Neljä vuotta sitten tuli elämäni ensimmäinen paniikkikohtaus. En tiennyt silloin mitä se oli. Ambulanssilla terveyskeskukseen. Viikko osastolla. Koko ajan ahdistus. Tämä toisrui 1-2 kertaa kuukaudessa. Kohtausten määrä sääntyi vuosien mittaan 3-4 kertaan viikossa. Lopulta ambulanssi ei suostunut tulemaan: ei sinulla mitään sairautta ole. Se oli kuin kuolemantuomio. Lääkäri sanoi:ei tämä mikään hotelli eikä aoteekki ole. Marraskuun alussa oli viisi rajua paniikkikohtaus Lopulta pääsin taaas päivykseen.Makasin siellä kuusi tuntia.Siellä antoivat tyrmäysrippoja. Lähettivät hullujenhuoneeseen missä tarvitsi kaksi henkilöä teluttamaan minut houneeseni. Muutaman päivän kuluttua tuli valtava kohtaus. Se oli niin ankara etten uskonut sen viovan elevan paniikkikohtaus vaan minut oli taas myrkyterry lääkkeillä.Tämä toistui viisi kertaa. Valitin täsrä lääkäreille ja hoitajille. Tästä tuli määritelmä skitsofrenia ja harhaisuus. Määräsivät psykoosilääkkeitä ja bentsojs. Sanon näitä kohtauksia koomakohtauksiksi. Kaksi näistä lopetettiin loretsapaamipiikillä lihakseen, toinen 13 tunnin, toinen 8 tunnin jälkeen. Voimakkaita paniikkikohtauksia oli useita kertoja. Lopulta 5 viikon päästä minut lähetettiin hoivakotiin. Siellä koomakohtauksiksi on ollut noin kerran kuukaudessa. Afmoton väpina, tärinä ja käveilykyvyttömyys. Olo on kuin maanpäällinen helvetti. Pystyy niikkumasn vain nelinkontin. Välittömästi virtdaimpi Nykyinen perusolo on voimakas paniikki. Nyt nuutaman viikon kuluttua on alettu vähentää bentsoja joka on ainoa lääke joka vähän helpottaa oloa? Tulevaisuus näyttää synkäliä. Toivon, että kuolisin mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Koomakohtaukset
Anonyymi-ap
0431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.