Mä kerroin eilen ihastukselleni, että en saa häntä mielestäni... Nyt se "aloite" on sitten tehty. Tuntui vaan että sen jälkeen väliimme kasvoi seinä, jonka läpi ei enää voi puhua toiselle. Kerroin aiemmin mikä hänen tilanteesa on ja mikä tässä on niin hankalaa.
Pitäkää peukut pystyssä...
Pitäkää peukut pystyssä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Uskalsit! Se on jo jotain. Nyt pidetään peukkuja!
Mistä sait rohkeuden?
Tunnen itse olevani lukossa.. toisaalta hyvä niin kun olemme molemmat varattuja, joten omalla kohdalla on parempi pysyä hiljaa ja elää tunteideni kanssa salassa... Mutta näkyykö se jo ulospäin?!?
Me ollaan molemmat vapaita (tai ainakin mä olen näin ymmärtänyt). Joten siltä osin ei ollut mitään ongelmaa. Mä päätin, että koska mä en enää pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tätä ihmistä, niin mun on pakko saada tietää.
Nyt en ole kuullut hänestä mitään...Yritän vain löytää sille järkevän selityksen..Ehkä hän ei vain ole ehtinyt ottamaan yhteyttä....
Minäkin kerroin tässä vähän aikaa sitten, että hän on koko ajan mielessäni. Normaalisti en olisi saanut sitä sanottua, mutta mun oli vaan pakko, kun meni yöunet ja päivät meni muissa ajatuksissa.
No siitä ei lopulta tullut mitään, kun hän ei ollut valmis. Mutta vaikka juttu ei onnistunut niin nyt on hyvä olo, kun ei tarvi koko ajan ajatella "mitä tästä tulee" tai "miten kerron hänelle tunteistani" tai "jos en kerro tunteista, niin hän kyllästyy"
Mä en ole saanut oikeen mitään vastausta tältä mieheltä......Hän oli vkolopun reissussa ja ei olla oltu oikeen missään yhteydessä. Kun tietäisi mitä hän tahtoo, vai tahtooko mitään...
Minäkin olen jo hetken miettinyt, että kunpa uskaltaisin. Taidan kuitenkin vielä kätkeytyä ujouteeni, ja odotella. Tiedän toki, että se voi joskus olla kohtalokasta, mutta odotan silti. Kertakaikkiaan hullaantunut olen..