Lervosta tuli mieleen...

Olisikohan jo aika perustaa se LERVOKERHO mistä on jo kauan puhuttu?
Siviileiltä tietty EHDOTON PÄÄSYKIELTO kerhoon!

Paska haisee ja pasuunat laulaa kiippoon rukkink karjuu lervo r144 kontiosisun ikkunasta kolitsia ruskealla hyvällä täyttäen

"SIITTÄ SE URA URKENEE"! -oli Lervo karjunut lailla virtahevon terveystarkastuksessa kun näytti aju vakoaan lääkärille! No sanomattakin selvää että lääkäri pyörtyi ja kuoli pois, joutui jättämään työnsä, eläköityi ja oli shokissa kuusi viikkoa..

LERVOLLA VAALIVALVOJAISET JATKUU VITOSPYDÄN ALLA! NIIN KAUAN VALVOTAAN KUN KALJAA RIITTÄÄ, VIIMEKSI LERVON VAALIT KESTI VAPPUUN SAAKKA. ENNAKKO ÄÄNESTYKSEN VOI HOITAA LA-PUHELIMELLA.
LERVO JÄTTI PERSEEN PYYHKIMÄTTÄ KU IRJAN RILLILTÄ LÄHTI MORGOOLIA AJAMAAN ULOS. HUUSI VAAN ÄLAASSA "TÄÄLTÄ TULLAAN PERKELE, POIS ALTA KÖYHÄT"!

ON POJAAT SITTE JUMALAUTA HYVÄÄ RAHTI JUTTUA TUOLA!

https://ylilauta.org/satunnainen/287mwr#post-279505935

TERVEISIN, WANHA RAHTI MARKKU

Olipa kerran Kassu ja KA-lervo, kaksi huikean huolettomasti pöhnässä olevaa rämäpäätä, jotka ajelivat raskaiden rahtien kanssa ympäri kaupunkia. Heidän päivittäinen tehtävänsä oli rahtia vääntää paikasta toiseen, mutta todellisuudessa he keskittyivät enemmän hauskaan kuin taitoon.

Joka päivä Kassu ja KA-lervo tekivät persnettoa, mutta sehän ei heitä haitannut – päinvastoin, he nauttivat siitä, että heidän bisneksensä oli kuin vuoristorata ilman turvavaljaita. Älläassa, eli heidän lempipaikassaan, he mylvittivät kuin kaksi isoa leijonaa, jotka eivät saaneet sitä mitä halusivat. "Ei tämä nyt helppoa ole, mutta ei se mitään – nauretaan mukana!" Kassu hoki ja naurahti, vaikka rahtia ei oikein meinannut saada liikkumaan.

Kun nälkä yllätti, Kassu ja KA-lervo suuntasivat Rattoraijan Grillille, jossa höyrymakkarat odottivat heitä lämpiminä ja tuoksu täytti ilman. "Tämä on paras paikka maailmassa", KA-lervo totesi ja sulki silmänsä, nauttien makkarasta kuin se olisi maailman viimeinen ateria. Kassu taas päätti lisätä hieman maustetta ja nakersi makkaran loppuun asti kuin pieni lapsi.

Vaikka päivät olivat täynnä rahtia ja persnettoa, Kassu ja KA-lervo löysivät aina ajan nauruun ja makkaran syöntiin. Heidän seikkailunsa olivat kuin huumorin ja hyvän fiiliksen juhlaa – ja vaikka välillä älläassa mylvitettiin ja kaikki tuntui epätoivon rajalta, he tiesivät, että nauru ja höyrymakkara voivat pelastaa minkä tahansa päivän.

Niin jatkui heidän elämänsä – rahtia, pöhnää, persnettoa ja höyrymakkaroita, mutta myös paljon naurua ja ystävyyttä. Ja kuka tietää, ehkä joskus he vielä saavat rahtinsa oikealle raiteelle ja huipentavat seikkailunsa vielä suurempaan hymyyn!

HUOMENTA PAVIAANIT! MAATAAN VAIN, HIILET ON LAITETTU JO PUOLITUNTIA SITTEN PETVOORTTIN ALLE ETTÄ LÄHTEE KÄYMÄÄN TUNNINPÄÄSTÄ. RAHTI EI OLE RAAKAA MUTTA REILUA ON