Halunnut koskaan tämän olevan todellista kun en ole pystynyt viimeisiä askelia ottamaan vaikka polte on kova.
Olenko sitten
Anonyymi-ap
20384
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et ole ja olen sen tajunnutkin jo.
Ei se ole varmaa
Joko olet prosessoinut tämän jutun loppuun palstaäijän kirjoitusten kautta? Hyvä ois varmaa
Sivusta: toi ei yksinkertaisesti ole totta. Pitää kysyä, oliko mahdotonta tulla edes "vähän vastaan minua"?
Jotkut suhteet kutkuttavat vatsanpohjassa, mutta ovat lopulta vain fantasioita ja riittävät sellaisinaan, toiset taas... Ovat jotain sellaista joka ravisuttaa ihmistä syvältä. Sellaiset tunteet herättävät herkästi pelkoa, niiden kutsuessa voimakkaasti kasvuun ja yhteyteen. Se kummasta on lopulta kyse, löytyy vain itsesi sisältä.
Monia asia vain lyö jarruja
Jos kahdella ihmisellä on sama päämäärä, harva asia onnistuu lopulta siinä olemaan esteenä. Toki ensin täytyy selvittää oletteko saman junan kyydissä. Puhetta puhetta...
yritetään varmaa viel toisenkaa
Sitä on sitten turhaa tulevaisuudessa jossitella, ole tekemättä kun et pysty.
Oletko livenä yhtä ns syyllistävä ihminen mitä olet tuota palstaäijää kohtaan? Kyllä naisten kannattaa kiertää kaukaa tämmöset
Et ole jollet mitään ole asian hyväksi tehnyt.
Olet aika kyllästynyt tähän. Minusta kaikki on kesken kun emme ole puhuneet
Miksi et sitten puhu sille?
Meinaatko käskytellä tämän palstaäijän toimimaan? Naisten kanssa tuo linja ei toimisi, varsinkaan keski-ikäisten
Ei tuolla gubella ole kuin tämä palsta jolle puhua
Kannattaa sisäistää😏
Miks vitussa puhut vain tiettyä aihealuetta
Etkä siitä yhtään mistä pitäisi puhua
Sä osaat kyllä kysyä ja selvitää jos niin tahdot
Minä taas olen perusluonteeltani aikuisten oikesti melko hiljaista sorttia
Puhun vähön myös muille ihmisille...
Sinä taas odotit jotaki papupataa höpöttään
Niinkö?
No, jätetään tämä sikseen.
Et pystyisi luopumaan kuitenkaan kotiseudustasi takiani.
Etsin sitten mieheni täältä,missä on synnyin seutuni.
Kävin jo sinun.
Elin ja olin,mutta sinua ei näkynyt.
Kuin harvoin.
Ja ajattelen Niin,että katselit vaan elämänmenoa autostasi. Ja minua kohdalle osuessani.
Mutta olin epävarma,haluaisitko kuitenkaan tutustua.
Kyllä huomasin,että olit ehkäpä kiinnostunutkin.
Ulkoisesti en nimittäin näytä kaupunkilaiselta yhtään.
Se kai sydämesi vei,mutta kun et jätä taaksesi mitään,on turha luulla että lähtisit minun mukaani.
Mutta,kuitenkin, olen kieroon kasvanut,mikä passaisi sulle,mutta täysin jo unohtanut työvuodet sun muut.
Harmi,ettet jaksanut yrittää sitten enempää.
Mutta luulen,ettet luovu kotiseudustasi koskaan.
Onhan se aika kova koetus jo niinkin vanhalle.
Aika nopeasti huomaa onko toinen tosissaan. Edetäänkö vai ei? Simppeliä.
Ainakin keskusteluyhteys