KA-lervo mullikelmi

"OVI KIINNI, OSTO LÄMMIN "
Karjui lervo päntälän vai koskuen vai tuiskulan seon pihalla kun rovasti oli aukaisut satakymppi kaanian oven ja nähnyt kun Lervo astui rekkamiehen paatuneella raivolla paarityttöä! :)

NIIN ON SE JUMALAUTA AJU KONNA SAATANA PERKELE JA PAATUNUT PANOSONNI TÄÄ
KA LERVO!

😆😄😃

Myyjäpirkkojen majavat oli siinä vaiheessa jo läpeensä kastuneet ja Lervo, tuo autuas ajumies herran armosta, karjais ovelta: "SAATANAN SAATANA PIKIMUSTAT KUUMAKS JA TAVARAT TIISKILLE OLIKOS SE PIMUILLA AISAANPERUUTUS HARJOTUKSET TÄNÄÄN!!" Joo. Sattui vain tuolloin olemaan Peijalan kylän raittius ja sivistys yhdistyksen naiskerhon kokous Seolla, ja voi sitä tyrmistyksen ja kauhistelujen määrää minkä Lervo sai! LERVO VAAAN NAUROI!!

LAITA LERVO ASIALLE JA MENE ITSE PERÄSSÄ ,
HOETTIIN ENNEN AINA.

https://ylilauta.org/satunnainen/280eco#post-279954080

PARASTA ASIAA TUOLLA!

Ka-lervo oli kuuluisa siitä, että hän ajoi rekkaansa niin mutkattomasti, että jopa mullikelmi pysähtyi ihmettelemään. Mutta tänään hänellä oli edessään erityisen mielenkiintoinen päivä. Hän oli lähdössä kauas maaseudulle, missä hän kohtaisi monenlaisia mielenkiintoisia matkailijoita.

Matkallaan Ka-lervo huomasi paviaanikojotin, joka juoksi pitkin teitä ja heilutti käsiään kuin se olisi yrittänyt pysäyttää liikennettä. Paviaanikojotti huusi:

"Hei, hei! Odottaa nyt, minulla on tärkeä tehtävä! Olen paviaanien pormestari ja tarvitsen apuasi!"

Ka-lervo nauroi ja pysäytti rekansa. "No mitäs pormestari-paviaani haluaa? En ole ihan varma, ymmärränkö sinua," hän sanoi nauraen.

Paviaanikojotti selitti:

"Minulla on pieni ongelma – paviaanilaumani on kadonnut maantieltä, ja tarvitsen apuasi löytääkseni heidät. Olisitko kiltti ja auttaisit?"

Ka-lervo mietti hetken ja päätti auttaa. Hän hyppäsi rekkansa kyytiin ja yhdessä he lähtivät etsimään paviaaneja.

Sillä välin, ajukonna, joka oli tunnettu siitä, että hän oli aina hieman unelmoiva ja aina unohti, missä oli pysähtynyt, oli eksynyt tielle. Hän istui keskellä tietä, silmät suurina ja unelmoivina.

"Hei, ajukonna, mitä sinä täällä teet?" kysyi Ka-lervo.

"Voi, minä vain mietin, missä mahtaisin olla. Tämä tie on niin pitkä ja ihmeellinen," vastasi ajukonna.

Ka-lervo nauroi ja auttoi ajukontaa jatkamaan matkaa. Samalla maantierotta, joka oli kuin paikallinen legendaarinen hahmo, vilahti nopeasti ohi ja huusi:

"Muistakaa, että täällä on myös hauskaa!"

Lopulta Ka-lervo ja paviaanikojotti löysivät paviaanilauman, joka oli piiloutunut metsän reunaan. Ka-lervo vei paviaanit turvallisesti takaisin ja jatkoi matkaansa.

Matkan lopuksi Ka-lervo mietti, kuinka päivän tapahtumat olivat olleet kuin suoraan huumoritarinasta, ja hän nauroi ääneen: "Ei hullumpaa, kun rekkakin voi olla mullikelmi, paviaani pormestari, ajukonna uneksija ja maantierotta matkan varrella!"

Seuraavaksi he suuntasivat Kokemäelle, missä he pysähtyivät tutustumaan paikalliseen markkina-alueeseen. Rekka oli hyvä kulkuväline, ja heidän oli helppo pysäköidä keskelle vilkasta kauppapaikkaa. He nauttivat paikallisista herkuista ja juttelivat ihmisten kanssa, oppien lisää alueen historiasta.

Matka jatkui Laviassa, missä he ihailivat järvimaisemia ja rentoutuivat veneellä. He päättivät ottaa pienen tauon ja nauttia luonnonrauhasta. Rekka oli suuri ja tilava, joten heidän oli helppo kuljettaa mukanaan kaikki tarpeelliset varusteet.

LERVO JA KASSU MARSSIVAT PÄNTÄLÄN PANKKIIN RAAMIT KAULASSA JA MÖLYSIVÄT "NYT ON ISON VEKSELIN PAIKKA, JUMALAUTA"! TYHJIN KÄSIN NUO AJUKONNAT LÄHTIVÄT IRJAN KRILLIN KAUTTA PEIJOLAN SEOLLE KALJOITTELEMAAN.