Rento ja riidaton riimiketju

Ajattelen sinua, jonka vaaleat hiukset eivät pysy korvien takana. Välillämme on yhteys, joka ei selityksiä kaipaa.

Mitä jos vain lopettaisin;
hymyilyn, koskettelun, katseet,
vain sinulle tarkoitetut jutut.

Hyväksyisin tunteeni ja tilanteen,
jatkaisin elämääni
ja haaveilisin vain salaa.

Tänään en jotenkin jaksa.

No niin, onpahan tuota jo näköjään kahdella vai liekö vaan yhdellä runosuani sykkinyt 👍🏻

En kirjoita enää
sillä tulen vain surulliseksi
ettei sinunlaisia ole maisemissa
en halua heitä
viileänasiallista akateemikkoa
lapsenomaista aktivistia
nuoruuttaan takaisin bilettävää päiväperhosta
miestä kaipaavaa tuulenpesää
sukupuolessaan piehtaroivaa muurahaiskäpyä

En kirjoita enää
sillä etäisyys on tehnyt työnsä
ihminen kasvanut uutta kohti
pudottanut kuolleet lehdet
viskannut parvekkeelta
haihattelut, sanat ja ravintoköyhät juuret

Kirjoitan enää jotta muistaisin
sinäkin olit, olet
olemassa, nukut yösi vaaleat hiukset sotkussa
jonkun naamalla
onnekas hölmö sekin
joka herää katseesi pehmeyteen

Ohitsesi minut päästit
jäit itkemään kanssa valkopääsi
Tämä tuuhea tumma tukka

Saa kasvaa ja onkin aito kukka
harmin paikka lähes toisille hautapaikka
me jatkamme elämää
emme taakse katso kenenkään

hymyssä suin sua muistellaan ei katkera
baarissa kuiskella
ottakaamme itseämme niskasta kiinni ja parempi
onni
omastansa tiukasti pitää kiinni

MUtta ennencuin he lewätä panit/ tulit Caupungin miehet Sodomast/ nuoret ja wanhat/ ja caicki Canssa jocaculmalda/ ja pijritit huonen. Ja cudzuit Lothin ulos/ ja sanoit hänelle: cusa owat ne miehet jotca sinun tygös yöllä tulit? tuo heitä meidän tygöm tutaxem heitä. Silloin Loth meni ulos heidän tygöns owen eteen/ ja sulki owen jälkens. Ja sanoi: älkätte rackat weljeni tehkö nijn pahoin!

Tänään näin sinut taas.
Tunteeni ovat kuivuneet,
sydämeni tyhjä.
Smalltalkisi ei saanutkaan vastakaikua,
vaikka ylläsi oli taas
Erityisen Ihanan Ihmisen naamio.

Silmiisi katsoessani mietin pääsiäismunia;
hurmaava kuori, halpaa suklaata ja
sisälläsi suuri tyhjyys.

Olen tainnut päästä sinusta yli.

Sinunlaistasi en osannut odottaa enkä toivoa.
Enhän edes tiennyt, että kaltaisiasi on olemassa.
Muita en kaipaa.
Sinua kaipaan joka hetki.

Juureni hapuilivat juuriasi, siinä suunnassa maa oli pehmeä ja maa antoi juuriemme yhtyä.
Lehteni kurottivat lehtiesi luokse ja tuuli kietoi lehtemme yhteen.
Meidät oli tarkoitettu toisillemme.
Sen tiesi maa, sen tiesi tuuli.
Nyt sen tiedän myös minä.

Kaks 🎶🎵ketjuun (kai nekin tähän mahtuu 😉)

https://youtu.be/1t8lToKgUbk?si=qOkbfMR6gEj6kgKt

https://youtu.be/z_0I2sAHdWQ?si=GFPCp5-RiFdI0Gp5

♥️

Joskus, mulle,
sä oot kuin tähtisadetikku.

Mielenkiintoinen ja kaunis katsella.

Mutta jos erehtyy liian lähelle,
polttaa näppinsä kipeästi.

Huomasin sinut jo kaukaa, sillä et ollut niin kuin muut
nainen jonka rinnalla ajattelee
minulle kävi hyvin
minulle ei riitä vähempi luonne
häntä saattoi katsoa ylpeydellä
hän saattoi tehdä pienen eleen
hipaista hiuksiani korvan taakse
se oli enemmän kuin olin kenestäkään tuntenut vuosiin

Sinussa oli lempeää valoa jota olin kaivannut
ulkoista kauneutta, mitä
en myönnä ääneen kanssasiskoille
he ovat nopeita tuomitsemaan
kuvasi on tallessa mielessäni
kaikki viehkeät eleesi, kaaresi ja mielenliikkeesi

Kaunista kesää

Voisin olla tosi
nautintosi
vaikka luulet minun olevan
vain heterosi
se on epätosi
mitä jos olisinkin ilosi
tämä on tunnustus
tämä on toden tosi
uskallanko?

Kortit sekaisin
Hänestä en uskonut
Kisut tappelee 😁

Haluat naisen
mutta naiset katoavat
pienentävät ja silppuavat itseään
muusuiksi, ei-naisiksi
tarjoavat ehdollisia avoimia suhteitaan
joista hypätä pois
kun siltä tuntuu
epävakautta
kuukauden päästä taas toisin
Haluat naisen
mutta naiset
ovat katoava luonnonvara

Menen muille maille
maille joissa on helpompi hengittää

Tyhjä lehti putoaa jokeen
Täyttyy hiljalleen vedellä,
josta kuvajaisesi ei enää erotu.

Tässä sillalla on hyvä levätä
kuunnella uutta säveltä
joka ei kerro enää sinusta ja sinisestä
joka on vapaa, kirkas ja kuohuva
kuten mieleni

Valoa paahtavaa katson, hymyillen
mikäs siinä
olen sujut jakajan kanssa
voisin jopa lähteä
sehän siinä
mitään täältä kaipaa en
ja katson, hymyilen
silti haikeana aina ikävöiden

Monta kaunista on saatu tähänkin kuuhun 👍🏻

Alottajako kaipailee tunteiden kohteelta pikkuisia housuja?

Huomenta unikeot. En jätä kellekään tankaa, enkä muita vaikeesti taivutettavia sanoja. Ei runosuoni kuki vielä. Tämän voin tipauttaa, se voi olla runo sille jollekin.

https://youtu.be/p_3yBFRfmcw?si=waLZ13dcnwFIjV2A

Sit lenkkeilemään, myöhemmin on jo liian kuumaa sille.

Mitähän rentoa ja riidatonta riimiä oli yön aikana tullu, kun älli taas lakas.

Kesässä tuoksuu jo syksy
Käännätkö kylkeä toisen vieressä
Kuka tietää
Jätin päivänkakkarat keräämättä

En kysele perään en veistä vanhaan haavaan
Olet ansainnut vain parasta
Sydämen ja sitoutuneisuuden
Niitä saa hakea laumasta joka kauppaa vain muutosta, olen pahoillani myös itseni puolesta

Hyvää kesäyötä

Epävarmuus kumpuaa
Tulee pintaan, ahdistaa
Ei se kysele, tulee vaan
Mielen vetää pohjaan
Tylysti maahan nakkaa
Riittämättömyyttä jankkaa
Olenko riittävä, oikeanlainen
Kun olen avoimuudessa vajavainen
Epäröivä mieli pohtii
Ääni kun taas päässä kuiskiii
Vaikka koittaa hiljentää
Ääntä tuota hälventää
Ei se lähde, anna olla
Ehkä olet aivan nolla.

Kesken jäi meillä
Kauniisti sanoit kaiken
Jäin kaksin vuosiksi
Tein sen omaksi parhaaksi
Rakastuin varmasti
En enää katso taaksein
Rikoit sen kerran sydämmein
Lämmin mieli
Enää haikea kieli

Näen iltaisin kuvia sinusta ja minusta vuosia sitten
Olimpa se minäkin joskus se kaunein kitten

Tule kanssain kalliolle
Kukkulalle auringonnousuun
Uidaan Ulapalle

Huuhdo kanssain suurin kulta
Saat osani kulta
Odotan iäti valoissa
Paetaan yötä aurinkolaskuun

Vietin vinhan illan,
Astuin ali sillan.
Käteen jäi keveys,
Polun kulkea leveys.
Uudet kujeet huomenna,
En tätä enempää suomenna.

T: unikonpunaiset sukkikset

Herään
Kerään
Itseni perään

Rakastakaa itseänne
muu tulee perässä
kuin pallo kerässä

Tiedän vain turvattomuudesta
En löydä kevytmielisyydestäsi tarttumapintaa
Olen nähnyt tarpeeksi pellejä ja epävakautta
Saa riittää

Veden pimeän peitoksi
Aamulla kaikki on jo paremmin.

Laitanpa sulle nyt rakkaushaikun
Katotaan mimmosiin riimeihin taivun
Notkeus kun ei enää oo priimaa
Kande ei taivutella sillon liikaa
Muuten voi hajota haaroista housut
Jos liikkeet on aivan liian raisut
Mut nyt tämä haiku jo laukalle lähtee
Pikkusen tarttee kai sitäkin kaitsee.

Sulle mä tahtoisin sanoa rakas
Että oon ollut mä onnekas
En osannut toivoa ollenkaan
että sun kaltaisen vierelle saan
Teot ja sanat kertovat sen
Et turhaan mä tunteitas epäilen
Toivon et vierelle jäät sä mua
Tiedän et haluan olla mä sun ❤️❤️

Suudella kaunista naista?
Toivottavasti vielä joskus
Olen viettänyt aikaa väärissä sängyissä
Kiitos ei enää

Olikohan tullut taas tuhma runo vai mitä kun ei näy.

Yrittääkö joku taas huonolla menestyksellä riimitellä, kun oli ketju nostettu paalupaikalle.

Mietin kun vieläkin paistaa aurinko
Mitä jos se viesti ei ollutkaan vahinko?

Mieleeni syöpynyt kuva
Sinä ahmit kakkua ja sekoilit identiteettisi kanssa
Katsoin kun kakku hupeni
Et nähnyt muuta kuin ongelmasi ja ruokasi
jotka täyttivät pääsi
Minä olin varjo itsestäni
Enää en kaipaa seuraasi
Muistan sen tyhjän iteskeisyyden aina
Norsunmuisti

Ikävää mutta totta
Tarvitsen normaalisti käyttäytyvän empaattisen ystävän
Saa hakea wlw:stä?

Et tiedä sitä
mutta kannan paitaa
sloganilla

Ei sosiaalisesti vaikeita
Ei pers.häiriötä
Ei addiktia
Ei lääkekielteistä
Ei hörhöä
Ei uskista
Ei yksinkertaista
Ei materialistista
Ei itsekeskeistä
Ei autistia
Ei ei-naista
Ei en tiedä mikä oon
Ei ääriajattelijaa
Ei joustamatonta mieltä
Ei ankeuttajaa

Kyllä koulutus
Kyllä tunnetaidot
Kyllä tilannetaju
Kyllä lempeys
Kyllä uusi alku
Kyllä ihana naiseus
Kyllä sitoutuva rakkaus
Kyllä huumoriakin
Kyllä hauskuus ja vakavuus ihmiseen mahtuu
Kyllä moraali ja rohkeus
Kyllä se oikea tulee
🌻

Tiedän ettet ottaisi ketään yksinäisyydestä
En minäkään

Erotuit, tulit ja menit
Jätit maisemaani jäljen
Kaikkea kaunista ei saa itselleen

Kaipaan sinua.
Hämärissä puistoissa,
sateisilla pysäkeillä.

Nauruja,
hipaisuja käsivarressa,
hymyjä silmissä,
jäähyväishalauksia.

Nyt toisinaan olet lähellä,
juttelemme pinnallisia,
käyttäydymme kohteliaasti.
Ja etäisyys on viileä kuin räntäsade.

Haluaisin kertoa että kaipaan.
Mutta suojassa lisäkivulta,
haikeita kyyneleitä silmissä
jatkan matkaani
kotiin.

Muistan sut tyttönä,
jonka kanssa maalattiin huulet punaisiksi vierekkäin naisten veskin peilin edessä.
Muistan sut tyttönä,
jonka kanssa kilpailtiin Jägermeisterin juomisessa.
Muistan sut tyttönä,
joka tungoksessa vahingossa poltti röökillään jäljen mun käteen eikä vieläkään tiedä sitä.
Muistan sut tyttönä,
joka yllättäen otti mun kädestä kiinni Lostarissa.
Muistan sut tyttönä.

Löysitkö hänet joka tuntuu kodilta
Onneksi en tiedä
Pelkään etten löydä mitään
mikä tuntuu.

Naisen paras piirre on tunnetaitoisuus
Pahin impulsiivisuus