Masennus ja sen mukana hävinnyt elämänilo

Oon yli 40v muija ja kärsinyt masennuksesta aina teini-iästä asti, on monia fyysisiä diagnooseja ja AD/HD, vaativa persoonallisuus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka maniavaiheiden takia olen niin veloissani, etten pysty hoitamaan asioitani vaan kuittaaan velkaa velalla ja tätä en ole kehdannut kertoa terapiassa. Välillä on hyviä hetkiä ja jopa tuntuu että asiat voisi parantua. Mutta terapiasta, lääkityksistä ja niiden jatkuvasta vaihtelusta huolimatta ei sairauksiani saa kunnon hoitotasapainoon . Mä esitän terapiassa että kaikki hyvin vaikka oon taas syvissä vesissä. Elämä on harmaata rämpimistä eikä mitään iloa saa mitään. Tarvisin rankempaa hoitoa mutta en uskalla jäädä sairaslomalle koska työpaikallani on tulossa yt:t joten pelkään työpaikan menetystä koska sairaspoissaoloja en kertynyt jo fyysisten sairauksien
takia ihan liikaa. Inhottaa ajatus tehdä niin läheisille mutta mulla on tullut mitta täys tätä niin taloudellista kuin fyysisten kipujen aiheuttamaa kurjuutta. Toki olen nämä rahahuolet itse aiheuttanut mutta jokainen pahaa kakssuuntasta sairastava tietää miten kontrolli lähtee maniavaiheissa ja tuskin mitkään lainajärjestelyt onnistuisi koska velat on itseaiheutettuja Tekisin itsemurhan mutta pelkään että se ei onnistu, että jään vihannekseksi tai kuolema on tuskallinen. Kertokaa kokemuksianne eri tavoista joita olette kokeilleet mutta jääneet henkiin . Pillerit olis itselle helppoimmat toteuttaa tai ase mutta aseistakin olen kuullut että ei aina onnistu ja itsellä on vaan kivääri jolla toteutus on hieman hankala. Mikä olisi mahdollisimman nopea ja kivuton keino? En tarvitse tsemppiä enkä haukkuja enkä kriisipuhelinten yms. numeroita, näitä saan ihan riittävästi ihmisiltä ympärilläni.