miks stalkkaat mua IRL, kun voisit vaan helposti ottaa muhun yhteyttä ja kaikki ratkeaisi sillä

Anonyymi-ap kirjoitti:

Niin helppoa se olisi, mutta teet tästä turhan vaikeeta itelles ja mulle, voin luvata että tällä kertaa kun nähtäis pussaisin sua, ja kertoisin sulle miten paljon sua rakastan, ja miten oot mun elämäni nainen ja korvaamaton mulle.. enkä esittäis, että en oo kiinnostunut susta tai piilottelis tunteitani... toimit itseäsi vastaan.

Pelkäätkö ettet kelpaakkaan mulle, tai että en pystyisikkään rakastaan sua jos tuntisin paremman, ei huolta, rakas, mikään sussa ei oo täysin arvoitus mulle. Otan sut avosylin vastaan, halaan ja ehkä saatan alkaa itkeä kaikesta siitä traumaattisesta ja ikävästä mitä oon kokenut, puolentoistavuoden aikana erossa susta. Mä tiedän, että mä itkisin, todella paljon, ehkä helpotuksen tunnetta, ehkä ikävää, mutta eniten mun tunteita sua kohtaan, ja miten päästin sut menemään, vaikka tarvitsit mua niin paljon, en silloi vain älynnyt sitä...

En älynnyt, että sä olit se rikkinäisempi tässä, aattelin aina että mä oon se rikkinäinen epävakaa, herkkä ja tosi välittävä mies. Pakkomielteinen hullu, ja ihan sekasin, aattelin aina et oon se viallisempi meistä, että oot ehkä liian ehjä ja kokonainen mulle, en koskaan tajunnut, että ehkä se ei vaan näy susta.. tiesin aina, että et ehkä oo ihan täysin mieleltäs terve, mut en aatellut et sun ongelmat ois sillä tasolla mitä oon käsittänyt, et olisit tarvinnut mua.

Mut ei hätää rakas, ei kukaan meistä oo täysin ehjä, ja mä ymmärrän sua, se loukkasi, että seurustelin toisen kaa, mutta halusin vaan sua. Valehtelit suojellaksesi itseäsi häpeältä, mä tiedän että oon sanonut asioita joista mut voidaan teilata jalkapuussa feikkipersoona maskipääl, ja se ei oo kovin edustavaa tai kivaa settiä, en oikeasti muista, kun se ei vaan ikinä ollut minä vaan rooli, niin mun muistot siitä persoonastakin on alkanut katoon.. ehkä mieli haluaa vaan suojella mua kaikelta silt ikävält ilkeält historialt mitä mulla on... se kaikki varmasti järkytti ja loukkas suakin, ja teki kaikesta vaan entistä vaikeampaa, kun ei koskaan puhuttu siitä irl, sitä halusin todella paljon, mutta välttelit mun näkemist sen ekan tapaamisen jälkeen.

Jos todella kaipaat mua niin paljon, kuin olet täällä antanut olettaa, niin ole yhteydessä muhun irl, en mä sua satuta millään tasolla. Olet yhtä todella tärkeä mulle, vaikka oon yrittänyt päästä susta yli, koska itse sanoit mulle, että mun pitää päästä... oot ristiriitainen.

Ei sun tarvii miettiä mitä exä tykkää tai kukaan muukaan, se aina muutenkin haukkuu sua ilkeeks ja kuvittelee, et oot joku ilkee ja julma ihminen, kai kateudesta, mut mä tiedän että sä et ole sellainen, hän ei pysty ymmärtään miks sust yli pääseminen on niin vaikeeta... koska ei näe sua niinkuin mä nään.. ei hän tuu ikinä hyväksyyn sua täysin, koska on niin kade, mutta sillä ei oo väliä, koska mä näen kuka oot, ja oot merkittävä ihminen mulle..

Älä pelkää rakas, mä välitän susta, todella paljon, vaikka myönnetään, että mäkin aloin jo epäileen, että ehkä et ookkaan niin kiva mitä ajattelin, et ehkä sit olin väärässä, mutta mä oon alusta asti pitänyt sua valloittavana, ihanana ja tosi omana ihmisenä, ei se noin vaan muutu mihinkää.. oo rohkeasti yhteydes muhun, kun olet valmis <3

Mä todella toivon, että en menttäis sua, vaikka et oo pitkään aikaan osa ollut mun elämää, mä aistin todella herkästi sen kaipuun, intuiitivisesti ja unista, ne ei valehtele, joku vois pitää skitsona, mutta mä nään todella harvoin unissa ihmisiä jos ne ei itse ajattele mua. Silloin kun joku ajattelee mua, se ilmaantuu mun uneen.. ja taisit olla pitkän tauon jälkeen taas unessa pari yötä sitten, se ilahdutti ja yllätti, vaikka me riideltiin ja ei oltu väleissä :c (Yleensä uniin reflektoituu myös alitaajuisesti sen ihmissuhteen nykytila, sillon kun oltiin läheisempiä, näin paljon unia jossa oltiin lähekkäin, sillon kun välit katkes, näin paljon unia, jossa etäisesti pakenit mua, mutta et pelokkaana, vaan sellasena mysteerisenä ja ilahduttavana näkynä, niinku Ghibli leffassa joku haamu tai vastaava, et pahantahtoinen ollut sillonkaa, ja hymyilitkin mulle. Ja sit se viimeinen huolestuttavin uni, joka kerto mun pakkomielteestä ja sun ongelmista, joka pelotti mua ja sai mut hyvin surulliseks...)

Mä välitän ja pidän susta yhä, en oo unohtanut sua.. en jättäisi sua koskaan jos oltais me. Mun rakkaus vaan syvenisi ja saisit kokea miten paljon voimaa se mulle antaa, ja miten paljon se mua motivoi, ja saa mut hehkuun onnesta, mutta pakkomielle se ei ole koskaan täysin ollut, sen tiedän, vaikka olin aika maanises tilas välil ja välil meni aika lujaa, kun tunsin vaan niin vahvaa epätoivoa kaikesta...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä