Yhteiskunnan tuki heikoimmalle

Diakonilta voit saada ns. läskilapun kauppaan, ettet nälkään kuole. Mutta sillä ei voi ostaa viinaa.

Seurakunnan leipäjonoon pitäis mennä.

Miksei alkoholisti auta itse itseään? Oman toiminnan seuraukset kuuluu kantaa itse!

Juopottelua ei pidä tukea missään eikä minkään tahon tai kenenkään.

Vieroitushoito ei ole juopottelun tukemista, vaan auttamista lopettamaan juominen, usein sen yhteydessä saadaan neuvoja jatkoavusta tukemaan päihteetöntä elämää. Kaveri on tehny pahan virheen, kun on ryypänny toimeentulotuen, ja tajunnut sen varmaan itekin. Vieroitusoireisiin kuuluu saada apua, koska voi olla joskus vaikeat. Tärkeää olisi, ettei lähe myöhemmin toistamaan sitä juopottelua, ja taas rahat juotu, jne...

Katkolle varmasti on jonoa, jos kaikki olisi niin helppoa, niin kohta olisi Suomi täynnä juoppoja. Niitä on jo nyt aika paljon. Vakaviin oireisiin on kyllä jokaisen saatava apua. Nälkää ei sentään tarvii juoppojenkaan nähdä. Apua on vielä tarjolla ruokapuoleen, ja muihinkin asioihin. Apu ei silti auta pitkälle, jos sama homma aina toistuu.

Lisäksi sanoisin että, "punavihreä" politiikkaa aiheuttaa pahimmillaan sen, että valtio ei voi enää tulevina aikoina auttaa esim. alkoholistia nykyiseen malliin, epäilen kyllä myös oikeiston politiikan mielekkyyttä heikoimpien kannalta. Vastuullista ja reilua talouspolitiikkaa tarvitaan. En ota kantaa, mikä taho sitä parhaiten ajaa.

Persut näyttää kyllä olevan melko juoppoja itekin.

Usein puhutaan, että alkoholismi olisi sairaus. Se on usein silti pitkän aikaa elämänhallinnan, tahdonvoiman ja auttavien palveluiden puutetta, yksinäisyyttä ym.

Alkoholin runsas käyttö voi aiheuttaa vaikeita vieroitusoireita, joihin on tarjolla apua, ja sitä täytyykin jokaisen saada tarvittaessa. Kärsimään ei ketään jätetä. Senkin tärkeimmän avun jälkeen on lisää apua tarjolla, joka auttaisi pysymään raittiina jatkossa. Usein juomisen taustalla on muitakin ongelmia, joita alkoholin käyttö peittää, ja joiden takia on saattanut alun juominen alkaa. Lisäksi alkoholin pitkäaikainen runsas käyttö heikentää aivotoimintaa monin tavoin, ja se altistaa juomisen jatkamiselle. Aivotoiminnan heiketessä pitäisi sitten ehkä puhua siitä alkoholismista. Sitä ennen olisi ollut käytettävissä monta apua eri asioihin, jos se olisi kiinnostanut, ja jos sitä olisi löytynyt. Joskus apua on haluttu, mutta ei löytynyt. Avuntarjoajat olisi laajasti saatava näkyvämmäksi ja lähestyttävämmäksi , että sitä tarvitsevat löytäisivät avun itselleen ja sitä hakisivat.

Minkään alkoholin tähden ei pitäisi kuitenkaan kenenkään hukata tätä elämäänsä. Ainaiset krapulat/vieroitusoireet ei ole mukavia, ja ne kuluttaa aivoja. Alkoholin paremmat käyttötarpeet on paremminkin teknisiä, ihan muuta, kuin ihmisen juoda sitä litratolkulla. Olut ja viini on maultaan toki ihan hyviä. Mutta jos impulssikontrolli on heikennyt, ja juominen lisääntyy vain juodessa, täytyisi pysyä raittiudessa jo oman terveytensäkin tähden.

Elämä on kuitenkin melko lyhyt ja yleensä se on kelvollista ja varsin mukavaakin ilman alkoholia. Ja toisinpäin alkoholi heikentää elämänlaatua varsin merkittävästikin. Tämän runsaskin juoja huomaa, kun ajoissa lopettaa juomisen.

Tässäkin ollaan sen äärellä, että tunnetaidoista, tunteiden käsittelyn osaamisesta ja opettelusta olisi hyötyä niin alkoholistille kuin mt-ongelmaisellekin.
Kun/jos ei osaa käsitellä eikä ymmärtää omia tunteitaan, monesti paetaan päihteiden avulla, ettei tarvitse pyöritellä ikäviä asioita mielessään. Sama saattaa johtaa myös masennukseen, ahdistukseen ym., jos tunne-elämä on hukassa.