Vanhuusmietteitä

Vanhuus - näkyy kaikille - muttei kuulu kellekään.

Yksin täältä kuollaan - ellet ole itse juuri silloin ratissa.

Totta, "vanhuus ei tule yksin", se tulee kaikenlaisten ja -karvaisten kavereiden kanssa, jotka eivät välttämättä ole kovin mukavia eivätkä toivottuja. Siis sairaudet, vaivat, viat, kivut säryt ... Positiivinen paneutuminen poistaa paineita.

Siis kuka lohduttaisi nyytiä ja sanoisi:
Ei kukaan sinua huomaa ellet itse mene mukaan.
Tove Jansson

Kun alkaa olla kyllin vanha.
Uskaltaa olla nuori.
Helena Anhava

Olen niin surkea
haluisin vain kuolla,
hirvittää jos joutuu johonki laitokseen vuodeksi tai kahdeksi pyöriteltäväksi pissat ja paskat housissa, ja kippeenä ja kiukkusena kitua,
istä en halua oaskaseni ikinä, haluan kuolla heti kun sitä itse pyydän
halua eetteri-nukutuksen josta en herää enään ikinä,
eikä siitä tarvi kenekää huonoa omaa tuntoa kärsiä sillä se on minun itseni pyyntö ja vaatimus.
vanhuus on maanpäällinen helvetti ajattelevalle ihmiselle joa muuta väittä hänen täytyy olla niin terve ettei mistään kolota eikä ole mitään vaivoja kiusanaan,
tutha tulla tuomitsemaan,
etanasia voimaa pikaisesti suomeen
just silloin kun minä ITSE sitä pyydän ja vaadin itselleni.
MIELIPIDE !

Herttainen vanhus.
Oli heitä, oli, muistan naapurin mummoja sieltä maalta, maatalon emäntiä lypsylle menossa. Huivi hiusten suojana, puhdas "sinkkiämpäri" toisessa kädessä, toisessa tissinpesurätti ja jakkara. Menin joskus koivunoksan kanssa huiskimaan kärpäsiä lähinaapurin mummon lehmistä, etteivät niistä kiusaantuvat lehmät potkaise ämpäriä nurin. Lehmät olivat niin kiintyneitä emäntäänsä, että tulivat nimellä pyytäen portin luo lypsettäväksi.
Mummo nojasi päällä lehmän lonkkaa, hyräili laulunpätkää tai kertoili minulle entisajan elämästä ja arkisista asioista.
Punaposkisia, essu edessä kulkevia mummoja kylän halki, kiireettä, vaikka varmasti kaikilla oli samat työt kotitöinä, kuin nykyajan naisillakin.
Hän hoiti lapset, lehmät ja muun karjan, laittoi ruokaa, siivosi ja pesi pyykkiä, koneita ei ollut, tiskivesi lämmitettiin, tiskatiin käsin, pyyhittiin astiat kaappiin ja kaiken keskellä ennätettiin keittää vaikka korvikekahvi tupaan pistäytyneelle naapurille.
Emäntä oli kotona pellolla, navetassa ja aitassa, ei ollut miesten töitä ja harva mies teki kotitöitä, koska emännät eivät sitä edes odottaneet. Isäntä se hankki työllänsä leivän ja särpimen, viljeli ja hoiti maatilan tuottoa, joskin se maitotili tuli emännän työllä.

Tämän ikäiset jo jotain menneestä emännän asemasta tietävätkin.
Minulle naapureiden herttaiset mummot opettivat elämää, opettivat tekemään työtä jota nykyisin ei enää pidetä edes työnä, "eihän maanviljelijät mitään tee, nostavat vain korvauksia".
Silloin ei ollut tukiaisia, oliko vain ns. hallakorvaus pakkasen panemasta viljasta, mutta siitä en enempää tiedä, kuulin vain puhuttavan, kotitilallanikin, jossa itse työtä tein vartuttuani, kun sormillani jaksoin nisästä maidon saada irti, alkoi navettatöiden vuodet.
Heitä, maatilojen emäntiä olen aina kunnioittanut, heitä, jotka olivat kehittämässä >Marttojen < toimintaa omalla toiminnallaan.

Ne papat, käyrävartinen piippu suupielessä, aina jokin juttu lapsillekin kerrottavana.
En ole tuntenut yhtään pahansisuista vanhusta.
Sairastettiin silloinkin., peräkammariin kannettiin kylmiä pyyhkeitä ja luonnon lääkkeitä joita moni osasi kasveista uuttaa.
Papat ja mummot hoidettiin nuoren väen toimesta kotona, kun eivät enää jaksaneet tilan töihin osallistua.
Harva mummo tai pappa oli sairaalassa, lääkäri kävi kotona ja sairaskaan ei jäänyt yksin.

Ajat ja tavat ovat muuttuneet. Vanhat jäävät yksin, nuoret asuvat omissaan, ei ole tilaa vanhoille, ei olla kotona töissä ja maatiloistakin on tullut " teollisia toimijoita joissa työt tehdään koneilla ja emäntä on vieraan töissä.

Vanhukset jäävä esittämään sivuosaa. Herttaisten vanhusten osuus väestöstä on pakostakin vähemmistönä, kukaan ei tunnu välittävän. Omaisista en nyt puhu, heidän toimintansa on heidän mahdollisuutensa tai sitä ei ole olemassa.
Yhteiskunta on muuttunut, ja sen mukana koko väestön elämä arjessa, ja varsinkin, kun toimeentulo on useimmilla ansaitun eläkkeen varassa ja sen nousun on kukin hallitus toiminnallaan halunnut saada aina vain pienemmäksi, korotuksia ei, veroja lisää jne.
Hyvinvointi lisää mahdollisuuksia, sen leikkaaminen tappaa ikääntyvien ihmisten onnellisen vanhuuden.


Syrjäkylän vanhus. Lähes 24 tuntia vuorokaudessa yksin!
Kotisairaanhoitaja käy kerran vuorokaudessa jakamassa lääkkeet.
Joku ruokapalvelu tuo ruoka-annoksen kerran päivässä, itse pitää itsestänsä huolen.
Muutama vuosi sitten haettiin kerran viikossa saunaan, en tiedä mitä se toiminta on nyt, kun tuo vanhus on nukkunut pois, yksin, mökissään. Asiasta tehtiin tutkimus, ketään ei moitittu, eikä tuomittu!
Onko ihme, että vanhuus pelottaa?
Ps. en vielä pelkää, olen vanha, mutta jos huomaan olevani avuton, Tuleeko pelko silloin?

Yksin syntynytkin, yksin kuoleekin?

Vanhuus on nyt kaikissa kunnissa huolena, koska vanhuusväestön määrä nousee ja syntyvyys on laskussa.
Työikäisen väestön muutto keskittyy paikkakunnille joissa on työtä ainakin toiselle ja mahdollisesti molemmille, mutta lapsiperheille ovat päiväkodit ja koulut suuressa merkityksessä, koska koulutkin on keskitetty ja niistä on tullut suurempia kuin mitkään kasarmit.
Lapsia kuljetetaan kouluun kilometrien päästä ja lasten päivästä tulee pidempiä kuin 8 tunnin palkkatyöläisellä.
Vain vanhuus ei ongelma. Asukkaiden loppumiseen kuihtuu kunta vanhustensa rinnalla.