Nainen, pystyisitkö rauhoittamaan minut?

Olen laukea kuin lehmä, seurassani sinäkin rauhotut.

Olen erittäin rauhallinen ihmissuhteissa. Siksi vältän kaltaisiasi miehiä. Jos tekisit tämän edessäni, pelästyisin ja jättäisin sinut, rehellisesti.

En olisi koskaan uskonut pystyväni ajattelemaan näin realistisesti asioista.
Haaveet ja niiden toteuttaminen on muita varten, minä en niihin usko enkä niitä enää tavoittele.
En tässä mielentilassa enkä jatkossakaan.
Pidän tämän realistisen ajatuksen totuutena ja kannan sitä mukanani.

Ehkä tästä välittyy jotain jota ei tahtoisi, mutta sitä elämä on ollut ja tulee olemaan jatkossakin.
Vaikka se aurinko paistaisikin sinne risukasaan, niin tämän risukasan pidän syvälle haudattuna, jotta se ei enää koskaan valonpilkahduksen nähdessään nostaisi päätään ja jatkaisi kohti uusia pettymyksiä.

Uudet vedet virtaavat nyt luoden itselleen reittiä ja niissä aion jatkossa seilata kohti päämäärää, mikä ikinä se onkaan.

:/

toinen toistamme rauhoitetaan sitten. mullakin sydän kaipaa hyvää hoivaa ja rakkautta. olen rakkaalleni ihan oikeasti viimeiseen asti lojaali enkä luovuta koskaan helpolla. jatkan vaikka tuntuisi hirveälle. ymmärrän myös erinäiset ongelmat joita sulla saattaa olla. mun kanssa sun ei tarvitse sitten ikinä häpeillä mitään. mä en naura millekkään ulkoselle taikka muutenkaan ylläty melkeen mistään.


ja todettakoon en ole itsekään täydellinen. tulen sua kaikessa vastaan jos säkin tulet mua. yhdessä mennään.

Oli se elämämme sitten täydellistä taikka epätäydellistä, unelmaa taikka painajaista, niin olisiko sillä mitään merkitystä?
Kannattaako kumpaakaan kokemusta edes jakaa taikka elää yhdessä?
Maailmassa on paljon muutakin koettavaa ja varsinkin yksin niitä kokiessa ne voi kokea kaikki täysin vapaasti.
Ehkä juuri ne unelmani sinusta on pitänyt minua paikoillaan?
Kai tämä on se asia joka piti oivaltaa juuri nyt, jotta tästä lähtee liikkeelle johonkin aivan uuteen unelmaan johon et kuulukaan.
Se on jotain todellista ja realistista tätä hetkeä ja vain tästä liikkeelle lähtiessä voi elämän matka todella alkaa etenemään, sillä jalkojen alla on vihdoinkin jotain realistista ja todellista.
Jotain joka kantaa.

:/

Olen ehkä elämässäni juuttunut unelmiin ja pitänyt niistä liikaa kiinni ja jämähtänyt paikoilleen.
Luonut ajatuksissani jotain täydellistä ja tyydyttävää jota tavoitella tietämättä suuntaa mistä tavoitella.
Olit tai et, jätän sinut sinne missä oletkaan kulkemaan omaa polkuasi.
Niinkuin jossain laulussa sanottiin "annan sut pois".
Ehkä tämä oli viimeinen myrsky elämässäni ja kaikki kääntyy, ehkä ei, mutta ei se nyt paljoa kiinnosta tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Senkuin lähden vaan jonnekin päin jotain askeleita ottamaan täysin vapaasti tästä eteenpäin mikä se suunta sitten ikinä onkaan.
Ehkä tämä tuntuu jotenkin surulliselta mutta samalla vapauttavalta kun se joku kupla jossa mieleni eleli viimein poksahti ja näen sen kaiken mitä sen ulkopuolella on.
Ehkä tässä hetkessä on enemmän jotain iloa, jota en ole ennen huomannutkaan.

:/

Mahdoton tehtäva mulle en pysty rauhottamaan sinua
Se vuosien aikana nàhty
Olisimme lähinnä tuhotiimi jos kohtasimme irl.
Viel läheisemmin
Sinulla on joku muu ihminen elämässäsi sitä varten

Naiselta joka tajuaa ison riskin

Tajusin jo, En kelpaa ja olen ruma tyhmä ja ällöttävä.

Olisit seesteisempi,
tuollaiset taistelut mitä kuvaat tarvitsee molemmat osapuolet terapeutin apua selvittääkseen yhdessä miksi tilanteet menevät tuollaiseksi. Tuollainen ei ole normaalia missään suhteessa.
Asiat pitäisi pystyä selvittämään puhumalla.

Hanki terapeutti. Ei ole oikein, että nainen joutuu kärsiä takiasi.

En usko et haluat mun vaan kärsivän enemmän.
Tajuatko että mä reagoin täällä tohon sun
tän päiväseen touhuun.....
FYYSISESTI!!!


Ps
Ei sentään ikkunat hajoisi eikä talo palaisi 💗
Eikä kaulin lentäisi.
Tiiät kyl millä heittelen sua, jos heitän jollain.

Ja kyllä mä luulen et osaisin rauhoittaa.
Ennenkin osasin, eikös vaan?
Jopa ihan etänäkin.
Molemmat rauhoitetaan toisiamme.
Tiedät kyllä sen oikein hyvin.

Auta mua ole kiltti!
Ehkä mä en reagoikaan suhun vaan sä muhun
sittenkin ja siks sulla oli tollai tänään.

En mä omi näitä,
en mä kuvittele että sä noin ajattelisit musta.
Siit jo tietää koska mä oon kaukana täydellisestä.

Helpotan sun elämääsi ja ristiriitasia tunteitas.
Sun Ei tarvii torjua ja sulkea mua ulos elämästäs, ei enää kohta...

Kiitos ja anteeks!
Pidä huoli mun kummituksista.....

En halua noin räiskyvää elämää.

Maailmasi näyttää myrskyisältä. Voisin olla sen keskus. Siellä on rauhallista.

Pystyn rauhoittamaan, olen siinä täydellinen. Mutta en halua miestä, jonka kanssa saa olla varpaillaan, milloin räjähtää ja tavarat lentelee.

Vastaavanlaisesta tilanteessa.
Miksi en sanonut että tykkään susta.
Miksen uskaltanut.
Enää en sua saa.
Odotan että joku ihme tapahtuu ja soittaisit vielä.
Ikävä. ♥️

Olen kuvitellut voivani maistaa myrskyä sinussa, noita epätoivon ja turhautumisen jyskyttäviä tuulia , jotka kohtaisivat omani. Sulkea pois maailma ja vain katsoa tunnin tai kaksi. Tämä voi olla juuri sinun keijusi. Ei täydellinen, ei hunajamakea kera ruusujen sängyssä.
Se olisi välillä todellista ja raakaa ja rumaa. Mutta rakkaus.
Älä heitä sitä pois etsiessäsi jonkun toisen rakkautta. Älä ole ahne. Pitäisikö siis vangita jokainen helppo sekunti, ja selvitä kaikista vaikeuksien myrskyistä. Ja voida katsoa luottaen ettei kumpikaan vahingoitu, mene. Olla joku jollekin. Se joku juuri hänelle.

Mun kanssa kirjahyllyt ei hajoile. Mun kanssa ollaan kunnolla. En katsele minkäänlaista tavaroiden hajottamista. Se menee juuri niin kuin sanon tai lentää pihalle :)

Tämä ja nämä aloitukset on mieheltä. Ei naiselta.

Haastavia mietteitä.
Laitan tähän vain levollista ja hyvää yötä ja ..

Olla pieni ja palasina.
Silti jollekin kaikkeus.
Sitä on parantava rakkaus. (Susanna Jussila)

🙏🏻🌾