Taivalkosken ylioppilaista tullut vain poromiehiä ja maanviljelijöitä

70-luvulla lukiossa oli reteitä nuorukaisia, jotka ylioppilaaksi päästyään joutuivat paniikkiin!
Herrajumala sentään! Eikäh!
Älli ei riitäkään muuhun kuin maanviljelykseen ja poronhoitoon.

Niinpä heistä ei tullutkaan mitään.
Vain poroisäntämiehiä!

Taivalkoski imaisi itseensä heidät.

Oli seitkytluku, lukion käytävät
täynnä nuorukaisia, niin reteitä,
taskut pullollaan tulevaisuutta,
maailma jalkojensa juuressa.
Takana pänttäys, edessä vain voitto,
ylioppilaslakki, tuo valkoinen koitto.
Mutta kun todistus kädessä seisoi,
ja juhlahumu viimein hiljeni,
paniikki iski, kuin salama kirkas:
"Herrajumala sentään! Eikäh!"
Mitä nyt? Minne tie veisi?
Paperit kertoivat lukupään taidot,
mutta elämä vaati jotain muuta.
Älli, se kuuluisa, ei riittänytkään
pankinjohtajaksi, ei lääkäriksikään.
Vaan riitti just ja just kyntämään peltoa,
tai ajamaan porotokkaa tunturin helmoissa.
Niin, ei heistä "mitään" tullutkaan,
ei niitä herroja, joista haaveiltiin.
Heistä tuli miehiä maanläheisiä,
vain poroisäntämiehiä!
Jotka tuntevat tuulen ja pakkasen purennan,
ja kuuntelevat hiljaisuuden sanoman.
Taivalkoski kutsui, imaisi syliinsä,
vei mennessään ne reteet haaveilijat.
Jätti jälkeensä legendan vain,
niistä pojista, jotka luulivat kaiken saavansa,
mutta löysivät paikkansa maan ja taivaan alla,
porojen poluilla, kotikonnuillaan.


Ei tullut Mannisista, Moelasista, Hoekkaloista, Tyniistä, Luokkasista, Virkkusista, Ylitaloista,Räisäsistä, Keskitaloista, …mittää…
Tuli vain Hiacemiehiä, joilla heinäpaalit ja haulikot aina kyytissä autossa…

kaikenvaralta…
niinkun woimaantuneen intersektionaalisen feministivanhanpiian tissit.