Koulukaverini Jarin ja minun äidit. Minun nimeni on Alpo.

Liisankin riisuunnuttua, veti hän minut päälleen, levitettyjen jalkojensa puristukseen.
Tuntui mahtavalta työntää kyrpä hänen vittuunsa, jonne hän sen kädellään ohjaili.
Lauettuani häneen, nousin hänen päältään. Olin kokenut jotain aivan sitten sanoin kuvaamatonta.
Liisan vierellä maaten, hyväilin hänen vartaloaan, Liisan samalla tavoin hyväillessä minua.
Olinko Alpo sinulle ensimmäinen?
Olit Liisa!
Aamulla herättyämme, olen sinulle myös toinen jos haluat!
Haluan!
No hyvää yötä sinulle sitten siihen saakka!
Sain hyvän yön suukon poskelleni.
Hyvää yötä Liisa!
Nukahdimme molemmat syvään, rauhalliseen uneen, toisistamme kiinni pitäen.

Aamulla heräsin ennen Liisaa, ja päätäni käteen nojaten katselin häntä ihaillen. Kuinka joku oli saattanutkaan erota noin kauniista ja mukavasta naisesta? En minä ainakaan niin hullu olisi ollut.
Mitähän äitini mahtaisi sanoa, jos joskus tulevaisuudessa veisin hänen itsensä ikäisen miniän hänen eteensä nähtäväkseen?
Ei mutta nyt oli lähdettävä kuselle.

Takaisin tullessani olin makuuhuoneen ovella törmätä Liisaan, joka myöskin oli herännyt virtsarakko täynnä.
Huomenta poju! Ohimennessään pörrötteli hän hiuksiani ja suukotteli kiireissään poskeani.
Laita kahvia tulemaan, niin juodaan ensin kahvit, ennenkuin tehdään yhtään mitään muuta!
'Yhtään mitään muuta' .. ryntäsin keittiöön kiireesti keittämään kahvia kun panetti niin kovasti.

Kahvia juodessamme Liisa ei puhunut mitään, ei edes katsonut minuun päin. Huokaili vain omissa ajatuksissaan.
En puhunut mitään minäkään.
Saatuaan kuppinsa tyhjäksi, nosti hän sitten katseensa minuun.
Anteeksi Alpo kun sillälailla annoin himoilleni vallan yöllä! Se oli minulta väärin!
EIKÄ rääkäisin. EIKÄ OLLUT!
Eikö? Minun vanhempana ihmisenä olisi pitänyt olla järkevämpi! Tein väärin!
ETKÄ TEHNYT! LIISA?
Hss hiljempaa! Kuuluu naapuriin!
Etkä tehnyt Liisa! Rakastan sinua!
Rakastat parikymppistä koulukaverisi äitiä! Niinkö?
Niin.. eikun en, vaan.. sinua.. rakastan ja.. ei se ollut väärin, enkä kerro siitä kellekään.. lupaan!
Ajattelin äsken sitä eilistä tänne tuloasi! Sinun on täytynyt tietää, ettei Jari ole täällä koko viikonloppuna, sillä hänen on pitänyt kertoa siitä sinulle! Eikö olekin?
Kerro minulle, miksi tulit?!
Olin vaiti, tyhjää kahvikuppiani tuijottaen.
Tunnusta! Miksi teit niin? Kerro minulle!
Koska halusin nähdä sinut.. olla kahden kesken kanssasi!
Miksi?
Koska.. siksi koska halusin! Mitä pahaa siinä oli?
Valehtelit minulle! Oliko se mielestäsi oikein?
En tiedä, mutta kun minä pidän sinusta ja sinä pidät minusta! Etkö pidäkin?!
Tunnustetaan! Pidän sinusta, mutta se mitä yöllä tapahtui, oli väärin!
Eikä ollut! Se ei ollut väärin! Et saa sanoa noin!
Mutta kun minä jo sanoin niin!
Mennään Liisa vielä nukkumaan.. jooko.. minua nukuttaa vielä ja haluan nukkua vielä kerran vierelläsi! Jooko? Vielä tämä kerta! Nukuttaa.. mennään nukkumaan! Eihän kello ole vielä edes.. ei paljon!
No mennään sitten vielä nukkumaan, kun eihän kello tosiaankaan ole tuon enempää, mutta vain nukkumaan, ei mitään muuta!

Ooh tulen tulen huohotti Liisa.
Lisäsin vauhtia, jäykistyin paikalleni, kyrpä syvällä Liisan sisällä ja pumppasin spermani häneen.
Makasimme jonkin aikaa liikkumattomana paikoillamme, minä Liisan päällä.
Tunsin Liisan työntävän sormensa hiuksiini, niitä hellästi sormiensa välissä liu'uttaen ja vedellen.
Voi miksi minä poika jäin sinuun niin kiinni!
Koska rakastamme toisiamme!
Höpö höpö minä olen sinulle jo liian vanha ja sinä minulle vielä liian nuori!
Mutta voimmehan me siitä huolimatta toisiamme rakastaa!
Ei vaan rakastella!
Rakastaa ja rakastella ja pussata!
Työnsin huuleni Liisan huulille, häntä pitkään suudellen.
Voi että! Että minun pitikin pentu sinuun tykästyä näin paljon!
Rakastua!
Ei vaan tykästyä! Älä puhu minulle enää mitään rakastumisesta! Olen sinua niin paljon vanhempikin, että naurettavaltahan tuo jo tuollainen kuulostaa!
Tykkäillään pelkästään toisistamme! Jookos senkin kiimainen kakara, vaikka yhtä kiimainenhan se olen minä itsekin!
Hyss! Ei sanaakaan kenellekään! Lupaatko?
Lupaan!
No käydään välillä saunassa, ja jatketaan sitten harjoituksia, kun tullaan takaisin!
Jookos?
Joo!

Tuli sunnuntai, ja illalla tulisi Jari isänsä luota takaisin kotiin äitinsä Liisan luokse.
Minun siis olisi poistuttava täältä ennen sitä.
Liisa lämmitti vielä kerran saunan, ja samat ahkerat harjoituksemme saunomisen jälkeen jatkuivat vielä tänäänkin, joiden jälkeen pukeuduimme, ja siirryimme makuuhuoneesta olohuoneen sohvalle istumaan.
Mitä me nyt tämän jälkeen teemme? Emmehän me voi Jarin täällä ollessa edes katsoa toisiamme, kun hän jo heti aavistaisi ja ymmärtäisi katseistamme, että meillä roihuaa tykkäilysuhde välillämme!
Olet Alpo oikeassa, enkä tiedä minäkään, että mitä tekisimme! Jarikaan kun ei käy kuin vain pari kertaa kuukaudessa isänsä luona!
Äiti käy pari kertaa kuukaudessa mummin luona, ja silloin me kyllä voitaisiin olla viikonloput meillä, mutta liian harvoin me silti toisiamme tultaisiin näkemään!
Voi Liisa, ja juuri kun me löysimme toisemme!
Molemmat löysimme toisemme, oikeassa Alpo olet! Siinä oli Kohtalon sormi pelissä mukana!
Niin Liisa oli!
Istuimme surullisina olohuoneen sohvalla toisiamme kädestä kiinni pitäen.
Etkä Jariakaan voi täältä ulos heittää!
Höhlä! Enhän minä nyt omaa poikaani voi kotoaan ulos ajaa!
No sitähän minä sinulle juuri sanoin, että sitä sinä et voi tehdä!
Ei mutta kohta Jari voi jo tulla, ja sinun on sitä ennen parasta lähteä, ettei hän ala epäilemään mitään! Sinulla on numeroni, soitellaan! Mutta syö ensin, ennenkuin lähdet!
Aterian jälkeen päätimme vielä yhdessä katsoa uutiset.
Haastattelija seisoi Turun keskustassa, mikrofoni kädessään, kysellen ihmisiltä, että mitä kuuluu ja minne ovat menossa.
Yht'äkkiä ilmestyi kuvaruutuun kaksi tuttua ihmistä, pysähtymättä haastattelijan haastateltavaksi.
Hei tuohan on Jari, huudahti Liisa yllättyneenä. Kävelee jonkun naisen kanssa käsi kädessä! Näetkö?
Näen! Ja se nainenhan on minun äitini, jonka piti olla mummin luona Tampereella, eikä Turussa!
Ja Jarin piti olla Vantaalla isänsä luona!
Kuinka he Turussa, yhdessä käsi kädessä kävelevät? Ei kai vain...?
Tuijotimme Liisan kanssa hämmästyneinä toisiamme.
Oletko varma, että se oli äitisi?
Kyllähän minä nyt oman äitini tunnen! Oli, oli, äiti se oli!
Varmistetaan! Soita sinä mummillesi, niin minä soitan exälleni!

Ei ole äiti ollut mummin luona!
Eikä Jari isänsä luona!
Oletko Alpo ollut tietoinen tästä heidän suhteestaan?
En.. en ole aavistanutkaan, mutta Jari on usein koulusta lähtenyt kesken koulupäivän kotiin!
Sinun kotiisi, sillä tänne hän ei ainakaan ole tullut! On melko varmaan ollut äitisi luona! Heillä on oltava salainen suhde, niinkuin nyt on meilläkin!
Tämähän alkaa jo käymään aivan mielettömäksi!
Minun pojallani on suhde sinun äitisi kanssa, ja hänen pojallaan on vuorostaan suhde minun kanssani!
Vaikka.. totta puhuen.. tämähän alkaa tuntumaan jo aivan koomilliselta!
Mitä Alpo me nyt tehdään.. onko sinulla ehdotuksia?
En tiedä.. mitä itse ehdotat?
Ennenkuin olemme asiasta täysin varmoja, niin parasta ehkä vain on odottaa ja katsoa, että mitä tapahtuu!
Jospa tuo nainen ja poika eivät olleetkaan Jari ja sinun äitisi, vaan muuten vain niin heidän näköisiään!
Emmehän nähneet heitä kuin vain muutaman sekunnin ajan, ja epäselvästi senkin lyhyen ajan!
Jokin muu selitys vuorostaan voi olla siinä, etteivät he tätä viikonloppuaan olleet siellä, missä heidän olisi pitänyt olla!
Sinä ja Jari olette koulukavereita ja hyviä ystäviä, joten siinä on hyvä syy minun ja äitisi tutustumiseen!
Ja jospa meistäkin äitisi kanssa vielä tulee hyviä ystävättäriä?!
Kerro hänelle, että hän on tervetullut tänne saunomaan jokin viikonloppu, ehkäpä jo viikon päästä hänelle sopisi?!
Ja voisihan hän täällä piipahtaa joskus keskellä viikkoakin, koska teen kotoa käsin työni, ja yleensä aina olen kotona!
Niinkuin hänkin.. kerron hänelle terveisesi!
Liisa saatteli minut ulko-ovelle, ja antoi minulle siellä suukon poskelleni, ennen sieltä poistumistani.
Meillä kummallakin oli ollut ikimuistoinen viikonloppu.
Rakastanhan minä sinua, minun oma pikku vesselini, enkä pelkästään sinusta vain tykkää, sanoi hän minulle vielä ovenraosta, sitä sulkiessaan.
Tunsin itseni onnelliseksi.
Minulla oli nyt ihan ikioma ihana nainen.

Alpo haluaa panna.

Hei Alpo, terveisiä mummilta!
Kiitos! Miten mummi voi?
Hyvinhän hän!
Mitenkäs sinä olet täällä poissa ollessani pärjäillyt? Huomasin juuri, että ethän sinä edes ole koskenut jääkaapissa olleeseen ruokaan! Mikset? Et kai sinä vain syömättä ole koko viikonlopun ollut?
En tietenkään!
Mutta vartavasten juuri nuo sinua varten valmistamani ruuat jätit syömättä?!

Tiedäthän sinä äiti sen Jarin?!
Tiedän kyllä, mitä hänestä?
Viikonlopulla ei hän ollutkaan kotonaan, vaan oli isänsä luona käymässä, ja hänen äitinsä kyseli sinusta!
Mitä hän minusta kyseli, tokaisi äiti pingoittuneeksi muuttuneella äänellään.
No sitä vaan, että hän haluaa tutustua sinuun, ja pyysi sinua kylään.. aivan milloin tahansa! Hänkin tekee kotoa käsin työnsä etätöinä, aivan niinkuin sinäkin, niin että hän on yleensä aina kotona!
Lupasi lämmittää saunankin sinulle!
Miksi hän minusta on kiinnostunut?
No koska olet hänen poikansa parhaan ystävän, elikkä minun äiti!
Äiti mietti hetken.
Minuakin kiinnostaa tavata Jarin, siis se sinun parhaan ystäväsi äiti! Soitan hänelle jo huomenna!

Tiistaina puolen päivän aikaan, oli äiti koulussa ollessani lähtenyt vierailulle Liisan luo, viipyen siellä myöhäiseen iltaan saakka.
Ihana ihminen se Liisa ja niin ystävällinen, iloitsi äiti illalla kotiin tultuaan.
Lämmitti minua varten saunankin, söimme sekä päivällisen että illallisen, ja juttelimme kaikenlaista!
Huomenna tulee hän vuorostaan vierailemaan täällä minun luonani!
Teistä tuli heti ystäviä?!
Tuli, kyllä vain, ja ystävää minä aina olen kaivannutkin, jolle voin aina kertoa kaiken!

Jarin kanssa emme äideistämme toistemme kanssa keskustelleet, kuten kaikesta muusta.
Liisan kanssa olin vain puhelinyhteydessä, seuraavien kahden viikon aikana.
Kaipasin aivan hirvittävästi häntä.
Liisa kertoi aivan yllättyneensä siitä, kuinka nopeasti hän oli äitini kanssa ystävystynyt, puhuivat avoimesti keskenään kaikesta, kaikesta muusta, paitsi suhteistaan toistensa poikiin.
Liisa ja äitini Kaija vierailivat joka päivä vuorotellen toistensa luona.
Olivat yötäkin, ja Liisan yöpyessä meillä, livahti hän aina äidin nukahtaessa huoneeseeni.
Samoin teki äitikin Liisan luona yöpyessään, livahtamalla Jarin huoneeseen, kertoi Liisa minulle.

Eräänä perjantai-iltana olimme kaikki neljä kokoontuneet olohuoneeseen Liisan luona, odotellessanme saunan lämpiämistä.
Ensimmäinen saunavuoro olisi naisilla.
Liisa oli jo syödessämme näyttänyt ankarasti pohtivan jotain, ja nyt yht'äkkiä näytti hän siinä pohtimassaan asiassa tehneen päätöksensä.
Kaija ystäväni, lopetetaan jo tämä näytteleminen ja puhutaan asiat nyt kerralla selviksi!
Mitkä asiat?
No ensinnäkin siitä sinun ja Jarin salailemasta suhteestanne!
Mitä tarkoitat?
Sitä tarkoitan, että tiedän kaikki!
Kaikella ystävyydellä Kaija, en minä sinua ja Jaria siitä tuomitse, mutta olkaa jo lopultakin molemmat rehellisiä!
Eihän siinä mitään pahaa ole, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan, niinkuin minä ja sinun poikasikin rakastamme toisiamme!
Mitä sinä Liisa tarkoitat? Alpohan on vielä koulupoika!
Mutta ikää ja kokoa hänellä siihen on jo riittävästi, kuten Jarillakin! Eikö olekin Kaija ystäväni tuo totta?
On, kuului tuskin kuuluva vastaus.
No niin, olemme päässeet jo näin pitkälle!
Kuinka kauan sinulla ja pojallani on jo ollut tuo teidän rakkaussuhteenne?
Mitäpä väliä sillä on?
No eipä tietenkään mitään!
Sanon vain vielä kerran sen, että en minä teitä tuomitse, mutta ehdottaisin pieniä muutoksia!
Muutoksia?
Niin.. vaihdetaan Kaija poikia keskenämme, Jari muuttaa sinun luoksesi ja Alpo minun luokseni!
Mutta mitä pojat itse siihen sanovat?
Suostuimme Jarin kanssa heti välittömästi tuohon ehdotukseen.
No sittenhän tämäkin asia on nyt selvitetty! Ja nyt Kaija saunaan, vai haluatko mennä sinne Jarin kanssa kahdestaan?
Mennään vain me tytöt ensin, ja käykööt pojat saunassa sitten kahdestaan meidän jälkeemme!
Haluavat varmaankin nyt keskustella naisasioistaan keskenään!
Kuten mekin miesasioistamme!