Kuningas Alkoholi
Author: Menestyjä
Date: 06-02-03 10:34
Hyvää päivää, haluaisin kertoa oman tarinani tästä juomien kuninkaasta, kaikkien kuolevaisten sankarista, Alkoholista.
"Kahdesta en kiitä, vitusta ja viinasta" ja "Aina voi muutaman ottaa", tapasi isäni sanoa ja voi hitsi, nämä aforismit laajensivat tajuntaani. Muistan vielä hyvin kun hän näitä viisauksia minulle pikkupoikana tarjosi, silloin kun muutaman hän oli jo ottanut ja nousukänni oli parhaassa nosteessa... niin, mutta kun humalan antama viisaus alkoi kaikota loppuillasta, rupesi hän avaamaan sydäntään äidilleni kaljaherkistelyn muodossa tai sitten hän näytti kaapin paikan. Koskaan isäni ei syyttä äitiä lyönnyt.
Loppujen lopuksi heidän liittonsa hajosi koska isäni "etsii itseään"... viinalla ei ollut osuutta asiaan.
Tuohon aikaan ajattelin että pakko tuossa alkoholissa on olla jotain elämää suurempaa, saahan se isonkin miehen horjumaan ja itkemään. Olin lumoutunut kaikkeen mitä alkoholiin liittyy, tappelut, avioerot, krapula... Pidin esikuvina kunnon miehiä jotka uskalsivat haastaa tämän suuren ja mahtavan, mainittakoon että ehkä suurin niistä on Jyväskylän suurimies Matti Nykänen.
Kun täytin 15- vuotta isäni antoi minulle lahjaksi pullon koskenkorvaa. Kun katsoin sitä tunsin ensimmäisen kerran rakastuneeni. Sen muodot oli kuin kauneimman naisen mitä maan päällä on nähty. Sen kirkkaus sokaisi minut hetkeksi, mutta näön palattua näin sitäkin enemmän.
Se oli vajaa kun antoi minulle sen, oli kuulemma epähuomiossa ostanut vajaan pullon. Hän olikin lähdössä vesurin kanssa kylälle hakemaan kadonnutta desilitraansa paikallisesta alkosta, tästä alkoholistien mekasta, johon jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen on käytävä ainakin kerran elämässä. Olin niin ylpeä hänestä kun luin seuraavan päivän lehdestä, miten kymmenkunta poliisia oli joutunut taltuttamaan kylähullun heilumassa vesurin kanssa viinakaupassa. Kuinka rohkea hän olikaan.
Itse join samana päivänä ensimmäisen kunnon kännin ja minut oli myyty lopullisesti. Tämän ensimmäisen kännin aiheuttama sammuminen on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Kun heräsin aamulla, maaten omissa ulosteissa, olin revetä riemusta, olinhan vasta lapsen iässä mutta juonut kuin aikuinen. Nyt kaverit on vihreitä kateudesta, ajattelin. Isäni tuli puolen päivän jälkeen putkasta ja oli todella ylpeä minusta: tarjosi minulle krapularyyppyä hänen salaisen reseptin mukaan tehdystä banaanikiljusta. Voi että se oli kaunis hetki, isä ja poika saman pöntön ääressä, toivoin mielessäni ettei tämä hetki koskaan loppuisi.
Nyt olen jo kohta kolmenkymmenen, maksaarvot liki kolmesataa. Lääkäri uhkaa kuolemalla jos en viinan juontia lopeta. Isä on haudassa, äiti mielisairaalassa. Kolme avioeroa, kolme lasta, pitkä rikosrekisteri lähinnä pahoinpitelyjä. Ei kämppää, ei rahaa saati työpaikkaa. Mutta mitä näillä, kun minulla on turvana Alkoholi, se pitää minusta kyllä huolen. Minulla on hyvä maine kylällä, olen kovin ukko juomaan ja kovin ukko tappelemaan. Isäni olisi ylpeä minusta jos hän eläisi. Jotkut ovat sanonneet että jätä se alkoholi ja mene töihin. He ovat vain kateellisia kun voin tehdä mitä haluan ja he itse ovat alistuneet systeemin alaisuuteen. "Mielummin kuolema kuin alkoholiton elämä" huudan heille vastalauseena... Mielestäni raittiit ihmiset ovat syypäitä tänä päivänä vellovaan väkivaltaan ja rappiolliseen moraaliin ,joka vallitsee ja hallitsee tämän päivän ihmisiä
Tähän loppuun voisin vielä kirjoittaa otteita isäukkoni elämänkerrasta "Minä ja pullo" joka on tunnustettu alkoholistien piireissä heidän pyhäksi kirjakseen :
"Jokainen päivä on syy juhlia"
"Ei ole aikaa ja paikkaa, etteikö muutamaa voisi ottaa. "
"Aina on varaa ostaa pullo jos toinenkin. "
"Raittius on keksintö pirun"
"Viinaton viikonloppu on kadotettu viikonloppu. "
"Viinassa kasvaa tulevaisuus. "
"Viina se isonkin miehen herkistää"
Nämä lauseet ovat auttaneet minut monesta pulasta ja toivonkin että näistä olisi apua myös teille jotka ne lukevat.
Author: Menestyjä
Date: 06-02-03 10:34
Hyvää päivää, haluaisin kertoa oman tarinani tästä juomien kuninkaasta, kaikkien kuolevaisten sankarista, Alkoholista.
"Kahdesta en kiitä, vitusta ja viinasta" ja "Aina voi muutaman ottaa", tapasi isäni sanoa ja voi hitsi, nämä aforismit laajensivat tajuntaani. Muistan vielä hyvin kun hän näitä viisauksia minulle pikkupoikana tarjosi, silloin kun muutaman hän oli jo ottanut ja nousukänni oli parhaassa nosteessa... niin, mutta kun humalan antama viisaus alkoi kaikota loppuillasta, rupesi hän avaamaan sydäntään äidilleni kaljaherkistelyn muodossa tai sitten hän näytti kaapin paikan. Koskaan isäni ei syyttä äitiä lyönnyt.
Loppujen lopuksi heidän liittonsa hajosi koska isäni "etsii itseään"... viinalla ei ollut osuutta asiaan.
Tuohon aikaan ajattelin että pakko tuossa alkoholissa on olla jotain elämää suurempaa, saahan se isonkin miehen horjumaan ja itkemään. Olin lumoutunut kaikkeen mitä alkoholiin liittyy, tappelut, avioerot, krapula... Pidin esikuvina kunnon miehiä jotka uskalsivat haastaa tämän suuren ja mahtavan, mainittakoon että ehkä suurin niistä on Jyväskylän suurimies Matti Nykänen.
Kun täytin 15- vuotta isäni antoi minulle lahjaksi pullon koskenkorvaa. Kun katsoin sitä tunsin ensimmäisen kerran rakastuneeni. Sen muodot oli kuin kauneimman naisen mitä maan päällä on nähty. Sen kirkkaus sokaisi minut hetkeksi, mutta näön palattua näin sitäkin enemmän.
Se oli vajaa kun antoi minulle sen, oli kuulemma epähuomiossa ostanut vajaan pullon. Hän olikin lähdössä vesurin kanssa kylälle hakemaan kadonnutta desilitraansa paikallisesta alkosta, tästä alkoholistien mekasta, johon jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen on käytävä ainakin kerran elämässä. Olin niin ylpeä hänestä kun luin seuraavan päivän lehdestä, miten kymmenkunta poliisia oli joutunut taltuttamaan kylähullun heilumassa vesurin kanssa viinakaupassa. Kuinka rohkea hän olikaan.
Itse join samana päivänä ensimmäisen kunnon kännin ja minut oli myyty lopullisesti. Tämän ensimmäisen kännin aiheuttama sammuminen on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Kun heräsin aamulla, maaten omissa ulosteissa, olin revetä riemusta, olinhan vasta lapsen iässä mutta juonut kuin aikuinen. Nyt kaverit on vihreitä kateudesta, ajattelin. Isäni tuli puolen päivän jälkeen putkasta ja oli todella ylpeä minusta: tarjosi minulle krapularyyppyä hänen salaisen reseptin mukaan tehdystä banaanikiljusta. Voi että se oli kaunis hetki, isä ja poika saman pöntön ääressä, toivoin mielessäni ettei tämä hetki koskaan loppuisi.
Nyt olen jo kohta kolmenkymmenen, maksaarvot liki kolmesataa. Lääkäri uhkaa kuolemalla jos en viinan juontia lopeta. Isä on haudassa, äiti mielisairaalassa. Kolme avioeroa, kolme lasta, pitkä rikosrekisteri lähinnä pahoinpitelyjä. Ei kämppää, ei rahaa saati työpaikkaa. Mutta mitä näillä, kun minulla on turvana Alkoholi, se pitää minusta kyllä huolen. Minulla on hyvä maine kylällä, olen kovin ukko juomaan ja kovin ukko tappelemaan. Isäni olisi ylpeä minusta jos hän eläisi. Jotkut ovat sanonneet että jätä se alkoholi ja mene töihin. He ovat vain kateellisia kun voin tehdä mitä haluan ja he itse ovat alistuneet systeemin alaisuuteen. "Mielummin kuolema kuin alkoholiton elämä" huudan heille vastalauseena... Mielestäni raittiit ihmiset ovat syypäitä tänä päivänä vellovaan väkivaltaan ja rappiolliseen moraaliin ,joka vallitsee ja hallitsee tämän päivän ihmisiä
Tähän loppuun voisin vielä kirjoittaa otteita isäukkoni elämänkerrasta "Minä ja pullo" joka on tunnustettu alkoholistien piireissä heidän pyhäksi kirjakseen :
"Jokainen päivä on syy juhlia"
"Ei ole aikaa ja paikkaa, etteikö muutamaa voisi ottaa. "
"Aina on varaa ostaa pullo jos toinenkin. "
"Raittius on keksintö pirun"
"Viinaton viikonloppu on kadotettu viikonloppu. "
"Viinassa kasvaa tulevaisuus. "
"Viina se isonkin miehen herkistää"
Nämä lauseet ovat auttaneet minut monesta pulasta ja toivonkin että näistä olisi apua myös teille jotka ne lukevat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.