Millaista on olla

Millaista itselläsi on ja minkä ikäinen olet ?

Oikein kivalta. Työt on takana, elämä edessä.
Pakko ei ole mihinkään minkään eikä kenenkään takia.
Mitä nyt laskujen maksua tms.

aloitusta lukiessani tuntui kuin pakanamaan kartta olisi housuissa..terveisiä leskelle.

Hyvin menisi, ellei menisi huonosti.

Miltä sen pitäisi tuntua? Sisällä / sisimmässä ei tunnu mitenkään erilaiselta kuin ennenkään. Ulkokuoressa tietty jotain muutoksia, joita niitäkään ei itse huomaa niiin hyvin. Paitsi harmaantuvat huikset, prkl.

Uudelta ja erilaiselta, kuin nuoruus.

Eihän nämä vuodet miltään tunnu, aina sama tuntu täyttää sitten minkä vuoden tahansa. Mutta, kun peiliin kurkkaa, niin sieltä ei enää nuorukainen tai neitonen katsokaan vaan vanha ihminen, hyvin säilynyt tai kuinka kulloinkin. Askel hidastuu ja kremppaa tulee vähitellen ja siihenkin tottuu.

Harman Heikki sanoi lehdessä et: vanheneminen on v-tumaista, joka muuta väittää valehtelee....
No, oli kai huono pvä sillä vaan...

SILTÄ

vanhuus ON todellisuutta,
ja
jokapäivä on päivää vanhempi ja kuolema päivää lähempänä .

Ei tunnu miltään, en ymmärrä miten ikä voisi tuntua, iän tuomat ongelmat/sairaudet tuntuu jos niitä on. Minulla ei onneksi ole mitään lääkitystä tai iän tuomia vaivoja, joten hyvin menee.

Aika kuluu kumman nopeasti!

Kun katson peiliin , muistan ikäni mutta muutoin ei tämä ikä tunnu missään. No, pakko myöntää, että onhan niitä kolotuksia jo tähän ikään tullut. Muutoin kyllä elämä on hirmu kivaa kun voi periaatteessa tehdä mitä vain kun lapset ovat maailmalla ja työelämä ei rajoita tekemisiä.

Tänäänkin lähdetään puolison kanssa juhlimaan ystävän pyöreitä ja juhlat ovat isot ja vapaamuotoiset, todella mukavaa.

Huomenna käydään aamulenkki ja sen jälkeen mennään aamupalalle erääseen bistroon, illalla elokuviin.

Hyvältä tuntuu olla yli seitenkymppinen. Vielä ei ole sairauksia kun jotain pientä hallittavissa olevaa ja arkea haittaamatonta. Kuntoa kannattaa pitää yllä, minulla on vähän pakkomielle.
Vai onko jollakin kuten minulla: Olisi kiva homma kotona edessä vaan ei siihen voi keskittyä, kun on niin mukava käydä ensin lenkillä tai vesijumpassa. Sen jälkeen vasta se kotona istumalla tehtävä homma sujuu.
Kykenee vielä rakastumaan, pettymään ja uskaltaa lähteä uuteen.
Jos on koko elämänsä ajan varautunut vanhuuteen kuten minä, on asunto, auto ja vähän pelivaraa. Ei siis tarvitse ihan istua nyrkkinsä päällä ja nojata peukaloa.
Vaikka eläkeläisiä sanotaan olevan liikaa, minulle on hyvä että heitä on. On jos minkälaista ryhmää, joissa monenlaisia aiheita liikunnasta runouteen. On varaa valita kun kunta on varsin palkannut henkilöitä viihdyttämään ja kuntouttamaan vanhuksia. Pääosin vielä ilmaiseksi tai ainakin hyvin pienellä maksulla. Mukaan kannattaa mennä. Vertaistuki on parasta.
Kiitollinen joka päivä, myös niistä ´syksyn synkän hetkistä´.

70v olin ollut jo "eläkkeellä" 13 v. Sain lopputilin sinnikkäästi pyytäen.
75v täysin terveen oloinen. Sitten aloin pitämään heikkoa vaimoani kädestä kun lenkkeilimme. Kun siinä vaimon tahtiin käveli, se oli raskasta ja lonkka kipeytyi mutamassa kk. Leikattiin ja se onnistui paremmin kuin hyvin.

Nyt verenpaine vaivaa , munuaiset vaivaa, kihti vaivaa kaikki melko vakavasti. Alle 3 vuodessa tapahtunut paljon.

Vaimolla kyllä tapahtui vielä nopeammin. Ensin vakava kohtaus, sitten epilepsia ja syksyllä nopeasti etenevä dementia. Omavastuut täynnä jo huhtikuussa sairaalapäivistä, lääkärin kuluissa, lääkkeissä toukokuussa ja taksimatkoissa elokuuhun mennessä.

Hyvä näin kun sairastuminen alkoi vuoden alussa, yksillä oma vastuilla selvittiin. Jos olisi alkanut kesällä, olisi mennyt omavastuut loppuvuonna ja taas uudet alkuvuodesta,,,,,,,,, on se niin väärin tuokin asia.

Palstasta päätellen seitenkymppisillä ei ole muuta ajanvietettä kun politiikka.

Sitä mieltä
seitenkymppisenä tai jonkinverran yli ihmisen olis hyvä kuolla
terveenä pois, äkki-lähtö paras ja toivottavin

sillä kahdeksankymmentä on jo kovin sairas vaivanen kipujen kanssa kärsivä vanha ihmisraunio,
kuolemaki on jo silloin pitkittyny ja helevtin tuskallista,

vanhan ihmisen elämä on maanpäälinen helvetti,
sitä en suosittele kellekää koska itse elän nyt sitä helvettiä ja helvetin tuskia, eikä apua enään noinvain saakaa edes lääkäreitä kun vanhusten hoiva on suorastaan suusri harmi nyky yhteikunalle,
kuluerä usein sairaat avuttomat vanhukset unohdetaan yksinäisyyteen käsimään helvetin tuskiaan ilman että joku huolestuisi vanhsten avun tarpeista.

semmonen mielipide nyky yhteikunnsatamme !

Hyvä olla vielä toimii polla. Sellaista on nyt olla.

Mukavalta tuntuu, ei valittamista.