Mulla ei svengannut noissa paikoissa. Yritin eka armeijjaan mut about 9 päivää olin siellä ja tulin poies sieltä . Sitten hain sivariin jossa sivarikeskuksessa talavella 2002 (jotain tammi tai helmikuuta jolloin näkyi olympiakiekkoa sinä iltana lapinjärven sivarikeskuksen aulatilassa joka tais olla loppuottelu USA vs Kanada) ja heti seuraavana aamuna tuskaisen yön vietettyä siellä en pystynyt oleen siellä paikassa vaan pakko oli päästä pois. Palauttivat minut Helsingin juna-aseman kautta jossa oli aikamoista sähläystä kun mokailin&sekoilin siellä junalipun kanssa kun josttain syystä ajatus ei vaan toiminut siellä. Onneksi sentään pääsin kotia mut missasin ainakin 4 junaa. Sain apua toki helsingin juna-aseman väeltä. Minut kuulutettiin oikeaan junnaan.
Lopulta sain vapautuksen armeijasta ja sivarista eli mulla on taskuissani D-paperit.
Mitenkä teillä meni noi kuviot?
Mulla siis henkisen puolen sairastelun seurauksesta toi armeija+sivarijutut meni ihan päin metsiä.
Jos jottain positiivista pittää kaivvaa noista hetkistä niin armeijan tuvassani oli kaksi herrasmiestä jotka auttoi minua kun minä en osannut punkkani peittoa taittaa oikein ja en osannut myös yhtä toista taittaa oikein niin he olivat aina auttaneet minua . Huikeita tyyppejä, todellisia herrasmiehiä .
Armeijassa (kajaani) oli suurin osa armeijan johtohenkilöistä oikein mukavia ihmisiä.
Samaa voin sanua myös sivarikeskuksen väestä.
Armeijassa ehdin käyvä myös urheilusalin puolella ja uimassa.
Sivarikeskukseen kun menin niin siellä ois pitäny olla noin kaksi viikkoa ja sitten olisin tullut kotipitäjääni jossa oisin mennyt sivarijutut suorittamaan erääseen työpaikkaan.
Kirjoittaja Juha Pohjola
Lopulta sain vapautuksen armeijasta ja sivarista eli mulla on taskuissani D-paperit.
Mitenkä teillä meni noi kuviot?
Mulla siis henkisen puolen sairastelun seurauksesta toi armeija+sivarijutut meni ihan päin metsiä.
Jos jottain positiivista pittää kaivvaa noista hetkistä niin armeijan tuvassani oli kaksi herrasmiestä jotka auttoi minua kun minä en osannut punkkani peittoa taittaa oikein ja en osannut myös yhtä toista taittaa oikein niin he olivat aina auttaneet minua . Huikeita tyyppejä, todellisia herrasmiehiä .
Armeijassa (kajaani) oli suurin osa armeijan johtohenkilöistä oikein mukavia ihmisiä.
Samaa voin sanua myös sivarikeskuksen väestä.
Armeijassa ehdin käyvä myös urheilusalin puolella ja uimassa.
Sivarikeskukseen kun menin niin siellä ois pitäny olla noin kaksi viikkoa ja sitten olisin tullut kotipitäjääni jossa oisin mennyt sivarijutut suorittamaan erääseen työpaikkaan.
Kirjoittaja Juha Pohjola
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.