Mitäköhän sun kanssa tekis, no ei mitään kuten tähänkin asti mutta vttu soikoon alkaa olemaan rasittavaa
On tämä kyllä toivotonta
Anonyymi-ap
26682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Samat sanat. Hohhoijaaaaaaaaa..... 😅😅
😑😑😑
Mikä on rasittavaa? Ei mua rasita yhtään, päinvastoin. 😏
oot nii ahkera kun teet noinkin paljon, hyvä sinä!
🩵🤍
Jollain tuo omien tunteiden käsittely vähän vajavaista näemmä 😏
No niinpä näkkyy olevan 😁
Onhan tuo vajavaista. Kanalta pää poikki ja kanan pää omaan kurkkuun verta nieleskellen, siinä pettymyksetkin hetkeksi unohtuu.
Mä nauran vaan itelleni. Miten mä olen päästänyt mun tunteet tähän pisteeseen.
Näe asiat postiivisina. Riippumatta tunteiden tasosta ja suunnasta, tunnet kuitenkin voimakkaasti, olet elossa. Jos et tunne enää mitään, olet valmis luovuttamaan ja vaikka kuolemaan.
Näinhän se on. Kevät ja kiima vaan kiusaa.
Sitä se on. Kevät ja kiimakin tuo vauhtia kun tässä on talvi jäähdytelty. Näin suomalaisena meillä on se hyvä puoli et saamme osan vuodesta levätä "luonnon armoilla" ja sitten kiihtyy, kiihtyy, roiskeet vaan maitosankosta lentelee kun on kiire valmistautumaan lauantai-illan tanssiaisiin seuraintalolle.
Pirteetä mieltä sulle!
Samaa sinulle. Elämäntilanteesta huolimatta kevät on luomisen ja uudistumisen aikaa.
Parempi kun ei tehdäkkään mitään.
Kyllä me vielä kohdataan, aletaan pitää yhteyttä vähitellen, ja vasta tutustutaan toisiimme, mutta rauhallisuus on meissä yhtä.
Sen menen melkein takuuvarmasti sanomaan.
Joten elä pelkää.
Niin mäkin koitan olla "ujostelematta".
Sillä niin tahdon tätä yhteistä rauhallista elämää.
Ja sanottakoon tämäkin( että jaksaisit todellakin oottaa...) Että meidän lapsella ei tule olemaan kireä kasvatus.
Niin paljon olen isänkin kuolemasta helpottunut, että oikeestaan elämään pääsee vasta kun kummatkin ovat kuolleet.
Niin se vaan nykymaailmassa taitaa olla " muka niinkin läheisistä julmaa sanoa".
Mutta Eikös niin.
Itse oltiin ehkä salaa sisimmässä itsellemme valmiita jo ajat sitten.
Ja tästä on ollut turha puhua niille.
Ei oo kannattanu, ehkä pahoittaa mieltänsäkään niille näillä.
Varonu liikaa.
Ja " Varjo" itseltäni poistuu näiden kuolemien myötä.
Uskotko, että luotan jo pikkuhiljaa itseeni kasvattajana.
Vapaus on parasta, mitä voit lapsellesi antaa.
Sitä mieltä mä oon.
Kaunis teksti❤️❤️
Ihmissuhteet on tosi vaikeita. Ainakin itselleni, kun olen ihan kaikin puolin toisentyyppinen, kuin useimmat. Tämän johdosta olen jo niin erakoitunut ja omissa maailmoissani, että en yksinkertaisesti osaa olla ihmisten seurassa enää. En voi lähteä edes miettimään mitä teen jonkun toisen kanssa, kun pitää keskittyä siihen mitä teen itseni kanssa.
Olen kertakaikkisen kyllästynyt, etten saa olla missään seurassa sellainen, mitä aidosti olen. Aina tulee jotain että olen loukannut jonkun tunteita, vaikken ole tarkoittanut edes. Sitten olen joutunut miettimään pääni puhki, että kyllä kai se jotenkin minussa on se vika. Mutta kun ihmiset ymmärtää jotenkin väärin aina, vaikka olen rehellinen. Ja kyllä välillä pääsee joitain sammakoitakin suusta, eikä niitä saa takaisin sitten enää. Joku loukkaantuu aina. Jostain se lähtee aina liikkeelle, että huomaan olevani osa jonkun toisen draamaa.
Ensin joku lataa epärealistisia odotuksia minulta ja sitten suututaan tyhjästä, kun ei tule tarpeeksi huomioiduksi. En minä ole heidän äiti tai isä tai mumma tai vaari. Minusta jotkut ihmiset vaatii ihmissuhteeiltaan jotain sellaista, mitä ei ole edes olemassa. Niin toivoisin, että jokainen huolehtisi itse ilman minun avustustani, omista päänsisäisistä draamoistaan. Ottaa vastuun itse ja hoitaa omaa päätään toisella tavalla.
Taidat olla autisminkirjolla? Itse olen ja ihan samat haasteet. Ei se kaikista edes näy mutta asiat menee ristiin ”normaalien” kanssa.
Taidan olla, vaikkei diagnoosia ole.
Juu. Mä juon nyt kahvia ja alan laittaa ruokaa. Ei tästä ikinä tuu mitään 😔
Samat aatokset, palsta täynnä kiusaajia, uhkaajia ja vihjailijoita. Ja joku rakas ehkä joukossa, vaan jospa onkin vain huijari, joka esittää..
Moikka palsta🌞
Mäkin kirjoitin kerran heippa palsta. Silti toivon kipinä saa palaamaan aina uudestaan, vaikka tääkin on pilalle mennyt paikka.
No voi ei oletko ollut avoin. Kertonut että himoitset tai tykkäät muutenkin joskus aikaa viettää. Tai että kiinnostaa. Vai onko jotenkin väärin tuntea rakkautta? Ja näyttää tai kertoa siitä.
Mitä minä voin tehdä enää? En yhtään mitään.
TEE jotain. Ei mitään idioottia välttämättä kuten nykyään näillä foorumeilla aina ehdotetaan, että "mene juttelemaan hänelle suoraan, kysy häneltä itseltään ei me voida tietää". Ei se nyt ihan tuolla tavalla ole mahdollista tai jos tulee sitten pakit, niin on vaikea enää nähdä koko ihmistä sen jälkeen. Anna joku pieni merkki iloinen hymy juttelunhalu niin se jo puhuu omaa selvää kieltään. Jos toinen reagoi samansuuntaisesti niin ota seuraava, himpun rohkeampi askel. Jos siihenkin tulee samantyylinen vastaus niin siitä vain sitten eteenpäin, kunnes ehkä seurustelette. Jos tulee selvää torjuvaa välinpitämätöntä tai jopa tylyä ikävää kommunikaatiota niin peräänny itsekin. Eihän sitten varmaan valitettavasti ole kiinnostunut ja silloin et voi tehdä mitään muuta kuin satsata itseesi ja pyrkiä tulemaan mielenkiintoisemmaksi ihmiseksi. Ehkä satsaamalla ulkonäköön tai johonkin muuhun mikä tuo itseluottamusta.
Mullon toisella tavalla rasittava tilanne.
Kuka tahansa järkevö ihminen tajuaa et kun sä oot sairas tai kipeä
sairaudesta ja sen hoidoista tulee ykkosasia .Varsiki kun siinä ohesss on sun koko elämän jatko.
Siinä sivussa ei oo vältämättä virtaa yritää luoda uutta ihmisuhdetta 100 lasissa ..Ja mitä pitäis tällähetkellä tehdä vaikkei jaksa kun on kipeä.
Mä en kuuntelle enää tekosyy oon välinpitämätön sitä ja tätä höpötystä. Mulle se on edes normi epatiakyvyn puuteesta kertova 🚩 täs tilantees ja se vaikuttaa omaan suhtautumiseen jatkos
On vain pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen.
Eli just sitä mitä joku tuos sanoiki rakennettava itseä parampaan ja kiinostavaan suuntaan
Mua harmittaa kyllä kun mahis mikä täs menee sivuun pakolla oli on paras .
Mun on nyt esim pakko levätä . Enkä jaksa tavata .Ja sydän ei kestä jos mietin tunneasioita tain
takii tai sen mielimielipahaa tästä
Mä en voi reipiä itteäni 2 eri suuntaan
Kipeänä, siihen mun voima ei riitä ..
Mun pitää toipua ja kattoa tilanne uudelleen kun voin oikeasti hyvin taas .
Jos siis voin koskaa enää.
Sydänvialla on taipumus pysyä loppuiän
Jokin pieni osa musta pitää toivon kipinää yllä
vieläkin
Vaikka todenäköisenpää onkin että
tulevasuudes kaikki on jo menetty ja varmaan ohiki.
Harmittaa kun palasin hänen pariinsa ihan väärään aikaan..olis ollu parempi et olisin odottanu nii pitkään et omat asiat on valmiita vain ihmisuteeseen täysillä panostamiseen .