Olen huomannut, että ihmiset sanovat liian herkästi toisia ihmisiä "pahoiksi" - pahuudella ja ilkeydellä on suuri ero. Kaikki meistä olemme joskus ilkeitä, mutta sellaista pahuutta, jota exäni harrastaa, en usko löytyvän toista samankaltaista.
Meille tuli avioero exän odottaessa esikoistamme. Myönnän, että olin syyllinen eroon, koska läksin toisen naisen matkaan ja jätin hänet yksin hetkellä, jolloin hän olisi tukea tarvinnut. Se on minun syntini ja olen sen myöntänyt. Mutta miksi minua vielä rangaistaan?
Lapsemme on nyt 1v 6kk. Saan tavata häntä milloin haluan, mutta välimatkojen vuoksi tapaamiset ovat harvakseen ja kestävät vain vähän aikaa. Olen juuri vaihtanut työpaikkaa, joten tänä kesänä ei ole lomia, jotta voisin nähdä lastani pidemmän ajanjakson kerrallaan.
Exä on tehnyt kaikkensa, että tapaamiset olisivat mahdollisimman vaikeita. Sosiaaliviranomaisia en halua tähän asiaan sekoittaa, koska en halua riidellä. Mitä minun olisi tehtävä?
Matkat maksavat ja majoitus enkä uskalla hakea sosiaalihuollosta avustusta, joka minulle kuuluisi lain mukaan, koska haluan pärjätä omillani. En käytä yhteiskunnan varoja oman lapseni tapaamisreissuihin. Exäni sen sijaan on yhteiskunnan elätti; hän saa lapsilisän lisäksi yksinhuoltajakorotuksen, minä maksan 120 euroa elatusmaksua kuukaudessa ja sitten exäni saa kotihoidontukea. Ja hän sai lapsen. En ymmärrä miksi minun täytyy maksaa elatusmaksua exälleni, joka on akateemisesti kouluttautunut ja saa käteen rahaa enemmän kuin minä - nettona. Minulla on talovelka maksettavanani ja exäni halusi naimisiin mennessämme tehdä avioehdon sen takia, että ei joutuisi vastaamaan veloistani jos ero tulisi. Minä olin avioehtoa vastaan, mutta en halunnut riidellä ja siksi se tehtiin, koska exä vaati. Sukulaiset ihmettelivät meidän liittoamme; minä joudun maksamaan talovelkaa ja jouduin ottamaan tasinkoa varten lisälainaa pankista edellisen liittoni päätyttyä. Exäni piti säästönsä visusti, vaikka tiesi, että minulla on velkaa. Hän tosin ei elänyt minun kustannuksellani sentään vaan oli hyvin tarkka siitä, että maksaa omat kulunsa ja meidän lapsemme kulut. Minulla on edellisestä liitosta lapsia, joiden kuluista minä olen puolestani vastannut.
Ylivelkaannuin ja jäin työttömäksi, mutta exä ei suostunut luopumaan säästöistään. Eikö avioliitossa tulisi olla toisen tukena niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä?
Hän on asunut vanhempiensa nurkissa siitä lähtien kun lapsi syntyi ja on samalla säästänyt. Nyt hän on suunnittelemassa talokauppoja ja minä joudun maksamaan elatusmaksua ja velat kaatuu päälle.
Eikö ihmisen itsekkyydellä ja pahuudella ole mitään rajoja? Lapsen huoltajuuden hän sai pelkillä suhteilla. Siinä ei minulla ollut paljon sananvaltaa. Saan tavata lastani niin usein kuin haluan, exä suostui siihen, mutta hänen oli helppo suostua, koska matkat lasta tapaamaan ovat pitkiä.
Olen tehnyt virheen - yhden ainoan virheen ja minua rangaistaan siitä näin. Exäni on muistuttanut minua virheistäni sanomalla, miksi jätin hänet, jätin työpaikan ja läksin toisen naisen matkaan. Olisin tullut takaisin, mutta exä ei halunnut enää jatkaa, koska luottamus oli mennyt.
Huorinteko on väärin, en puolusta sitä itsessäni, mutta exäni ei kykene antamaan anteeksi. Raamatussakin sanotaan, että "paha on ihminen, jolla ei ole kykyä antaa anteeksi".
Meille tuli avioero exän odottaessa esikoistamme. Myönnän, että olin syyllinen eroon, koska läksin toisen naisen matkaan ja jätin hänet yksin hetkellä, jolloin hän olisi tukea tarvinnut. Se on minun syntini ja olen sen myöntänyt. Mutta miksi minua vielä rangaistaan?
Lapsemme on nyt 1v 6kk. Saan tavata häntä milloin haluan, mutta välimatkojen vuoksi tapaamiset ovat harvakseen ja kestävät vain vähän aikaa. Olen juuri vaihtanut työpaikkaa, joten tänä kesänä ei ole lomia, jotta voisin nähdä lastani pidemmän ajanjakson kerrallaan.
Exä on tehnyt kaikkensa, että tapaamiset olisivat mahdollisimman vaikeita. Sosiaaliviranomaisia en halua tähän asiaan sekoittaa, koska en halua riidellä. Mitä minun olisi tehtävä?
Matkat maksavat ja majoitus enkä uskalla hakea sosiaalihuollosta avustusta, joka minulle kuuluisi lain mukaan, koska haluan pärjätä omillani. En käytä yhteiskunnan varoja oman lapseni tapaamisreissuihin. Exäni sen sijaan on yhteiskunnan elätti; hän saa lapsilisän lisäksi yksinhuoltajakorotuksen, minä maksan 120 euroa elatusmaksua kuukaudessa ja sitten exäni saa kotihoidontukea. Ja hän sai lapsen. En ymmärrä miksi minun täytyy maksaa elatusmaksua exälleni, joka on akateemisesti kouluttautunut ja saa käteen rahaa enemmän kuin minä - nettona. Minulla on talovelka maksettavanani ja exäni halusi naimisiin mennessämme tehdä avioehdon sen takia, että ei joutuisi vastaamaan veloistani jos ero tulisi. Minä olin avioehtoa vastaan, mutta en halunnut riidellä ja siksi se tehtiin, koska exä vaati. Sukulaiset ihmettelivät meidän liittoamme; minä joudun maksamaan talovelkaa ja jouduin ottamaan tasinkoa varten lisälainaa pankista edellisen liittoni päätyttyä. Exäni piti säästönsä visusti, vaikka tiesi, että minulla on velkaa. Hän tosin ei elänyt minun kustannuksellani sentään vaan oli hyvin tarkka siitä, että maksaa omat kulunsa ja meidän lapsemme kulut. Minulla on edellisestä liitosta lapsia, joiden kuluista minä olen puolestani vastannut.
Ylivelkaannuin ja jäin työttömäksi, mutta exä ei suostunut luopumaan säästöistään. Eikö avioliitossa tulisi olla toisen tukena niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä?
Hän on asunut vanhempiensa nurkissa siitä lähtien kun lapsi syntyi ja on samalla säästänyt. Nyt hän on suunnittelemassa talokauppoja ja minä joudun maksamaan elatusmaksua ja velat kaatuu päälle.
Eikö ihmisen itsekkyydellä ja pahuudella ole mitään rajoja? Lapsen huoltajuuden hän sai pelkillä suhteilla. Siinä ei minulla ollut paljon sananvaltaa. Saan tavata lastani niin usein kuin haluan, exä suostui siihen, mutta hänen oli helppo suostua, koska matkat lasta tapaamaan ovat pitkiä.
Olen tehnyt virheen - yhden ainoan virheen ja minua rangaistaan siitä näin. Exäni on muistuttanut minua virheistäni sanomalla, miksi jätin hänet, jätin työpaikan ja läksin toisen naisen matkaan. Olisin tullut takaisin, mutta exä ei halunnut enää jatkaa, koska luottamus oli mennyt.
Huorinteko on väärin, en puolusta sitä itsessäni, mutta exäni ei kykene antamaan anteeksi. Raamatussakin sanotaan, että "paha on ihminen, jolla ei ole kykyä antaa anteeksi".
Vastaukset 10
Vanhimmat
tämä sepustus on jo toisessa osiossa
saada sympatiaa osakseen, kun tuolla muualla ei saanut. Entäs jos kirjoittaja onkin nainen?
Vaimosi taisi rakastaa sinua, mutta sinä petit hänet pahimmalla mahdollisella hetkellä, sitä ei valitettavasti koskaan voi unohtaa, vaikka anteeksi antaisikin. Naisesi uskoi kerta opetuksesta, eikä lähtenyt jatkamaan liittoa, koska koira ei karvoistaan pääse, valitettava totuus.
Jostain syystä en tunne sinua kohtaan minkäänlaista empatiaa. Koko kirjoituksesti haiskahti itsesäälille.
makaa nyt siinä parhaan taitosi mukaan. Omalla itsekkyydelläsi ja pahuudellasi olet tilanteesi aiheuttanut.
katkeria ruikuttajia mitkä haluaa vain pahaa.usein yleistetään että kaikki yh äitit on hirviöitä mutta luulen että pieni osa niistä vain pitää niin kovaa ääntä ja antaa ymmärtää että kaikki olisi samanlaisia katkeria ruikuttajia.itse en syyllistynyt moiseen pelleilyyn kun ero tuli vaan minä elätän ja maksan kaikki yksin kun kerran lapsetkin on minulla.elatusmaksujakaan en pyytänyt ja ne meneekin lasten tilille suoraan isältä vaikka ei rahaa turhan paljoa olekaan.lapset saa nähdä isää niin paljon kuin ikinä haluaa ja isä saa lapsia ottaa kun haluaa.eron jälkeen olisin voinut alkaa puhua lapsille pahaa isästä ja näin saada lapset vihaamaan isää ja olisin voinut estää isää näkemästä lapsia parilla puhelulla mutta se olisi ollut vain lapsilta pois joten miksi kukaan viitsii niin tehdä?kaikenmaailman outi kosken kannattajat tekee enemmän pahaa lapsilleen kuin miehilleen.
Sinä olet elatusvelvollinen! Teit kyllä kamalan tempun kun menit pettämään. Hyi saakeli. Jos toista pettää niin silloin et ole voinu vaimoasi rakastaa oikeesti. Turha ruikuttaa elatuksesta kun se on sinunkin velvollisuutesi.
Sinä olet elatusvelvollinen! Teit kyllä kamalan tempun kun menit pettämään. Hyi saakeli. Jos toista pettää niin silloin et ole voinu vaimoasi rakastaa oikeesti. Turha ruikuttaa elatuksesta kun se on sinunkin velvollisuutesi.
"Meille tuli avioero exän odottaessa esikoistamme. Myönnän, että olin syyllinen eroon, koska läksin toisen naisen matkaan ja jätin hänet yksin hetkellä, jolloin hän olisi tukea tarvinnut. Se on minun syntini ja olen sen myöntänyt. Mutta miksi minua vielä rangaistaan?"
AIVAN. JA VIESTIS JATKUU:
"Ylivelkaannuin ja jäin työttömäksi, mutta exä ei suostunut luopumaan säästöistään. Eikö avioliitossa tulisi olla toisen tukena niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä?"
TEE NIIN TOISILLE KUIN TOIVOT ITSELLESI TEHTÄVÄN.
Taidat olla nuija heppu?
"Minulla on talovelka maksettavanani ja exäni halusi naimisiin mennessämme tehdä avioehdon sen takia, että ei joutuisi vastaamaan veloistani jos ero tulisi. Minä olin avioehtoa vastaan,..."
JA LISÄKSI:
"minun täytyy maksaa elatusmaksua exälleni, joka on akateemisesti kouluttautunut ja saa käteen rahaa enemmän kuin minä - nettona."
SIINÄ SE. KOULUJA KÄYNEENÄ NÄKI KAI HETI SINUN TALOUDENPITOSTASI, ETTÄ SINULLA EI TAIDA PYSYÄ RAHAT-ASIAT HALLUSSA...nyt maksaisi hänkin SINUN talosi velkaa ilman avioehtoa ja sinulla olisi helppoa kun voisit jatkaa jälleen uusien naisten kanssa...
Vaikka, turhaan mä tätä sulle selitän. Et tajua vaikka rautalangasta väännettäis.
Toisille ei tarvitse ja toisille taas ei kannata...
säälipisteitä tämä sama typerys. olisi kivaa kuulla vaimon kanta tähän juttuun, ei näin tyhmää&typerää miestä voi olla olemassakaan.
Koska teille miehille menee jakeluun, että te ette maksa elatusapua exillenne vaan LAPSILLENNE? Miksi exäsi kuuluisi maksaa kaikki lapsen kulut ja sinun ei tarvitsisi maksaa mitään? Olithan sinä lastakin tekemässä, joten nyt on maksun vuoro.