon, että terapialla ei pystytä hoitamaan läheskään kaikki asioita. On sairauksia, kuten useimmat psykoosisairaudet tai vaikka narsismi mitä ei käytännössä pystytä hoitamaan terapialla.

Ylipäätään terpia on menetelmä missä ihminen itse järjestelee oman päänsä asiat oikeille raiteille terapeutin avulla. Eli ihmisellä pitää olla se tahto mennä itse sinne terapiaan, ja myös vuonti sitä mukaa. Sitä ei siis voi ottaa niin kuin pilleriä, ja sen jälkeen syyttää terapeuttia, että tulee sivuvaikutuksia.

ruuanlisäaineet ,väriaineetkarkeissa,hiusvärit,kosmetiikka.tupakka huumeet,alkoholi voi voi.....

Tämä on niin totta.
Itse ymmärsin sen muutamien kymmenien vuosien kompastelun jälkeen. Vastoinkäymisistä huolimatta elämässä on myös paljon hyvää, se on vain huomattava, muuten se menee ohi.

Sekin jo auttaa, että hyväksyy itsensä, myös puutteineen ja heikkouksineen.
Itsestä sekin lähtee, tekeekö jostain asiasta itselleen ongelman vai ei.
Jokseenkin tylysti sanottu, mutta pitää pitkälti paikkaansa.

Oikein! Toit esille paikkansapitäviä asioita. Mutta niillä, joilla ei ole ketään, jotka ovat täysin yksin, tai yksinäisiä, ja joilla ei ympärillään tukiverkostoa, on tilanne erittäin huono. Kun elämässä tulee ongelmia, se alkaa stressata ja pidemmän päälle ahdistaa, masentaa, tai tulee muita mt-oireiksi tulkittuja asioita. Mitä sellaisen taustan omaava ihminen voi tehdä? Sairaalaan ei kannata mennä, koska siellä kohtelu ja hoito on vain kliinistä ja kylmää, eikä kukaan välitä. Pahin seuraus, mikä siitä kaikesta siitä voi seurata on se, että päätyykin kaikkien osastojaksojen jälkeen sittenkin itsetuhoiseen ratkaisuun ja ruumisarkkuun. Pitäisikö lisätä nettiterapiaa ja kaikkien niiden, joilla ei tukiverkostoa, käyttää niitä psykiatristen palveluiden sijaan? Erittäin kannatettavaa ja suositeltavaa.

Yksi juttu muuten vielä, jos pärstä on ruma, sitä ei millään siistimisellä kovin paljon muuteta. Ympäristössä olevien ihmisten pitäisi itse muuttaa sitä omaa asennettaan ja toista kohtaan osoittamaansa kohtelua.

Anonyymi kirjoitti:

Oikein! Toit esille paikkansapitäviä asioita. Mutta niillä, joilla ei ole ketään, jotka ovat täysin yksin, tai yksinäisiä, ja joilla ei ympärillään tukiverkostoa, on tilanne erittäin huono. Kun elämässä tulee ongelmia, se alkaa stressata ja pidemmän päälle ahdistaa, masentaa, tai tulee muita mt-oireiksi tulkittuja asioita. Mitä sellaisen taustan omaava ihminen voi tehdä? Sairaalaan ei kannata mennä, koska siellä kohtelu ja hoito on vain kliinistä ja kylmää, eikä kukaan välitä. Pahin seuraus, mikä siitä kaikesta siitä voi seurata on se, että päätyykin kaikkien osastojaksojen jälkeen sittenkin itsetuhoiseen ratkaisuun ja ruumisarkkuun. Pitäisikö lisätä nettiterapiaa ja kaikkien niiden, joilla ei tukiverkostoa, käyttää niitä psykiatristen palveluiden sijaan? Erittäin kannatettavaa ja suositeltavaa.

Yksi juttu muuten vielä, jos pärstä on ruma, sitä ei millään siistimisellä kovin paljon muuteta. Ympäristössä olevien ihmisten pitäisi itse muuttaa sitä omaa asennettaan ja toista kohtaan osoittamaansa kohtelua.

Lue lisää

Jos pärstä on ruma, tai jokin muu on pielessä, olisi hyvä muuttaa myös omaa asennetta itseään kohtaan. Juurikin tuo, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Ja jättää muiden mielipiteet heille itselleen pohdittaviksi, miksi olisi puututtava muiden ulkonäköön, tai mihinkään muuhunkaan esim. poikkeavaan.
Jos itse ajattelee vain olevansa ruma, tai jotenkin huono ihminen, niin onhan se vaikeaa, ja vieläpä usein sitä luulee, että muut ajattelevat samalla tavalla, vaikka eivät ajattelekaan.
Puhutaan jo itsetunnosta siinä vaiheessa.
Toki muita tulisi kohdella asiallisesti ja hyvin, mutta myös itseä olisi hyvä kohdella hyvin.

Virallinen psykiatria ei vaikuta kovin järkevältä, tai älykkäältä, jos se ignooraa, tai ei ota huomioon elämässä olevia osa-alueita.

Eikä se silloin ole edes uskottavaa. Jos potilaalle annetaankin jokin diagnoosi, sekö nyt hänen elämäänsä, tai hyvinvointiaan millään tavalla parantaa, tai edistää?

Jos joku luulee, että niihin palveluihin menemällä, tai niitä ja lääkkeitä käyttämällä elämä muuttuu aivoisemmaksi ja paremmaksi, se hyväuskoisuus koituu kohtalokkaaksi. Elämässä olevat ongelmat eivät ratkaistu psykiatrian avulla.

Uskokaa ihmeessä. Minulla on siitä yli 20 vuoden kokemus, ja mm. sairastuin somaattisesti ja syrjäydyin lopullisesti. Niin että kannattiko. Ei todellakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Virallinen psykiatria ei vaikuta kovin järkevältä, tai älykkäältä, jos se ignooraa, tai ei ota huomioon elämässä olevia osa-alueita.

Eikä se silloin ole edes uskottavaa. Jos potilaalle annetaankin jokin diagnoosi, sekö nyt hänen elämäänsä, tai hyvinvointiaan millään tavalla parantaa, tai edistää?

Jos joku luulee, että niihin palveluihin menemällä, tai niitä ja lääkkeitä käyttämällä elämä muuttuu aivoisemmaksi ja paremmaksi, se hyväuskoisuus koituu kohtalokkaaksi. Elämässä olevat ongelmat eivät ratkaistu psykiatrian avulla.

Uskokaa ihmeessä. Minulla on siitä yli 20 vuoden kokemus, ja mm. sairastuin somaattisesti ja syrjäydyin lopullisesti. Niin että kannattiko. Ei todellakaan.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni kirjoitusvirhekorjaus: Jos joku kuvittelee, että niihin mt-palveluihin menemällä, tai niitä ja lääkkeitä käyttämällä elämä muuttuu auvoisemmaksi, tai paremmaksi, se luottaminen ja hyväuskoisuus voi koitua kohtalokkaaksi. Elämässä olevat ongelmat eivät ratkaistu psykiatrian tarjoamin diagnoosi , kategorisointi ja lääkityskeinoin. Niistä ei tule henkisesti pahoinvoivalle, ongelmissa olevalle mitään kompassia, eikä suuntaviivoja elämässä.

Sanassa piti olla i-kirjaimen paikalla sanassa u-kirjain. Sanan merkitys muuttui. Pahoittelen kirjoitusvirhettä.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni kirjoitusvirhekorjaus: Jos joku kuvittelee, että niihin mt-palveluihin menemällä, tai niitä ja lääkkeitä käyttämällä elämä muuttuu auvoisemmaksi, tai paremmaksi, se luottaminen ja hyväuskoisuus voi koitua kohtalokkaaksi. Elämässä olevat ongelmat eivät ratkaistu psykiatrian tarjoamin diagnoosi , kategorisointi ja lääkityskeinoin. Niistä ei tule henkisesti pahoinvoivalle, ongelmissa olevalle mitään kompassia, eikä suuntaviivoja elämässä.

Sanassa piti olla i-kirjaimen paikalla sanassa u-kirjain. Sanan merkitys muuttui. Pahoittelen kirjoitusvirhettä.

Lue lisää

Niin se vain on, että aika monet ovat hyötyneet psykiatriasta. Jos siitä ei kukaan hyötyisi, tuskin sitä olisi edes olemassa. Huonot systeemit kun tuppaavat vähenemään, ennen kuin lopahtavat kokonaan.
Itse voin sanoa, että en ihannoi psykiatriaa, mutta en täysin tyrmääkään. Vaikeita vuosia kertyi turhan monia, mutta ilman psykiatriaa en enää olisi tässä kirjoittelemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin se vain on, että aika monet ovat hyötyneet psykiatriasta. Jos siitä ei kukaan hyötyisi, tuskin sitä olisi edes olemassa. Huonot systeemit kun tuppaavat vähenemään, ennen kuin lopahtavat kokonaan.
Itse voin sanoa, että en ihannoi psykiatriaa, mutta en täysin tyrmääkään. Vaikeita vuosia kertyi turhan monia, mutta ilman psykiatriaa en enää olisi tässä kirjoittelemassa.

Lue lisää

Näin se on.
Monet ovat hyötyneet yleensä lääketieteestä.
Toisilla reistailee kroppa, tosisilla nuppi.

Kaikki ei selviä ilman lääkäriä, psykiatriaan?

Mutta selvitäkin voi.

Ja siksi tässä kirjoittelen.

Siksi, että ongelmat olivat niin ylimeneviä, ettei...

Anonyymi kirjoitti:

Niin se vain on, että aika monet ovat hyötyneet psykiatriasta. Jos siitä ei kukaan hyötyisi, tuskin sitä olisi edes olemassa. Huonot systeemit kun tuppaavat vähenemään, ennen kuin lopahtavat kokonaan.
Itse voin sanoa, että en ihannoi psykiatriaa, mutta en täysin tyrmääkään. Vaikeita vuosia kertyi turhan monia, mutta ilman psykiatriaa en enää olisi tässä kirjoittelemassa.

Lue lisää

Hyvä että olet selvinnyt, että olet olemassa ja täällä kommentoimassa meidän muiden kanssa. Mutta muista, että psykiatria on myös tietyllä tavalla aiheuttanut omalla toiminnallaan ja lääkekeskeisyydellään ja kaltoinkohtelun seurauksena uhreja. Eli jotkut ovat sairastuneet vakavasti käyttämistään lääkkeistä, traumatisoituneet kokemuksistaan systeemissä, tai syrjäytyneet pahoin tässä yhteiskunnassa. Ei näitäkään asioita voi täysin sivuuttaa, tai väittää, etteikö niin olisi tapahtunut.

Ekonominen tilanne voi psykiatriassa sentään edistyä etuisuuksien avulla mutta sitä varten saa jakaa koko yksityisyytensä Kantajärjestelmään. Veikkaan että moni ottaa enemmin jonkun toisen tuen jo siitä syystä.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä että olet selvinnyt, että olet olemassa ja täällä kommentoimassa meidän muiden kanssa. Mutta muista, että psykiatria on myös tietyllä tavalla aiheuttanut omalla toiminnallaan ja lääkekeskeisyydellään ja kaltoinkohtelun seurauksena uhreja. Eli jotkut ovat sairastuneet vakavasti käyttämistään lääkkeistä, traumatisoituneet kokemuksistaan systeemissä, tai syrjäytyneet pahoin tässä yhteiskunnassa. Ei näitäkään asioita voi täysin sivuuttaa, tai väittää, etteikö niin olisi tapahtunut.

Lue lisää

Kirjoitat ihan totta.
Miksi meikäläinen kommentoi täällä? Se on ja olisi pitkän matkan keissi. Mut ei sattumaa?

Tiedän ja tunnen hoitoasioista liiankin paljon. Ja vaitiolovelvollisuus estää monien tapausten kertomisen. Do you understand?

Ja kun tietää ? "Tieto lisää tuskaa" - on sanottu. Ei hätää itsestä, vaan niistä ihmisistä, jotka jää jalkoihin, kärsii, nääntyy, uupuu. Lopuksi he monet vaikenevat. Traagisellakin tavalla.

Ne ihmiset, jotka täällä vielä JAKSAA kirjoittaa - ovat "elossa" - jollain tasolla: Eivät ihan menehtyneet. Mutta kuin - elämän ote olisi hakusessa.

Sellaista näkymää nousee lukuisissa kirjoituksissa.

Lääkevirheet. Traumat hoidon putkessa. Sitten periferiaan - kuin ihmishylkyjen kaatopaikalle. Mielenterveysongelmaisia kun pidetään lähes alimmaisena kastina. Sairaiden joukossa.

Minua itkettää tämä asia. Mutta koska kasvoin vahvaksi, selviydyin, minun osani ihmisenä on olla "ihminen".

Toivoa on. Elämää on .

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin pieni kirjoitusvirhekorjaus: Jos joku kuvittelee, että niihin mt-palveluihin menemällä, tai niitä ja lääkkeitä käyttämällä elämä muuttuu auvoisemmaksi, tai paremmaksi, se luottaminen ja hyväuskoisuus voi koitua kohtalokkaaksi. Elämässä olevat ongelmat eivät ratkaistu psykiatrian tarjoamin diagnoosi , kategorisointi ja lääkityskeinoin. Niistä ei tule henkisesti pahoinvoivalle, ongelmissa olevalle mitään kompassia, eikä suuntaviivoja elämässä.

Sanassa piti olla i-kirjaimen paikalla sanassa u-kirjain. Sanan merkitys muuttui. Pahoittelen kirjoitusvirhettä.

Lue lisää

Elämässä olevat ongelmat eivät ratkaistu psykiatrian tarjoamin diagnoosi , kategorisointi ja lääkityskeinoin. Niistä ei tule henkisesti pahoinvoivalle, ongelmissa olevalle mitään kompassia, eikä suuntaviivoja elämässä.

Kommenttia:

Valitettavasti tuo on totta monen kohdalla.

Mutta kun tuntuu että muuta apua ei ole tarjolla?

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä että olet selvinnyt, että olet olemassa ja täällä kommentoimassa meidän muiden kanssa. Mutta muista, että psykiatria on myös tietyllä tavalla aiheuttanut omalla toiminnallaan ja lääkekeskeisyydellään ja kaltoinkohtelun seurauksena uhreja. Eli jotkut ovat sairastuneet vakavasti käyttämistään lääkkeistä, traumatisoituneet kokemuksistaan systeemissä, tai syrjäytyneet pahoin tässä yhteiskunnassa. Ei näitäkään asioita voi täysin sivuuttaa, tai väittää, etteikö niin olisi tapahtunut.

Lue lisää

"Mutta muista, että psykiatria on myös tietyllä tavalla aiheuttanut omalla toiminnallaan ja lääkekeskeisyydellään ja kaltoinkohtelun seurauksena uhreja."

Kommenttia: TIEDÄN nuo ongelmat. Siksi täällä kommentoin.....

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä että olet selvinnyt, että olet olemassa ja täällä kommentoimassa meidän muiden kanssa. Mutta muista, että psykiatria on myös tietyllä tavalla aiheuttanut omalla toiminnallaan ja lääkekeskeisyydellään ja kaltoinkohtelun seurauksena uhreja. Eli jotkut ovat sairastuneet vakavasti käyttämistään lääkkeistä, traumatisoituneet kokemuksistaan systeemissä, tai syrjäytyneet pahoin tässä yhteiskunnassa. Ei näitäkään asioita voi täysin sivuuttaa, tai väittää, etteikö niin olisi tapahtunut.

Lue lisää

Ei minun tarvitse muistaa, mitä kaikkea psykiatria pitää sisällään, koska tiedän aika paljon omakohtaisten kokemusten kautta.
On minuakin kohdeltu aikoinaan jopa aika kaltoin, lähinnä pahinta oli yhdessä laitoksessa ja vain yhdellä osastolla siellä ( muualla ollut siedettävämpää ). Olen kokenut lääkehaittoja, osa haitoista jäi olemaan loppuelämäksi.
Ymmärrän hyvinkin, että jotkut voivat jopa traumatisoitua, vaikka toisaalta se on tiedostamattomissani, miksi joillekin niin tapahtuu. En osaa sitä ymmärtää, koska itselleni ei ole niin käynyt, voi osittain johtua myös resilienssistä, mistä on ajoittain puhuttukin.
Itsensä ajatteleminen uhrina on jo yksi tekijä, joka ei auta mihinkään.
Olen ollut syrjäytynyt monia vuosia, silloin kun elämässäni ei mikään mennyt hyvin. Syrjäytymisen ymmärsin myöhemmin johtuneen elämäntyylistäni, vastuuttomuudesta, pohjimmiltaan siis ihan omasta itsestäni.

Anonyymi kirjoitti:

Elämässä olevat ongelmat eivät ratkaistu psykiatrian tarjoamin diagnoosi , kategorisointi ja lääkityskeinoin. Niistä ei tule henkisesti pahoinvoivalle, ongelmissa olevalle mitään kompassia, eikä suuntaviivoja elämässä.

Kommenttia:

Valitettavasti tuo on totta monen kohdalla.

Mutta kun tuntuu että muuta apua ei ole tarjolla?

Lue lisää

Ongelmat eivät myöskään ratkea sillä, että yrittää ummistaa niiltä silmänsä, tai että yrittää syyttää niistä muita.

Anonyymi kirjoitti:

Elämässä olevat ongelmat eivät ratkaistu psykiatrian tarjoamin diagnoosi , kategorisointi ja lääkityskeinoin. Niistä ei tule henkisesti pahoinvoivalle, ongelmissa olevalle mitään kompassia, eikä suuntaviivoja elämässä.

Kommenttia:

Valitettavasti tuo on totta monen kohdalla.

Mutta kun tuntuu että muuta apua ei ole tarjolla?

Lue lisää

Se suunta on kuitenkin lopulta löydettävä ihan itse. Kukaan muu ei voi etsiä toiselle suuntaa hänen elämälleen. Apuna ja tukena toiselle pystyy olemaan, mutta enempään ei kukaan pysty.
Psykiatrian tarkoituksena taitaa aika isosti olla se, että ihminen löytäisi itse oman suuntansa, eivät he ole kompassi kenellekään, mikä määrittää suunnan.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta muista, että psykiatria on myös tietyllä tavalla aiheuttanut omalla toiminnallaan ja lääkekeskeisyydellään ja kaltoinkohtelun seurauksena uhreja."

Kommenttia: TIEDÄN nuo ongelmat. Siksi täällä kommentoin.....

Lue lisää

Miksi olisi pidettävä itseään uhrina ?
Jos haluaa kasvattaa henkistä vahvuuttaan, olisi hyvä lähteä siitä, ettei tee itsestään uhria.
Uhriksi itsensä määrittely kuvastaa jokseenkin heikkoa itsetuntoa, ja itsetuntoa pystyy kyllä kohottamaan, vaikka se olisi päässyt kuinka alas.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olisi pidettävä itseään uhrina ?
Jos haluaa kasvattaa henkistä vahvuuttaan, olisi hyvä lähteä siitä, ettei tee itsestään uhria.
Uhriksi itsensä määrittely kuvastaa jokseenkin heikkoa itsetuntoa, ja itsetuntoa pystyy kyllä kohottamaan, vaikka se olisi päässyt kuinka alas.

Lue lisää

Uhriutuminen on yksi psyykkisistä "Itsesuoja" mekanismeista.

Sen huonopuoli on se, että vaikka se voikin kriisitilanteessa auttaa ihmistä jaksamaan, niin pitkässä juoksussa se tuhoaa ihmisen kyvyn päästä elämässään eteenpäin.

Uhriutumisessa olisi tärkeintä ottaa vastuuta omasta tilanteesta, ja etsiä niitä ratkaisuja eteenpäin pääsemiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi olisi pidettävä itseään uhrina ?
Jos haluaa kasvattaa henkistä vahvuuttaan, olisi hyvä lähteä siitä, ettei tee itsestään uhria.
Uhriksi itsensä määrittely kuvastaa jokseenkin heikkoa itsetuntoa, ja itsetuntoa pystyy kyllä kohottamaan, vaikka se olisi päässyt kuinka alas.

Lue lisää

Jos joku tappaa jonkun ihmisen, siitä kuolleesta henkilöstä tulee uhri. Jos jotakin kiusataan, siinäkin tapauksessa hän on uhri. Jos joku rai*kataan, hän on uhri.

Aivan samalla tavalla, mt-systeemissä potilas, joka joutuu esim. pakkohoitoon, ja pakkoinjektioille, tai jos häntä kohdellaan kylmästi, tunteettomasti, välinpitämättömästi, tai hänen elämästään ei piitata mitään, myös potilas on tavallaan uhri.

Kyllä kyseistä termiä siis käytetään ja se on olemassa oleva asia. Joillekin nämä asiat ovat niin vaikeita nähdä, ymmärtää, myöntää, tai hyväksyä, riippuen osapuolesta, ja hänen näkökannastaan. Etenkin, jos jokin taho ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, puutteita, tai virheitä.

Sitä en tiedä, onko hyötyä, olla uhri, uhriutua, tai märehtiä asioita loputtomiin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku tappaa jonkun ihmisen, siitä kuolleesta henkilöstä tulee uhri. Jos jotakin kiusataan, siinäkin tapauksessa hän on uhri. Jos joku rai*kataan, hän on uhri.

Aivan samalla tavalla, mt-systeemissä potilas, joka joutuu esim. pakkohoitoon, ja pakkoinjektioille, tai jos häntä kohdellaan kylmästi, tunteettomasti, välinpitämättömästi, tai hänen elämästään ei piitata mitään, myös potilas on tavallaan uhri.

Kyllä kyseistä termiä siis käytetään ja se on olemassa oleva asia. Joillekin nämä asiat ovat niin vaikeita nähdä, ymmärtää, myöntää, tai hyväksyä, riippuen osapuolesta, ja hänen näkökannastaan. Etenkin, jos jokin taho ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, puutteita, tai virheitä.

Sitä en tiedä, onko hyötyä, olla uhri, uhriutua, tai märehtiä asioita loputtomiin.

Lue lisää

Edelliseen selventävä lisäys: eli kyseisessä hoitosysteemissä olevien kliinisten menettelytapojen, pakkotoimenpiteiden ja kaltoinkohtelun seurauksena lisäksi myös lääkäreiden potilaille määräämien lääkkeiden haittavaikutukset tuottavat tavallaan uhreja. Näitä asioita siellä ei siellä vaan nähdä, ymmärretä, eikä myönnetä. Siksi rakentavaa, tai kehittävää keskusteluakaan ei synny. Eikä tällöin myöskään tapahdu mitään muutosta. Omalla edellisellä tekstilläni tarkoitin, että tietyt alalla vallitsevat asenteet ja kohtelut saavat aikaan myös uhreja. Niin kauan, kuin niitä asioita kiistetään, vängätään, tai yritetään kääntää se uhrin väärän ajattelutavan syyksi, niin keskustelu menee väärille raiteille.

Niinhän rikollinenkin tekee. Oli kyseessä sitten varkaus, tappo tai mikä tahansa. Vastuu ja sen kantaminen, tai ylipäätään niin vaikeaa. Mutta jotta ei tule väärinkäsitystä, en tarkoita sitä, että terveystaho toimisi rikollisesti. Mutta ei se toimi hyväksyttävälläkään tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Uhriutuminen on yksi psyykkisistä "Itsesuoja" mekanismeista.

Sen huonopuoli on se, että vaikka se voikin kriisitilanteessa auttaa ihmistä jaksamaan, niin pitkässä juoksussa se tuhoaa ihmisen kyvyn päästä elämässään eteenpäin.

Uhriutumisessa olisi tärkeintä ottaa vastuuta omasta tilanteesta, ja etsiä niitä ratkaisuja eteenpäin pääsemiseen.

Lue lisää

Eikös se ole niin päin, että ihminen suojautuu sen uhriutumisen taakse, ettei vain tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään ?
Ja tarkoitan nyt ihan vain psyykkisiä juttuja, en mitään väkivaltaan tai sellaiseen liittyvää. Väkivallalla ja onnettomuuksilla on ihan oikeat uhrit, se ei liity psyykeen.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen selventävä lisäys: eli kyseisessä hoitosysteemissä olevien kliinisten menettelytapojen, pakkotoimenpiteiden ja kaltoinkohtelun seurauksena lisäksi myös lääkäreiden potilaille määräämien lääkkeiden haittavaikutukset tuottavat tavallaan uhreja. Näitä asioita siellä ei siellä vaan nähdä, ymmärretä, eikä myönnetä. Siksi rakentavaa, tai kehittävää keskusteluakaan ei synny. Eikä tällöin myöskään tapahdu mitään muutosta. Omalla edellisellä tekstilläni tarkoitin, että tietyt alalla vallitsevat asenteet ja kohtelut saavat aikaan myös uhreja. Niin kauan, kuin niitä asioita kiistetään, vängätään, tai yritetään kääntää se uhrin väärän ajattelutavan syyksi, niin keskustelu menee väärille raiteille.

Niinhän rikollinenkin tekee. Oli kyseessä sitten varkaus, tappo tai mikä tahansa. Vastuu ja sen kantaminen, tai ylipäätään niin vaikeaa. Mutta jotta ei tule väärinkäsitystä, en tarkoita sitä, että terveystaho toimisi rikollisesti. Mutta ei se toimi hyväksyttävälläkään tavalla.

Lue lisää

Ed. korjaus: vastuu, sen kantaminen, tai vikojen, puutteiden ja virheiden myöntäminen on aina vaikeaa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku tappaa jonkun ihmisen, siitä kuolleesta henkilöstä tulee uhri. Jos jotakin kiusataan, siinäkin tapauksessa hän on uhri. Jos joku rai*kataan, hän on uhri.

Aivan samalla tavalla, mt-systeemissä potilas, joka joutuu esim. pakkohoitoon, ja pakkoinjektioille, tai jos häntä kohdellaan kylmästi, tunteettomasti, välinpitämättömästi, tai hänen elämästään ei piitata mitään, myös potilas on tavallaan uhri.

Kyllä kyseistä termiä siis käytetään ja se on olemassa oleva asia. Joillekin nämä asiat ovat niin vaikeita nähdä, ymmärtää, myöntää, tai hyväksyä, riippuen osapuolesta, ja hänen näkökannastaan. Etenkin, jos jokin taho ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, puutteita, tai virheitä.

Sitä en tiedä, onko hyötyä, olla uhri, uhriutua, tai märehtiä asioita loputtomiin.

Lue lisää

Ehkä se on juuri tuossa, että onko asioita märehdittävä loputtomiin.
Uhriutumisessa taitaa käydä juuri niin.
Jos kokee ns. paskaa elämässään, kuten aika monet elämänsä varrella jossain kohtaa kokevat, siitä joko pääsee irti, tai jää jumiin. Uhriutuja on jäänyt jumiin asian kanssa.
Jos, tai kun, saa kylmää kohtelua, ei se ole oma vika eikä ongelma, sehän on sen vika, joka kohtelee huonosti. Ei sen takia kannata itse uhriutua. Mt-ongelmissa aika herkästi syyttää asioista itseään, syyttää jollain tasolla itseään sairaudesta/sairastumisesta.

Ero taitaa olla juurikin siinä, että henkisesti vahvempi ihminen ottaa eri tavalla myös huonon kohtelun vastaan, kuin henkisesti heikompi. Henkisesti heikompaa se satuttaa enemmän, ehkä osittain sairauden aiheuttaman mahdollisen herkkyyden takia.
Eivät edes kaikki potilaat uhriudu, ei pakkohoidon aikana, ei sen jälkeen, ei avohoidossa, tms. Hyvin taitaa olla yksilöllistä.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se ole niin päin, että ihminen suojautuu sen uhriutumisen taakse, ettei vain tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään ?
Ja tarkoitan nyt ihan vain psyykkisiä juttuja, en mitään väkivaltaan tai sellaiseen liittyvää. Väkivallalla ja onnettomuuksilla on ihan oikeat uhrit, se ei liity psyykeen.

Lue lisää

Et osaa sisäistää lukemaasi tekstiä. Et näytä ymmärtävän ja sinulla on lisäksi myös ajatusharha. Ei kukaan mitään valitse uhrina olemista, eikä ole todellakaan kyse siitä, ihminen jotenkin suojautuisi, tai pakenisi jonkin uhriutumisen taakse, jotta ei tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään. Sen vastuun itsestä joutuu ottamaan pakosta, koska eihän sitä kukaan toisen, tai aikuisen puolesta tee.

En tiedä, yritätkö viedä keskustelua sivuraiteille, huomion pois siitä, että hoitosysteemiä, hoitokulttuuria, tai heidän linjauksiaan ei kyseenalaistettaisi. Tai hämärtää sitä pointtia, että mitä hyötyä on ylipäätään käyttää mt-palveluita.

Kyllä ne, jotka ovat systeemistä jotenkin systeemistä tietoisia, olleet sen kanssa jotenkin tekemisisssä ja ennen kaikkea nähneet ja kokeneet asioita potilaan asemassa tietävät aika paljon. Ja on ihan turha tulla taas sanomaan sitä sinun vakiolausettasi, että "jonkun kokemukset ovat vain subjektiivisia asioita". Senhän sinä kohtaa seuraavaksi tekisivät. Ei toisen kokemukset tai niistä kertominen tee niistä merkityksettömiä. Mutta jo jollakin on jokin tietty, jo valmiiksi otettu asenne, niin se vaikuttaa hyvin paljon asiaan. On ihan turha kirjoittaa, tai sanoa yhtään mitään. Koska sinä ilmeisesti ihailet psykiatriaa ja alalla toimivia, hyväksyt heidän menetelmiään ja hoitotapojaan. Eikö niin? Olet siis kyseisellä alalla? Herättää vain epäilyksen siitä. Kun otetaan näitä uhriutumis, narsisti, sairaudentunnoton, , vastuuntunnoton, antipsykiatriasyytöksiä ja väitteitä toistuvasti esille.

Miksi ei voi jo alkaa myöntää näitä tässäkin ketjussa esitettyjä asioita todeksi ja oikeaksi? Esim. se, että kannattaako niitä noin huonolaatuisia palveluita käyttää, tai mitä hyötyä siitä on, jos ne perustuvat vain diagnosointiin, lokerointiin, tai lääkityksiin. Taustalla olevat syyt eivät kiinnosta alalla olevia. Hoitajat eivät julkisella puolella keskustele potilaiden kanssa. Kuulostaa hyvin laadukkaalta hoidolta. Lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia lisäsairauksien muodossa. Ja se ei siis tarkoita sitä, että se ei tarkoittaisi uhrien tulemista?Joku siis tilaa itselleen niitä uusia lisäsairauksia, jos alkaa käyttää lääkäreiden suosituksesta joitakin lääkkeitä?

Ikävä kyllä tässä ketjussa on tuotu esille monia systeemissä olevia epäkohtia. Ne ovat oikeasti tosia ja oikeasti tapatuvia asioita. Mutta niitä ei nähdä, eikä myönnetä julkisesti. Miten silloin psykiatria ja siellä toimivat oikeasti kuvittelevat, että se ala jotenkin kehittyy? Kun valehdellaan ihmisille ja huijataan heitä? Uskotellaan, että heidän hoitonsa auttavat ihmisiä. Kertokaa minulle, ja korjatkaa, jos olen jossakin edellä mainitussa asiassa väärässä.

Anonyymi kirjoitti:

Et osaa sisäistää lukemaasi tekstiä. Et näytä ymmärtävän ja sinulla on lisäksi myös ajatusharha. Ei kukaan mitään valitse uhrina olemista, eikä ole todellakaan kyse siitä, ihminen jotenkin suojautuisi, tai pakenisi jonkin uhriutumisen taakse, jotta ei tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään. Sen vastuun itsestä joutuu ottamaan pakosta, koska eihän sitä kukaan toisen, tai aikuisen puolesta tee.

En tiedä, yritätkö viedä keskustelua sivuraiteille, huomion pois siitä, että hoitosysteemiä, hoitokulttuuria, tai heidän linjauksiaan ei kyseenalaistettaisi. Tai hämärtää sitä pointtia, että mitä hyötyä on ylipäätään käyttää mt-palveluita.

Kyllä ne, jotka ovat systeemistä jotenkin systeemistä tietoisia, olleet sen kanssa jotenkin tekemisisssä ja ennen kaikkea nähneet ja kokeneet asioita potilaan asemassa tietävät aika paljon. Ja on ihan turha tulla taas sanomaan sitä sinun vakiolausettasi, että "jonkun kokemukset ovat vain subjektiivisia asioita". Senhän sinä kohtaa seuraavaksi tekisivät. Ei toisen kokemukset tai niistä kertominen tee niistä merkityksettömiä. Mutta jo jollakin on jokin tietty, jo valmiiksi otettu asenne, niin se vaikuttaa hyvin paljon asiaan. On ihan turha kirjoittaa, tai sanoa yhtään mitään. Koska sinä ilmeisesti ihailet psykiatriaa ja alalla toimivia, hyväksyt heidän menetelmiään ja hoitotapojaan. Eikö niin? Olet siis kyseisellä alalla? Herättää vain epäilyksen siitä. Kun otetaan näitä uhriutumis, narsisti, sairaudentunnoton, , vastuuntunnoton, antipsykiatriasyytöksiä ja väitteitä toistuvasti esille.

Miksi ei voi jo alkaa myöntää näitä tässäkin ketjussa esitettyjä asioita todeksi ja oikeaksi? Esim. se, että kannattaako niitä noin huonolaatuisia palveluita käyttää, tai mitä hyötyä siitä on, jos ne perustuvat vain diagnosointiin, lokerointiin, tai lääkityksiin. Taustalla olevat syyt eivät kiinnosta alalla olevia. Hoitajat eivät julkisella puolella keskustele potilaiden kanssa. Kuulostaa hyvin laadukkaalta hoidolta. Lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia lisäsairauksien muodossa. Ja se ei siis tarkoita sitä, että se ei tarkoittaisi uhrien tulemista?Joku siis tilaa itselleen niitä uusia lisäsairauksia, jos alkaa käyttää lääkäreiden suosituksesta joitakin lääkkeitä?

Ikävä kyllä tässä ketjussa on tuotu esille monia systeemissä olevia epäkohtia. Ne ovat oikeasti tosia ja oikeasti tapatuvia asioita. Mutta niitä ei nähdä, eikä myönnetä julkisesti. Miten silloin psykiatria ja siellä toimivat oikeasti kuvittelevat, että se ala jotenkin kehittyy? Kun valehdellaan ihmisille ja huijataan heitä? Uskotellaan, että heidän hoitonsa auttavat ihmisiä. Kertokaa minulle, ja korjatkaa, jos olen jossakin edellä mainitussa asiassa väärässä.

Lue lisää

Pahoittelen edellä tulleita kirjoitusvirheitä. Tuli vain yksi asia vielä mieleen. Koska kohta seuraava asia, joka tässä ketjussa otetaan esille on, että väitetään tällä palstalla tapahtuvan mustamaalaamista ja haukkumista. Huomaatteko, mitä täällä tapahtuu? Että kun joku kirjoittaa kiusalliseksi koettuja asioita, niin heti alkaa syytteleminen sairaudentunnottamaksi, vastuunkantamattomaksi, vihjaillaan tarpeettomasta uhriutumisesta ja antipsykiatriksi, tai narsistiksi. Että joko kirjoittajia, tai psykiatriaa kritisoivista tehdään päätelmä, että he ovat muka tehneet vääriä päätelmiä. Että mitään vikaa ei muka olisi kyseisessä systeemissä, heidän hoitolinjauksissaan, tai potilaiden kohtelussa. Kyllä vaan muuten on. Ja sitä on ollut jo yli 20 vuotta. Eikö sen olisi jo aika päättyä? Että ei tulisi enää lisäuhreja, uudesta, nuoresta sukupolvesta, please! Jotta he eivät joutuisi esim. kokemaan lääkkeiden haittavaikutuksia, ja tule heille lisäsairauksia. Tätä on vastuunkanto, ja sen ottaminen, ja se koskee kylläkin alalla olevia. Heidän pitää tehdä näille asioille jotakin. Eikä antaa tulla uusia uhreja. Heitä on ihan liikaa täällä.

Seuraava, jota otetaan tahallaan esille, on se yllä mainittu. Koska alalla olevat eivät kestä sitä, että joku ottaa esille tosiasioita. Aloitus on totta ja aika moni ketjussa esille nostettu epäkohta on totta. Ja on syytä oikeasti kyseenalaistaa, että kannattaako niitä oikeasti käyttää?

Anonyymi kirjoitti:

Pahoittelen edellä tulleita kirjoitusvirheitä. Tuli vain yksi asia vielä mieleen. Koska kohta seuraava asia, joka tässä ketjussa otetaan esille on, että väitetään tällä palstalla tapahtuvan mustamaalaamista ja haukkumista. Huomaatteko, mitä täällä tapahtuu? Että kun joku kirjoittaa kiusalliseksi koettuja asioita, niin heti alkaa syytteleminen sairaudentunnottamaksi, vastuunkantamattomaksi, vihjaillaan tarpeettomasta uhriutumisesta ja antipsykiatriksi, tai narsistiksi. Että joko kirjoittajia, tai psykiatriaa kritisoivista tehdään päätelmä, että he ovat muka tehneet vääriä päätelmiä. Että mitään vikaa ei muka olisi kyseisessä systeemissä, heidän hoitolinjauksissaan, tai potilaiden kohtelussa. Kyllä vaan muuten on. Ja sitä on ollut jo yli 20 vuotta. Eikö sen olisi jo aika päättyä? Että ei tulisi enää lisäuhreja, uudesta, nuoresta sukupolvesta, please! Jotta he eivät joutuisi esim. kokemaan lääkkeiden haittavaikutuksia, ja tule heille lisäsairauksia. Tätä on vastuunkanto, ja sen ottaminen, ja se koskee kylläkin alalla olevia. Heidän pitää tehdä näille asioille jotakin. Eikä antaa tulla uusia uhreja. Heitä on ihan liikaa täällä.

Seuraava, jota otetaan tahallaan esille, on se yllä mainittu. Koska alalla olevat eivät kestä sitä, että joku ottaa esille tosiasioita. Aloitus on totta ja aika moni ketjussa esille nostettu epäkohta on totta. Ja on syytä oikeasti kyseenalaistaa, että kannattaako niitä oikeasti käyttää?

Lue lisää

Ed. korjaus: ei pidä antaa tulla lisää, uusia uhreja. Heitä on jo ihan liikaa täällä.

Anonyymi kirjoitti:

Et osaa sisäistää lukemaasi tekstiä. Et näytä ymmärtävän ja sinulla on lisäksi myös ajatusharha. Ei kukaan mitään valitse uhrina olemista, eikä ole todellakaan kyse siitä, ihminen jotenkin suojautuisi, tai pakenisi jonkin uhriutumisen taakse, jotta ei tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään. Sen vastuun itsestä joutuu ottamaan pakosta, koska eihän sitä kukaan toisen, tai aikuisen puolesta tee.

En tiedä, yritätkö viedä keskustelua sivuraiteille, huomion pois siitä, että hoitosysteemiä, hoitokulttuuria, tai heidän linjauksiaan ei kyseenalaistettaisi. Tai hämärtää sitä pointtia, että mitä hyötyä on ylipäätään käyttää mt-palveluita.

Kyllä ne, jotka ovat systeemistä jotenkin systeemistä tietoisia, olleet sen kanssa jotenkin tekemisisssä ja ennen kaikkea nähneet ja kokeneet asioita potilaan asemassa tietävät aika paljon. Ja on ihan turha tulla taas sanomaan sitä sinun vakiolausettasi, että "jonkun kokemukset ovat vain subjektiivisia asioita". Senhän sinä kohtaa seuraavaksi tekisivät. Ei toisen kokemukset tai niistä kertominen tee niistä merkityksettömiä. Mutta jo jollakin on jokin tietty, jo valmiiksi otettu asenne, niin se vaikuttaa hyvin paljon asiaan. On ihan turha kirjoittaa, tai sanoa yhtään mitään. Koska sinä ilmeisesti ihailet psykiatriaa ja alalla toimivia, hyväksyt heidän menetelmiään ja hoitotapojaan. Eikö niin? Olet siis kyseisellä alalla? Herättää vain epäilyksen siitä. Kun otetaan näitä uhriutumis, narsisti, sairaudentunnoton, , vastuuntunnoton, antipsykiatriasyytöksiä ja väitteitä toistuvasti esille.

Miksi ei voi jo alkaa myöntää näitä tässäkin ketjussa esitettyjä asioita todeksi ja oikeaksi? Esim. se, että kannattaako niitä noin huonolaatuisia palveluita käyttää, tai mitä hyötyä siitä on, jos ne perustuvat vain diagnosointiin, lokerointiin, tai lääkityksiin. Taustalla olevat syyt eivät kiinnosta alalla olevia. Hoitajat eivät julkisella puolella keskustele potilaiden kanssa. Kuulostaa hyvin laadukkaalta hoidolta. Lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia lisäsairauksien muodossa. Ja se ei siis tarkoita sitä, että se ei tarkoittaisi uhrien tulemista?Joku siis tilaa itselleen niitä uusia lisäsairauksia, jos alkaa käyttää lääkäreiden suosituksesta joitakin lääkkeitä?

Ikävä kyllä tässä ketjussa on tuotu esille monia systeemissä olevia epäkohtia. Ne ovat oikeasti tosia ja oikeasti tapatuvia asioita. Mutta niitä ei nähdä, eikä myönnetä julkisesti. Miten silloin psykiatria ja siellä toimivat oikeasti kuvittelevat, että se ala jotenkin kehittyy? Kun valehdellaan ihmisille ja huijataan heitä? Uskotellaan, että heidän hoitonsa auttavat ihmisiä. Kertokaa minulle, ja korjatkaa, jos olen jossakin edellä mainitussa asiassa väärässä.

Lue lisää

Kylläpäs olet hyökkäävä, yhtä ihmistä, minua, syytät monista eri asioista, joita näissä kommenteissa on kerrottu. Sinulla menee nyt useamman kommentoijan tekstit sekaisin, luulet, että ainoastaan minä olisin kaiken kirjoittanut.
Se, että mainitsin ihmisen uhriutuvan, en tarkoittanut, että ihminen valitsee sen. Et taida oikein itse sisäistää lukemaasi.
En ole koskaan täällä käyttänyt sanaa subjektiivinen, siinäkin meni arvauksesi pieleen.
Etkä tosiaankaan voi tietää, mitä teen seuraavaksi, ihan kaikkea muuta paitsi etten jatka sinun kanssa kinaamista.
Sille en voi mitään, että hermostut jollekin tuiki tuntemattomalle ( tässä tapauksessa näköjään minulle ), joka on joistain asioista kanssasi eri mieltä, vai sanotaanko, ettei ole samaa mieltä kuin sinä olet.
Minulle on aivan sama, että joku on joskus eri mieltä kanssani, saa ihan rauhassa olla, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä vaikka se olisikin erilainen kuin omani.

Anonyymi kirjoitti:

Pahoittelen edellä tulleita kirjoitusvirheitä. Tuli vain yksi asia vielä mieleen. Koska kohta seuraava asia, joka tässä ketjussa otetaan esille on, että väitetään tällä palstalla tapahtuvan mustamaalaamista ja haukkumista. Huomaatteko, mitä täällä tapahtuu? Että kun joku kirjoittaa kiusalliseksi koettuja asioita, niin heti alkaa syytteleminen sairaudentunnottamaksi, vastuunkantamattomaksi, vihjaillaan tarpeettomasta uhriutumisesta ja antipsykiatriksi, tai narsistiksi. Että joko kirjoittajia, tai psykiatriaa kritisoivista tehdään päätelmä, että he ovat muka tehneet vääriä päätelmiä. Että mitään vikaa ei muka olisi kyseisessä systeemissä, heidän hoitolinjauksissaan, tai potilaiden kohtelussa. Kyllä vaan muuten on. Ja sitä on ollut jo yli 20 vuotta. Eikö sen olisi jo aika päättyä? Että ei tulisi enää lisäuhreja, uudesta, nuoresta sukupolvesta, please! Jotta he eivät joutuisi esim. kokemaan lääkkeiden haittavaikutuksia, ja tule heille lisäsairauksia. Tätä on vastuunkanto, ja sen ottaminen, ja se koskee kylläkin alalla olevia. Heidän pitää tehdä näille asioille jotakin. Eikä antaa tulla uusia uhreja. Heitä on ihan liikaa täällä.

Seuraava, jota otetaan tahallaan esille, on se yllä mainittu. Koska alalla olevat eivät kestä sitä, että joku ottaa esille tosiasioita. Aloitus on totta ja aika moni ketjussa esille nostettu epäkohta on totta. Ja on syytä oikeasti kyseenalaistaa, että kannattaako niitä oikeasti käyttää?

Lue lisää

Psykiatrinen hoitotaho päättää hoitosuhteen siinä vaiheessa, kun ihmisellä ei ole enää sille tarvetta. Joillain se voi olla alle vuoden, joillain voi olla kymmeniä vuosia.
Itselläni kesti reilut 20 vuotta, ja se siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku tappaa jonkun ihmisen, siitä kuolleesta henkilöstä tulee uhri. Jos jotakin kiusataan, siinäkin tapauksessa hän on uhri. Jos joku rai*kataan, hän on uhri.

Aivan samalla tavalla, mt-systeemissä potilas, joka joutuu esim. pakkohoitoon, ja pakkoinjektioille, tai jos häntä kohdellaan kylmästi, tunteettomasti, välinpitämättömästi, tai hänen elämästään ei piitata mitään, myös potilas on tavallaan uhri.

Kyllä kyseistä termiä siis käytetään ja se on olemassa oleva asia. Joillekin nämä asiat ovat niin vaikeita nähdä, ymmärtää, myöntää, tai hyväksyä, riippuen osapuolesta, ja hänen näkökannastaan. Etenkin, jos jokin taho ei näe omassa toiminnassaan mitään vikaa, puutteita, tai virheitä.

Sitä en tiedä, onko hyötyä, olla uhri, uhriutua, tai märehtiä asioita loputtomiin.

Lue lisää

Uhri ja uhriutuminen, taas kaksi eri asiaa. Pieni mutta olennainen ero.

Kyllä joku raiskauksen uhri on uhri. Mutta raiskauksen uhri joka rupeaa syyttämään poliiseja ja oikeuslaitosta siitä, että he toimivat vain lain eikä hänen tahdon mukaan, tai rupeaa vaatimaan että koko poliisi pitää lopettaa sen takia ettei se hypi hänen pillin mukaan, niin se jos mikä on jotain ihan muuta kuin uhri.

Ja täysipäinen ihminen sen ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti:

Et osaa sisäistää lukemaasi tekstiä. Et näytä ymmärtävän ja sinulla on lisäksi myös ajatusharha. Ei kukaan mitään valitse uhrina olemista, eikä ole todellakaan kyse siitä, ihminen jotenkin suojautuisi, tai pakenisi jonkin uhriutumisen taakse, jotta ei tarvitsisi ottaa vastuuta itsestään. Sen vastuun itsestä joutuu ottamaan pakosta, koska eihän sitä kukaan toisen, tai aikuisen puolesta tee.

En tiedä, yritätkö viedä keskustelua sivuraiteille, huomion pois siitä, että hoitosysteemiä, hoitokulttuuria, tai heidän linjauksiaan ei kyseenalaistettaisi. Tai hämärtää sitä pointtia, että mitä hyötyä on ylipäätään käyttää mt-palveluita.

Kyllä ne, jotka ovat systeemistä jotenkin systeemistä tietoisia, olleet sen kanssa jotenkin tekemisisssä ja ennen kaikkea nähneet ja kokeneet asioita potilaan asemassa tietävät aika paljon. Ja on ihan turha tulla taas sanomaan sitä sinun vakiolausettasi, että "jonkun kokemukset ovat vain subjektiivisia asioita". Senhän sinä kohtaa seuraavaksi tekisivät. Ei toisen kokemukset tai niistä kertominen tee niistä merkityksettömiä. Mutta jo jollakin on jokin tietty, jo valmiiksi otettu asenne, niin se vaikuttaa hyvin paljon asiaan. On ihan turha kirjoittaa, tai sanoa yhtään mitään. Koska sinä ilmeisesti ihailet psykiatriaa ja alalla toimivia, hyväksyt heidän menetelmiään ja hoitotapojaan. Eikö niin? Olet siis kyseisellä alalla? Herättää vain epäilyksen siitä. Kun otetaan näitä uhriutumis, narsisti, sairaudentunnoton, , vastuuntunnoton, antipsykiatriasyytöksiä ja väitteitä toistuvasti esille.

Miksi ei voi jo alkaa myöntää näitä tässäkin ketjussa esitettyjä asioita todeksi ja oikeaksi? Esim. se, että kannattaako niitä noin huonolaatuisia palveluita käyttää, tai mitä hyötyä siitä on, jos ne perustuvat vain diagnosointiin, lokerointiin, tai lääkityksiin. Taustalla olevat syyt eivät kiinnosta alalla olevia. Hoitajat eivät julkisella puolella keskustele potilaiden kanssa. Kuulostaa hyvin laadukkaalta hoidolta. Lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia lisäsairauksien muodossa. Ja se ei siis tarkoita sitä, että se ei tarkoittaisi uhrien tulemista?Joku siis tilaa itselleen niitä uusia lisäsairauksia, jos alkaa käyttää lääkäreiden suosituksesta joitakin lääkkeitä?

Ikävä kyllä tässä ketjussa on tuotu esille monia systeemissä olevia epäkohtia. Ne ovat oikeasti tosia ja oikeasti tapatuvia asioita. Mutta niitä ei nähdä, eikä myönnetä julkisesti. Miten silloin psykiatria ja siellä toimivat oikeasti kuvittelevat, että se ala jotenkin kehittyy? Kun valehdellaan ihmisille ja huijataan heitä? Uskotellaan, että heidän hoitonsa auttavat ihmisiä. Kertokaa minulle, ja korjatkaa, jos olen jossakin edellä mainitussa asiassa väärässä.

Lue lisää

Vai pitäskö sinun vaan hyväksyä se, että toiset ihmiset ymmärtää eron uhrin ja uhirutumisen välillä, eivätkä pysty sekoittamaan niitä, vaikka itse niin haluaisit tehdä?

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se on juuri tuossa, että onko asioita märehdittävä loputtomiin.
Uhriutumisessa taitaa käydä juuri niin.
Jos kokee ns. paskaa elämässään, kuten aika monet elämänsä varrella jossain kohtaa kokevat, siitä joko pääsee irti, tai jää jumiin. Uhriutuja on jäänyt jumiin asian kanssa.
Jos, tai kun, saa kylmää kohtelua, ei se ole oma vika eikä ongelma, sehän on sen vika, joka kohtelee huonosti. Ei sen takia kannata itse uhriutua. Mt-ongelmissa aika herkästi syyttää asioista itseään, syyttää jollain tasolla itseään sairaudesta/sairastumisesta.

Ero taitaa olla juurikin siinä, että henkisesti vahvempi ihminen ottaa eri tavalla myös huonon kohtelun vastaan, kuin henkisesti heikompi. Henkisesti heikompaa se satuttaa enemmän, ehkä osittain sairauden aiheuttaman mahdollisen herkkyyden takia.
Eivät edes kaikki potilaat uhriudu, ei pakkohoidon aikana, ei sen jälkeen, ei avohoidossa, tms. Hyvin taitaa olla yksilöllistä.

Lue lisää

Jos totta puhutaan niin en ole ihan varma, onko aina kyse huonosta kohtelusta.

Voin toki erehtyä, sillä terveydenhuollossa tapahtuu valitettavasti erehdyksiä, mutta niitä tilanteita varten varten on omat valitusmenettelyt jne.

Mutta sitten on tietysti tämä tietty pieni ihmisryhmä joka ei pysty hyväksymään niitä omia mielenterveysongelmia eivätkä halua ottaa mitään vastuuta niistä, omasta sairaudesta, omasta hoidosta, tai omasta elämästään ylipäätään.

Heille kaikki se normaali kohtelu, mikä siitä heidän sairaudestaan aiheutuu on tietysti sitä huonoa kohtelua. Sitä huonoa kohtelua tekee kaupan kassat, foorumitrollit, ja tietysti hoitohenkilökunta.

Tragikoomisinta tässä on, että he ovat niin siinä omassa maailmassaan, etteivät he edes tajua, että miten läpinäkyvä se sellainen toimintamalli on.

Anonyymi kirjoitti:

Pahoittelen edellä tulleita kirjoitusvirheitä. Tuli vain yksi asia vielä mieleen. Koska kohta seuraava asia, joka tässä ketjussa otetaan esille on, että väitetään tällä palstalla tapahtuvan mustamaalaamista ja haukkumista. Huomaatteko, mitä täällä tapahtuu? Että kun joku kirjoittaa kiusalliseksi koettuja asioita, niin heti alkaa syytteleminen sairaudentunnottamaksi, vastuunkantamattomaksi, vihjaillaan tarpeettomasta uhriutumisesta ja antipsykiatriksi, tai narsistiksi. Että joko kirjoittajia, tai psykiatriaa kritisoivista tehdään päätelmä, että he ovat muka tehneet vääriä päätelmiä. Että mitään vikaa ei muka olisi kyseisessä systeemissä, heidän hoitolinjauksissaan, tai potilaiden kohtelussa. Kyllä vaan muuten on. Ja sitä on ollut jo yli 20 vuotta. Eikö sen olisi jo aika päättyä? Että ei tulisi enää lisäuhreja, uudesta, nuoresta sukupolvesta, please! Jotta he eivät joutuisi esim. kokemaan lääkkeiden haittavaikutuksia, ja tule heille lisäsairauksia. Tätä on vastuunkanto, ja sen ottaminen, ja se koskee kylläkin alalla olevia. Heidän pitää tehdä näille asioille jotakin. Eikä antaa tulla uusia uhreja. Heitä on ihan liikaa täällä.

Seuraava, jota otetaan tahallaan esille, on se yllä mainittu. Koska alalla olevat eivät kestä sitä, että joku ottaa esille tosiasioita. Aloitus on totta ja aika moni ketjussa esille nostettu epäkohta on totta. Ja on syytä oikeasti kyseenalaistaa, että kannattaako niitä oikeasti käyttää?

Lue lisää

Tuli vaan yksi asia mieleen.

Miksi sinä tulet foorumille kinastelemaan jos tiedät että se menee kinasteluksi?
Mitä sinä luulet sillä voittavasi? Tai millä tavalla se edistää elämääsi ja hyvinvointiasi?

Tai jos lisäuhreista puhutaan, niin kuvitteletko että joku vaikkapa vakavasti masentunut ihminen tulisi tänne foorumille ja seuraisi kuukausitolkulla sitä kinastelua, ja sen jälkeen kykenisi tekemään jotain päätöksiä elämälleen?

Anonyymi kirjoitti:

Tuli vaan yksi asia mieleen.

Miksi sinä tulet foorumille kinastelemaan jos tiedät että se menee kinasteluksi?
Mitä sinä luulet sillä voittavasi? Tai millä tavalla se edistää elämääsi ja hyvinvointiasi?

Tai jos lisäuhreista puhutaan, niin kuvitteletko että joku vaikkapa vakavasti masentunut ihminen tulisi tänne foorumille ja seuraisi kuukausitolkulla sitä kinastelua, ja sen jälkeen kykenisi tekemään jotain päätöksiä elämälleen?

Lue lisää

Siinä mielessä ymmärrän ihmisten jopa kinastelevan kirjoittelemisenkin, että jonnekin haluavat purkaa pahaa oloaan.
Siinä on kuitenkin se mutta, että olisi hyvä osata tehdä se asiallisesti.
Ymmärrän toki senkin, että ihmisillä on kaikilla erilaiset suhtautumistavat asioihin, jotkut hermostuvat herkemmin kuin jotkut toiset, jne.

Anonyymi kirjoitti:

Pahoittelen edellä tulleita kirjoitusvirheitä. Tuli vain yksi asia vielä mieleen. Koska kohta seuraava asia, joka tässä ketjussa otetaan esille on, että väitetään tällä palstalla tapahtuvan mustamaalaamista ja haukkumista. Huomaatteko, mitä täällä tapahtuu? Että kun joku kirjoittaa kiusalliseksi koettuja asioita, niin heti alkaa syytteleminen sairaudentunnottamaksi, vastuunkantamattomaksi, vihjaillaan tarpeettomasta uhriutumisesta ja antipsykiatriksi, tai narsistiksi. Että joko kirjoittajia, tai psykiatriaa kritisoivista tehdään päätelmä, että he ovat muka tehneet vääriä päätelmiä. Että mitään vikaa ei muka olisi kyseisessä systeemissä, heidän hoitolinjauksissaan, tai potilaiden kohtelussa. Kyllä vaan muuten on. Ja sitä on ollut jo yli 20 vuotta. Eikö sen olisi jo aika päättyä? Että ei tulisi enää lisäuhreja, uudesta, nuoresta sukupolvesta, please! Jotta he eivät joutuisi esim. kokemaan lääkkeiden haittavaikutuksia, ja tule heille lisäsairauksia. Tätä on vastuunkanto, ja sen ottaminen, ja se koskee kylläkin alalla olevia. Heidän pitää tehdä näille asioille jotakin. Eikä antaa tulla uusia uhreja. Heitä on ihan liikaa täällä.

Seuraava, jota otetaan tahallaan esille, on se yllä mainittu. Koska alalla olevat eivät kestä sitä, että joku ottaa esille tosiasioita. Aloitus on totta ja aika moni ketjussa esille nostettu epäkohta on totta. Ja on syytä oikeasti kyseenalaistaa, että kannattaako niitä oikeasti käyttää?

Lue lisää

Jos ongelma on vakavasti masentuneiden ihmisten itsemurhat, niin mikä on sinun konkreettinen ratkaisu siihen? Pelotella lääkehaitoista?

Anonyymi kirjoitti:

Uhri ja uhriutuminen, taas kaksi eri asiaa. Pieni mutta olennainen ero.

Kyllä joku raiskauksen uhri on uhri. Mutta raiskauksen uhri joka rupeaa syyttämään poliiseja ja oikeuslaitosta siitä, että he toimivat vain lain eikä hänen tahdon mukaan, tai rupeaa vaatimaan että koko poliisi pitää lopettaa sen takia ettei se hypi hänen pillin mukaan, niin se jos mikä on jotain ihan muuta kuin uhri.

Ja täysipäinen ihminen sen ymmärtää.

Lue lisää

En ole missään kohtaa väittänyt. että poliisi ei toimi, tai toimisi lain mukaan. Tosin aina uhri ei saa välttämättä oikeutta. Niissä tapauksissa, joissa tekijä väittää se*sin olleen molemminpuolisesti suostumuksellista, ja todisteita ei löydy riittävästi. Vaikeimpia ne tapaukset, joissa uhri on pyytänyt tekijän luokseen. Lähimenneisyydessä on tapauksissa, joissa fyysiset todisteet ovat niin pienet, muutamia mustelmia, jolloin näyttö ei riitä.

Enkä ole muuten missään kohtaa tällä palstalla vaatinut poliisin toiminnan lopettamista.

Anonyymi kirjoitti:

Tuli vaan yksi asia mieleen.

Miksi sinä tulet foorumille kinastelemaan jos tiedät että se menee kinasteluksi?
Mitä sinä luulet sillä voittavasi? Tai millä tavalla se edistää elämääsi ja hyvinvointiasi?

Tai jos lisäuhreista puhutaan, niin kuvitteletko että joku vaikkapa vakavasti masentunut ihminen tulisi tänne foorumille ja seuraisi kuukausitolkulla sitä kinastelua, ja sen jälkeen kykenisi tekemään jotain päätöksiä elämälleen?

Lue lisää

Jotkut näyttävät suuttuvan siitä, jos mainitset, että tällä keskustelupalstalla on niitä, jotka aika ajoin vetävät esiin milloin sairaudentunnottomuuskortin, vastuuntunnottomuuskortin, narsistikortin ja milloin mitäkin. Kun sen kaiken takana on vain, että ei vain pidetä siitä, että tuo esille psykiatriseen hoitossysteemiin liittyviä epäkohtia. Pelkään pahinta, että asialla ovat alalla olevat.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ongelma on vakavasti masentuneiden ihmisten itsemurhat, niin mikä on sinun konkreettinen ratkaisu siihen? Pelotella lääkehaitoista?

Joillakin lääkkeillä on valitettavasti sivuvaikutuksena itstuhoisuuden paheneminen. Mm. muutama julkisuudenhenkilö tappoi itsensä todennäköisesti lääkkeiden käytön seurauksena. Tätä ei vaan julkisesti myönnetä, mutta näin asia on.

Anonyymi kirjoitti:

Joillakin lääkkeillä on valitettavasti sivuvaikutuksena itstuhoisuuden paheneminen. Mm. muutama julkisuudenhenkilö tappoi itsensä todennäköisesti lääkkeiden käytön seurauksena. Tätä ei vaan julkisesti myönnetä, mutta näin asia on.

Lue lisää

Eli sinullakaan ei ole konkreettista ratkaisua siihen?

Anonyymi kirjoitti:

En ole missään kohtaa väittänyt. että poliisi ei toimi, tai toimisi lain mukaan. Tosin aina uhri ei saa välttämättä oikeutta. Niissä tapauksissa, joissa tekijä väittää se*sin olleen molemminpuolisesti suostumuksellista, ja todisteita ei löydy riittävästi. Vaikeimpia ne tapaukset, joissa uhri on pyytänyt tekijän luokseen. Lähimenneisyydessä on tapauksissa, joissa fyysiset todisteet ovat niin pienet, muutamia mustelmia, jolloin näyttö ei riitä.

Enkä ole muuten missään kohtaa tällä palstalla vaatinut poliisin toiminnan lopettamista.

Lue lisää

Tuo joku edellinen kommentoija käytti ilmeisimmin vertauksena tuota raiskaus ja poliisijuttua, kun halusi osoittaa, kuinka se psykiatriassa menee. Kun hoitotaho ja lääkärit haluavat auttaa potilasta, saattaa potilas vain laittaa vastaan ja haukkua psykiatriaa, haluta sen lopetettavaksi, ym. väittäen psykiatriaa turhaksi.
Raiskauksen uhri varmasti on hyvillään, että poliisit auttavat, kun taas psyykkisesti sairas ei välttämättä halua ottaa apua vastaan psykiatrialta, tai ei ole siihen tyytyväinen.
Noin itse asian ymmärsin, ettei kommentoija tarkoittanut suoranaisesti uhreja ja poliiseja, vaan vertauksena käytti tuota.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut näyttävät suuttuvan siitä, jos mainitset, että tällä keskustelupalstalla on niitä, jotka aika ajoin vetävät esiin milloin sairaudentunnottomuuskortin, vastuuntunnottomuuskortin, narsistikortin ja milloin mitäkin. Kun sen kaiken takana on vain, että ei vain pidetä siitä, että tuo esille psykiatriseen hoitossysteemiin liittyviä epäkohtia. Pelkään pahinta, että asialla ovat alalla olevat.

Lue lisää

Tuskin se on suuttumusta, jos ihmisillä on eriäviä mielipiteitä myös psykiatriasta, kuten yleensä muistakin asioista.
Epäkohtia on hyväkin tuoda esiin, mutta joskus olisi hyvä muistaa, ettei kaikki psykiatriassa ole ainoastaan huonoa.
Kuinka moni onkaan psykiatrian avulla alkanut taas pärjäämään elämässään paremmin ?
Heistä harvemmat taitavat tänne kirjoitella, kun vaikuttaa olevan huomattavasti enemmän vain negatiivista kommenttia.
Kolikossa on aina kaksi puolta.

Anonyymi kirjoitti:

Joillakin lääkkeillä on valitettavasti sivuvaikutuksena itstuhoisuuden paheneminen. Mm. muutama julkisuudenhenkilö tappoi itsensä todennäköisesti lääkkeiden käytön seurauksena. Tätä ei vaan julkisesti myönnetä, mutta näin asia on.

Lue lisää

Todennäköisyys ei ole totuus.
Ja mistään tietämättömänä on aivan turhaa vedellä asioista mitään johtopäätöksiä, kun kaikki perustuu vain luuloon ja olettamuksiin.
Taitavat itsemurhan tehneiden ihmisten omaiset ja läheiset olla paremmin selvillä, mikä on mennyt pieleen, ja ollut huonosti.

Anonyymi kirjoitti:

En ole missään kohtaa väittänyt. että poliisi ei toimi, tai toimisi lain mukaan. Tosin aina uhri ei saa välttämättä oikeutta. Niissä tapauksissa, joissa tekijä väittää se*sin olleen molemminpuolisesti suostumuksellista, ja todisteita ei löydy riittävästi. Vaikeimpia ne tapaukset, joissa uhri on pyytänyt tekijän luokseen. Lähimenneisyydessä on tapauksissa, joissa fyysiset todisteet ovat niin pienet, muutamia mustelmia, jolloin näyttö ei riitä.

Enkä ole muuten missään kohtaa tällä palstalla vaatinut poliisin toiminnan lopettamista.

Lue lisää

Miksi sitten se logiikka heti vaihtuu, kun ruvetaan puhumaan mielisairauden uhreista, ja hoitajista?

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut näyttävät suuttuvan siitä, jos mainitset, että tällä keskustelupalstalla on niitä, jotka aika ajoin vetävät esiin milloin sairaudentunnottomuuskortin, vastuuntunnottomuuskortin, narsistikortin ja milloin mitäkin. Kun sen kaiken takana on vain, että ei vain pidetä siitä, että tuo esille psykiatriseen hoitossysteemiin liittyviä epäkohtia. Pelkään pahinta, että asialla ovat alalla olevat.

Lue lisää

Hetkinen. Siis olettaako joku että täällä on joku hoitoallalla oleva, joke suuttuisi siitä, että hänellä on huomattavasti enemmän kokemusta ihmisten hoitamisesta ja mielisairauksista, kuin foorumin asiantuntijoilla...

Aika hemmetin epätodennäköistä, että siitään pitäisi mieltään pahoittaa. Vähän sama juttu kun suuttuisi siitä, että on rikkaampi kuin naapuri.

Anonyymi kirjoitti:

Todennäköisyys ei ole totuus.
Ja mistään tietämättömänä on aivan turhaa vedellä asioista mitään johtopäätöksiä, kun kaikki perustuu vain luuloon ja olettamuksiin.
Taitavat itsemurhan tehneiden ihmisten omaiset ja läheiset olla paremmin selvillä, mikä on mennyt pieleen, ja ollut huonosti.

Lue lisää

Omalla kohdallani neuroleptien liian pitkäaikainen käyttö aiheutti itsetuhoisuuden pahenemista. Lopetettuani niiden käytön 20 vuoden jälkeen en sentään ole joka viikko harkitsemassa itsemurhaa. Siihen saa taas esittää jonkun viisaan päätelmän, että miksi näin on, että vointi on parempi, kun ei käytä enää psyykelääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Omalla kohdallani neuroleptien liian pitkäaikainen käyttö aiheutti itsetuhoisuuden pahenemista. Lopetettuani niiden käytön 20 vuoden jälkeen en sentään ole joka viikko harkitsemassa itsemurhaa. Siihen saa taas esittää jonkun viisaan päätelmän, että miksi näin on, että vointi on parempi, kun ei käytä enää psyykelääkkeitä.

Lue lisää

Eikös se yleinen olettamus ole se, että silloin ihmiset eivät ole niin tietoisia siitä omasta sairaudestaan, ja silloin terrorisoidaan enemmän muita ihmisiä?

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se yleinen olettamus ole se, että silloin ihmiset eivät ole niin tietoisia siitä omasta sairaudestaan, ja silloin terrorisoidaan enemmän muita ihmisiä?

Ei se välttämättä ole niin.
Itsekin olin lääkitysten aikana itsetuhoinen, se loppui siihen kun lopetin viimeisetkin lääkkeet.
En ole koskaan ollut myöskään mikään terrorisoija. Olin aina vähän arka, vetäytyvä, huonolla itsetunnolla varustettu sairastunut ihminen.
Mistä moinen käsitys, että sairaat terrorisoisivat muita ? Harvemmat sellaisia ovat.
Siitä kai mt-ongelmaisten leimaaminen ja stigmatkin enimmäkseen johtuvat, kun " yleisesti oletetaan ", ilman varsinaista tietoa koko asiasta. Tai että yksi ongelmainen olisi käyttäytynyt jotenkin huonosti, ja heti yleistetään koskemaan kaikkia.

Anonyymi kirjoitti:

Hetkinen. Siis olettaako joku että täällä on joku hoitoallalla oleva, joke suuttuisi siitä, että hänellä on huomattavasti enemmän kokemusta ihmisten hoitamisesta ja mielisairauksista, kuin foorumin asiantuntijoilla...

Aika hemmetin epätodennäköistä, että siitään pitäisi mieltään pahoittaa. Vähän sama juttu kun suuttuisi siitä, että on rikkaampi kuin naapuri.

Lue lisää

Tätä olent tässä useamman vuoden ihmetellyt, että miksi sairaat ihmiset kuvittelee. että kaikki ihmiset jotka edustavat todellisuutta, tai järjen ääntä, olisivat jotenkin terveydenhoitoalalla?

Miksi ne ovat synonyymejä?

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se yleinen olettamus ole se, että silloin ihmiset eivät ole niin tietoisia siitä omasta sairaudestaan, ja silloin terrorisoidaan enemmän muita ihmisiä?

Olettamus, tai tässä tapauksessa sinun olettamuksesi ei ole tiedon väärti.

Anonyymi kirjoitti:

Hetkinen. Siis olettaako joku että täällä on joku hoitoallalla oleva, joke suuttuisi siitä, että hänellä on huomattavasti enemmän kokemusta ihmisten hoitamisesta ja mielisairauksista, kuin foorumin asiantuntijoilla...

Aika hemmetin epätodennäköistä, että siitään pitäisi mieltään pahoittaa. Vähän sama juttu kun suuttuisi siitä, että on rikkaampi kuin naapuri.

Lue lisää

Hrömm! Kyllä tällä palstalla on ollut alalla olevia. Jotkut ovat sen jopa suoraan myöntäneet.

En ole itse koskaan väittänyt, että itselläni olisi "kokemusta enemmän, kuin alalla olevilla", enkä ole väittänyt olevani mikään "foorumin asiantuntija". Olen vain tuonut esille omia näkemyksiä, tuonut näkökulmia ja mielipiteitä. Ikävä vain, että jotkut katsovat asiakseen tehdä toisista pieleen meneviä määritelmiä ja syyttelevät milloin sairaudentunnotomaksi, ja ties miksi, edes näkemättä ja keskustelematta kasvokkain. Toisen esittämä mielipide ei muuten sitten miksikään todisteeksi mielisairaudesta. Siinäkin on olemassa se mahdollisuus, että vastapuoli tekee sen arvion puhtaasti jo valmiiksi otetusta asenteellisuudesta.

Itselläni ei ole muuten koskaan ollut tuota kyseistä helmasyntiä olla kateellinen naapurille, jos hän on rikkaampi, tai ajelee Mersulla. Sivukommenttina tämä. Kaikkia muita vikoja löytyy varmasti. Koska eihän kukaan ole täydellinen.

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se yleinen olettamus ole se, että silloin ihmiset eivät ole niin tietoisia siitä omasta sairaudestaan, ja silloin terrorisoidaan enemmän muita ihmisiä?

Mielenkiintoisia nuo sinun tekemäsi heitot. Ilmeisesti katsot mielipidekirjoittelun ja tosiasioiden kertomisenkin sellaiseksi.

Oikeat terrori-iskut ovat kyllä jotakin muita väkivallan tekoja. Itse olen pasifisti. En hyväksy väkivaltaa missään muodossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se välttämättä ole niin.
Itsekin olin lääkitysten aikana itsetuhoinen, se loppui siihen kun lopetin viimeisetkin lääkkeet.
En ole koskaan ollut myöskään mikään terrorisoija. Olin aina vähän arka, vetäytyvä, huonolla itsetunnolla varustettu sairastunut ihminen.
Mistä moinen käsitys, että sairaat terrorisoisivat muita ? Harvemmat sellaisia ovat.
Siitä kai mt-ongelmaisten leimaaminen ja stigmatkin enimmäkseen johtuvat, kun " yleisesti oletetaan ", ilman varsinaista tietoa koko asiasta. Tai että yksi ongelmainen olisi käyttäytynyt jotenkin huonosti, ja heti yleistetään koskemaan kaikkia.

Lue lisää

Stigma tai yleistäminen on yksi ongelma, mutta stigma ei tule siitä, että televisiossa siitä toitotettaisiin, vaan siitä, että vakavat mielenterveyshäiriöt on sen verran yleisiä, että jokainen ihminen tuntee jonkun jolla sellainen on.

Sitten kun siellä annetaan parastaan niin vaikea sitä stigmaa on sitten enää perua, vaikka kuinka oltaisiin parannuttu, tai edes hyvässä hoitotasapainossa.

Mikään inttäminen tai vänkääminen ei sitä stigmaa pyyhi.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo joku edellinen kommentoija käytti ilmeisimmin vertauksena tuota raiskaus ja poliisijuttua, kun halusi osoittaa, kuinka se psykiatriassa menee. Kun hoitotaho ja lääkärit haluavat auttaa potilasta, saattaa potilas vain laittaa vastaan ja haukkua psykiatriaa, haluta sen lopetettavaksi, ym. väittäen psykiatriaa turhaksi.
Raiskauksen uhri varmasti on hyvillään, että poliisit auttavat, kun taas psyykkisesti sairas ei välttämättä halua ottaa apua vastaan psykiatrialta, tai ei ole siihen tyytyväinen.
Noin itse asian ymmärsin, ettei kommentoija tarkoittanut suoranaisesti uhreja ja poliiseja, vaan vertauksena käytti tuota.

Lue lisää

Olen pahoillani, mutta itselläni vei yli 20 vuotta siitä, kun ymmärsin, että se hoito, mitä minulle on näiden vuosien aikana tarjottu, ei ollutkaan se oikea. Liian pitkän aikaa käytettyäni neuroleptejä, alkoholisoiduin, jouduin pahoinpidellyksi ja raiskatuksi elämäni aikana. En siis missään hoitopaikassa, vaan sen ulkopuolella. Väsymysoireet vain pahenivat lääkkeiden käytön takia. Olin itsetuhoinen käytännöllisesti katsottuna koko ajan.

Kun ensimmäisen kerran olin systeemin kanssa tekemisissä luotin terveydenhuollossa toimiviin. Uskoin ja luotin heihin. Se kaikki katosi, kun oireiden taustalla olevia asioita ei koskaan selvitetty, eikä se kiinnostanut hoitajia, ja lääkäreitä. Kun lääkkeet lihottivat muodottamaksi möhkäleeksi, ruokahalun kasvamisen takia. Kun menetin lähes kokonaan kävelykykyni. Kykenin tekemään päivässä vain muutaman asian, ja muutaman tunnin ajan. Sekö on oikeata ja ihmisarvoista elämää?

Jostakin syystä edellä esittämäsi lause: "Kun hoitotaho ja lääkärit haluavat vain auttaa potilasta", tuntuu aika absurdilta. Minä en muuten ole tuolloin yli 20 vuotta sitten haukkunut hoitotahoa.

Mutta 20 vuotta myöhemmin opin sentään kyseenalaistamaan hyvistä ja perustelluista syistä psykiatrian tapoja toimia ja hoitokäytäntöjä. Ne eivät suinkaan auta ihmisiä paranemaan, nousemaan jaloilleen, tai voimaan yhtään sen paremmin. Se on myytti, tai luotu illuusio. Oma elämäni ei lähtenyt mihinkään nousuputkeen. Myönnän sen, että itselläni on vastuuta ja osuutta asiaan. Mutta psykiatria ja sen lähestymistapa on aivan liian kapea. Siellä ei oteta tarpeeksi huomioon yksilön, eli ihmisen elämässä olevaa elämäntilannetta, olosuhteita ja tapahtumia. Hoitokulttuuri on aivan liian diagnoosi ja lääkekeskeinen.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pahoillani, mutta itselläni vei yli 20 vuotta siitä, kun ymmärsin, että se hoito, mitä minulle on näiden vuosien aikana tarjottu, ei ollutkaan se oikea. Liian pitkän aikaa käytettyäni neuroleptejä, alkoholisoiduin, jouduin pahoinpidellyksi ja raiskatuksi elämäni aikana. En siis missään hoitopaikassa, vaan sen ulkopuolella. Väsymysoireet vain pahenivat lääkkeiden käytön takia. Olin itsetuhoinen käytännöllisesti katsottuna koko ajan.

Kun ensimmäisen kerran olin systeemin kanssa tekemisissä luotin terveydenhuollossa toimiviin. Uskoin ja luotin heihin. Se kaikki katosi, kun oireiden taustalla olevia asioita ei koskaan selvitetty, eikä se kiinnostanut hoitajia, ja lääkäreitä. Kun lääkkeet lihottivat muodottamaksi möhkäleeksi, ruokahalun kasvamisen takia. Kun menetin lähes kokonaan kävelykykyni. Kykenin tekemään päivässä vain muutaman asian, ja muutaman tunnin ajan. Sekö on oikeata ja ihmisarvoista elämää?

Jostakin syystä edellä esittämäsi lause: "Kun hoitotaho ja lääkärit haluavat vain auttaa potilasta", tuntuu aika absurdilta. Minä en muuten ole tuolloin yli 20 vuotta sitten haukkunut hoitotahoa.

Mutta 20 vuotta myöhemmin opin sentään kyseenalaistamaan hyvistä ja perustelluista syistä psykiatrian tapoja toimia ja hoitokäytäntöjä. Ne eivät suinkaan auta ihmisiä paranemaan, nousemaan jaloilleen, tai voimaan yhtään sen paremmin. Se on myytti, tai luotu illuusio. Oma elämäni ei lähtenyt mihinkään nousuputkeen. Myönnän sen, että itselläni on vastuuta ja osuutta asiaan. Mutta psykiatria ja sen lähestymistapa on aivan liian kapea. Siellä ei oteta tarpeeksi huomioon yksilön, eli ihmisen elämässä olevaa elämäntilannetta, olosuhteita ja tapahtumia. Hoitokulttuuri on aivan liian diagnoosi ja lääkekeskeinen.

Lue lisää

Joten mitä niillä heidän palveluillaan tekee? Ei mitään. Älkää ihmiset menkö niihin palveluihin ollenkaan. En suosittele. Ei kannata luottaa. Hyöty jää olemattomaksi. Pahimmillaan ihminen menettää vain itsetuntonsa, koko hyvinvointinsa ja terveytensä. Niiden psyykelääkkeiden, pitkäaikaisen käytön takia, Ennen kuin uudistavat koko systeeminsä, asenteensa, potilaiden kohtelun ja käytössä olevat hoitomenetelmät.

Ennemmin kannattaaa hankkia itselleen hyvä ja luotettava tukiverkosto, jolta saada itselleen apua, ja keskustella heidän kanssaan. Se tarvitsee vain rohkeutta ja tahtoa siihen. Omat läheiset pystyy antamaan enemmän sitä konkreettista tukea, kuin itselle tuntemattomat, kliinisesti suhtautuvat alalla olevat.

Terv. yli 20 vuoden kokemuksella

Anonyymi kirjoitti:

Joten mitä niillä heidän palveluillaan tekee? Ei mitään. Älkää ihmiset menkö niihin palveluihin ollenkaan. En suosittele. Ei kannata luottaa. Hyöty jää olemattomaksi. Pahimmillaan ihminen menettää vain itsetuntonsa, koko hyvinvointinsa ja terveytensä. Niiden psyykelääkkeiden, pitkäaikaisen käytön takia, Ennen kuin uudistavat koko systeeminsä, asenteensa, potilaiden kohtelun ja käytössä olevat hoitomenetelmät.

Ennemmin kannattaaa hankkia itselleen hyvä ja luotettava tukiverkosto, jolta saada itselleen apua, ja keskustella heidän kanssaan. Se tarvitsee vain rohkeutta ja tahtoa siihen. Omat läheiset pystyy antamaan enemmän sitä konkreettista tukea, kuin itselle tuntemattomat, kliinisesti suhtautuvat alalla olevat.

Terv. yli 20 vuoden kokemuksella

Lue lisää

Edelliseen tekstiin pieni korjaus: siis pahin seuraus, mitä voi tulla on, että ihminen voi menettää paitsi itsetuntonsa, koko hyvinvointinsa ja terveytensä, niiden psyykelääkkeiden liian pitkäaikaisen käytön seurauksena. Jos hoitosysteemi uudistaa koko systeeminsä, asenteensa, potilaiden kohtelun ja käytössä olevat hoitomenetelmät, niin sitten niitä palveluita kannattaa käyttää.

Mutta kaikista parhainta apua ja tukea saa vain omilta läheisiltä. Ei miltään itselle tuntemattomilta, potilaita ignooraavalta, kategorisoivalta, ja kliinisesti kohtelevilta alalla olevilta.

Anonyymi kirjoitti:

Stigma tai yleistäminen on yksi ongelma, mutta stigma ei tule siitä, että televisiossa siitä toitotettaisiin, vaan siitä, että vakavat mielenterveyshäiriöt on sen verran yleisiä, että jokainen ihminen tuntee jonkun jolla sellainen on.

Sitten kun siellä annetaan parastaan niin vaikea sitä stigmaa on sitten enää perua, vaikka kuinka oltaisiin parannuttu, tai edes hyvässä hoitotasapainossa.

Mikään inttäminen tai vänkääminen ei sitä stigmaa pyyhi.

Lue lisää

Eipä pyyhikään, valitettavasti.
Jos ihminen sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä johonkin psyykkiseen sairauteen, aika usein siitä toipuu, voi jopa parantua kokonaan. Riippuu tosin sairauden laadusta.
Leima seuraa kuitenkin koko loppuelämän, joka ei sekään ole oikein.
Ihminen ( ent. potilas ) pystyy usein elämään ajattelematta itse sitä leimaa/leimautumista, mutta kyllä siihen ajoittain joissain tilanteissa on hyvinkin mahdollista " törmätä ".

Anonyymi kirjoitti:

Olen pahoillani, mutta itselläni vei yli 20 vuotta siitä, kun ymmärsin, että se hoito, mitä minulle on näiden vuosien aikana tarjottu, ei ollutkaan se oikea. Liian pitkän aikaa käytettyäni neuroleptejä, alkoholisoiduin, jouduin pahoinpidellyksi ja raiskatuksi elämäni aikana. En siis missään hoitopaikassa, vaan sen ulkopuolella. Väsymysoireet vain pahenivat lääkkeiden käytön takia. Olin itsetuhoinen käytännöllisesti katsottuna koko ajan.

Kun ensimmäisen kerran olin systeemin kanssa tekemisissä luotin terveydenhuollossa toimiviin. Uskoin ja luotin heihin. Se kaikki katosi, kun oireiden taustalla olevia asioita ei koskaan selvitetty, eikä se kiinnostanut hoitajia, ja lääkäreitä. Kun lääkkeet lihottivat muodottamaksi möhkäleeksi, ruokahalun kasvamisen takia. Kun menetin lähes kokonaan kävelykykyni. Kykenin tekemään päivässä vain muutaman asian, ja muutaman tunnin ajan. Sekö on oikeata ja ihmisarvoista elämää?

Jostakin syystä edellä esittämäsi lause: "Kun hoitotaho ja lääkärit haluavat vain auttaa potilasta", tuntuu aika absurdilta. Minä en muuten ole tuolloin yli 20 vuotta sitten haukkunut hoitotahoa.

Mutta 20 vuotta myöhemmin opin sentään kyseenalaistamaan hyvistä ja perustelluista syistä psykiatrian tapoja toimia ja hoitokäytäntöjä. Ne eivät suinkaan auta ihmisiä paranemaan, nousemaan jaloilleen, tai voimaan yhtään sen paremmin. Se on myytti, tai luotu illuusio. Oma elämäni ei lähtenyt mihinkään nousuputkeen. Myönnän sen, että itselläni on vastuuta ja osuutta asiaan. Mutta psykiatria ja sen lähestymistapa on aivan liian kapea. Siellä ei oteta tarpeeksi huomioon yksilön, eli ihmisen elämässä olevaa elämäntilannetta, olosuhteita ja tapahtumia. Hoitokulttuuri on aivan liian diagnoosi ja lääkekeskeinen.

Lue lisää

Ei sinun tarvitse mitään pahoitella ( aloitit kommenttisi " olen pahoillani " ), miksi pitäisi olla ?
Eikä kukaan ole sinua syyttänyt täällä mistään.
Itsellänikin on monenlaisia mielipiteitä psykiatrisesta hoidosta, minullakin yli 20 vuoden ajalta, ja ymmärrän hyvin, että jokainen ajattelee, ja kokee ne asiat omalla tavallaan.
Tosin kymmenien vuosien kokemusten jälkeen on pakko todeta, että taisi siitä psykiatriasta jotain apuakin olla, koska olen elämääni tähänkin päivään asti pystynyt jatkamaan. Tietenkin itse oli tehtävä se suurin työ oman itseni eteen, mutta yksin en olisi siihen pystynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Joten mitä niillä heidän palveluillaan tekee? Ei mitään. Älkää ihmiset menkö niihin palveluihin ollenkaan. En suosittele. Ei kannata luottaa. Hyöty jää olemattomaksi. Pahimmillaan ihminen menettää vain itsetuntonsa, koko hyvinvointinsa ja terveytensä. Niiden psyykelääkkeiden, pitkäaikaisen käytön takia, Ennen kuin uudistavat koko systeeminsä, asenteensa, potilaiden kohtelun ja käytössä olevat hoitomenetelmät.

Ennemmin kannattaaa hankkia itselleen hyvä ja luotettava tukiverkosto, jolta saada itselleen apua, ja keskustella heidän kanssaan. Se tarvitsee vain rohkeutta ja tahtoa siihen. Omat läheiset pystyy antamaan enemmän sitä konkreettista tukea, kuin itselle tuntemattomat, kliinisesti suhtautuvat alalla olevat.

Terv. yli 20 vuoden kokemuksella

Lue lisää

Eivät omaisetkaan aina jaksa huolehtia sairaasta läheisestään. Psykiatriaahan ei tarvittaisi lainkaan, jos kaikilla omaisten voimavarat riittäisivät läheisensä hoitamaan.
Jos sairaus oireilee pahasti, siinä väsyy pikkuhiljaa myös se tukiverkosta, ja ammattilaiset ovat siinä kohtaa hyvinkin tervetulleita avuksi.
Totta kai tukiverkostosta ja omaisista on iso apu ja tuki, mutta sekin on totuus, ettei ihan kaikilla sellaisia ole edes olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Olettamus, tai tässä tapauksessa sinun olettamuksesi ei ole tiedon väärti.

Olisiko stigmaa olemassa, jos se olisi vain yhden ihmisen olettamus?

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko stigmaa olemassa, jos se olisi vain yhden ihmisen olettamus?

Onko saivartelu, sarkasmi, tai trollaus kivaa? Tai harrastus?

Anonyymi kirjoitti:

Stigma tai yleistäminen on yksi ongelma, mutta stigma ei tule siitä, että televisiossa siitä toitotettaisiin, vaan siitä, että vakavat mielenterveyshäiriöt on sen verran yleisiä, että jokainen ihminen tuntee jonkun jolla sellainen on.

Sitten kun siellä annetaan parastaan niin vaikea sitä stigmaa on sitten enää perua, vaikka kuinka oltaisiin parannuttu, tai edes hyvässä hoitotasapainossa.

Mikään inttäminen tai vänkääminen ei sitä stigmaa pyyhi.

Lue lisää

Tunnen itsekin muutaman ihmisen, joilla on vakavia mielenterveyshäiriöitä, ja he ovat silti ihmisiä muiden joukossa. Samanarvoisia kuin kaikki muutkin, sairaudestaan huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Olisiko stigmaa olemassa, jos se olisi vain yhden ihmisen olettamus?

Silloin kun asioista ei ole tietoa, silloin yleensä oletetaan.
Jos sitä tietoa olisi enemmän vaikka mielenterveyshäiriöistä ja niistä kärsivistä ihmisistä, kenties ne leimat ja stigmat jäisivät vähemmälle.
Kun hankkii tietoa, ei tarvitse enää olettaa.

Yleensä mitä laajempi näkökulma on, käsittää asioista monia eri puolia.
Suurimmassa osassa ihmisen elämään liittyvissä asioissa on sekä hyvää, että huonoa.
Kumpaa sitten alkaa enemmän mielessään pyörittelemään, on aika ratkaisevaa hyvinvoinnin kannalta.

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä mitä laajempi näkökulma on, käsittää asioista monia eri puolia.
Suurimmassa osassa ihmisen elämään liittyvissä asioissa on sekä hyvää, että huonoa.
Kumpaa sitten alkaa enemmän mielessään pyörittelemään, on aika ratkaisevaa hyvinvoinnin kannalta.

Lue lisää

Elämä on monenlainen juttu.

Kiitos. On kiva sentään saada edes vähän myönteistäkin palautetta. Ennätin masentua pahoin ja harkita palaamista vanhoihin vähemmän terveisiin elämäntapoihin. Tällä hetkellä on todella vaikeaa, väsymyksen pahentumisen takia.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. On kiva sentään saada edes vähän myönteistäkin palautetta. Ennätin masentua pahoin ja harkita palaamista vanhoihin vähemmän terveisiin elämäntapoihin. Tällä hetkellä on todella vaikeaa, väsymyksen pahentumisen takia.

Lue lisää

No kiitos kun kerroit! Ihmisiä me kaikki olemme, vaikka väliin se tuntuu ettei niin ole.
Jos koit saaneesi myönteistä palautetta, niin se oli hyvä ja se oli meidän lähimmäisten taholta pientä mutta oikeaa asiaa. Ei pidä lyödä lyötyä!
Koeta nyt jaksaa vaikka päivä kerrallaan, siis parempaan suuntaan.... Kyllä voi sitten tulla enemmänkin helpottavia asioita. Pää pystyyn päin tuulta!! Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti:

Elämä on monenlainen juttu.

Juurikin näin. Ja sen takia elämä on ajoittain aika haasteellista.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. On kiva sentään saada edes vähän myönteistäkin palautetta. Ennätin masentua pahoin ja harkita palaamista vanhoihin vähemmän terveisiin elämäntapoihin. Tällä hetkellä on todella vaikeaa, väsymyksen pahentumisen takia.

Lue lisää

Suosittelen pysymään mahdollisimman kaukana tästä foorumista, jos vähänkään on jaksamisen kanssa niin ja näin, riippumatta siitä, mitä kuppikuntaa edustaa.

Anonyymi kirjoitti:

Suosittelen pysymään mahdollisimman kaukana tästä foorumista, jos vähänkään on jaksamisen kanssa niin ja näin, riippumatta siitä, mitä kuppikuntaa edustaa.

Kiitos hyvästä neuvosta!

Monipuolisia asioita kirjoitit.

Masennusta hoidetaan biologisena vaivana.
Ja kemotearpioilla.

Masennus on mielen sairaus, pahimmillaan kuin henkinen kuolema! Laamannus, toivottomuus, otteen menettäminen, itsensä näkeminen negatiivisessa tasossa.

Masennus on kuin paha peikko, se manipuloi ihmistä. Masentunut alkaa uskoa ajatuksia: olet toivoton, arvoton, turha mitään yrittää.... usko nyt... ja pistä rohdot poskeesi....

Sitten?

Onko olo onnellinen?

Anonyymi kirjoitti:

Monipuolisia asioita kirjoitit.

Masennusta hoidetaan biologisena vaivana.
Ja kemotearpioilla.

Masennus on mielen sairaus, pahimmillaan kuin henkinen kuolema! Laamannus, toivottomuus, otteen menettäminen, itsensä näkeminen negatiivisessa tasossa.

Masennus on kuin paha peikko, se manipuloi ihmistä. Masentunut alkaa uskoa ajatuksia: olet toivoton, arvoton, turha mitään yrittää.... usko nyt... ja pistä rohdot poskeesi....

Sitten?

Onko olo onnellinen?

Lue lisää

En tiedä kannattaako kaikkea niputtaa muutenkaan masennukseksi. Esim huono itsetunto tai heikko minäpystyvyys voi liittyä muuhunkin ja silloin on fiksua pureutua siihen.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä kannattaako kaikkea niputtaa muutenkaan masennukseksi. Esim huono itsetunto tai heikko minäpystyvyys voi liittyä muuhunkin ja silloin on fiksua pureutua siihen.

Huonon itsetunnon asia ei ole samaa kuin masennus.
Mutta SIITÄ voi kehkeytyä masennuskin, jos se saa pysyvän otteen.

Siksi KAIKKIIN asioihin, ongelmiin jotka voi olla johtamassa masennukseen on hyvä tarttua, hoitaa niitä parhaansa mukaan.
Se on profylaxiaa, siis ennalta ehkäisevää.
Masennuksen tuntomerkit ovat olemassa.

Mut helposti joku sanoo: olen masentunut.

Vaikka kyseessä olisi jokin alakulo, huono hetki.

Surukaan ei ole samaa kuin masennus.

Mutta surusta voi poikia masennus. Siksi surukin pitää työstää, jos vain jaksaa.

Niin monta erilaista asiaa.

Kun ne TUNNISTAA; voi niihin tarttua ja koettaa saada järjestykseen.

Anonyymi kirjoitti:

Huonon itsetunnon asia ei ole samaa kuin masennus.
Mutta SIITÄ voi kehkeytyä masennuskin, jos se saa pysyvän otteen.

Siksi KAIKKIIN asioihin, ongelmiin jotka voi olla johtamassa masennukseen on hyvä tarttua, hoitaa niitä parhaansa mukaan.
Se on profylaxiaa, siis ennalta ehkäisevää.
Masennuksen tuntomerkit ovat olemassa.

Mut helposti joku sanoo: olen masentunut.

Vaikka kyseessä olisi jokin alakulo, huono hetki.

Surukaan ei ole samaa kuin masennus.

Mutta surusta voi poikia masennus. Siksi surukin pitää työstää, jos vain jaksaa.

Niin monta erilaista asiaa.

Kun ne TUNNISTAA; voi niihin tarttua ja koettaa saada järjestykseen.

Lue lisää

Jos vain identifioituu masennukseen omien oireiden ytimenä, voi jäädä ymmärtämättä moninaiset syyt siellä taustalla ja asiat mitä masennus viestittää. Se kertoo parhaimmillaan viestin joka on kompassi parempaan oloon, esim. olen kohdellut kehoani kaltoin alkoholilla, olen stressannut itseäni aivan liikaa, minulla on ollut raskas vuosi enkä ole antanut itseni surra, lapsuusiän trauma haluaisi tulla käsitellyksi koska eristän itseäni sen takia enkä koskaan oikein voi hyvin jne.

Anonyymi kirjoitti:

Jos vain identifioituu masennukseen omien oireiden ytimenä, voi jäädä ymmärtämättä moninaiset syyt siellä taustalla ja asiat mitä masennus viestittää. Se kertoo parhaimmillaan viestin joka on kompassi parempaan oloon, esim. olen kohdellut kehoani kaltoin alkoholilla, olen stressannut itseäni aivan liikaa, minulla on ollut raskas vuosi enkä ole antanut itseni surra, lapsuusiän trauma haluaisi tulla käsitellyksi koska eristän itseäni sen takia enkä koskaan oikein voi hyvin jne.

Lue lisää

Jos vain identifioituu masennukseen omien oireiden ytimenä, voi jäädä ymmärtämättä moninaiset syyt siellä taustalla ja asiat mitä masennus viestittää. "

Kommenttia: Hyviä ajatuksia!

Masennukseen johtavia asioita elämässä voi olla monai?

Vaatii siis otetta, että tarttuu niihin, jos voi. Ja koettaa saada ne ruotuun.
On sanottu niinkin, että
- masennsu on itseen suunnattua vihaa!

Ongelmista kääntyy mieli itseä vastaan.... kun ei voi tai osaa purkaa ongelmaa mitenkään?

Ei edes tunnwtasolla. Jä ikään kuin vangiksi, putoaa itsevihaamisen ja itsensä syytösten tilaan. K..

Mitähän mä teen taas väärin, kun ihan kohtuu hyvää hoitoa tulee, vaikka diagnooseja on muille jakaa.

Noinkin voi käydä? Lääkärit katsoo tietyllä tavalla? Ja fyysiset sairaudet voidaan niputtaa mt-ongelmien piikkiin= Ei ole outoa se.

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän mä teen taas väärin, kun ihan kohtuu hyvää hoitoa tulee, vaikka diagnooseja on muille jakaa.

Ole onnellinen olossasi, ja pysy linjassasi. Toisilla on toisia kokemuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Mitähän mä teen taas väärin, kun ihan kohtuu hyvää hoitoa tulee, vaikka diagnooseja on muille jakaa.

Itse olen kohdannut vaihtelevaa hoitotasoa.
Joskus hoidetaan, joskus ei edes kuunnelle/kuulla, tai edes uskota.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olen kohdannut vaihtelevaa hoitotasoa.
Joskus hoidetaan, joskus ei edes kuunnelle/kuulla, tai edes uskota.

Tuo on ihan tavallista monesti.

Kaiken kaikkiaan paljojen lääkkeiden käyttö on rasite elimistölle. Se tiedetään.

Minulla kävi juuri noin.
En kiellä sitä tosiasiaa, että olin kyllä hoidon tarpeessa aikoinaan. Mutta sitten tuli vahvat lääkitykset, joita jatkuvasti lisäiltiin ja vaihdeltiin. Mukana oli koko ajan myös muut ongelmat, päihteet, ym.
Sieltä oli todella vaikeaa lähteä ylöspäin, pahemmaksi vain meni pitkän aikaa, ennen kuin tuli eteen tilanne, että oli pakko saada aikaan muutos, muuten olisi käynyt kaikkein pahimmin.
Vaatii aika paljon, että " haksahtaisin " uudestaan. Vaikka tulevastakaan ei voi koskaan tietää.

Tuokin on totta. Paitsi, että joskus elämä voi olla ja on täyttä helvettiä. Taivaasta en tiedä, onko sitä edes olemassa. On olemassa siihen maanpäälliseen helvettiin liittyvä sanontakin.

Onpahan tämä ketju!

Minut viedään ( toivottavasti ) hautausmaalle sitten joskus. En usko helvettiin enkä taivaaseen.

Anonyymi kirjoitti:

Minut viedään ( toivottavasti ) hautausmaalle sitten joskus. En usko helvettiin enkä taivaaseen.

mä uskon että loppuni voi häämöttää piankin jos sota syttyy Suomen ja venäjän välillä että en jaksaisi semmosessa maassa elää enää että loppu tulis. En usko ainakaan helvettiin.

Koska liian pitkäaikainen neuroleptien käyttö on vaurioittanut olennaisesti joitakin kirjoittamiseen liittyviä puolia, niin vielä pieni korjaus: elämä on myös oman pienuutensa ja ja vähäpätöisyyden myöntämistä. En ole ketään toista parempi, enkä viisaampi. Yritin ainakin parhaani.

Kiitos!

Kiitos aloituksesta ja tästä viimeisestä asiallisesta kommentista.
Hoitoalan ammattilaisena on aika ajoin kiinnostavaa lukea mitä ihmisten parissa liikkuu?

Siinä tapauksessa jäävät paljosta ja hyvästä paitsi. Eli on heidän oma vahinkonsa, jos eivät tule tänne lukemaan ja katsomaan mt-palveluita käyttäneiden omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Se ei ole tänne kirjoittavien vika. Koska jokainen palaute, myös somessa tehty, on arvokas ja tärkeä. Jos vastapuoli, tai kuka tahansa ajattelee toisin, pitää sitä toisarvoisena, tao että kokemukset ja kommentit ovat subjektiivisia, se vika aivan samalla tavalla vastaanottajassa ja valmiiksi otetussa asenteessa.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä tapauksessa jäävät paljosta ja hyvästä paitsi. Eli on heidän oma vahinkonsa, jos eivät tule tänne lukemaan ja katsomaan mt-palveluita käyttäneiden omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Se ei ole tänne kirjoittavien vika. Koska jokainen palaute, myös somessa tehty, on arvokas ja tärkeä. Jos vastapuoli, tai kuka tahansa ajattelee toisin, pitää sitä toisarvoisena, tao että kokemukset ja kommentit ovat subjektiivisia, se vika aivan samalla tavalla vastaanottajassa ja valmiiksi otetussa asenteessa.

Lue lisää

Somea aina haukutaan siitä, että sillä ei mitään painoarvoa, tai uskottavuutta. Itse olen tästä eri mieltä. Tottahan on sekin, että aivan liian somessa käyty keskustelu menee solvaamiseksi, haukkumiseksi ja jopa trollausta esiintyy. Joillekin tämä on jopa harrastus, että pääsee hyökkäämään kirjoittajien kimppuun.

Olen ollut somessa yhteensä noin 14 vuoden ajan, josta kahdeksan vuoden ajan tällä palstalla. Itseäni motivoi se ja päämääräni on ollut aina olla rehellinen, kertoa totuudenmukaisesti psykiatriaan liittyvistä puolista. Julkisessa mediassa ei tuoda esille esim. hoitomenetelmiin, heidän linjauksiin, asenteisiin ja potilaiden kohteluun liittyviä puolia. Pääasiassa isoissa mediayrityksissä äänessä on se ns. virallinen taho, eivät niinkään palveluita käyttävät asiakkaat.

Jotkin tietyt ylilyönnit, kuten Kupittaan sairaalassa tapahtuneet potilaiden pahoinpitelyt hoitajien tekemänä, tai Leponex-lääkkeen haittavaikutukset, vammaisten ihmisten pompottelemiset virkarattaissa, että on joutunut pakkohoitoon, no, nämä muutamat asiat ovat tulleet esille. Mutta ei ole tuotu esille laajemmin kritiikkiä siitä, että kannattaako mt-diagnosoituja hoitaa pelkillä lääkkeillä, kuten esim. skitsofreniapotilaille on nykyisin pääasiallisena hoitona vain ylläpitolääkitykset, useimmiten neuroleptit. Käypähoitosuosituksista en näe mitään uutisointia esim. sen osalta, että onko järkevää ohjeistaa psykoosisairaita käyttämään neuroleptejä käyttämään koko elämän ajan. Etenkin. kun on tullut jo joitakin viitteitä ja todisteita siitä, että antikolinenergiset lääkkeet vaikuttavat aivojen kognitiiviseen toimintaan heikentävästi. Eli esim. neuroleptit voivat aikaistaa yksilön sairastumista ennen aikaisesti dementiaan. Onko se oikeutettua määrätä ihmisille lääkkeitä jonkin sairauden hoitoon, joka aiheuttaakin kenties toisen, jopa vakavamman sairauden. Itse en usko siihen hypoteesiin, että kerran mt-oireita saanut on koko loppuelämänsä sairas. Minusta se on myytti ja jollakin tavalla absurdia.

Minä olen ainakin puhunut totta, kaikessa mitä olen kirjoittanut. Koski se nyt omakohtaisia kokemuksia hoitosysteemistä, lääkkeiden haittavaikutuksia, tai mitä tahansa. Edelleen olen sitä mieltä, että en suosittele kenellekään aloittamaan koskaan minkään mt-palvelun, tai ainakaan lääkkeiden käyttämistä. Kyseisten lääkkeiden merkittävien haittavaikutusten, muiden vakavien sairauksien tulemisen riskin takia, ja koska psykiatria on aivan liian medikalisoitunutta. Tiedän, että tästä mielipiteestä ei pidetä. Mutta pysyn sanojeni takia. Siksi, koska uhreja on jo tullut aivan liian paljon. Tästä nykyisestä nuoresta, uudesta sukupolvesta ei tarvitsisi tehdä enää enempiä uhreja. Alalla olevien pitää ottaa ja kantaa vastuuta. ja toimia eettisesti ja moraalisesti oikein. Se edellyttää tosiasioiden tunnustamista. Että systeemi ei toimi oikealla tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Somea aina haukutaan siitä, että sillä ei mitään painoarvoa, tai uskottavuutta. Itse olen tästä eri mieltä. Tottahan on sekin, että aivan liian somessa käyty keskustelu menee solvaamiseksi, haukkumiseksi ja jopa trollausta esiintyy. Joillekin tämä on jopa harrastus, että pääsee hyökkäämään kirjoittajien kimppuun.

Olen ollut somessa yhteensä noin 14 vuoden ajan, josta kahdeksan vuoden ajan tällä palstalla. Itseäni motivoi se ja päämääräni on ollut aina olla rehellinen, kertoa totuudenmukaisesti psykiatriaan liittyvistä puolista. Julkisessa mediassa ei tuoda esille esim. hoitomenetelmiin, heidän linjauksiin, asenteisiin ja potilaiden kohteluun liittyviä puolia. Pääasiassa isoissa mediayrityksissä äänessä on se ns. virallinen taho, eivät niinkään palveluita käyttävät asiakkaat.

Jotkin tietyt ylilyönnit, kuten Kupittaan sairaalassa tapahtuneet potilaiden pahoinpitelyt hoitajien tekemänä, tai Leponex-lääkkeen haittavaikutukset, vammaisten ihmisten pompottelemiset virkarattaissa, että on joutunut pakkohoitoon, no, nämä muutamat asiat ovat tulleet esille. Mutta ei ole tuotu esille laajemmin kritiikkiä siitä, että kannattaako mt-diagnosoituja hoitaa pelkillä lääkkeillä, kuten esim. skitsofreniapotilaille on nykyisin pääasiallisena hoitona vain ylläpitolääkitykset, useimmiten neuroleptit. Käypähoitosuosituksista en näe mitään uutisointia esim. sen osalta, että onko järkevää ohjeistaa psykoosisairaita käyttämään neuroleptejä käyttämään koko elämän ajan. Etenkin. kun on tullut jo joitakin viitteitä ja todisteita siitä, että antikolinenergiset lääkkeet vaikuttavat aivojen kognitiiviseen toimintaan heikentävästi. Eli esim. neuroleptit voivat aikaistaa yksilön sairastumista ennen aikaisesti dementiaan. Onko se oikeutettua määrätä ihmisille lääkkeitä jonkin sairauden hoitoon, joka aiheuttaakin kenties toisen, jopa vakavamman sairauden. Itse en usko siihen hypoteesiin, että kerran mt-oireita saanut on koko loppuelämänsä sairas. Minusta se on myytti ja jollakin tavalla absurdia.

Minä olen ainakin puhunut totta, kaikessa mitä olen kirjoittanut. Koski se nyt omakohtaisia kokemuksia hoitosysteemistä, lääkkeiden haittavaikutuksia, tai mitä tahansa. Edelleen olen sitä mieltä, että en suosittele kenellekään aloittamaan koskaan minkään mt-palvelun, tai ainakaan lääkkeiden käyttämistä. Kyseisten lääkkeiden merkittävien haittavaikutusten, muiden vakavien sairauksien tulemisen riskin takia, ja koska psykiatria on aivan liian medikalisoitunutta. Tiedän, että tästä mielipiteestä ei pidetä. Mutta pysyn sanojeni takia. Siksi, koska uhreja on jo tullut aivan liian paljon. Tästä nykyisestä nuoresta, uudesta sukupolvesta ei tarvitsisi tehdä enää enempiä uhreja. Alalla olevien pitää ottaa ja kantaa vastuuta. ja toimia eettisesti ja moraalisesti oikein. Se edellyttää tosiasioiden tunnustamista. Että systeemi ei toimi oikealla tavalla.

Lue lisää

Muutama sana jäi edellisestä tekstistä. Toivottavasti ei haitannut lukemista.

Yksi lisäys vielä edelliseen: julkisessa mediassa ei tuoda esille hoidon laatuun liittyviä asioita. Esim. avopuolella se hoito on aivan liian smalltalkkimaista. Mitään hoidollista hyöytyä niistä ei ole käyttäjälle.

Muutama vuosi sitten mainittiin resurssivajeet, pulat, ja ylipitkät hoitojonot, mutta tätä näkökulmaa ei ole tuotu esille, että kannattaako noin huonolaatuisia ja pääasiassa diagnosointiin, lokerointiin ja lääkityksiin pohjautuvia hoitoja edes käyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä tapauksessa jäävät paljosta ja hyvästä paitsi. Eli on heidän oma vahinkonsa, jos eivät tule tänne lukemaan ja katsomaan mt-palveluita käyttäneiden omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Se ei ole tänne kirjoittavien vika. Koska jokainen palaute, myös somessa tehty, on arvokas ja tärkeä. Jos vastapuoli, tai kuka tahansa ajattelee toisin, pitää sitä toisarvoisena, tao että kokemukset ja kommentit ovat subjektiivisia, se vika aivan samalla tavalla vastaanottajassa ja valmiiksi otetussa asenteessa.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa " vastapuoli " ?
Mihin se tässä yhdistetään, keskenään eri mieltä olevat potilaat, vai lääkäri-potilas asetelma ?
Miksi toisen olisi oltava vastapuoli ?

Anonyymi kirjoitti:

Somea aina haukutaan siitä, että sillä ei mitään painoarvoa, tai uskottavuutta. Itse olen tästä eri mieltä. Tottahan on sekin, että aivan liian somessa käyty keskustelu menee solvaamiseksi, haukkumiseksi ja jopa trollausta esiintyy. Joillekin tämä on jopa harrastus, että pääsee hyökkäämään kirjoittajien kimppuun.

Olen ollut somessa yhteensä noin 14 vuoden ajan, josta kahdeksan vuoden ajan tällä palstalla. Itseäni motivoi se ja päämääräni on ollut aina olla rehellinen, kertoa totuudenmukaisesti psykiatriaan liittyvistä puolista. Julkisessa mediassa ei tuoda esille esim. hoitomenetelmiin, heidän linjauksiin, asenteisiin ja potilaiden kohteluun liittyviä puolia. Pääasiassa isoissa mediayrityksissä äänessä on se ns. virallinen taho, eivät niinkään palveluita käyttävät asiakkaat.

Jotkin tietyt ylilyönnit, kuten Kupittaan sairaalassa tapahtuneet potilaiden pahoinpitelyt hoitajien tekemänä, tai Leponex-lääkkeen haittavaikutukset, vammaisten ihmisten pompottelemiset virkarattaissa, että on joutunut pakkohoitoon, no, nämä muutamat asiat ovat tulleet esille. Mutta ei ole tuotu esille laajemmin kritiikkiä siitä, että kannattaako mt-diagnosoituja hoitaa pelkillä lääkkeillä, kuten esim. skitsofreniapotilaille on nykyisin pääasiallisena hoitona vain ylläpitolääkitykset, useimmiten neuroleptit. Käypähoitosuosituksista en näe mitään uutisointia esim. sen osalta, että onko järkevää ohjeistaa psykoosisairaita käyttämään neuroleptejä käyttämään koko elämän ajan. Etenkin. kun on tullut jo joitakin viitteitä ja todisteita siitä, että antikolinenergiset lääkkeet vaikuttavat aivojen kognitiiviseen toimintaan heikentävästi. Eli esim. neuroleptit voivat aikaistaa yksilön sairastumista ennen aikaisesti dementiaan. Onko se oikeutettua määrätä ihmisille lääkkeitä jonkin sairauden hoitoon, joka aiheuttaakin kenties toisen, jopa vakavamman sairauden. Itse en usko siihen hypoteesiin, että kerran mt-oireita saanut on koko loppuelämänsä sairas. Minusta se on myytti ja jollakin tavalla absurdia.

Minä olen ainakin puhunut totta, kaikessa mitä olen kirjoittanut. Koski se nyt omakohtaisia kokemuksia hoitosysteemistä, lääkkeiden haittavaikutuksia, tai mitä tahansa. Edelleen olen sitä mieltä, että en suosittele kenellekään aloittamaan koskaan minkään mt-palvelun, tai ainakaan lääkkeiden käyttämistä. Kyseisten lääkkeiden merkittävien haittavaikutusten, muiden vakavien sairauksien tulemisen riskin takia, ja koska psykiatria on aivan liian medikalisoitunutta. Tiedän, että tästä mielipiteestä ei pidetä. Mutta pysyn sanojeni takia. Siksi, koska uhreja on jo tullut aivan liian paljon. Tästä nykyisestä nuoresta, uudesta sukupolvesta ei tarvitsisi tehdä enää enempiä uhreja. Alalla olevien pitää ottaa ja kantaa vastuuta. ja toimia eettisesti ja moraalisesti oikein. Se edellyttää tosiasioiden tunnustamista. Että systeemi ei toimi oikealla tavalla.

Lue lisää

Eipä kenellekään tarvitse suositella, ketään ei tarvitse myöskään kieltää, se on jokaisen oma asia, jos haluaa apua hakea.
Jos itsellä on huonoja kokemuksia, ei sitä koskaan tiedä, miten joku toinen apua tarvitseva mahdollisesta hoidosta ajattelee.
Itse jättäisin hoitopäätökset lääkärin ja potilaan väliseksi asiaksi. Ehkä silloin mukana olisin, jos olisi joku läheinen potilaana, haluaisin tietää, miten hoitotaho toimii, jne.
Hoidossa ei ole kaikki asiat kehuttavia, epäkohtiakin on, mutta ei kaikki ole täysin tyrmättävääkään.
Asiaa voi miettiä monelta eri suunnalta.

Anonyymi kirjoitti:

Somea aina haukutaan siitä, että sillä ei mitään painoarvoa, tai uskottavuutta. Itse olen tästä eri mieltä. Tottahan on sekin, että aivan liian somessa käyty keskustelu menee solvaamiseksi, haukkumiseksi ja jopa trollausta esiintyy. Joillekin tämä on jopa harrastus, että pääsee hyökkäämään kirjoittajien kimppuun.

Olen ollut somessa yhteensä noin 14 vuoden ajan, josta kahdeksan vuoden ajan tällä palstalla. Itseäni motivoi se ja päämääräni on ollut aina olla rehellinen, kertoa totuudenmukaisesti psykiatriaan liittyvistä puolista. Julkisessa mediassa ei tuoda esille esim. hoitomenetelmiin, heidän linjauksiin, asenteisiin ja potilaiden kohteluun liittyviä puolia. Pääasiassa isoissa mediayrityksissä äänessä on se ns. virallinen taho, eivät niinkään palveluita käyttävät asiakkaat.

Jotkin tietyt ylilyönnit, kuten Kupittaan sairaalassa tapahtuneet potilaiden pahoinpitelyt hoitajien tekemänä, tai Leponex-lääkkeen haittavaikutukset, vammaisten ihmisten pompottelemiset virkarattaissa, että on joutunut pakkohoitoon, no, nämä muutamat asiat ovat tulleet esille. Mutta ei ole tuotu esille laajemmin kritiikkiä siitä, että kannattaako mt-diagnosoituja hoitaa pelkillä lääkkeillä, kuten esim. skitsofreniapotilaille on nykyisin pääasiallisena hoitona vain ylläpitolääkitykset, useimmiten neuroleptit. Käypähoitosuosituksista en näe mitään uutisointia esim. sen osalta, että onko järkevää ohjeistaa psykoosisairaita käyttämään neuroleptejä käyttämään koko elämän ajan. Etenkin. kun on tullut jo joitakin viitteitä ja todisteita siitä, että antikolinenergiset lääkkeet vaikuttavat aivojen kognitiiviseen toimintaan heikentävästi. Eli esim. neuroleptit voivat aikaistaa yksilön sairastumista ennen aikaisesti dementiaan. Onko se oikeutettua määrätä ihmisille lääkkeitä jonkin sairauden hoitoon, joka aiheuttaakin kenties toisen, jopa vakavamman sairauden. Itse en usko siihen hypoteesiin, että kerran mt-oireita saanut on koko loppuelämänsä sairas. Minusta se on myytti ja jollakin tavalla absurdia.

Minä olen ainakin puhunut totta, kaikessa mitä olen kirjoittanut. Koski se nyt omakohtaisia kokemuksia hoitosysteemistä, lääkkeiden haittavaikutuksia, tai mitä tahansa. Edelleen olen sitä mieltä, että en suosittele kenellekään aloittamaan koskaan minkään mt-palvelun, tai ainakaan lääkkeiden käyttämistä. Kyseisten lääkkeiden merkittävien haittavaikutusten, muiden vakavien sairauksien tulemisen riskin takia, ja koska psykiatria on aivan liian medikalisoitunutta. Tiedän, että tästä mielipiteestä ei pidetä. Mutta pysyn sanojeni takia. Siksi, koska uhreja on jo tullut aivan liian paljon. Tästä nykyisestä nuoresta, uudesta sukupolvesta ei tarvitsisi tehdä enää enempiä uhreja. Alalla olevien pitää ottaa ja kantaa vastuuta. ja toimia eettisesti ja moraalisesti oikein. Se edellyttää tosiasioiden tunnustamista. Että systeemi ei toimi oikealla tavalla.

Lue lisää

Itse olisin ainakin huolissani mielialalääkkeiden liiallisesta määrämisestä lapsille ja nuorille. Esim. ihan tavallisista SSRI-lääkkeistä vierottautuminen on todella äärimmäisen vaikeaa.

Syy, miksi olen ylipäätään kirjoittanut tällä palstalla, ja tuonut asioita esille on se, että minä välitän näistä nuorista ihmisistä. Sitä en tiedä, että välittävätkö itse alalla olevat. Koska otaksun, että vielä silloin, kun he opiskelevat alalle, oli sitten kyseessä hoitaja, tai lääkäri, heillä on varmaan siinä takana hyvä tahto, ja että he haluavat tehdä hyödyllistä työtä ja auttaakseen henkisesti kärsiviä ihmisiä. Mutta minne se sitten karisee matkan aikana ja varrella. Nimittäin omien ja joku toinenkin sanoi sitä, että hänen havaintojensa mukaan julkisen puolen hoitajat ovat aika paljon keskenään siellä työyksiköissään. Miksi he keskustelevat niin vähän itse potilaiden kanssa? Onko kyseessä joku ihme luokka-, tai kategorisointiajattelu? Ja sitten ne potilaille esitetyt kysymykset ovat tavattoman ylimalkaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olisin ainakin huolissani mielialalääkkeiden liiallisesta määrämisestä lapsille ja nuorille. Esim. ihan tavallisista SSRI-lääkkeistä vierottautuminen on todella äärimmäisen vaikeaa.

Syy, miksi olen ylipäätään kirjoittanut tällä palstalla, ja tuonut asioita esille on se, että minä välitän näistä nuorista ihmisistä. Sitä en tiedä, että välittävätkö itse alalla olevat. Koska otaksun, että vielä silloin, kun he opiskelevat alalle, oli sitten kyseessä hoitaja, tai lääkäri, heillä on varmaan siinä takana hyvä tahto, ja että he haluavat tehdä hyödyllistä työtä ja auttaakseen henkisesti kärsiviä ihmisiä. Mutta minne se sitten karisee matkan aikana ja varrella. Nimittäin omien ja joku toinenkin sanoi sitä, että hänen havaintojensa mukaan julkisen puolen hoitajat ovat aika paljon keskenään siellä työyksiköissään. Miksi he keskustelevat niin vähän itse potilaiden kanssa? Onko kyseessä joku ihme luokka-, tai kategorisointiajattelu? Ja sitten ne potilaille esitetyt kysymykset ovat tavattoman ylimalkaisia.

Lue lisää

Edelliseen vielä lisäys: mitä hoidollista hyötyä on siitä, jos alalla olevat hoitajat eivät keskustele itse asiakkaiden kanssa? Tai tekevät sitä todella vähän.

Voisiko joku valaista tätä asiaa? Sillä tätä asiaa ei voi selitellä millään resurssivajeella. He ovat siellä töissä ja paikan päällä ja juttelevat enemmän keskenään, kuin potilaiden kanssa. Tuleeko tämä yllätyksenä jollekulle?

Toki onhan kyseessä vahvasti hierarkiaan pohjautuva. Se on tullut erittäin selväksi. Mutta kuten sanoin. Voisiko joku valaista tätä asiaa? Mikä on se syy, miksi hoitajat eivät keskustele itse potilaiden kanssa?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä lisäys: mitä hoidollista hyötyä on siitä, jos alalla olevat hoitajat eivät keskustele itse asiakkaiden kanssa? Tai tekevät sitä todella vähän.

Voisiko joku valaista tätä asiaa? Sillä tätä asiaa ei voi selitellä millään resurssivajeella. He ovat siellä töissä ja paikan päällä ja juttelevat enemmän keskenään, kuin potilaiden kanssa. Tuleeko tämä yllätyksenä jollekulle?

Toki onhan kyseessä vahvasti hierarkiaan pohjautuva. Se on tullut erittäin selväksi. Mutta kuten sanoin. Voisiko joku valaista tätä asiaa? Mikä on se syy, miksi hoitajat eivät keskustele itse potilaiden kanssa?

Lue lisää

Löytyykö tältä palstalta niin älykästä ja viisasta, joka tietää kyseiseen edellä mainittuu kysymykseen vastauksen? Se on selkeästi esitetty. Tähän asiaan liittyy myös selvä systeemissä oleva epäkohta. Olen sen omakohtaisesti nähnyt, ja todennut, että tätä ilmiötä on siellä hoitosysteemissä. Miten joku tätä voi selitellä? Ei muuten pysty.

Mitä järkeä on siis hakeutua esim. sairaalaan, jos siellä ei ketään kiinnosta apua hakevat ihmiset?

Anonyymi kirjoitti:

Siinä tapauksessa jäävät paljosta ja hyvästä paitsi. Eli on heidän oma vahinkonsa, jos eivät tule tänne lukemaan ja katsomaan mt-palveluita käyttäneiden omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Se ei ole tänne kirjoittavien vika. Koska jokainen palaute, myös somessa tehty, on arvokas ja tärkeä. Jos vastapuoli, tai kuka tahansa ajattelee toisin, pitää sitä toisarvoisena, tao että kokemukset ja kommentit ovat subjektiivisia, se vika aivan samalla tavalla vastaanottajassa ja valmiiksi otetussa asenteessa.

Lue lisää

Mitä sellaista tällä foorumilla on, mitä joku lääkäri ei olisi kuullut tuhatta kertaa? Joku ratkaisu, millä sairaudentunnoton saadaan parannettua ilman lääkkeitä?

Eivät kuule taida kovinkaan paljosta jäädä paitsi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sellaista tällä foorumilla on, mitä joku lääkäri ei olisi kuullut tuhatta kertaa? Joku ratkaisu, millä sairaudentunnoton saadaan parannettua ilman lääkkeitä?

Eivät kuule taida kovinkaan paljosta jäädä paitsi.

Lue lisää

Siksi koska lääkkeet ei paranna kaikkia.Tai ei ketään.Lääkkeillä oireettomaksi turrutettu ei ole parantamista.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoittaa " vastapuoli " ?
Mihin se tässä yhdistetään, keskenään eri mieltä olevat potilaat, vai lääkäri-potilas asetelma ?
Miksi toisen olisi oltava vastapuoli ?

Lue lisää

Kummallas puolella sitten ne potilaat on jotka ovat saaneet sitä hyvää hoitoa?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä lisäys: mitä hoidollista hyötyä on siitä, jos alalla olevat hoitajat eivät keskustele itse asiakkaiden kanssa? Tai tekevät sitä todella vähän.

Voisiko joku valaista tätä asiaa? Sillä tätä asiaa ei voi selitellä millään resurssivajeella. He ovat siellä töissä ja paikan päällä ja juttelevat enemmän keskenään, kuin potilaiden kanssa. Tuleeko tämä yllätyksenä jollekulle?

Toki onhan kyseessä vahvasti hierarkiaan pohjautuva. Se on tullut erittäin selväksi. Mutta kuten sanoin. Voisiko joku valaista tätä asiaa? Mikä on se syy, miksi hoitajat eivät keskustele itse potilaiden kanssa?

Lue lisää

Avohoidossa ainakin käydään nimenomaan sen hoitajan kanssa keskustelemassa, eli siellä kyllä potilaan/asiakkaan kanssa keskustellaan.
Osastoillakin on erilaisia tapoja, jossain keskustellaan enemmän potilaiden kanssa, jossain taas ei.
Ja kyllä yleensä osastollakin hoitajat keskustelevat, jos potilas menee itse ilmoittamaan halunsa jutella.
Mutta kuten sanoin, käytännöt vaihtelevat laitos- ja osastokohtaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Löytyykö tältä palstalta niin älykästä ja viisasta, joka tietää kyseiseen edellä mainittuu kysymykseen vastauksen? Se on selkeästi esitetty. Tähän asiaan liittyy myös selvä systeemissä oleva epäkohta. Olen sen omakohtaisesti nähnyt, ja todennut, että tätä ilmiötä on siellä hoitosysteemissä. Miten joku tätä voi selitellä? Ei muuten pysty.

Mitä järkeä on siis hakeutua esim. sairaalaan, jos siellä ei ketään kiinnosta apua hakevat ihmiset?

Lue lisää

Meneekö potilas osastolla itse pyytämään, että haluaa keskustella ?
Vai onko se niin kuin joskus on ollut, kun hoitaja pyytää juttelemaan, ja alkaa kyselemään miten menee, niin potilas sanoo ainoastaan " ihan hyvin ", tai " eihän tässä kummempia ", tai jotain muuta vastaavaa, ja juttelu tyssähtääkin aika lyhyeen.
Ymmärrettävää sekin kyllä on, että voi olla vaikeaa puhua omista huolistaan ja murheistaan, avautua jollekin lähes ventovieraalle hoitajalle, mutta sitä joutuu sairaalaoloissa tekemään, jos haluaa edes jotain tukea ja apua saada.

Anonyymi kirjoitti:

Kummallas puolella sitten ne potilaat on jotka ovat saaneet sitä hyvää hoitoa?

Siinähän se pointti on, kun ei tarvitse valita mitään puolia, ainakaan minun mielestäni.
Kenties he, jotka ovat saaneet hyvää hoitoa, ovat ilmeisimmin tyytyväisiä hoitoonsa.
Kun puhutaan vastapuolista, se vaikuttaa melkein kuin olisi jokin taistelutilanne, että valitse puolesi, puolesta tai vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Avohoidossa ainakin käydään nimenomaan sen hoitajan kanssa keskustelemassa, eli siellä kyllä potilaan/asiakkaan kanssa keskustellaan.
Osastoillakin on erilaisia tapoja, jossain keskustellaan enemmän potilaiden kanssa, jossain taas ei.
Ja kyllä yleensä osastollakin hoitajat keskustelevat, jos potilas menee itse ilmoittamaan halunsa jutella.
Mutta kuten sanoin, käytännöt vaihtelevat laitos- ja osastokohtaisesti.

Lue lisää

Kyllä osastolla aika laiskasti sitä keskustelu apua annetaan.Henkilökunta on omissa mukavuusalueilla milloin missäki piilossa somettamassa tai rupattelemassa muun henkilökunnan kanssa.
Yli puolivuotta osastolla.Siinä kyllä kerkes näkeee mitä se oli.

Anonyymi kirjoitti:

Löytyykö tältä palstalta niin älykästä ja viisasta, joka tietää kyseiseen edellä mainittuu kysymykseen vastauksen? Se on selkeästi esitetty. Tähän asiaan liittyy myös selvä systeemissä oleva epäkohta. Olen sen omakohtaisesti nähnyt, ja todennut, että tätä ilmiötä on siellä hoitosysteemissä. Miten joku tätä voi selitellä? Ei muuten pysty.

Mitä järkeä on siis hakeutua esim. sairaalaan, jos siellä ei ketään kiinnosta apua hakevat ihmiset?

Lue lisää

Ei syytä huoleen, maailmasta ei löydy niin älykästä ihmistä joka sitä pystyisi sinulle riittävän selkeästi esittämään.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä osastolla aika laiskasti sitä keskustelu apua annetaan.Henkilökunta on omissa mukavuusalueilla milloin missäki piilossa somettamassa tai rupattelemassa muun henkilökunnan kanssa.
Yli puolivuotta osastolla.Siinä kyllä kerkes näkeee mitä se oli.

Lue lisää

Niinpä. Saman havainnon tein minäkin. Sellaisesta tavasta toimia tulee muutama asia mieleen, jotka saattavat olla kyseisen tavan takana toimia. Joko kyseessä on se ajattelu, Nuo ( eli potilaat ) ovat muita, ja me (hoitajat ja lääkärit ) olemme meitä. Ja onhan terveydenhuollossa voimakkaana hierarkia-ajattelu. Kun kaikki asiat laitetaan termien alle, tai sisälle, kuten käytetään sairauksiin liittyviä termejä, niin hoitoon tuleva ihminen on vain potilas. Kaikki muu hämärtyy. Häntä ei välttämättä nähdä ja kohdata samanarvoisesti. Luokittelu ja kategorisointi kuuluu olennaisena hierarkisissa systeemeissä toimiviin järjestelmiin. Potilasta saatetaan luokitella, tai karsinoida ihan minkä tahansa asian perusteella.

Toisaalta psykiatrinen hoito on jo ainakin yli 20 vuoden ollut pääasiassa lääkityksiä, taio sähköhoitoa, toki viimeksi mainittuun on tainnut tulla myös jotakin muutakin magneettihoitoa, anteeksi, jos termi ei mene aivan oikein. Tavallaan tällä lääkkeisiin pohjautuvalla tavalla päästään potilaiden hoidossa helpommalla. Ajatellaan, että esim. neurolepteillä lamaannutettu potilas ei valita, on hoitoonsa tyytyväinen, mutta ei tosin tiedä tämän maailman riemuista paljon mitään. Ajattelu ja muisti heikkenevät väistämättä.

Keskustelujen rooli on vähentynyt psykiatrisessa hoidossa aika paljon. Toki ihmisiä kohdellaan systeemissä eri ja eriarvoistavalla tavalla.

Pahoittelen sitä, jos joku luokkaantuu, jos tuodaan esille epäkohtia. Tai kerrotaan systeemistä joitakin paljastavia asioita. Tarkoitus ei ole loukata. Pikemminkin tuoda esille ihmettely siitä, että tietyt asiat eivät ole muuttuneet ainakaan 20 vuoteen. Uusia lääkkeitä on kyllä tullut. Ja varmaan yksityisellä puolella hoito on maksettuna parempaa.

Sitäkin olisi aiheellista pohtia, että aiotaanko siinä järjestelmässä toimia samalla tavalla vielä seuraavatkin 20- 50 vuotta tästä eteenpäin? Lääkkeiden haittavaikutuksia mitätöidään ja ingoorataan, eikä edes myönnetä niitä. Hoitosuositukset ovat nurinkurisia, tai päin per*että. Hoitajat ovat edelleen enemmän keskenään, potilaiden kanssa ei juurikaan kanssa keskustella, muuta kuin yhdentekeväisyyksiä, ihmisen oireiden taustalla olevat asiat, elämäntilanne, olosuhteet ja hänelle tapahtuneet eivät kiinnosta psykiatriassa toimivia ja mt-oireista kärsiviä kohdellaan nurjasti koko terveydenhuoltojärjestelmässä, ei siis vain psykiatrian puolella. Koska somaattisia sairauksia ei välttämättä edes lähdetä välttämättä tutkimaan. Aika huolestuttavalta ja huonolta näyttää sellainenkin tilanne ja kehitys.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Saman havainnon tein minäkin. Sellaisesta tavasta toimia tulee muutama asia mieleen, jotka saattavat olla kyseisen tavan takana toimia. Joko kyseessä on se ajattelu, Nuo ( eli potilaat ) ovat muita, ja me (hoitajat ja lääkärit ) olemme meitä. Ja onhan terveydenhuollossa voimakkaana hierarkia-ajattelu. Kun kaikki asiat laitetaan termien alle, tai sisälle, kuten käytetään sairauksiin liittyviä termejä, niin hoitoon tuleva ihminen on vain potilas. Kaikki muu hämärtyy. Häntä ei välttämättä nähdä ja kohdata samanarvoisesti. Luokittelu ja kategorisointi kuuluu olennaisena hierarkisissa systeemeissä toimiviin järjestelmiin. Potilasta saatetaan luokitella, tai karsinoida ihan minkä tahansa asian perusteella.

Toisaalta psykiatrinen hoito on jo ainakin yli 20 vuoden ollut pääasiassa lääkityksiä, taio sähköhoitoa, toki viimeksi mainittuun on tainnut tulla myös jotakin muutakin magneettihoitoa, anteeksi, jos termi ei mene aivan oikein. Tavallaan tällä lääkkeisiin pohjautuvalla tavalla päästään potilaiden hoidossa helpommalla. Ajatellaan, että esim. neurolepteillä lamaannutettu potilas ei valita, on hoitoonsa tyytyväinen, mutta ei tosin tiedä tämän maailman riemuista paljon mitään. Ajattelu ja muisti heikkenevät väistämättä.

Keskustelujen rooli on vähentynyt psykiatrisessa hoidossa aika paljon. Toki ihmisiä kohdellaan systeemissä eri ja eriarvoistavalla tavalla.

Pahoittelen sitä, jos joku luokkaantuu, jos tuodaan esille epäkohtia. Tai kerrotaan systeemistä joitakin paljastavia asioita. Tarkoitus ei ole loukata. Pikemminkin tuoda esille ihmettely siitä, että tietyt asiat eivät ole muuttuneet ainakaan 20 vuoteen. Uusia lääkkeitä on kyllä tullut. Ja varmaan yksityisellä puolella hoito on maksettuna parempaa.

Sitäkin olisi aiheellista pohtia, että aiotaanko siinä järjestelmässä toimia samalla tavalla vielä seuraavatkin 20- 50 vuotta tästä eteenpäin? Lääkkeiden haittavaikutuksia mitätöidään ja ingoorataan, eikä edes myönnetä niitä. Hoitosuositukset ovat nurinkurisia, tai päin per*että. Hoitajat ovat edelleen enemmän keskenään, potilaiden kanssa ei juurikaan kanssa keskustella, muuta kuin yhdentekeväisyyksiä, ihmisen oireiden taustalla olevat asiat, elämäntilanne, olosuhteet ja hänelle tapahtuneet eivät kiinnosta psykiatriassa toimivia ja mt-oireista kärsiviä kohdellaan nurjasti koko terveydenhuoltojärjestelmässä, ei siis vain psykiatrian puolella. Koska somaattisia sairauksia ei välttämättä edes lähdetä välttämättä tutkimaan. Aika huolestuttavalta ja huonolta näyttää sellainenkin tilanne ja kehitys.

Lue lisää

Ed. tekstiin tuli paljonkin kirjoitusvirheitä. Mutta korjaan niistä edes yhden. Sanassa ignooraaminen meni i ja n kirjaimet väärinpäin.

Ja yksi sana jäi pois kohdasta, jossa ihmisen oireiden taustalla olevat asiat, elämäntilanne, olohsuhteet ja hänelle tapahtuneet asiat eivät kiinnosta psykiatriassa toimivia. Fokus on aina sairauksien etsimissä ja löytämisessä potilaasta, diagnosointi ja lääkitykset.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä osastolla aika laiskasti sitä keskustelu apua annetaan.Henkilökunta on omissa mukavuusalueilla milloin missäki piilossa somettamassa tai rupattelemassa muun henkilökunnan kanssa.
Yli puolivuotta osastolla.Siinä kyllä kerkes näkeee mitä se oli.

Lue lisää

Tuosta hoitajien tavasta toimia noin tulee itse potilaalle se kuva, että kukaan ei hänestä välitä mitään. Ymmärtääkö kukaan, että miltä se näyttää, tuntuu ja miten se toiminta näyttäytyy, joka sitä joutuu jollakin tavalla todistamaan?

Hoitoon tuleva potilashan on heille ja muille täysin tuntematon ihminen. Ja se ajattelu, että toisen ihmisen ongelmat eivät kuulu minulle, eikä tuosta toisesta tarvitse mitään välittää, sitä ajattelua näyttää, ikävä kyllä, olevan myös terveydenhuollossa toimivien parissa. Ja tällä kommentilla ei nyt tarkoiteta sitä, että odotetaan saavan itsellen jotakin päänsilittelyä, tai halaamista.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä tapauksessa jäävät paljosta ja hyvästä paitsi. Eli on heidän oma vahinkonsa, jos eivät tule tänne lukemaan ja katsomaan mt-palveluita käyttäneiden omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Se ei ole tänne kirjoittavien vika. Koska jokainen palaute, myös somessa tehty, on arvokas ja tärkeä. Jos vastapuoli, tai kuka tahansa ajattelee toisin, pitää sitä toisarvoisena, tao että kokemukset ja kommentit ovat subjektiivisia, se vika aivan samalla tavalla vastaanottajassa ja valmiiksi otetussa asenteessa.

Lue lisää

No nyt kyllä narskahti ilosesti korvaan. "Kyllä kun minä puhun, niin parempi olis kuunnella tai jäävät paljosta paitsi."

Eiköhän se ole niin, että hoitotaholle on ihan omat foorumit missä he keskustelee siitä, että miten hoidetan, ja sitten sairaille on tämä foorumi missä jutellaan siitä, että miten sairastetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä osastolla aika laiskasti sitä keskustelu apua annetaan.Henkilökunta on omissa mukavuusalueilla milloin missäki piilossa somettamassa tai rupattelemassa muun henkilökunnan kanssa.
Yli puolivuotta osastolla.Siinä kyllä kerkes näkeee mitä se oli.

Lue lisää

Muistan aikoinaan osastohoidoissa, että hoitajat sanoivat " vetäise hihasta jos on jotain asiaa ". Olivat valmiita keskustelemaan potilaan niin halutessa.
Toki omahoitajan kanssa keskusteltiin muutenkin, jos hän oli työvuorossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei syytä huoleen, maailmasta ei löydy niin älykästä ihmistä joka sitä pystyisi sinulle riittävän selkeästi esittämään.

Väittihän kysyjä itsekin kysymyksensä jälkeen " ei muuten pysty " , niin onhan se outoa, että siltikin sitä vastausta odottaa.