Mulla on tammonen ongelma...
Seurustelin yli nelja vuotta sitten exani kanssa ennekuin muutin Englantiin. Olimme yhdessa yli kaksi vuotta ja olin taman poikaystavani ensirakkaus. Han todella jumaloi minua aina loppuun asti.
Suhteemme kariutui kun muutin Lontooseen ja hanen elamansuunnitelmansa olivat selvasti Suomessa. Kun han vihdoin ymmarsi etten ole palaamassa, han paasti minusta irti (tosin hyvin hitaasti). Kun suhteemme paattyi jatkoimme hyvina ystavina pienen tauon jalkeen laheisina ystavina silla erosimme hyvassa yhteisymmaryksessa ja edelleen pidimme toisistamme ihmisina. Han on nykyaan yksi parhaimmista ystavistani enka haluaisi millaan luopua hanesta.
Ongelma tassa kuviossa on aina tosin ollut exani uusi tyttoystava. Han on aivan sairaalloisen mustasukkainen minun takiani. Onhan se ymmarrettavaa silla han on hyvin tietoinen siita etta olin exani "ensimmainen suuri kolahdus" ja mieheni ystavapiiri (johon tama uusi tyttoystava alkoi myos kuulua eromme aikoihin) oli hyvin tietoinen siita kuinka raskaasti exani otti minun Lontooseen muuttamiseni.
Minun ja exani erosta on nyt nelja vuotta. Mina omalla tahollani olen ollut naimisissa uuden mieheni kanssa vuoden ja viime joulun aikoihin esittelin mieheni exalleni ja he tulivat helkkarin hyvin toimeen! Exani on todella aidosti iloinen puolestamme, mutta hanen tyttoystavansa ei vain tahdo paasta menneesta irti!
En voi ymmartaa miten joku voi olla noin epavarma. Vai olenko kohtuuton olettaessani etta tama uusi tytto voisi paasta mustasukkaisuutensa yli? Olenko itsekas tai kohtuuton? Eiko pitaisi olla exien kanssa ystavia uusia kumppaneita kunnioittaakseen? Pitaisiko minun luopua ystavastani? Pahinta tassa on viela etta me olemme mieheni kanssa muuttamassa Suomeen ja mina seka mieheni todella haluaisimme olla exani ystavia ja haneen yhteydessa...
Haluaisin ymmartaa tata "uutta" tyttoystavaa (hekin ovat exani kanssa olleet yhdessa jo 3 vuotta), mutta kaipaisin varmaan ulkopuolisten kokemuksia... En todellakaan pida itseani "roikkuvana exana", enhan mina hanesta mitaan muuta halua kun hyvan ystavan. Onko tama teista liikaa pyydetty? Odotanko kohtuutonta avoinmielisyytta talta uudelta tyttoystavalta?
Arvostaisin kovasti kaikkien mielipiteita ja neuvoja.
Seurustelin yli nelja vuotta sitten exani kanssa ennekuin muutin Englantiin. Olimme yhdessa yli kaksi vuotta ja olin taman poikaystavani ensirakkaus. Han todella jumaloi minua aina loppuun asti.
Suhteemme kariutui kun muutin Lontooseen ja hanen elamansuunnitelmansa olivat selvasti Suomessa. Kun han vihdoin ymmarsi etten ole palaamassa, han paasti minusta irti (tosin hyvin hitaasti). Kun suhteemme paattyi jatkoimme hyvina ystavina pienen tauon jalkeen laheisina ystavina silla erosimme hyvassa yhteisymmaryksessa ja edelleen pidimme toisistamme ihmisina. Han on nykyaan yksi parhaimmista ystavistani enka haluaisi millaan luopua hanesta.
Ongelma tassa kuviossa on aina tosin ollut exani uusi tyttoystava. Han on aivan sairaalloisen mustasukkainen minun takiani. Onhan se ymmarrettavaa silla han on hyvin tietoinen siita etta olin exani "ensimmainen suuri kolahdus" ja mieheni ystavapiiri (johon tama uusi tyttoystava alkoi myos kuulua eromme aikoihin) oli hyvin tietoinen siita kuinka raskaasti exani otti minun Lontooseen muuttamiseni.
Minun ja exani erosta on nyt nelja vuotta. Mina omalla tahollani olen ollut naimisissa uuden mieheni kanssa vuoden ja viime joulun aikoihin esittelin mieheni exalleni ja he tulivat helkkarin hyvin toimeen! Exani on todella aidosti iloinen puolestamme, mutta hanen tyttoystavansa ei vain tahdo paasta menneesta irti!
En voi ymmartaa miten joku voi olla noin epavarma. Vai olenko kohtuuton olettaessani etta tama uusi tytto voisi paasta mustasukkaisuutensa yli? Olenko itsekas tai kohtuuton? Eiko pitaisi olla exien kanssa ystavia uusia kumppaneita kunnioittaakseen? Pitaisiko minun luopua ystavastani? Pahinta tassa on viela etta me olemme mieheni kanssa muuttamassa Suomeen ja mina seka mieheni todella haluaisimme olla exani ystavia ja haneen yhteydessa...
Haluaisin ymmartaa tata "uutta" tyttoystavaa (hekin ovat exani kanssa olleet yhdessa jo 3 vuotta), mutta kaipaisin varmaan ulkopuolisten kokemuksia... En todellakaan pida itseani "roikkuvana exana", enhan mina hanesta mitaan muuta halua kun hyvan ystavan. Onko tama teista liikaa pyydetty? Odotanko kohtuutonta avoinmielisyytta talta uudelta tyttoystavalta?
Arvostaisin kovasti kaikkien mielipiteita ja neuvoja.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hmmm.. Olen samaa mieltä kanssasi, ettei turhaa mustasukkaisuutta tarvitse sietää. Kuitenkin suhteissa on tietty raja, eli nainen haluaa yleensä olla henkisestikin se ykkönen, eli tyttö voi olla mustis siitäkin, että olettaa teillä olevan juttuja joista hän ei tiedä. Eli kannattaa olla mahdollisimman avoin ja huomioida aina myös tyttöystävä. Itselläni oli ex-poikaystävän kanssa ongelma, jota ei voi sanoa mustasukkaisuudeksi sanan varsinaisessa merkityksessä, koska kyseessä oli platoninen ystävyyssuhde toisen naisen kanssa. Kuitenkin otti päähän kun nainen saattoi soittaa esim. jos lähdimme kahdestaan romanttisen viikonlopun viettoon, tai soittaa klo.24 aikoihin ja tilittää puoli tuntia asioitaan poikaystävälleni. Ei siis haitannut ystävyys itsessään, mutta se, ettei muija tajunnut ottaa huomioon sitä, että muodostimme ns. sisemmän piirin jossa silloin olisi hyvä huomioida myös minut. Tuntui jotenkin jopa, että tyttö tunsi tiettyä kilpailunhalua tms. koska joskus rivien välistä piikitteli minua, jätti täysin huomiotta jne.
4 vuotta on kyllä niin pitkä aika, että jos kyseessä on tavallinen mustasukkaisuus, niin se on naurettavaa ja perusteetonta. Mieti voisiko siinä olla kyse jostain muustakin.
Minkä takia haluat niin kovasti olla tekemisissä exäsi kanssa,haluaisitko että hän edelleen sydämessään tuntisi sinua kohtaan samoja tunteita kuin ennenkin,ehkä pieni narsisti sinussa kaipaa sitä.En ymmärrä tuollaista yhteydenpitoa, varsinkin jos se on kovin tiivistä.Tietysti on helpompi olla ystävä jos ollaan erottu sisar-veli hengessä,mutta jos intohimoa on ollut niin itse en pystyisi olemaan kaveri vaikka uusi olisikin kuvioissa.Tuo edellinen mielipide oli hyvä,tuskin kyse on valtavasta mustasukkaisuudesta ehkä tytöllä on vain epäselvää mikä on homman nimi ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi.
Kyllähän tuo "hän todella jumaloi minua loppuun asti" kertoo paljon omasta asenteestasi ja oletuksestasi, että edelleen merkitsisit miehelle jotakin. Kukapa moista Saaban kuningatarta omille apajilleen haluaisi. Enpä haluaisi olla exäsi housuissakaan: mustasukkainen tyttöystävä vahtimassa toisessa lahkeessa ja huomionkipeä itsekäs exä toisessa lahkeessa miehensä kanssa. Argggggggggggggggggggggg.
Täysin samaa mieltä. Ilmeisestikään hän ei kunnioita exänsä uutta tyttöystävää tarpeeksi. Arrrrrgh myös minun puolestani!
Minkä helvetin takia eksän kanssa ei voisi jatkaa ystävinä???
Ystäviä ne on siinä missä muutkin, jos kerran erottu ollaan ja vielä hyvässä hengessä. Saattaahan noi tietty joskus roihahtaa uudestaan liekkiin mut jos kaks ihmistä toteaa eron jälkeen että hei, me kuulutaan sittenkin toisillemme, niin go for it! Mitäs siinä kärvistelemään, hyvä että löysivät toisensa.
Mutta useimmiten kyse kuitenkin on ihan vain ja ainoastaan puhtaasta ystävyydestä, enkä ymmärrä minkä takia keskustelun aloittajan pitäisi luopua kaveristaan eksänsä nykyisen tyttöystävän mustasukkaisuuden vuoksi. Se ongelma on sillä eksällä ja sen uudella tyttöystävällä, kun eivät ole saaneet keskinäistä luottamustaan toimimaan. Kyllä sen yks eksä pitää kestää, jos ei kestä niin aika heikolla pohjalla on..
Minua ainakin ahdistaisi, jos mieheni pitäisi yhteyttä sellaiseen naiseen, jonka kanssa suhde katkesi vain olosuhteiden pakosta, ei tunteiden loppumisen takia. Toki ystävät ovat tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on ajatella kumppaniansa ja ottaa huomioon hänen tunteensa. Ketjun aloittaja ei tosin ole vastuussa eksänsä tyttöystävän tunteista, mutta ehkäpä hän voisi ajatella asiaa tältäkin kannalta ja ymmärtää nykyisen tyttöystävän epävarmuutta.
Mä en oikeesti usko, et voidaan erota ystävinä, koska ystävyys ja kumppanuus kuuluvat pitkään parisuhteeseen ja ne muodostuvat yhä tärkeämmiksi kun suhde kestää ja rakkaus muuttaa muotoaan. Käyttäytyisikö ystävä niin, että lähtee nostelemaan, jos oikeasti välittää kumppanistaan eli siis rakastaa?
Ystävyys ja rakkaus on kaksi täysin eri asiaa, vaikka ystävyys toki tärkeä osa parisuhdetta onkin. Jos ei sitä ymmärrä, niin sittenhän kaikki nykyisen miehen naispuoliset ystävätkin ovat uhkia jotka pitää eliminoida, vaikka heillä koskaan mitään "romanttista" olisikaan ollut välillään. Ja vaikka olisikin ollut, ystävyys tai kaveruus voi jatkua vaikka intohimo, omistautumisen halu, rakkaus ja yhteenkuuluvaisuuden tunne olisivatkin kadonneet.
Itsellänikin on kyllä ystäviä ja kavereita vaikka millä mitalla, mutta silti pidän yhteyttä erääseen exääni. Suhde hänen kanssaan loppui kuin itsestään; emme vain loppujen lopuksi löytäneet enää yhteistä säveltä. Harrastamme kuitenkin osin samoja asioita ja hän on mukava tyyppi, joten miksi ihmeessä en pitäisi häneen yhteyttä kaverina? Hän seurustelee jo vakavasti tahollaan ja olen onnellinen hänen puolestaan, että hän on vihdoinkin löytänyt ihmisen jonka kanssa alkaa rakentaa jotakin pysyvää. Itsekin seurustelen onnellisesti ja olen tutustunut myös nykyiseni eksään, joka on hänen hyvä kaverinsa. Olen kuitenkin nähnyt, että kaikki romantiikka on heidän väliltään kuollut jo aika päiviä sitten ja kyseessä on kuin mikä tahansa muu kaveruussuhde. Itseasiassa hänkin seurustelee jo tahollaan.
Kukaan ei ole katkera omista eikä nykyisensä entisistä; miksi ihmeessä olisi? Mennyttä elämää on meillä kaikilla takana. Mutta huom: MENNYTTÄ!! Olemme onnellisia nykyistemme kanssa, onnellisempia kuin entisten kanssa yhteensä. Jos nykyisen kumppanin kanssa välit ovat kunnossa, ei siinä joku kaveriksi jäänyt eksä paljoa hetkauta. Ei tarvitse, kun ei ole mitään syytä pelätä oman "asemansa" puolesta tms.
Jos joku on eroon johtaneista syistä huolimatta mukava tyyppi, niin miksi ihmeessä hänen kanssaan ei jatkaisi kaveruussuhdetta jos se luontevasti käy? En vain jaksa ymmärtää niin suppeaa ja huonon itseluottamuksen saartamaa maailmankatsomusta että ex tarkoittaa väistämättä kaiken yhteydenpidon lopettamista..
Olen jossain määrin samaa mieltä edellisten kanssa, mutta roimasti hillitymmin.
Oletko yrittänyt tehdä tuttavuutta miehen uuden tyttöystävän kanssa vai ovatko tapaamiset olleet kahdenkeskeisiä? Kerroit, että olet esitellyt nykyisen miehesi, mutta mikä on ollut tilanne ennen avioliittoasi?
Sinä et myöskään ehkä tiedä kaikkea sitä, mitä taustalla tapahtuu. Exäsi saattaa puhua sinusta tavalla, joka herättää mustasukkaisuutta kumppanissa. Kerroithan, että mies oli sinuun kovin ihastunut. Pienikin vertailuastelma entiseen nähden voi loukata toista syvästi. Tähän sinä et tietenkään ole syyllinen, mutta luonnollisesti se saa uuden kumppanin tuntemaan sinua kohtaan epäluuloa ja kaunaa.
Neuvoni on, että jos haluat olla ystävä exäsi kanssa, lähesty reilusti myös uutta naisystävää. Kustukaa esimerkiksi heitä viettämään iltaa neljästään aviomiehesi kanssa. Jossain vaiheessa saat ehkä avattua paremman keskusteluyhteyden tähän naiseen, jolloin pystytte selvittämään epäselvyydet.
Ehkäpä voisit keskittyä ajattelemaan olemassa olevaa parisuhdettasi ja lopettaa tämän exien vatuloimisen. Ole vaan ystävä, mutta älä ole liian likeisessä kontaktissa tähän ex-miekkoseen. Anna heillekin rauha seurustella toistensa kanssa. Eikö 1 mies riitä?
jo on pieni maailma, jos ei ihmiselle löydy muita ystäviä kuin entiset kumppanit.....Unohda exä ja hanki muita ystäviä. Itse ymmärrän täysin uuden tytön tunteita. Keskity sinä vaan omaan mieheesi, vai kaipaatko narsisitisesti edelleenkin tätä palvontaa mitä sait suhteessa osaksesi??? Siitäkö jäit riippuvaiseksi?
Mulla on vähän saman suuntaisia ongelmia... olemme eronneet ex-avomiehen kanssa jo melkein 5 vuotta sitten, mutta olemme edelleen hyviä ystäviä. Olen tekemisissä hänen perheensä kanssa, ja hän on tekemisissä myös vanhempieni kanssa.
Erosimme ystävinä, ilman riitaa ja intohimoa. Intohimo loppui suhteesta jo paljon ennen lopullista eroa. Soittelemme ehkä kerran pari viikossa, näemme tiettyjen syiden takia pari kertaa kuussa. Vailla minkäänlaista romantikkaa. en edes ollut hänelle "se ensirakkaus".
Nyt hänellä on uusi kohtalaisen vakava suhde, josta olen hyvin iloinen. Mutta tämä nainen ei halua minua tavata, vaikka ex on yrittänyt selittää että jos minut tapaisi ja näkisi meidät yhdessä niin varmasti huomaisi ettei meidän välillämme ole enään mitään sellaista mitä voisi pitää uhkana. Mutta kun ei.
Ystävyyttäni en halua menettää, ja toivonkin että tämä uusi nainen tajuaa että on turhaa pelätä. Ehkä sitten kun minä saisin uuden miehen naisen mielipide muuttuu. Totta on se että tämä nainen on saanut entisissä suhteissaa paljon p****a päällensä, mutta nyt jo voisi luottaa... ja kun kysymys on jo sen ikäluokan ihmisistä 30 , että elämästäkin täytyisi jotain jo ymmärtää.
Pari kertaa viikossa soittelu on mielestäni jo liikaa, kerran-kaksi kuussa ymmärtäisi. Move on, tuskin se ex-ukko sulle ainoa ystävä on. Hyvät välit on syytä säilyttää, mutta kunnioitusta peliin.
Musta tuntuu kamalan väärältä se että ihminen josta pidän (varmasti rakastankin aivan kuten muitakin ystäviäni), täytyisi "pudottaa" elämästä veks.
Tuo pari kertaa viikossa on keskimäärin, voi mennä parikin viikkoa ettei olla missään yhteyksissä, tai joku viikko sitten vaikka joka päivä. Riippuu niin asiasta.
Ja eihän se ex-ukko olekaan ainoa ystäväni (mulla on erittäin paljon ystäviä), mutta hän on "sielunkumppani", sellainen jolle voi kommentoida useita eri asioita (niinkuin monelle tyttökaverillekin tietty). Koska hänen suhteensa ei ole vielä kamalan pitkään kestänyt, noin puolivuotta, olen vielä hänelle se jolta hän voi kysyä neuvoa, mielipidettä, tai vain kertoa jostakin asiasta mistä tietää mun olevan kiinnostunut.
Varmaan (luulisin) että kun ja jos tämä uusi suhde hänellä kestää, niin uusi nainen ottaa sen "sydänystävän" paikan, mutta ystävä haluaisin olla siitä huolimatta exän kanssa.
Ja ettei sekään jäisi epäselväksi, niin en se ole minä joka ainoastaan on yhteydessä, ihan molemminpuolista se on. Ja _en todellakaan_ ole jämähtänyt tähän mieheen, romanttinenrakkaus on kuollut vuosia sitten.
Ehkä exäsi uutta naista häiritsee juuri se että jos vaikka miehesi ei kerro sinun ongelmistasi hänelle mitään, mutta tietää exäsi juoruavan kaikesta paskasta mitä hän on päällensä saanut sinulle? Eli kumpi on se tärkeämpi nainen exäsi maailmassa? Eikös se kumppani pitäisi olla kuitenkin se, jolle voi puhua kaikesta? Ja pari kertaa viikossa yhteydenpitoa? Jotkut voisivat sitäkin kutsua jo "treffailuksi" :))
Aikaisempaan kommenttiin viitaten, munkin mielestä on aika suppeat ympyrät, jos kaverit koostuu existä....kertoo aika paljon...
Niin, en voikaan tietää mitä exäni on tälle naiselle minusta kertonut, ainakin sen tietää että olen vapaa, ja haluaisin tavata tämän naisen (ihan jo mielenkiinnosta), mutta siis sen takia että näkisi minut livenä, eikä toivottavasti minua enään uhakana pitäisi.
No, en usko etttä ex mulle kaikkea kertoo, en minäkään hänelle. En kerro edes äidilleni, tai muille ystävilleni.
Tuo P****n päälle saaminen oli tärkeä juttu heidän suhteen alussa kun exäni mulle siitä kertoi ja kysyin "naisen" neuvoja tilanteeseen. Kannustin, ja ydessä ovat.
Varmasti, tulee vielä aika että joku ihminen on "tärkeämpi" juttelukaveri kuin minä. Saattaa jo ollakin, enhän minä kysele että: mitä et kerro mulle? meillä on omat jutun aiheet, eikä tarkoituskaan ole jakaa kaikkea.
Ja vaikka yhteyttä pidetään, ei se tarkoita että nähtäisiin.
Minut on kasvatettu niin että en tee eroa entisiin, nykyisiin, tuleviin ystäviin tai kumppaneihin. Omat vanhempani ovat erittäin hyviä ystäviä edelleen, vaikka erosta on jo reilut 20 vuotta aikaa. Ehkä se esimerkki tulee sieltä, ollaan suvaitsevaisia, arvostetaan ystävyyssuhteita.
Ja ystäviähän mulla on ihan tarpeeksi (paaaaljon), niin exiä kuin muitakin. Ongelmani lähinnä kait on tuo ajanpuute... ;-)
Vähän sama ongelma täälläkin. Erosta on kolme vuotta, minut itse asiassa petettiin ja jätettiin tämän nykyisen avovaimon takia. Mulla ei ole mitään muita intressejä exääni kohtaan kuin puhtaasti kaverilliset, en tosiaankaan halua pettäjää takaisin. Exälläni taas ei tosiaankaan ole mitään muita intressejä minua kohtaan kuin kaverilliset, ei kai hän muuten olisi edes vaihtanut minua toiseen. Nyt kun aika on parantanut haavat, olisi kiva olla kaveri exän kanssa, koska hän kuitenkin on mainio tyyppi ja hän ajattelee samoin minusta. Mutta tämä nykyinen taas ei voi sietää edes nimeni kuulemista (mikä on sinänsä outoa koska hänhän oli se "voittaja" :), joten olemme suosiolla jättäneet kaveeraamisen. Sääli, kun kyseessä on kuitenkin ihminen jonka on tuntenut vuosia, mutta minkäs teet.
Olen ollut poissa joten enpa ollut ehtinyt lukemaan palautteita aiemmin.
Kiitos kaikille vastanneille, annoitte uutta nakokulmaa asioihin ja olen paattanyt rohkaistua ja yrittaa ystavystya uuden tyton kanssa.
Olen yrittanyt tata aiemminkin, mutta taisi aiemmin olla liian tuore tapaus sille uudelle tyttoystavalle. Pidan yhteytta tahan exaani vain kun olen Suomessa kaymassa joten se on noin 3-4 kertaa vuodessa.
Olen ehdottanut exalleni etta jos ystavyytemme haittaa liikaa hanen nykyista rakkaussuhdettaan (joka tottakai tulee aina ensimmaisena tarkeys jarjestyksessa), olen valmis pitaytya olemaan yhteydessa haneen. Exani ei halunnut menettaa ystavyyttamme. Olemme suhteemme paatyttya keskenamme naureskelleet, ettei kumpikaan voisi kuvitella etta palaisimme yhteen, niin vahvasti kaveritunteilla olemme toisiimme viime vuosina suhtautuneet.
Kyse ei suinkaan ole pienista piireista jos exaan "taytyy pitaa yhteytta". Han on laheinen ystavani, ollut ennen seurustelua ja seurustelun jalkeen. Han tuntee minut paremmin kuin monet perheen jaseneni ja nimulle, kuten hanellekin olisi aika kova paikka menettaa vanha ystava.
Naureskelin kylla aika makeasti kommentelille "Saaban kuningattaresta", enpa olisi ikina uskonut etta minua tuolla tavalla tituleerattaisiin. Otin sen tavallaan kohteliaisuutena silla minua on aina ulkomailla syytetty Suomalaisia kovasti vaivaavasta itsetunnosta! Nakojaan sitten olen ainakin siita viasta paassyt eroon! :) (Tosin sanavalinta "jumaloida" johtuu myos runsaasta englannin kaytosta: adore - jumaloida on aika huono kaannos, mutta englannin kielinen versio sanasta on jokseenkin tavallinen kuvaillessa vahvoja romanttisia tuneteita toista kohtaan)
Hyvaa loppukesaa ja avointa mielta!