Vanhoillislestadiolaisten 1970-luvun hoitokokoukset muistitietohistorian näkökulmasta

Hoitokokoustraumaa on onneksi viime aikoina runsaasti käsitelty meikäläisten tilaisuuksissa. Itse en ole vielä elänyt tuolloin, mutta vanhempani, sekä kolme vanhinta sisarusta on. Heistä vanhimmalla on omiakin muistoja ajalta ollessaan itse viisi vuotias. Aiheen käsittely on purkanut paljon erilaisia traumoja ja seurannaisia ja itsekin ymmärrän vanhempieni käytöstä ihan eri tavalla. Äitiänihän oltiin sysäämässä yhteisen rakkauden ulkopuolelle vain sen vuoksi, kun hän asioi myös e-kaupassa. Onneksi nykyään meille ei opeteta, missä saamme asioida. Olihan 70-luku varmaan muutenkin yhtä helvettiä monille, ei vain pelkästään meikäläisille. Kuulin ala-asteaikaiselta luokkakaverilta, että heitä pilkattiin porvareiksi. Naapurit olivat mm puhkaisseet heidän mersustaan renkaat. Kuulemma se oli ihan väärin, että hänen isänsä sattui olemaan erään väärän osuuskunnan esimies. Ei siis ns. edistyksellisen osuusliikkeen, vaan sen toisen joka oli kuulemma kapitalistinen.. Eli se, jossa meikäläisetkin asioivat 70-luvulla.