Terve kaikille. Mä haluaisin kertoa teille mun tarinan. Uskon, että joillain on ollut varmasti rankempaa kun mulla, mut yksi tarina tähän väliin.
Mä sain helmikuussa 2005 keskenmenon.
Se alko niin, et seksin jälkeen illalla, alko tulemaan pikkuhiljaa verta, aamuun mennessä se oli jo todella runsasta.
Soitin yöllä päivystykseen, sieltä käskettiin odottaa aamuun. Aamulla menin lääkäriin, siellä asia tutkittiin ja todettiin , että tuulimunahan se oli. Onneksi ei tarvittu kaavintaa, koska se tuli tässä tapauksessa itsekseen pois.
Tosta toipuminen kesti tosi kauan.
Me lopetettiin yrittäminen siihen paikkaan, koska musta tuntu, et en kestä sitä alkkareiden kyttäämistä (tuleeko verta) enää yhtään.
No sittenhän kävi niin, että vaikka ei oltu yritetty yhtään, tein raskaustestin 20.5.05 ja plusaahan se näytti. Iloita ei asiasta uskaltanut yhtään, koska pelko pettymyksestä oli todella suuri. Toisaalta olin tosi iloinen, toisaalta kauhuissani. Ensin kävin neuvolassa ja sain lähetteen yksityiselle ultraan. Viikolla 8 3 kävin ekassa ultrassa, jossa surukseni todettiin taas jälleen kerran, että se oli tuulimuna.
Tuolloin tunne/olo oli niin hirveä, että sitä en pahimmalle vihamiehellenikään halua koskaan tapahtuvan.
Sieltä sain lähetteen viikon päästä tehtävään kaavintaan keskussairaalaan.
Lääkäri, joka tuolla yksityisellä mulle tutkimuksen teki oli täysin varma asiastaan, mitään toivoa ei ollut.
Viikon päästä menin kaavintaan, jota ennen lääkäri luki yksityisen kirjoittama lausunnon tutkimuksesta joka oli tehty edellisellä viikolla ja katsoi ultrakuvat siihen liittyen.
Lääkäri oli sitä mieltä, että asia on selvä. Sanoi kuitenkin, että tarkistetaan kuitenkin ultralla, ennen toimenpidettä.
Olin viikon ollut siinä uskossa, että raskaus oli taas tuulimuna.
Tutkimuksessa selvisi, että raskaus olikikn aivan normaali. =) hih=) Siellä se polski ja sydän tykytti kovasti.
Jotain ensimmäisessä ultrassa oli tehty väärin...Lääkärit ei osanneet selitää mitä. No joka tapauksessa, Siellä se mun oma papu masussa polskii =)
Eli tämä tarina oli omistettu niille, joista tuntuu, että valoa ei näy.Kyllä sitä näkyy joskus isoonkin risukasaan, kunhan vaan jaksaa odottaa.Jaksamista kaikille surun kokeneille ja paljon onnea onnistuneille.
Muhun saa ottaa yhteyttä jos haluaa jutella lisää =)
[email protected]
Mä sain helmikuussa 2005 keskenmenon.
Se alko niin, et seksin jälkeen illalla, alko tulemaan pikkuhiljaa verta, aamuun mennessä se oli jo todella runsasta.
Soitin yöllä päivystykseen, sieltä käskettiin odottaa aamuun. Aamulla menin lääkäriin, siellä asia tutkittiin ja todettiin , että tuulimunahan se oli. Onneksi ei tarvittu kaavintaa, koska se tuli tässä tapauksessa itsekseen pois.
Tosta toipuminen kesti tosi kauan.
Me lopetettiin yrittäminen siihen paikkaan, koska musta tuntu, et en kestä sitä alkkareiden kyttäämistä (tuleeko verta) enää yhtään.
No sittenhän kävi niin, että vaikka ei oltu yritetty yhtään, tein raskaustestin 20.5.05 ja plusaahan se näytti. Iloita ei asiasta uskaltanut yhtään, koska pelko pettymyksestä oli todella suuri. Toisaalta olin tosi iloinen, toisaalta kauhuissani. Ensin kävin neuvolassa ja sain lähetteen yksityiselle ultraan. Viikolla 8 3 kävin ekassa ultrassa, jossa surukseni todettiin taas jälleen kerran, että se oli tuulimuna.
Tuolloin tunne/olo oli niin hirveä, että sitä en pahimmalle vihamiehellenikään halua koskaan tapahtuvan.
Sieltä sain lähetteen viikon päästä tehtävään kaavintaan keskussairaalaan.
Lääkäri, joka tuolla yksityisellä mulle tutkimuksen teki oli täysin varma asiastaan, mitään toivoa ei ollut.
Viikon päästä menin kaavintaan, jota ennen lääkäri luki yksityisen kirjoittama lausunnon tutkimuksesta joka oli tehty edellisellä viikolla ja katsoi ultrakuvat siihen liittyen.
Lääkäri oli sitä mieltä, että asia on selvä. Sanoi kuitenkin, että tarkistetaan kuitenkin ultralla, ennen toimenpidettä.
Olin viikon ollut siinä uskossa, että raskaus oli taas tuulimuna.
Tutkimuksessa selvisi, että raskaus olikikn aivan normaali. =) hih=) Siellä se polski ja sydän tykytti kovasti.
Jotain ensimmäisessä ultrassa oli tehty väärin...Lääkärit ei osanneet selitää mitä. No joka tapauksessa, Siellä se mun oma papu masussa polskii =)
Eli tämä tarina oli omistettu niille, joista tuntuu, että valoa ei näy.Kyllä sitä näkyy joskus isoonkin risukasaan, kunhan vaan jaksaa odottaa.Jaksamista kaikille surun kokeneille ja paljon onnea onnistuneille.
Muhun saa ottaa yhteyttä jos haluaa jutella lisää =)
[email protected]
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen iloinen puolestasi,todella ihanaa kuulla että nainkin ihanasti voi käydä vaikka muuta luultiinkin.
Itse tässä odottelen iloisia uutisia tai sitten ne kuukautiset taas tulee pilaamaan,jotenkin lupaavasti mahaa nipistelee,erilailla kuin kuukautisissa,toisaalta on nipistelyt kyllä osittain samoja kuin kuukautisissa.
voi huh,menisipä vko ihan ensi yön aikana,ei tarvitsisi jännätä.
oikeen kyyneleet tuli silmiin.... varmaan siis ihana tunne. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja terkkuja "pikku pavulle".
ihana "selviytymistarina"
Siis mitä tarkoitit,ette ollu yrittäny yhtään?mutta normaalisti ollu yhdynnässä ilman ehkäisyä ja loppuun asti (eeh,en osannu fiksummin kirjoittaa tuota)
Hienoa!Mä olen nimittäin joskus aiemminkin lukenut/kuullut tollasii että on dg että keskenmeno,mutta kas kummaa noin viikon päästä löytynytkin alkio ja syke.Uskomatonta näillä nykyajan laitteilla!!!!
No joo, siis lähinnä niin, että ei oltu ajoitettu noita yhdyntöjä enää mitenkään, ei oltu enää yritetty hiki päässä, n 2 x kertaa kuukaudessa seksiä ja sit kuitenkin tärppäs.....
Ja mieskin varmaan tykkää !! (ne 2 kertaa mitkä sua panee, ja loput 29 kertaa kun panee jotain muuta)
Miks muksujen "tekeminen" täytyy olla tolasta helvetin hössöttämistä,
lasienkelilässytyksiä ja muuta paskaa!?
Voi iik-iik, ja hyyy hyy !
Raskaus kai on aika luonnollinen asia. Toiset saa muksun toiset ei, on hoitoja jos ei ja niin ees päin. Mikä vitun into... no joo.
Asiani tuli jo selväks.
t. Ei todellakaan mikään lässyttäjä-hössöttäjä,
n. 26v, AVIOMIES, hyvä parisuhde ja 2 lasta.
pennuista tulee takuulla mielenterveyspalvelujen suurkuluttajia.