Me näemme lähipiirissämme usein henkilöitä joiten touhuilulle nayramme, huonaanarra, että tämä toinen saattaa suhtautua minunn samalla tavalla.
Ei pidä masentua ellei joku sinua ymmärrä eikä pidä pöyhistellä kun joku kiittelee, sillä
kukaan meistä ei elä yhden äänen, yhden mielipiteen eikä yhden tavan mukaan.
Rohkaistukaa kirjoittamaan ja esittämään omia mielipiteitänne !
Ei pidä masentua ellei joku sinua ymmärrä eikä pidä pöyhistellä kun joku kiittelee, sillä
kukaan meistä ei elä yhden äänen, yhden mielipiteen eikä yhden tavan mukaan.
Rohkaistukaa kirjoittamaan ja esittämään omia mielipiteitänne !
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uskallan, olen rohkea en pelkää mitään, avoin ja iloinen...
Olen oma itseni... MINÄ ELÄN !!!
Pelkään uhkarohkeaa. Isä Camillokin kertoi pelkäävänsä joskus kommunistijohtaja Pepponen kun kysyi Guareskin romaanissa.
Oikein, elät omaa elämääsi!
Useat elävät sen mukaan kuin naapurit ja muut ajattelevat, ei uskalla olla ooma itsensä.
Pelissä on vaarallista pelata "avoimin koortein"?
..tule mieleen, että olisin kovin naureskellut toisten touhuille. Ainakaan pahantahtoisesti.. Voi kuulostaa tekopyhältäkin, mut ajattelen, että kukin eläköön tavallaan.
Se, jos/kun mulle joku nauraa, sitä en sitten ite varmaan huomaakaan.
Se kyllä tuntuun jollain tapaa tutultakin, että, voi tulla alakuloiseksi jonkun mielipiteestä, jos se ei ole itselle edullinen. Mutta silloin tämän ihmisen pitää olla mulle jollain tapaa tärkeä tai merkityksellinen, ihan kenen tahansa mielipide ei merkkaa mitään.
Eilinen Turun Sanomat kertoo laajsti artikkelissaan "hovinarreista." Se
"...paljastaa
keskiajan salat
Siveysvöitä, kalukukkaroita, synnytyksiä ja naistentauteja...Näitä löytyi vyötärön alapuolelta keskiajalla. Turun linnan hovinarri tutustuttaa kansalaiset salaisuuksien kulttuurihistoriaan"
Taidanpahan piipahtaa Turun Linnassa seuraavalla matkallani. Meillä oon tuo narri-asiakin jäänyt tarkemmin tiedostamatta.
He olivat hoveissa hyvin suosittuja ja pidettyjä. He eivät juuri olleet tekemisissä "rahvaan" kanssa.
On niin ikävästi jäänyt narrit ja yleensä historia(kin) tiedostamatta.
Kouluajoista toki on ikuisuus, mutta joskus harmittaa, ettei historia silloin kiinnostanut. Siitä oisi voinut jäädä jokin kipinä tutustua enemmänkin menneisiin aikoihin.
Historia oli lempiaineeni kooulussa ja kiinnostusta lisäsi tietysti se kun sain siitä eka kympintodistukseeni. Sittemmin mainiot opettjat lisäsivät nälkääni.
Turun linnnassa saatoin olla useana päivänä kun eräs maikka oli myös kiinnostunut omalla ajallaankin esittelemään ja kertomaan sen tarinoita.
Usein sattuma johtaa - omalla tavallaan, vaikka tuossa jo aiemmin toisella palstallakin ( 60) kirjakeskustelussa kerroin "Sattuma ja välttämättömyys" teoksen kuuluneen mielikirjoihini
joskus 1970-luvun alussa.
.. että lempiaiheita.
Pojat ne muistaakseni oli minunkin aikana enempi kiinnostuneita hissasta; ja niiden kanssahan se opettaja sitten jutusteli asioita, jotka usein menivät ihan yli.
Sitten se oli suunnilleen ulkolukua kokeisiin. Jos oisi osannut paneutua ajatuksella, aiheet olis varmaan olleet mielenkiintoisiakin.
Tosin, niin sitä nyt ajattelee monesta muustakin aiheesta.
Mikä sitten estää ottamasta asioista selvää myöhemmin; sinä ainakin sitä tunnut toteuttavan..