hei
itselläni tällaista...
esikko uhmaikäinen tyttö ikää vajaa 2vuotta,kuopus poika 1kk ja aviomies.
ongelma on ihan outo..tuntuu että tekee mieli vaan haastaa riitaa miehelle ja tekis mieli joko huutaa tai kääntää esikoiselle selkä kun tinttailu alkaa..siismieheni oikein malli isä ja ihana aviomies mutta silti ikävöin sairaalaan kun sain olla siellä ihanan vauvan kanssa kaksin..tuntui kamalalta valehdella miehelle että olin ikävöinyt heitä kauheasti ja toivoin pääseväni sairaalasta äkkiä kotiin vaikka karu totuus oli se että nautin kauheasti ajasta kun sain olla rauhassa ja vain kaksin vauvan kanssa.kamalampaa tästä vielä tekee se että esikoisen aikana tätä eiollut(vaativa koliikkivauva silloin)nyt olen melkeimpä mustasukkainen kuopuksesta enkä haluaisi antaa sitä kenenkään syliinkään.valvottanut on alusta asti ja vieläkin herää yöllä syömään ja on hereillä noin 2-3h.ja väsy on mutta kuopukseen eitunnu hermot menevän vaikka vatsavaivoja huutaakin välillä...en ymmärrä itseäni..tuntuu kamalalta teeskennellä esikoisen ja mieheni kanssa. kertokaa muut kokemuksia ja mistä tämä voisi johtua..varmempi toki olen itsestäni vauvanhoidon suhteen kuin ensimmäisen kanssa.tämä toinen oli huomattavasti vaikeampi synnyttää ja raskausaika oli alusta asti todella vaikeakun taas esikoisen synnytys/rask.aika oli helppoja...HELP!
itselläni tällaista...
esikko uhmaikäinen tyttö ikää vajaa 2vuotta,kuopus poika 1kk ja aviomies.
ongelma on ihan outo..tuntuu että tekee mieli vaan haastaa riitaa miehelle ja tekis mieli joko huutaa tai kääntää esikoiselle selkä kun tinttailu alkaa..siismieheni oikein malli isä ja ihana aviomies mutta silti ikävöin sairaalaan kun sain olla siellä ihanan vauvan kanssa kaksin..tuntui kamalalta valehdella miehelle että olin ikävöinyt heitä kauheasti ja toivoin pääseväni sairaalasta äkkiä kotiin vaikka karu totuus oli se että nautin kauheasti ajasta kun sain olla rauhassa ja vain kaksin vauvan kanssa.kamalampaa tästä vielä tekee se että esikoisen aikana tätä eiollut(vaativa koliikkivauva silloin)nyt olen melkeimpä mustasukkainen kuopuksesta enkä haluaisi antaa sitä kenenkään syliinkään.valvottanut on alusta asti ja vieläkin herää yöllä syömään ja on hereillä noin 2-3h.ja väsy on mutta kuopukseen eitunnu hermot menevän vaikka vatsavaivoja huutaakin välillä...en ymmärrä itseäni..tuntuu kamalalta teeskennellä esikoisen ja mieheni kanssa. kertokaa muut kokemuksia ja mistä tämä voisi johtua..varmempi toki olen itsestäni vauvanhoidon suhteen kuin ensimmäisen kanssa.tämä toinen oli huomattavasti vaikeampi synnyttää ja raskausaika oli alusta asti todella vaikeakun taas esikoisen synnytys/rask.aika oli helppoja...HELP!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyväksy tunteesi ja nauti vauvasta. Minulle kävi vähän samalla tavoin kolmannen kanssa. Kaksi viikkoa olin pää pilvissä, enkä meinannut saada otetta tähän arkipäivään.
Se menee ohi, voin vakuuttaa sinulle. Juttele lasten isän kanssa ja kerro tästä "huumauksesta" ja pyydä apua isomman kanssa. Turha huutaa. Puhumalla asioista oikeasti saat tilanteen hallintaan. Uusi vauva on uusi, ei siitä pääse mihinkään. Eikä me äidit olla mitään yli-ihmisiä, vaikka kovasti yritetään.
että "koko toinen raskaus oli hankala alusta alkaen".Ehkä olit huolissasi/kauhuissasi vauvan tai jonkin muun asian vuoksi?
Usein tuollaisia tuntemuksia tulee synnytyksen jälkeen keskosvauvan- tai vammaisen lapsen saanelle (siis kun tieto esim. sydänviasta, kampurajalasta on saatu jo ennen synnytystä).Siinä ikäänkuin ei tahdo uskoa alitajuisesti että vauva voi ihan hyvin ja sitten tahtoo sitä " suojella kaikelta?? myös mieheltään- josta muodostuu uhka sinun ja vauvan suhteelle.
Toisaalta vauvaa tahtoo hoitaa ja pitää mahdollisimman lähellä, "ettei sille sattuisi mitään" ja toisaalta jos sattuisikin. Herkässä mielentilassa synnytyksen jälkeen tämä tietenkin korostuu. Jonkun luotetun ystävän tai miehen kanssa tätä voisi pohtia. Usein sellainen lähiystävä voi auttaa joka on ollut elämässä mukana jo siinä alkuraskauden ja raskauden hankalana aikana.Tai sitten neuvolan tädin kanssa joka osaa kertoa raskauden ajasta, mistä voi olla äidillä vääriäkin muistikuvia.