onko muita kuin minä, joka ei halua imurin ja luutun kanssa koko ajan heilua. Tai mieluummin mahdollisimman vähän. Pölyjen pyyhkiminen on toinen turhauttava homma. Ja tiskivuorot on tiskikoneen jälkeen maailman parhaita keksintöjä.
Mieluummin touhuan lasten ja kotieläinten kanssa tai hoidan puutarhaa. Tai lähden ulkoilemaan. Autoremonttikin on mukavampi homma kuin kotityöt.
Mieluummin touhuan lasten ja kotieläinten kanssa tai hoidan puutarhaa. Tai lähden ulkoilemaan. Autoremonttikin on mukavampi homma kuin kotityöt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... äiti joka pitää kyllä järjestyksestä ja siitä että tavarat ovat paikollaan - vaan ei siivoamisesta. Mottona: "Ei tänne ole siivoamaan synnytty!" Enemmän arvostan sitä, että vaikka puuhaa jälkikasvun kanssa jotain tai sitten omistautuu mukavasti itselleen ja omille harrastuksille.
En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka siivoamasta päästyään siivoavat. Heiluvat imurin kanssa kuin heikkopäiset, pesevät lattioita ja jotain sälekaihtimia (!)jatkuvasti. Oma ykkösinhokkilaji on ehdottomasti ikkunanpesu; sälekaihtimia en ole pessyt koskaan. Hihii, viimeksi pesin ikkunat yli vuosi sitten ja tänä kesänä ei olekkaan tarvinnut pestä kun meillä on ikkunaremontti ja on justiinsa vaihdettu upouudet ikkunat ;-)
juup, täällä yksi samanlainen!
mun mies aina ihmetteleekin, että miksi meidän perheessä täytyy kääntää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen; hän imuroi ja laittaa ruokaa ja minä korjailen paikkoja ja vaihdan autonrenkaita... mutta miksipä ei, oppivatpa lapsetkin todellista tasa-arvoa, eikä niintä vanhoja sukupuolirooleja.
En todellakaan pidä siivoamisesta ja lisäksi mulla on huono selkä, joka kipeytyy jo esim. pelkästä tiskaamisesta. Itse asiassa vasta viime aikoina olen oppinut pitämään ruuanlaitosta...Mutta koska meillä mies ei tee mitään, vaikka on päivät kotona, on mun kuitenkin siivottava ja pyykättävä tai ei sitä tee kukaan.
Ei kyllä siivoaminen kauheesti kiinnosta mutta pakko kai on välillä! Juuri sen verran siivoan että on tavarat paikoillaan ja tytön ei tarvitse ihan hämähäkin seittien keskellä elää :) mutta viikkoimurointia ei meidän kodissa tunneta!
Juu, eli minä olen superlaiska siivoamaan. Imuroiminen, lattian/ikkunanpesu ja pölyjen pyyhkiminen on vihonviimeistä hommaa. Ruuan laitossa olen aivan surkea. Astioiden ja pyykkien laittaminen koneeseen nyt vielä menettelee.
*Älä tee huomenna sitä minkä voit tehdä ylihuomennakin*
Ja olen huomannut,vaik kuinka siivoan ja kerään leluja ym.ym.yhdestä päästä kun aloitat toisesta päästä räjähtää ja kyselen, että enkö mä just siivonnut ton huoneen tms..Olenkin päättänyt et siivoan sit kun lapset muuttaa pois kotoa,heh,heh.
Minä taisin ennen lapsen saantia kuulua niihin "sälekaihtimenkiillottajiin", mutta pakko on ollut vähän hellittää, kun ei kerta kaikkiaan aika ja energia riitä.
Mitä niitä leluja nyt ihan joka ilta keräilee, kun aamulla on sama sekamelska kuitenkin - potkitaan isoimmat sohvan alle sitten kun anoppi on tulossa kylään... :)
Ja kun on oppinut relaamaan ton siivouksen kanssa (ennen joka viikko matot ulos, lattioiden pesu ja sitä rataa - kääk, kuulostaa ihan HIRVEELTÄ nyt!!), niin ei huvittaisi enää ollenkaan koko hommaan ryhtyä.
Mutta kolmen kissan taloudessa imuria on kyllä pakko joka viikko heiluttaa, muuten hukkuisimme karvoihin; ja sitä kissanhiekkaakin kulkeutuu ympäri kämppää.