Hyvä Ville Similä!

"Hyvä Ville Similä", kirjoitus hesarissa on harvinaisen kattava yhteenveto Zelenskyin toiminnasta ennen presidenttikautta ja sen jälkeen, aina nykypäivään asti.

Kannattaa lukea, ehkä turha hurmos häntä kohtaan häviää ja muuttuu realistisemmaksi?

Similä teki sen taas!
Tämän päivän Hesarissa eli 28.4.2025-lehdessä Ville Similä vertaa nykyaikaa suhteellisen onnistuneesti 1930-lukuun, jolloin väkivaltainen toiminta ja sodan himo olivat kovia juttuja.
Tosin, tämä kaikki on havaittu jo kolme vuotta sitten, kun vain on jaksanut seurata sitä, mitä militarisoituneissa Suomessa ja läntisessä Euroopassa oikeasti tapahtuu
Täysin viiltävän terävänä Similä ei nyt ole, totuuslatinki jäi osin piippuun. Hän osittain ja turhaan sivuttaa Suomen ulkopolitiikan ja sen vaikutuksen maamme nykytilaan ja miksei myös koko maailman tilanteeseen: Suomihan ei viime vuosikymmenten tapojensa mukaan enää lähtenytkään hiomaan rauhaa sotatantereelle eli nyt Venäjälle ja Ukrainaan vaan paranoidisesti ja keskisormi pystyssä itään naulitsi itsensä USA:n vetämään sotilasliittoon.
Mutta onhan tämä kerta kaikkiaan hienoa, että Hesarissa edes joku uskaltaa irrottautua suomalaisesta valtio- ja mediajohtoisesta viha- ja propagandarintamasta ja viitsii hiukan kurkistaa peiliin syitä ja seurauksia etsittäessä.

Taas poikkeuksellisen rakentava kirjoitus Similältä Hesarissa tänään. Ei ihan prikulleen asian ytimeen, mutta aivan eri maailmasta kuin se, mitä muut lehden tähtitoimittajat ja kolumnistit viime vuosina ovat tekstiä suoltaneet. Jos jotain sävykettä kirjoituksesta viilaisi, niin sitä hyökkäyssota-sanan käyttöä voisi miettiä.
Jatka samaan malliin, tai oikeastaan anna mennä ilman mitään nykypidäkkeitä, vaikka lunta taitaa tulla tupaan ovista ja ikkunoista jo nyt.

Juuri tuo "hyökkäys-sota" alkaa vaikuttaa jo lasten sanaleikiltä, niin hyvin sana on saatu aivopestyä EU:ssa, erityisesti suomalaisille!

Joskus toimittajalta unohtuu ko. sanan käyttö, mutta kiireesti hän korjaa "Ukrainan sodan Venäjän hyökkäyssodaksi".

Similä tiivisti kuun puolivälissä maailman menon hienosti:
"Kaikki on ikuista, kunnes äkkiä katoaa. Nakkikioskit, keskittymis­kyky, paperilehdet. Yhdysvaltain demokratia, läntinen yhteis­kunta­järjestelmä, Arvi Lindin puoli yhdeksältä lukemat uutiset."