Itselläni seuraavanlainen kokemus viidentoista vuoden takaa. Ulkopuoliselle kuulijalle varmaankin arkipäiväisen oloinen, mutta mitään järkevää selitystä sille en ole löytänyt, vaikka olen pohtinut tapausta niin fyysikon kuin insinöörienkin kanssa.
Olin silloin teini-ikäinen ja tupakoin vanhemmiltani salaa. Isälläni oli tapana iltaisin- myöhäänkin, käydä iltakävelyllä jolloin pääsin itse livahtamaan huomaamatta "savuille".
Sinä iltana tuo iltakävely viipyi ja viipyi. Kiemurtelin nikotiinintuskissani, mutta eipä auttanut kuin odotella tuota iltalenkkiä tai isäni nukkumaanmenoa.
Yhtäkkiä kuulin kuinka ulko-oven kahvaa nopeasti kääntämällä rämäytettiin ja ovi repäistiin auki.
Ajattelin isäni lähteneen, koppasin tupakat taskusta ja riensin huoneesta ulos - vain törmätäkseeni isääni eteishallissa.
Kummastuneena hän kysyi mihin oikein olin menossa, hän kun oli kuullut oven käyneen. Sanoin ihmetteleväni samaa.
Menimme ulko-ovelle, joka oli sepposen selällään. Oli talvi, täydellisen tyyni iltayö. Lunta leijaili hiljalleen.Parisen senttiä paksu kerros oli kertynyt rappusten päälle. Missään lumessa ei näkynyt pienintäkään jälkeä.
Muistan häkeltyneen tunnelman, kun suljimme oven ja palasimme sisään.Tupakantuskatkin olivat kaikonneet.
Haluaisin ajatella tietysti, että jokin luonnonilmiö olisi oven avannut, mutta tähän vielä pieni yksityiskohta: oven maalipinta(karmia vasten)oli sinä talvena pääsyt kulumaan rikki ja päästänyt kosteutta läpi. Turvonnut ovi oli niin tiukka, että tuolloin kymmenvuotias pikkuveljeni ei meinannut jaksaa edes kaksin käsin riuhtaisemalla vetäistä sitä auki.
Lisäksi tosiaankin oli täydellisen tyyntä, missään kohtaa lumessa ei jälkiä - ja isäni kanssa kumpikin kuulimme selkeästi kahvan rämäyksen ja oven auki kiskaisun.
Talo on vanha tila, vanhin osa siitä pitkälti toistasataa vuotta vanha. En kuitenkaan ole itse siellä kokenut ennen sitä enkä sen jälkeen mitään epätavallisesta poikkeavaa.
Ehkäpä kyseessä saattoi olla teini-ikäisen mieleni aiheuttama ns. poltergeist-ilmiö: odotin tupakannälässäni niin voimakkaasti kuulevani oven avautumista ja isäni poistumista, että se tapahtui.
Mene tiedä.
Olin silloin teini-ikäinen ja tupakoin vanhemmiltani salaa. Isälläni oli tapana iltaisin- myöhäänkin, käydä iltakävelyllä jolloin pääsin itse livahtamaan huomaamatta "savuille".
Sinä iltana tuo iltakävely viipyi ja viipyi. Kiemurtelin nikotiinintuskissani, mutta eipä auttanut kuin odotella tuota iltalenkkiä tai isäni nukkumaanmenoa.
Yhtäkkiä kuulin kuinka ulko-oven kahvaa nopeasti kääntämällä rämäytettiin ja ovi repäistiin auki.
Ajattelin isäni lähteneen, koppasin tupakat taskusta ja riensin huoneesta ulos - vain törmätäkseeni isääni eteishallissa.
Kummastuneena hän kysyi mihin oikein olin menossa, hän kun oli kuullut oven käyneen. Sanoin ihmetteleväni samaa.
Menimme ulko-ovelle, joka oli sepposen selällään. Oli talvi, täydellisen tyyni iltayö. Lunta leijaili hiljalleen.Parisen senttiä paksu kerros oli kertynyt rappusten päälle. Missään lumessa ei näkynyt pienintäkään jälkeä.
Muistan häkeltyneen tunnelman, kun suljimme oven ja palasimme sisään.Tupakantuskatkin olivat kaikonneet.
Haluaisin ajatella tietysti, että jokin luonnonilmiö olisi oven avannut, mutta tähän vielä pieni yksityiskohta: oven maalipinta(karmia vasten)oli sinä talvena pääsyt kulumaan rikki ja päästänyt kosteutta läpi. Turvonnut ovi oli niin tiukka, että tuolloin kymmenvuotias pikkuveljeni ei meinannut jaksaa edes kaksin käsin riuhtaisemalla vetäistä sitä auki.
Lisäksi tosiaankin oli täydellisen tyyntä, missään kohtaa lumessa ei jälkiä - ja isäni kanssa kumpikin kuulimme selkeästi kahvan rämäyksen ja oven auki kiskaisun.
Talo on vanha tila, vanhin osa siitä pitkälti toistasataa vuotta vanha. En kuitenkaan ole itse siellä kokenut ennen sitä enkä sen jälkeen mitään epätavallisesta poikkeavaa.
Ehkäpä kyseessä saattoi olla teini-ikäisen mieleni aiheuttama ns. poltergeist-ilmiö: odotin tupakannälässäni niin voimakkaasti kuulevani oven avautumista ja isäni poistumista, että se tapahtui.
Mene tiedä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet oikein kovasti odottanut oven aukeamista niin se on saattanut aueta siitä. Poltergeist-ilmiöitä ilmenee juuri teini-ikäisten läheisyydessä. Kyseessä ei välttämättä siis ole ollut mikään henki, vaan sinä olet mahdollisesti oveen keskittymällä avannut sen itse.
Aivan, saman johtopäätöksen olen itsekin asiaasta tehnyt. Mitään henkiolentojuttua en oikeastaan ensisäikähdyksen jälkeen ole vakavasti ajatellutkaan. Kummallinen tapaus kuitenkin...
Ja tuntui varsin pelottavalta, kun tapahtui niin tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Hauska olisi kuulla onko muilla vastaavia omakohtaisia kokemuksia?
höpsön höpsön koko juttu..
..putkiaivoillesi pettymys, mutta tämä tarina on tosi.