Hyvä kaukonäkö vielä yli seitenkymppisenä.

Muistan kuinka jo 13 vuotiaana tarkkailin naapurin tyttöä kun tyttö kävi uimassa. Sirritin silmiä että näkisin tarkemmin.
Naapurin rannassa oli sellainen iso kivi jossa järven puolella oli kuin pystyseinä ja järvestä kivelle pääsi nousemaan luonnon muovaavia "rappuja" mutta kyllä tyttö joutui aina kivelle noustessaan kovasti punneftamaan takapuoli pitkänä ja sekös minua kiinnosti kun uimapuku vetäytyi pakaroiden väliin. Matkaa meidän rannasta oli vajaa 100m ja asuimme kapean Lahden toisella puolen.
Naapurin rannassa kävi uimassa myös aikuisia naisiakin ja näin aina mustat kolmiot kun ilman uimapukuja saunasta kävivät uimassa. Siksi minulla on varmaan vieläkin yli seitenkymppisenä erittäin hyvä kaukonäkö.
Sitten kun täytin 15 niin sain synttärilahjaksi tätiltäni kiikarin, siitä se ilo alkoi. Kiikarit oli aina mukanani, keksin mennä meidän savusaunaan ja avasin savuräppänän ja siitä avautui suora näköyhteys naapurin uimarantaan.
Nyt oli aina silmieni edessä naapurin tytön takapuoli, ihan siinä niin että kädellä olisi yltänyt koskettaa, se oli siihen aikaan ihmeellistä että moinen laite tuo tarkkailtava kohteen niin lähelle.
Naisten mustat kolmiotkin näin niin että
säikähdin. Näin kehittyi minun haukan katse ja samalla ranneliike kehittyi rytmilliseksi edestakaiseksi liikkeeksi ja ei mikään ihme että minun rytmitaju treenaantui niin hyväksi että oli eräässä humppaorkesterissa rumpalina.

Vexi 72v.