Luin tuossa huvittuneena, kun joku vertasi suurpehettä "somalilaumaan".
Täytyy kyllä todeta, että näin suurperheen isänä ensinnäkin olen ylpeä tuosta jälkikasvusta(8 lasta/4 4) ja en ole huomannut suurempia ongelmia tuollaisen porukan elättämisessä.
Tietysti käytännön ongelmiakin on, täytyy olla riittävän iso auto,ruokaa menee PALJON ja asunnonkin pitää olla riitävän kokoinen sekä organisaatiokykyä ja venymistä tarvitaan.
Niin se peruskysymys, kyllä meillä on televisio ja sekin on vielä kytketty valtakunnanverkkoon.
Täytyy kyllä todeta, että näin suurperheen isänä ensinnäkin olen ylpeä tuosta jälkikasvusta(8 lasta/4 4) ja en ole huomannut suurempia ongelmia tuollaisen porukan elättämisessä.
Tietysti käytännön ongelmiakin on, täytyy olla riittävän iso auto,ruokaa menee PALJON ja asunnonkin pitää olla riitävän kokoinen sekä organisaatiokykyä ja venymistä tarvitaan.
Niin se peruskysymys, kyllä meillä on televisio ja sekin on vielä kytketty valtakunnanverkkoon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
arvostelijoita ja solvaajia riittää, mutta olen ajat sitten lakannut välittämästä. karehditaan "suuria" lapslisiä ja muita tukia ;) kotihoidontukea saan 250€/kk käteen ja sillä ostaa viikon eväät. kaupoissa emme taas käy häiritsemässä muita niinkuin joku s.lauma vaan minä menen kauppaan ja mies on kotona kun ei ole mummuja ja muita joista olisi edes hetken apua joskus. auton täytyy kyllä olla tavallista isompi ja siitäkin on saanut kuulla, että millä rahalla kun akka makaa kotona..... onneksi miehellä on töitä ainakin vielä. velkaisessa talossa asumme maaseudulla, joten emme myöskään häiritse kerrostalonaapureita niinkuin edellämainittu lauma.
Olen itse suuresta perheestä, ja tunnen useita todella suuria perheitä. Itse olen kokenut sen rikkautena, että on muita sisaruksia jakamssa ajatuksiani ja kokemuksiani. Olemme läheisiä keskenämme, ja yhteydenpito on tiivistä. Autamme toisiamme tarvittaessa myös käytännön asioissa. Lapsillamme on paljon serkkuja, joiden kanssa telmiä ja touhuta. Väkisinkin sosiaalistuvat lapset, ja oppivat pienestä pitäen hyväksymään myös erilaisuutta.
Rahat oli vähissä kun olin lapsi, mutta eipä sitä silloin liikoja kaivannutkaan! Käytännön syistä emme käyneet huvipuyistoissa ja muissa lomakohteissa useinkaan, mutta mitä väliä. Meillä oli iso talo maaseudulla, kuitenkin palveluiden läheisyydessä, jossa kesät meni muutenkin mukavasti.
Itselläni suuri perhe jää vain haaveeksi, mutta sille en voi mitään. Ehkä täysin ulkopuolisen onkin vaikeaa ymmärtää tätä suurperheiden elämää, mutta meillä ainakin oli suuri talo täynnä rakkautta ja välittämistä, ja saimme vielä viettää vuosia isovanhempieni kanssa saman katon alla, josta ole kiitollinen. Monella ei ole tilaisuutta sellaiseen elämään kuin meillä oli!
kadehdin, iso talo maalla, paljon lapsia, isovanhemmat liki, pitkä kuuma kesä, paljon serkkuja.
Meitä on vain kourallinen koko sukua, kukaan ei käy kylässä, asutan kaikki sikisnsokin ympäri Suomea, ei ole paikkaa tavata, ei ole montaakaan serkkua, ei mitään yhteistä. Kaikki hajallaan kuin Jokisen eväät.
Ei juhlia, ei mitään, surkeeta!
olisin itse halunnut olla suurperheen emo, mutta sekin jäi haaveeksi, lapsia on vain yksi.
Onneksi edes työni kautta minulla on paljon lapsia.
Aina ei saa sitä mitä toivoo, ei. Osaansa on vain tyydyttävä, kaikkea ei voi muuttaa, vaikka yrittää kuinka.
Meitä on kaksi aikuista ja viisi lasta ja kuudes tulossa.me halutaan jatkaa sukua sanokoon kuka mitä haluaa....solvausta on saanu kuulla.Ei olla silti sosiaalitoimistosta haettu ruoka ja vaate apua.Ei lapsia sen takia tehdä että niistä saa rahaa...ei todellakaan...kun me mieheni kans ollaan vanhoja niin se on kivaa kun lapset tulee lastenlapsien kanssa käymään ym.Suurperheet kunniaan...siihen ei moni pysty tai uskalla.
lasta,sisarellani myös 4,miehelläni on hänen lisäkseen sisaruksia 5 ja mieheni veljen vaimo odottaa 7ttä lastaan ja heillä on vielä kasvattitytär. Eihän se koskaan täysin auvoista eikä ongelmatonta ole mutta lapset ovat suurin lahja mitä elämä voi antaa ;)) !