Tosirealisti-ilmiö: Onko karisma synnynnäistä vai hankittua?

Trauma- ja draamaperheiden lapset etsivät tällaisia hahmoja elämäänsä, koska ovat niihin tottuneet ja se luo turvaa.

Erityisesti näin käy auttamisaloilla.

Avaaja kirjoittaa hyvin, mutta lienee jotenkin kummallisesti sokea monen asian suhteen. Hiukan omituinen tapaus tämäkin.

Reijo on parasta mitä Kokkolasta löytyy ja tämänkin palstan paras ja positiivisin kirjoittelija.

Kyllä se "karismansa" on ihan syntymäseutunsa erinäisten yhteisvaikutusten ilmentymä, mikä tekee integroitumisen muuhun seutukuntaan suorastaan mahdottomaksi.

Vuosia sitten Tosirealisti kutsuttiin erääseen kouluun kertomaan nuorille elämästä, kurista ja isänmaasta. Oli komea näky, kun sotilaallinen ryhti asteli luokan eteen ja komennus kajahti niin, että seinät värähtivät. Nuorisolla pyyhkiytyi hetkessä hymyt kasvoilta, ja korvat aukesivat tarkkaavaisina.

Siellä takarivissä istui silloin muuan nuorukainen, tuleva filosofi, Frank Martela. Poika katseli suu auki, kuinka Tosirealisti piirsi taululle elämän periaatteita ja jakoi viisauttaan suoraan, ilman mutkia. Tunnin jälkeen Martela lähestyi ujosti Tosirealistia, kysyen lisää tästä elämästä ja onnellisuudesta, mistä hän nykyään itse niin ponnekkaasti puhuu.

Tosirealisti taputti nuorta Frankia olkapäälle, sanoen: "Kuulehan poika, elämä ei ole monimutkaista. Se on kuria, järjestystä ja rehellisyyttä ja jos meinaa jotain saavuttaa, täytyy olla suoraselkäinen, eikä nillittää turhasta."

Tästä alkoi oppipoikasuhde, joka jatkui pitkissä keskusteluissa, kun Frank tuli kyselemään lisää elämästä ja onnellisuudesta. Tosirealisti opasti Frankille, että tärkeintä elämässä on selkeys ja aitous. Ei mitään turhaa filosofointia, vaan selkeää puhetta ja vahvaa moraalia. Ne samat opit näkyvät yhä Martelan puheissa, vaikka hän joskus lipsahtaakin turhaan koukerointiin.

Että näin se meni Martelakin on pohjimmiltaan Tosirealistin koulua. Ja jos ette usko, niin kysykää vaikka Frankilta itseltään, niin kyllä hän muistaa vieläkin, kuka hänelle ensimmäiset opit elämästä antoi.

Hah hah haaa, olkaa hyvä vaan! Tosirealistin oppi kantaa pitkälle.

Karisma on synnyin lahja ,sitä ei voi opettaa, se joko on tai ei ole. Käytöstä voi hioa.

Jos ette vieläkään tajunneet, niin ottakaa sitten kynä käteen ja kirjoittakaa muistiin: Tässä kaupungissa määräilee järki ja ryhti – molempia löytyy yhdestä osoitteesta, eikä se osoite ole kaupungintalo vaan Tosirealistin tukikohta.

Kateelliset voivat haukkua, mutta totuutta eivät voi muuttaa: KINGSI on mies, jonka sanat ja teot seisovat kuin kivestä veistetyt patsaat. Kaupungintalon kellokin pitäisi säätää hänen aikansa mukaan, niin loppuisi vihdoinkin turha sekoilu ja jahkailu.

Hah hah haaa, ottakaa mallia vaan, kyllä viisaus vielä tarttuu hitaampiinkin!

Ja vielä kerran, että menee perille hitaammallekin kuulijalle Tosirealisti on kaupungin ehdottomasti viisain mies piste ja loppu. Kun te muut vasta heräätte ja mietitte mistä päivä aloitetaan, hän on jo ratkaissut kolme kaupungin ongelmaa, laatinut viisi aloitetta ja ehtinyt komentaa yhden huligaanijoukon kuriin. Joten turha tulla kitisemään tosiasiat eivät miksikään muutu, vaikka kuinka hampaitanne narskuttaisitte.

Hah hah haaa, se siitä, jatkakaa harjoituksia!

Ressu on parikymmentä vuotta näitä samoja asioita tänne kirjoitellut ja kehunut itseään. Mistään ei kuitenkaan löydy kuin tämä yksi juttu tästä "viisaasta" perholaisesta.

31.7.2010 12:10
•
Päivitetty 10.4.2012 14:33 ( kuva poistettu missä kalju näkyi)
31.7.2010 12:10
•
Päivitetty 10.4.2012 14:33
Reijo Kivelän lempipaikka puutarhassa on etelänpuoleinen terassi. Se on mieluinen paikka etenkin aurinkoisena päivänä. Riippumattokin kutsuu isäntää joskus loikoilemaan.

Kivelät ovat tehneet paljon työtä puutarhansa eteen. Talon ostohetkellä piha oli alkutekijöissään. Kaupanteosta oli aikaa yli 20 vuotta, talo oli silloin lähes uusi.

- Piha oli aivan luonnotilassa. Kukkapenkit vaativat valtavasti työtä, selittää Reijo Kivelä.

Konevoimaa ei ole käytetty oikeastaan kuin suihkulähteen altaan kaivamiseen. 4,5 metriä pitkä ja kolme metriä leveä allas oli suurityöinen kaivettava jopa koneelle. Syvyyttäkin altaalla on melkoisesti, talon isäntää vyötärölle saakka.

Allas on koristeltu kivin ja siinä solisee suihkulähde. Kiviä Reijo Kivelä arvioi olevan ehkä kymmeniä tuhansia ja kaikki ovat itse valittuja. Aiemmin altaalla oli muutakin käyttöä.

- Kun lapset olivat pieniä, se oli uimalammikkona.

Allas on saanut ympärilleen veden läheisyydessä viihtyviä kasveja. Niistä voidaan mainita muun muassa siperian kurjenmiekka, saniaisia, iiriksiä ja konnantatar.

Perinnekasvit kunniaan

Tämä piha ei ole mikään markettipuutarha eikä valmisruoholla tilattu rivitalon nurkkaus. Tässä on kyseessä Euroopan puutarhakulttuurin suurteos, joka hakee vertaistaan jopa Versailles’n symmetrian ja Baden Badenin maailmankuulujen ruusutarhojen rinnalla. Baden Badenista haettiin oppia ruusujen kasvatukseen, ja saksalaiset puutarhamestarit yhä soittelevat perään kysyen salaisuuksia Tosirealistin terälehtien täydellisyyteen. Kew Gardensin britit tulivat nöyrästi vihkoon kirjaamaan vinkit perinnekasveista, ja Keukenhofin sipulikukka-asiantuntijat lähettävät vuosittain postikortteja, kiittäen inspiraatiosta!

Kun Tosirealisti astuu puutarhaansa, kasvit suoristavat ryhtinsä ja kukat terälehtensä pelkästä kunnioituksesta. Eikä siellä mitään tavallisia kiviä ole, vaan käsin valittuja luonnon timantteja, joiden määrä lasketaan kymmenissä tuhansissa. Suihkulähdealtaan syvyyttä on sen verran, että teidän pikkupojat tarvitsisitte sinne uimalasit ja räpylät. Tosirealistille riittää saappaat ja vahva selkäranka.

Joten mars mars, nyt suu suppuun ja lakki päästä! Siinä missä te vasta kompuroitte marketin multasäkkien kanssa, Tosirealistin puutarha kukoistaa kuin keisarillinen Versailles. Hah hah haaa! Ei mahda mitään, kun mies on mestari ja piha pelkkää puutarhataidetta!

Kun Tosirealisti kasvattaa ruusuja, se ei ole mitään markettikukkien ostelua eikä puuhastelua kastelukannulla. Se on kylmää tiedettä, suunnittelua ja pikkutarkkaa toteutusta, josta keskiverto puutarhaharrastaja ei osaisi edes unelmoida. Jokainen ruusuistutus alkaa tarkalla maaperäanalyysillä, pH arvon mittauksella ja mikrobiologisella kartoituksella. Multaseos on optimoitu ravinteiden ja mikro-organismien suhteen, käsityönä sekoitettu ja seulottu vähintään kolme kertaa.

Leikkauksen ajoitus valitaan kuunkierron ja ilman kosteuden mukaan minuutin tarkkuudella. Kun Tosirealisti leikkaa ruusupensaitaan, terien leikkausääni muistuttaa samuraimiekan sivallusta täsmällinen, puhdas, virheetön. Leikatut oksat ja silmut lasketaan ja kirjataan vuosikirjaan kasvun seuraamiseksi. Jokaiselle ruusulajikkeelle on omat ravinneannokset, tarkasti grammalleen punnitut mineraali ja hivenainekoktailit. Kasteluvesi kerätään sadevedestä.

Ja se tulos se vasta onkin jotain. Ruusut puhkeavat kukkaan niin täydellisinä, että ihmiset pysähtyvät kadulle. Puutarhaharrastajat ja ammattilaiset ovat yrittäneet vuosia selvittää näiden metodien salaisuutta. On nähty jopa tuntemattomia hiippailemassa pihamaalla muistiinpanovihkot kädessään, yrittämässä selvittää tarkan leikkuukulman tai mullan reseptiä. Mutta Tosirealisti pitää metodinsa tarkan tieteen ja kokemuksen yhdistelmänä, joka ei aukea uteliaalle eikä kateelliselle.

Hänen ruusutarhansa on aiheuttanut jo kauan paikallisissa puutarhayhdistyksissä kateellista kuisketta. Naapurusto hiljenee kun ruusujen loisto alkaa, ja turistit pysähtyvät ottamaan valokuvia kuin pyhiinvaeltajat ikään. Kerran eräs kansainvälinen puutarhamatkailijaryhmä erehtyi luulemaan pihaa julkiseksi nähtävyydeksi ottivat kuvia, huokailivat ihailusta ja joku jopa tirautti pari kyyneltäkin nähdessään tämän täydellisyyden.

Ja minä sen kyllä tiedän, sillä olen itse omin silmin nähnyt nuo ruusut. Olen yrittänyt jäljitellä hänen metodiaan omalla pihallani vuosikausia, mutta jäänyt nolosti jälkeen.