Sodan loppumis juhlapäivä

Tänään tuli 85 vuotta täyteen kun veteraanimme sai meille vapaan maan. Mutta entäs se palkka työstä. On kansallinen häpeä, että heille, joita ei enää taida olla kuin kolmisen tuhatta elossa, pitää kerjätä rahaa ja avustuksia. Ei huolehi valtio enää. Heiltä piti uuden pomon viedä linnan juhlatkin. Muutaman yksittäisen mielipiteen tai järjestön mielipiteellä heiltä ryöstettiin itsenäisyysjuhla. Entäs kun samaan syssyyn lopetettiin Kaunialan sotavamma sairaala kun ei mukamas ole rahaa. Siellä invalideilla ja muilla oli hyvät oltavat, saivat hoitoa, kuntoutusta, kaveriseuraa, virkistystä, ulkoilua. Mutta mikä on tilanne nyt. Terveyskeskusten vuodeosastoille viedään sängyn pohjalle makaamaan. Kuka pisut kuka löröt housuissa. Ei liioin mitään edellämainituista asioista enää tarjota. Ei paista aurinko, ei kuulu linnunlaulu, ei saa tervettä ulkoilmaa keuhkoihin. Tässäkö on valtion kiitos heille. Kauniita puheita juhlapäivinä. Pitää vain sanoa, että oma suu on lähempänä kuin veteraanin suu.