englannin opiskelua

on tämä joskus ollut täällä mutta on niin vietävän hauska että uudelleen pistän:


Who is Spot?", englanninopettaja kysyy ja katselee ensimmäisen vieraan kielensä aloittanutta peruskoulun kolmatta luokkaa.
"Kyllä kaikki jo osaavat vastauksen näin helppoon kysymykseen!
"Everyone, who is Spot?".
Mika katselee hajamielisesti ikkunasta ulos. Illalla tv:stä tulisi viikon ehdoton kohokohta, Kuuden miljoonan dollarin mies. Sitä ennen voisi mennä kavereiden kanssa neppaamaan hiekkalaatikolle. Loppuisi jo tämä tunti niin pääsisi välitunnille.
"Eddie? Hello!? Who is Spot?", opettaja kysyy ja katsoo tiukasti takarivissä omissa mietteissään istuvaa poikaa. Voi ei. Epätoivo iskee Mikaan. Taas se kysyy multa. Enkä mä edes kuullut, mitä se kysy.
"Hei ope, mitä sä kysyit?"
"Oh dear, Eddie. Please, pay attention, seuraa opetusta. Eddie, who is Spot?"
Koulu ei yleensäkään ollut Mikalle helppoa, ja tämä uusi oppiaine englanti oli sikavaikeata. Koko luokka tuijotti, joten pakko olisi jotain sanoa.
"Ööö. Spot is ö. ööö." Sana vain ei tule mieleen. Poskia kuumottaa, ja muiden katseet tunkeutuvat läpi. Viimein opettaja armahtaa nolattua poikaa ja antaa vastausvuoron jollekin toiselle.
"Spot is a dog", sanoo kirkas tytön ääni luokan edestä. Mikaa hävettää, kun naapurin Virpikin osasi. Totta kai se oli DOG. Olisihan hän sen tiennyt,kun olisi saanut vähän miettiä. Vähän olisi vaikeeta leikkiä pihalla kavereiden kanssa kuuden miljoonan dollarin miestä, kun ei edes tota osannut. Se mieshän puhuu englantia! Oppilaat alkavat täyttää harjoituskirjan tehtäviä, ja opettaja katselee luokkaa mietteissään. Aina jokaisella luokalla oli Mikan kaltaisia poikia, joita ei saanut motivoitua opiskeluun. Ei vaikka englanti oli 8-9-vuotiaille uusi ja siinä mielessä jännittävä kokemus. Mika eli selvästi ihan omissa maailmoissaan, eikä häneen oikein saanut kontaktia.
Mitähän tuosta Häkkisen Mikastakin oikein tulee, opettaja miettii ja sulkee päiväkirjan.