Onko maamme oikeusvaltio?
Hävisin jutun Kär oik ssa. Valitin Hoviin - erittäin hyvin perustein sekä asianajanani, että työkaverien mielestä. Kär oik kumpikin juristi sai noin 100 tuhatta mk. Liiton vakuutus maksoi osan.
Nyt hovissa maksaisi saman verran.
MISTÄ OTAN RAHAT??
Jos ostat jotain, hinta sovitaan etukäteen. Oikeudessa et voi tietää edes suuntaa paljonko tulee maksamaan. Oikeus päättää vasta viimeisenä maksettevista ja hävinneeksi tuomitulle laskut osoitetaan.
Murhaajat, huumehörhöt yms saavat maksuttoman (= valtio maksaa veroista) tavallinen duunari saattaa saada liiton oikeusvakuutuksesta 50 tuhatta mk miinus omavastuu...
Voinko huoletta mennä hoviin ja odottaa, että maksettavaa tulee minimissään 250 000 mk???
On melkoista Amerikkaa...
Hävisin jutun Kär oik ssa. Valitin Hoviin - erittäin hyvin perustein sekä asianajanani, että työkaverien mielestä. Kär oik kumpikin juristi sai noin 100 tuhatta mk. Liiton vakuutus maksoi osan.
Nyt hovissa maksaisi saman verran.
MISTÄ OTAN RAHAT??
Jos ostat jotain, hinta sovitaan etukäteen. Oikeudessa et voi tietää edes suuntaa paljonko tulee maksamaan. Oikeus päättää vasta viimeisenä maksettevista ja hävinneeksi tuomitulle laskut osoitetaan.
Murhaajat, huumehörhöt yms saavat maksuttoman (= valtio maksaa veroista) tavallinen duunari saattaa saada liiton oikeusvakuutuksesta 50 tuhatta mk miinus omavastuu...
Voinko huoletta mennä hoviin ja odottaa, että maksettavaa tulee minimissään 250 000 mk???
On melkoista Amerikkaa...
Vastaukset 12
Vanhimmat
näin se tuntuu olevan ettei tavallinen ihminen saa oikeuksia tässä poliisivaltiossa. Oikeus on näet vaan rikkaille, paras sovittaa asiat omakätisesti!
On tuossa todellinen ongelma kyllä oikeuden käytön suhteen, köyhällä ei ole todellakaan paljoa mahdollisuuksia käydä oikeutta ainakaan jos tuloksesta ei voi olla 100% varma, voi mennä loppu elämä velkojen maksamiseen.
Tosin jos jos oikeus olisi kaikille "ilmaista" niin kaikki olisivat haastamassa toisiaan käräjille mitä ihmeellisimmistä syistä.
Käytännössähän suomessa on pyrkimyksenä usein leipoa uhrista se varsinainen syyllinen ja maksaja. Elämmehän toki valtiossa minkä kansalaiset hakevat jo oikeutta EU:lta omaa valtiotaan vastaan:)
Et sinä juttua voittaisi ilmaisella kunnan juristillakaan, sitä ei kannata köyhiltä kadehtia.
alla oleva kertoo asiasta muutoinkin, mut ne vastapuolen kulut hirvittävätkin, koska en voi niihin mitenkään vaikuttaa.
Asiat kun ovat menneet siihen, että tähtijuristi esittä tähtimäisen laskun!
Missään muussa liiketoiminnassa ei ole sellaista tilannetta, ettei ennen ostopäätöstä tiedä mitä maksaa!
Kyllä vastapuolen lakimiehen laskuun on mahdollista vaikuttaa. Jos laskua ei ole toimenpidekohtaisesti eritelty, voi sellaisen erittelyn pyytää. Jos sama toimenpide vastapuolen juristin laskussa on hinnaltaan kaksin tai kolminkertainen, voit kiistää kuluvaatimuksen määrältään oman juristisi palkkion ylitävältä osalta. Oikeus sitten ratkaisee, mikä on kohtuullista, mikä ei.
Mutta totta on, että koko systeemi pitäisi pistää tämän sutena syntyneen "uudistuksen" jäljiltä perusteelliseen remonttiin niin, että kansalaisilla olisi mahdollisuus saattaa riitakysymyksensä tuomioistuimen ratkaistavaksi tarvitsematta pelätä, että lopputulos, olipa se voitto tai häviö, saattaa raunioittaa heidän taloutensa vuosiksi eteenpäin.
Nythän ei valtiovallalla ole edes tarkoituksena, että kansalaiset saisivat lopputulokseltaan oikeita ratkaisuja riita-asioihinsa, vaan tarkoitus on se, että tuomioistuimia vaivattaisiin mahdollisimman vähän, jotta oikeusministeriön hallinnonalan menopuoli pysyy mahdollisimman pienenä.
Tällaisella kustannustehokkuudella tosin saadaan arvaamatonta vahinkoa aikaan, kun kansalaisten keskuudessa leviää se - sinänsä oikea - käsitys, ettei oikeusvaltiosta enää juuri kannata puhua, vaan oikeutta haluavan on sitä itse lähdettävä omin käsin hakemaan ja varattava vieläpä jotakin kättä pidempää mukaansa.
Kaikki alkoi, kun oikeudenkäyntimenettely uudistettiin 10 vuotta sitten. Uudistus on muutaman käytännön elämästä täysin vieraantuneen virkamiehen suunnittelema. Lähtökohta on - jälleen kerran - ollut se, että "kun Ruotsissa ja muissa maissakin on näin". Uudistus lähti kapeakatseisesti tuomioistuimen näkökulmasta, ikäänkuin oikeudenkäynnin asianosaiset, kantaja ja vastaaja olisivat vain vällttämättömiä pahoja, jotka häiritsevät tuomioistuimen työskentelyä. Prosessista tehtiin raskas ja kallis, vaikka tarkoitus oli kuulemma päinvastainen. Ennen uudistusta pidettiin tärkeänä sitä, että jokaisella on itse mahdollisuus ajaa asiaansa tuomioistuimessa. Nykyisen järjestelmän mukaan on turha kuvitella, että maallikko pystyisi itse ajamaan asiaansa ilman juristin apua.
Raskaampi ja kankeampi prosessi on ollut syynä siihen, että juristien työmäärä juttua kohti on kasvanut. Tästä ja arvonlisäverosta jota samaan aikaan alettiin periä myös aineettomista palveluista, taas johtuu, että oikeudenkäyntikulut ovat karkeasti ottaen vähintäinkin tuplaantuneet verrattuna siihen mitä ne olivat ennen uudistusta.
Kun alioikeusprosessin uudistaminen oli tehty johtavana periaatteena vanha sanonta "ojasta allikkoon" ja kansalaisten oikeusturvaa merkittävästi heikennetty, päätettiin, että hovioikeuksissa tehdään johdonmukaisuuden vuoksi sama moka. Kaikki jutut joissa kyse on näytöstä, käsitellään hovioikeudessa suullisesti, eli sama näytelmä joka alioikeudessa on kerran jo näytelty, näytellään uudestaan. Koska tämän seurauksena tilanne on mennyt yhä vain hullumpaan suuntaan, suunnitellaan nyt sitä, että valitusmahdollisuutta hovioikeuteen rajoitetaan. Koska oikeudenkäyntikulut ovat toimimattoman prosessijärjestelmän takia kasvaneet "liikaa", on suunniteltu myös sitä, että voittaja ei saisikaan häviöpuolelta kaikkia kulujaan, vaan ainoastaan osan niistä. Juttua ei siis kannata viedä käräjille, vaikka sen varmasti voittaisikin, koska voitettu etuus kuluu asianajajan palkkioon.
Lopputulos on jo nyt se, että 10.000 euroa pienemmistä jutuista ei juuri kannata lähteä riitelemään, jos asia on vähänkään epävarma, koska riskinä on joutua maksamaan helposti kolminkertainen määrä oikeudenkäyntikuluja, jos juttu hävitään. Kun ennen uudistusta alioikeudet antoivat vuodessa ratkaisun 60.000 riita-asiaan, on lukumäärä nykyään kuulemma alle 10.000. Eivät ne asiat ole mihinkään kadonneet, juttuja ei vaan enää uskalla kuluriskin pelossa käräjille viedä. Asiassaan oikeassa oleva joutuu siis nielemään kokemansa vääryyden, koska oikeuslaitos ei toimi kuten pitäisi. Ilmeisesti systeemin tarkoituksenakaan ei ole jakaa oikeutta, vaan käsitellä asiat pois päiväjärjestyksestä, olipa lopputulos sitten oikea tai ei.
Kun kaikkeen tähän lisätään se tosiasia, että tuomioistuinjuristit ovat vuosikymmenet olleet alipalkattuja, ja että niihin tehtäviin on tämän johdosta hakeutunut paljon sellaista työvoimaa, joka ei paremmin palkattuihin tehtäviin pääse, olemme saaneet pisteen i:n päälle.
Tähänkö suuntaan kehitystä halutaan viedä? Oikeuslaitoksen tomimattomuudesta se mafiakin aikanaan alkunsa sai. Nyt olisi viimeinen hetki tehdä asialle jotakin, jotta voidaan puhua Suomesta oikeusvaltiona.
arvatkaapa lohduttaako selitykset?
kuin en jo noita tietäisi?
Kertokaahan miel heille keitkä näihin voivat vaikuttaa!
Ja jälleen kerran, alv, 22 % aiheuttaisi sadan prosentin korotuksen?
Eiköhän jokaisen yrityksen tarkoitus ole tuottaa maksimivoitto? Kuten as ajoyrityksenkin?
Siis MITÄ KEINOJA OLISI saada oikeustta?
Jos joku on todella kiinnostunut yksit kohdista, joita en voi/halua yleisesti käsitellä, viestittäkää [email protected]
En sanonut, että ALV yksin olisi aiheuttanut sen että oikeudenkäynnit ovat kalliita. Suuri osa syystä lankeaa nykyisen kymmenkunta vuotta sitten uudistetun oikeudenkäyntimenettelyn piikkiin. Nykyinen alioikeusprosessi aiheuttaa helposti kaksinkertaisen työmäärän entiseen verrattuna. Tuplatyömäärä ja siihen ALV päälle ovat aiheuttaneet hintojen tuplaantumisen, eikä siis suinkaan ALV yksin.
Kyllä asianajoyrityksenkin tarkoitus on toki tuottaa voittoa, mutta ei ole asianajotoiminta harjoittavien lakimiestenkään etu, että oikeudenkäynnit ovat niin kalliita, ettei kenelläkään ole niihin enää varaa.
Oikeuden saaminen tässä maassa on tehty joko tahallisesti tai typeryyttään paljon entistä vaikeammaksi. Jos halutaan pitäytyä laillisissa keinoissa, ei kai ole muuta mahdollisuutta saada oikeutta kuin kääntyä kansanedustajan puoleen, ja koettaa vaikuttaa tätä kautta, jotta järjestelmä saataisiin taas toimimaan.
Mun tapaukseni oli pienimuotoisempi, mutta taloudellinen katastrofi kuitenkin:
Sosiaali haastoi minut lapseni huoltajana käräjille huolto-ja tapaamisoikeusasiassa. Nämähän on tavallisia juttuja yleensä, mutta nyt oli kyse siitä, että sosiaali halusi pelata lapsen isän pois lapsen elämästä, omasta aloitteestaan.
En olisi voinut tehdä yhtään mitään asian estämiseksi, paitsi ehkä taianomaisesti aavistaa tilanne etukäteen, ja muuttaa ulkomaille.
Lapseni juristin lasku oli runsaat 19700 markkaa, alaikäisen avustamisesta yhdessä istunnossa.
Olen täysin tuloton, en saa puolison 15000 markan kuukausipalkan (brutto) vuoksi edes työmarkkinatukea. Ei myönnetty maksutonta.On kuulemma entisestään kiristetty myöntämisiä, eikä auttanut 'lapsen edun' peruste. Katsottiin, että lapsen etu on tässä tapauksessa äidinkin etu, joka on "liikaa".
Nyt laitettiin puolisoni maksumieheksi, vaikka laissa nimenomaan sanotaan että lapsen elatuksesta vastaavat ainoastaan biologiset vanhemmat. Lapsen isän kulut olivat nekin viisinumeroinen summa, vaikkei tämäkään voinut mitenkään estää käräjiä tulemasta tällaisessa anomusasiassa.
Käräjillä sosiaali vielä vaati minulta ja lapsen isältä oikeudenkäyntikulujaan! Niitä ei tosin tuomittu maksamaan.
Sosiaali 'hävisi' jutun. Tuli kalliiksi viranomaisten sekoilu.
Kuka selvittäisi miten ahneet juristit nämä oikeudenkäynnit jakavat.
Vaikka kysymyksenasettelu jo lähtökohtaisesti on virheellinen, totean, että lakimiehet "jakavat" nämä jutut keskenään siten kuin yleensäkin vapaan kilpailun puitteissa tapahtuu.
Tuskinpa nimimerkille "Juristit kärkkyvät.." jne. tulisi mieleen kysyä, miten vaikkapa parturit tai lääkärit jakavat asiakkaat tai potilaat keskenään. Eiköhän jokainen meistä käy parturissa siellä missä haluaa, missä saa asiantuntevan palvelun ja avun kohtuulliseen hintaan.
Lopuksi haluan vielä todeta nimimerkille, että jos juristin homma on niin helppo paikka vuolla kultaa, niin siitä vaan ensin oikeusieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan juristiksi, ja sen jälkeen tervetuloa mukaan asianajotoimintaan.
No voi ihme, kuinka pelkkää hyvyyttään ne juristit toimivat!??
Ensiksikin: Yritin itse saada juristin juttuni hoitoon. Hänelle TÄRKEIN asia oli mistä rahat. Jo asianajohinna kysymisestä puhelimitse tuli 482 mk:n lasku. Kun selvisi, ettei kohdalleni tule maksutonta, hän vaati käsirahan siihen asti, kun ammattiliiton kirje tuli, jossa ilmoitettiin vakuutuksen myöntämisestä.
Oikeuden istunnossa ihmettelin avustajalleni, voisiko vastapuolen laskua moittia liian suureksi, sain vastauksen, ettei sellainen ole heidän kesken tapana... Asianajajien liitto jne..
Oikeustieteelliseen pääseminen... hmmm... muistaakseni noin 2 kymmenestä mahtuu sisään.
Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutunut työtoveri ei saanut ketään puolustamaan asiaansa. Olisi joutunut pikkukaupungin valtuustossa istuvaa Herraa vastaan riita-asiassa...
Mutta hyvä Lawyer, että edes vastaat näihin.
Kiitos siitä!