Juhlat rennommiksi

Olipa kerankin köyhälläkin rattoisa ruokatunti kun avasin netti Iikkarin ja ryhdyin tavailemaan Syötteellä pidettyjä rentoja juhlia.
Tuli tuosta ensimmäisenä mieleen tuolta Suomussalmen puolelta aikoinaan koneyrittäjänä toiminut Mustan Seppo.
Seppo tuumasi aikoinaan, että on se tuo koneyrittäjänä olo rentoa hommaa, sillä naesia on tulossa väkisten matkaan niin, että "rumimpia on pitänyt ruveta jo kivillä syytämään.
Seppo jos kuka tiesi mitä on rentous.

Eihän sitä kovin jäykin niskoin voi juhlia sehän on selvä, vaan ainakin kuulopuheitten mukaan yhtään uljasta kunigaskobraa ei ollut noussut huojumaan, liekkö ollut liian kylmä juhlatila vai vanhentunut... musiikki.

Ritariksi lyöntihän on tietysti vanha ja kunnioitettava tapa, itsekin muistan joskus 60 luvun alkupuolella kun Hampuksessa lyötiin eräs Särkivaaralainen ritariksi,
Ansiona oli, että toi pontikkaa myytäväksi semmoisissa pulloissa joissa oli kuljetettu lamppuöljyä.
Miekkaahaan ei siihen hätään mistään löytynyt, vaan joku sieppasi jostain seinästä lähes parimetrisen vuorilaudan ja ainakin uljaan ritarin ääntelyistä päätellen ei hän juuri terävämpää astaloa kaivannutkaan.
Taidettiin kaveri läimäyttää useammankin piiripäällikön toimesta ritariksi.

Tässäkin episodissa tuli selväksi, että jos sana rehellisyys on kirjoitettu banderolliin liian pienellä, niin silläpä ei ole paljon merkitystä.