Unessa hautausmaalla /menossa sinne

Näin unta, jossa totesin että pitäis käydä varsin asuinkaupunkini hautausmaalla, kun en ole koskaan käynyt. Vaikkei siellä ole kenenkään tutun hautaakaan kyllä. Sitten menin hautausmaan portista sisälle ja sinne oli ilmestynyt kappeli, joka on oikeasti toisella läheisellä hautausmaalla. Tosin en oikein tiedä oliko se unessa kappeli vai kirkko. Jotenkin ajattelin kirkoksikin. Se oli ulkopuolelta väriltään valkoinen. Totesin että kaikki ihmiset näyttää menevän sen kappelin/kirkon kautta haudoille, joten minäkin menin muiden mukana. Sitten siellä sisällä olikin yllättäen kirpputori. Siellä oli paljon mm. vauvojen ja pikkulasten vaatteita ja kaikkea krääsää. Joku kassalla ilmoitti suureen ääneen, että jos joku haluaa ostaa jotain haudalle koristeeksi täältä, niin se pitää sitten kassalla hyväksyttää, että voiko sitä viedä juuri sen ihmisen haudalle. Kertoa nimi ja paikka kenen haudalle on viemässä. Kävelin kirpputorilta pois ja mietin, että ei tätä kautta varmaan pääse niille haudoille, että jos koittais kiertää kauempaa, niin sieltä varmaan pääsisi. Että voishan sitä kuitenkin käydä ne kiertämässä. Katso vaikka löytyiskö yhtään samaa sukunimeä kuin itsellä.

No sitten lähdin kiertämään haudoille ulkokautta teitä pitkin. Olin kai pyörällä liikkeellä. Tiet oli ihan omituiset. Ei sellaiset kuin oikeasti, enkä osannut liikkua niillä. Olin päätynyt jo maantien toisella reunalla kulkevalle jalankulkuväylälle. Yhdessä kohdin totesin, että mun pitää vaihtaa kyllä tien puolta, kun se hautausmaa on tuolla puolella. Sitten menin siitä muka vihreillä yli ja totesin, että hups ne ehti vaihtua punaiseksi. Kun pääsin yli, niin totesin että ei siellä puolen olekaan pyörätietä eikä minkäänlaista jalankulkuväylää ja kirosin mielessäni tämän kaupungin sekavaa asemakaavaa. Pyöräilin jotain maantien reunaa ja ajattelin että pääsen kohta varmaan jalankulkuväylälle, mutta missään ei näkynyt jalankulkuväylää. Oli vain aina pelkkiä uusia vilkkaita autoteitä. Mua nolotti yhtä paljon kuin joskus nuorena Ruotsissa, kun seikkailin jossain autoteiden reunoilla, kun lähdin ylittämään teitä enkä löytänytkään jalankulkuväylää mistään.

Unen lopun muistan huonosti, mutta olin ehkä siinä lopulta bussissa tai jossain muussa asiakaspalvelutilanteessa. Naispuolisella asiakaspalvelijalla oli nenän päällä kuin tuorekurkun muovi. Ihmettelin sitä. Lopulta rohkenin kysyä, että miksi sulla on tuollainen kurkun muovipakkaus nenän päällä, että onko se vahingossa päätynyt siihen. Samassa huomasin että kurkun muovipakkaus olikin hedelmäpussi, joka oli laitettu solmuun nenän alta. Nainen vastasi jotain, että no astman takia, kun ei täällä katupölyssä kestä muuten hengittää. Totesin siihen, että ”Ai jaa, joo nyt ymmärrän. Itelläkin on astma. ” ja mietin mielessäni että luulin aluksi että ko. naisella oli joku mt-ongelma. Mietin myös että pitäiskö sille sanoa, että ei ole ehkä astman lääkitys nyt ihan tasapainossa, jos pitää hedelmäpussi päässä kulkea. (Vaikka kyllä itselläkin ottaa katupöly henkeen, mutta luulisi, että hedelmäpussi päässä sitä vasta vaikea olisikin hengittää)

Sitten heräsin, mutta heräsin jotenkin ihmeellisesti, että luulin olevani jo hereillä ja kuulin kauempaa kuin jonkun kuorsausta. Ehdin jo miettiä että mun uusi naapuri näköjään kuorsaa kans ja melko kovaa kun kuuluu mun kämppään asti. Sitten heräsin kokonaan ja totesin ettei kukaan kuorsaa missään, että se olinkin vissiin minä itse, mutta kuulin sen kuin huoneen verran kauempaa. Ihan kuin mun mieli ois ollut oikeastikin jossain ulkona seikkailemassa ja keho kämpillä nukkumassa.