22-vuotiaalla naisen alulla on seksiin liittyvä (toivottavasti ei) elinikäinen ongelma.
Muutama vuotta sitten seurustelin hiljalleen alkoholisoituvan nuoren miehen kanssa. Humalassa hän käytti tehokasta henkistä alistamista sekä painostusta (normaalisti olen immuuni, mutta tämä tapaus onnistui) ja pakotti kanssaan seksiin (kuka haluaa viinalta haisevan kännisen äijän kähmintää kun on itse selvinpäin?). Hän ei kuitenkaan juuri käyttänyt fyysistä väkivaltaa pakottamiseen siis ei varsinaisesti lyönyt tai hakannut, tosin läpsi muutamaan otteeseen. Hän satutti todella paljon ja useaan otteeseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahin muisto liittyy kuitenkin uskomattomaan fyysiseen kipuun ja tuskaan yhdynnässä. Toisinaan vieläkin menee väristykset selkäpiissä kun tapahtumat nousevat mieleeni.
Nykyään olen sinut asian kanssa ja nautin seksistä sekä pidän kaiken uuden kokeilemisesta (ainakin useimmiten). Tässä on kuitenkin mutta... tapahtumien johdosta vieläkin toisinaan pelkään nykyistä miestäni sängyssä, vaikka hän on oikea kävelevä märkäuni =), varsinkin jos hän on juonut kaljaa enkä itse ole (haju tuo takaumat esille). Koen tämän erittäin ikävänä seksielämäni rasitteena. Haluan seksiä, mutta juuri ennenkuin hän työntyy sisääni jostain alitajuntani hämärästä muistuu jotain mieleen ja jännitän seurauksena taas kipua. Toisinaan tämä aiheuttaa haluttomuutta ja aikoinaan sain pariin otteeseen paniikkikohtauksenkin. Mahtoi partneri olla hieman ihmeissään =)
Elikkäs mua suoraan sanottuna v...taa, kun nämä vuosia sitten tapahtuneet asiat pilaavat seksinautintoni liiankin monesti täydellisesti sekä rajoittavat seksielämääni! Haluaisin jotain vinkkejä, miten voisin painaa nämä tuskalliset hetket niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja ruveta vihdoin ja viimein täysin rinnoin nauttimaan seksistä. Toisinaan olen ottanut muutaman paukun tai kaljan rentouttamaan itseäni, mikä on ollut kohtalaisen tehokas tapa, mutta alkoholistiksi tässä tulisi jos niin tekisi aina kun sänkyyn (ja miksei keittiön pöydällekin) =) rupeaa mieli halajamaan =)
Eli käytännössä toteutettavia vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Kallonkutistajalle ei kuitenkaan mielestäni ole tarvetta, koska en pode mieskammoa, haluttomuutta tms. ongelmia eli henkinen puoli on tätä juttua lukuunottamatta suurin piirtein kunnossa. Tämä ajoittainen rasite vain tuppaa ärsyttämään suunnattomasti enkä yrityksistä huolimatta saa sitä katoamaan.
Muutama vuotta sitten seurustelin hiljalleen alkoholisoituvan nuoren miehen kanssa. Humalassa hän käytti tehokasta henkistä alistamista sekä painostusta (normaalisti olen immuuni, mutta tämä tapaus onnistui) ja pakotti kanssaan seksiin (kuka haluaa viinalta haisevan kännisen äijän kähmintää kun on itse selvinpäin?). Hän ei kuitenkaan juuri käyttänyt fyysistä väkivaltaa pakottamiseen siis ei varsinaisesti lyönyt tai hakannut, tosin läpsi muutamaan otteeseen. Hän satutti todella paljon ja useaan otteeseen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Pahin muisto liittyy kuitenkin uskomattomaan fyysiseen kipuun ja tuskaan yhdynnässä. Toisinaan vieläkin menee väristykset selkäpiissä kun tapahtumat nousevat mieleeni.
Nykyään olen sinut asian kanssa ja nautin seksistä sekä pidän kaiken uuden kokeilemisesta (ainakin useimmiten). Tässä on kuitenkin mutta... tapahtumien johdosta vieläkin toisinaan pelkään nykyistä miestäni sängyssä, vaikka hän on oikea kävelevä märkäuni =), varsinkin jos hän on juonut kaljaa enkä itse ole (haju tuo takaumat esille). Koen tämän erittäin ikävänä seksielämäni rasitteena. Haluan seksiä, mutta juuri ennenkuin hän työntyy sisääni jostain alitajuntani hämärästä muistuu jotain mieleen ja jännitän seurauksena taas kipua. Toisinaan tämä aiheuttaa haluttomuutta ja aikoinaan sain pariin otteeseen paniikkikohtauksenkin. Mahtoi partneri olla hieman ihmeissään =)
Elikkäs mua suoraan sanottuna v...taa, kun nämä vuosia sitten tapahtuneet asiat pilaavat seksinautintoni liiankin monesti täydellisesti sekä rajoittavat seksielämääni! Haluaisin jotain vinkkejä, miten voisin painaa nämä tuskalliset hetket niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja ruveta vihdoin ja viimein täysin rinnoin nauttimaan seksistä. Toisinaan olen ottanut muutaman paukun tai kaljan rentouttamaan itseäni, mikä on ollut kohtalaisen tehokas tapa, mutta alkoholistiksi tässä tulisi jos niin tekisi aina kun sänkyyn (ja miksei keittiön pöydällekin) =) rupeaa mieli halajamaan =)
Eli käytännössä toteutettavia vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Kallonkutistajalle ei kuitenkaan mielestäni ole tarvetta, koska en pode mieskammoa, haluttomuutta tms. ongelmia eli henkinen puoli on tätä juttua lukuunottamatta suurin piirtein kunnossa. Tämä ajoittainen rasite vain tuppaa ärsyttämään suunnattomasti enkä yrityksistä huolimatta saa sitä katoamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän kyllä tunteen. Itselläni oli nuorena vastaavanlainen kokemus. Mitään patenttiratkaisua ei ole mutta aika on hyvä lääke. Mielikuvaharjoittelu on ainoa neuvo jonka voin antaa. Älä missään tapauksessa tee tätä kun olet nykyisen kumppanisi kanssa sängyssä. Kun sinulla on rauhallinen hetki,
muistele jotain erityisen ahdistavaa tilannetta. Anna kaikkien ikävien tunteiden nousta pintaan. Kun saat itsellesi aikaan saman ahdistuksen, ala rauhallisesti miettiä mikä tilanteessa on pahaa. Koita rauhassa analysoida kaikki tuntemuksesi. Tämän jälkeen koita kuvitella sama tilanne niin että asiat ovatkin omassa hallussasi. Ohje tuntuu vaikealta mutta ainakin minua se on auttanut paljon. Siitä huolimatta kaikki arvet eivät parane milloinkaan. Muista kuitenkin että sinua on kohdeltu väärin ja sinulla on oikeus olla vihainen. Älä missään nimessä ala tuntea syyllisyyttä siitä että olet antanut kohdella itseäsi väärin. Näiden persoonallishäiriöisten tyyppien ikävin piirre on se että uhrit alkavat usein syyttämään itseänsä, vaikka vika oli aivan jossain muualla. Toivotan sinulle onnea uudessa suhteessasi ja muussakin elämässäsi.
Kiitos paljon! Antamaasi ratkaisua olen miettinyt, mutta en koskaan toteuttanut. Lähinnä siitä syystä etten halua elää niitä aikoja uudelleen. Tämä jatkuva ongelma on kuitenkin saanut niin epätoivon partaalle, että on pakko kokeilla. Eniten sattuu henkisesti se, että nykyinen kumppani ei ole millään lailla syyllinen asiaan ja silti hän joutuu siitä kärsimään. Ja oikeastaan tarkempaa syytä tietämättä. En yksinkertaisesti saa sanoja ulos, vaikka monesti asiasta on yritetty puhua. Ei niinkään itsesyytös vaan häpeä nousee pintaan.
Varmasti löytynee kaupungistasi seksuaaliterapeutti, sinne vaan niin opit hallitsemaan tunnettasi. Ei kannata väheksyä ja ottaa vuosiksi taakkaa kannettavaksi, nykyään löytyy kaikkeen mahdollista terapiaa ja sitä ei TODELLAKAAN kannata vieroksua jos tuloksena oa ihan parisuhde eroottisine elämyksineen!!! Terkkuja sinulle ainakin kannattaa kokeilla, mitä voisit menettää, pelkästään vain voittaa....
On käynyt mielessä moneenkin otteeseen, mutta tuntuu jokseenkin typerältä mennä tästä asiasta kitisemään, kun varmasti on muita paljon pahempia kokeneita, hyväksikäytetyt lapset, oikeasti raiskatut ym. Voiko muuten omaa tapaustani luokitella raiskaukseksi, vaikka siinä ei varsinaista raakaa väkivaltaa käytettykkään? Tapahtumien jälkeen ainakin tuntui siltä, että sitä se oli.
Ensinnäkin nyt kehoittaisin sinua ajattelemaan juuri nyt itseäsi, siis sinulle on tullut traumoja ed. tapahtumista, elä nyt hyvä ihminen ala ajattelemaan että muitten ongelmat ovat sinuá tärkeämpiä,kun juuri kehoitin sinua kääntymään asiantuntijan puoleen, on kyse sinun ja kumppanisinkin seksuaalisesta elämästä!!!!Ei ole itsekästä ajatella että minulla on (pikkuongelma) ja menen sen hoitamaan, mene vain ja kun saat apua niin voit elää huolettomammin elämääsi ja parisuhdettasi.